keskiviikko 21. tammikuuta 2026

KURJENPOLVET - PERENNAPENKKIEN LUOTTOKASVIT

 



Ihan syystäkin on usein sanottu, että kurjenpolvet ovat helppoja peruskasveja perennaryhmiin. Toki erilaisia kurjenpolvia on valtavan paljon, joten löytyyhän näistäkin hieman vaativampia lajikkeita.

Uskallan kuitenkin luvata, että varmasti jokaiselle löytyy joku mieleinen lajike, vaikka kaikista kurjenpolvista ei pitäisikään. Kannattaa kuitenkin etukäteen hieman perehtyä itseä kiinnostavan kurjenpolven kasvuominaisuuksiin, sillä löytyy sekä matalia maanpeittäjiä että korkeaksi kasvavia lajikkeita. Kurjenpolvilla on myös erilaisia toiveita valo- ja kasvupaikan suhteen.

Kiitos Maatuskalle, blogista Selätön puutarhuri, että innostit tekemään tämän koosteen minun puutarhani kurjenpolvista. 


Metsäkurjenpolvi


Metsäkurjenpolvia Geranium sylvaticum on kasvanut puutarhassani jo yli 25 vuotta. Metsäkurjenpolvi kasvaa luontaisesti kosteissa lehdoissa, rantaniityillä ja ojanpientareilla. Istutin omat taimeni puutarhan varjoisaan / puolivarjoisaan paikkaan suurten puiden suomaan katveeseen. Kukinta ajoittuu meillä kesäkuun puolen välin paikkeille. Monet päiväperhoset nauttivat metsäkurjenpolvista. Korkeus vaihtelee 40-80 cm kasvupaikan kosteuden mukaan, minulla nämä ovat olleet noin 60-70cm korkeita. Leikkaan kukkavanat matalaksi kukinnan jälkeen, jotta kasvusto uusiutuu siistiksi.

Sain aikoinaan ostaa oman metsäkurjenpolven taimen Leena Linkolalta, hän kasvatti perennoja kotinsa puutarhassa pienessä taimistossa. Pidän sen vuoksi näitä metsäkurjenpolvia suuressa arvossa.


 Hämykurjenpolvi



Geranium nodosum hämykurjenpolvi kukkii meillä pitkään ja kukinta alkaa jo kesäkuussa, vaikka monissa lähteissä sanotaan myöhempi ajankohta. Tämä viihtyy puolivarjossa tai auringossa. Istutin alkuun omat taimeni koristeomenapuun juurelle ja silloin paikka oli hyvinkin aurinkoinen. Nyt Rixi jo varjostaa hieman, joten yhtälailla hämykurjenpolvi on viihtynyt puun katveessa.


Tummakurjenpolvi



Tummakurjenpolven, Geranium phaeum, kukka on hyvin pieni ja söpö. Tämä on ainakin minulla kasvanut 60-70 cm korkeaksi ja leviää hurjan innokkaasti. Mielestäni tämä sopisi hyvin niittymäisiin kasviryhmiin, missä se saisikin levitä. Pionipenkistä olen yrittänyt siirtää sitä muualle, mutta uusia alkuja nousee joka kesä.

Tummakurjenpolven lehdistö on koristeellisen kaksivärinen.


Nyppykurjenpolvi


Nyppykurjenpolven, Geranium renardii, lehdet ovat hauskan ryppyiset ja hieman karheat. Syysväritys on kaunis. Minulla on sekä tätä vaaleaa että sinistä lajiketta. Lehdistö jää melko matalaksi ja kukkavarret nousevat lehtien päälle. Tykkään nyppykurjenpolvista todella paljon.




Tässä kuvassa näkyy hennon sinistä nyppykurjenpolvea puutarhani Varjolehdon alueella. 

Tuoksukurjenpolvi



Keskellä näkyy tuoksukurjenpolvi Geranium macrorrhizum ’’Spessartin’ vaaleita kukkia. Tässä Graniittipenkissä kasvaa muitakin kurjenpolvia.

Tuoksukurjenpolvet ovat helppohoitoisia ja kestäviä. Näiden maanalaiset rönsyt muodostavat hyvin tiiviin kasvuston, joten tuoksukurjenpolvet taistelevat aika mallikkaasti rikkaruohoja vastaan. Tuoksukurjenpolvet viihtyvät hyvin aurinkoisilla paikoilla, mutta pärjäävät varjossakin. 




Nämä tuoksukurjenpolvet sain lahjaksi puutarhaystävältä, joka oli poistanut liiaksi leviävää kasvustoa.  Mikään ei taida olla yhtä helppoa, kuin tökkiä tuoksukurjenpolven paljasjuurisia alkuja multaan. Sen jälkeen ei tarvita kuin kastelua. Toki on järkevää, että maaperässä ei ole valmiina kasvamassa juurista leviäviä vihulaisia.

Tuoksukurjenpolvi on hanakka levittäytymään ympäröivään kasvualueeseen rönsyjensä avulla, joten se sopii erityisen hyvin haastavien alueiden kasviksi, mutta hentojen perennojen viereen en tätä suosittelisi. Arboretumissa olen laittanut kasvamaan tuoksukirjenpolvea puiden alle ja se on ollut myös aika hyvä taistelussa kortteen kanssa. Poistan aina ne kortteen versot, jotka uskaltautuvat työntyä kurjenpolvien seasta.


Peittokurjenpolvi



Peittokurjenpolvi, Geranium x cantabrigiense, on matala maanpeiteperenna. Tykkään erityisesti tämän hieman kiiltäväpintaisista lehdistä, joista muodostuu mattomainen kasvusto sellaisiin paikkoihin, joissa pääpaino on alueen muilla kasveilla. Peittokurjenpolvi sopii myös rönsyämään reunuskasvina esim. kiveyksillä, muureilla tmv. Kasvi leviää rönsyjensä avulla ja olen napsinut rönsyjä moneen uuteen paikkaan, joissa tarvitaan maanpeittoa. Peittokurjenpolvi on tuoksukurjenpolvea matalampi, muuten niiden kasvutavassa on paljon samaa.

Kukinta osuu kesästä riippuen yleensä kesäkuun puolelle. Yllä kuvassa näkyy ’Biokovo’ lajikkeen vaaleita kukkia kuvan oikeassa reunassa. Graniittipenkin perennat näyttivät viime kesänä hieman villiintyneen ja olivat sekoittuneet toinen toisensa lomaan. Pitäisi muistaa tänä keväänä ottaa sieltä taas alkuja arboretumiin ja tarkistaa, etteivät hennommat kaunottaret joudu jyrätyksi.


Idänkurjenpolvi



Kuvassa on kerrottu ’Birch Double’ idänkurjenpolvi, Geranium himalayense. Idänkurjenpolvia löytyy myös yksinkertaisilla kukilla.



Idänkurjenpolvi on kestävä ja tuuheakasvuinen. Minulla kasvoi pitkään tätä (yllä) yksinkertaista idänkurjenpolvea huvimajan alueella ja se levittäytyi tehokkaasti. Toisaalta kasvi on helppo poistaa, jos sitä haluaa rajoittaa tai muuten kyllästyy siihen. Runsas kukinta alkaa kesäkuussa ja jatkuu heinäkuun puolelle. Mikäli kukkineen kasvuston leikkaa kukinnan jälkeen, saa loppukesän nauttia kauniista lehdistä maanpeittäjinä.



Olen siirtänyt arboretumiin ’Birch Double’ idänkurjenpolvia kasvamaan mm. tähän pieneen rinteeseen puistosyreeni Ainolan  juurelle. Nämä kukkivat samansävyisinä ja samaan aikaan. Valkoinen kukinta kurjenpolvien vieressä kuuluu Grönlanninhanhikille.


Tarhakurjenpolvi



Olen todella tykästynyt tarhakurjenpolviin Geranium x magnificum. Mikäli kaipaat hieman korkeammaksi kasvavaa (40-70 cm) kurjenpolvea, joka kukkii melko isoilla kukilla kesä-heinäkuussa, niin tämä voisi olla sopiva lajike. Omassa puutarhassani tarhakurjenpolvet ovat pysyneet mukavasti pystyssä, eli niiden kasvutapa on erilainen kuin monilla muilla rönsyävän kasvutavan omaavilla kurjenpolvilla.





Paikasta riippuen tarhakurjenpolvet sopivat mielestäni myös reunuskasveiksi. Yllä olevissa kahdessa kuvassa tarhakurjenpolvet kasvavat oleskelualueen reunassa. Olin syksyllä jakanut suuren  tarhakurjenpolvimättään pieniksi paloiksi ja kuvan tilanteessa on menossa vasta ensimmäinen kesä jakamisen jälkeen. Tänä kesänä ne kukkivat varmasti jo runsaammin.








Tässä tarhakurjenpolven kukat näkyvät paremmin. Kasvi viihtyy sekä auringossa että puolivarjossa.


Verikurjenpolvet



Valkoisena kukkivan verikurjenpolven takana on perinteistä pinkkia verikurjenpolvea. Itse tykkään enemmän valkoisesta 'Album' lajikkeesta.  Puhtaanvalkoinen 'Album' jää hieman matalammaksi kuin pinkki verikurjenpolvi ja mielestäni sen kasvutapa on siivompi kuin pinkillä kaverillaan.



Verikurjenpolvi Geranium sanguineum kasvaa noin 40 cm korkeaksi ja kukkii kesä-elokuussa. Pinkki verikurjenpolvi leviää vähän turhan innokkaasti, joten karsin sitä säännöllisesti pois luumupenkin alueelta, ettei se valtaa kaikkea kasvutilaa muilta. Tämä on itsenäisesti levittänyt siemeniä myös läheisiin perenna-alueisiin, joten vähän tarkkana saa olla. Minua häiritsee hieman tämän kasvuston sotkuisuus kukinnan jälkeen, joten yritän ehtiä leikkaamaan kuihtuneet kukkavarret pois ajoissa.



Tässä kasvaa 'Elke' verikurjenpolvia edessä vasemmalla. Tykkään siitä, että Elke ei leviä niin vimmalla kuin perinteinen verikurjenpolvi, lisäksi sen kasvutapa on minusta paljon kauniimpi. Hennon vaaleanpunaiset kukat oikealla kuuluvat neidonkurjenpolvelle.



Tässäkin kuvassa on 'Elke' lajiketta ja nämä ovat viihtyneet hyvin tässä melko kuivassa rinteessä paahteisessa paikassa. Keltamaksaruoho päätti itse levittäytyä kumppanuuskasviksi. Ehkä muistattekin tämän jo aikaisemmin julkaisemani kuvan.

Verikurjenpolvien lehdistö saa kauniin ruskasävyn.


Neidonkurjenpolvi



Neidonkurjenpolvi, Geranium sanguneum var Striatum, on helppohoitoinen ja matala verikurjenpolven muunnos. Tässä pienessä rinteessä matala kasvusto peittää maan tehokkaasti ja hempeät vaaleanpunaiset kukat ovat suloisia. Jutun ensimmäinen kuva on näistä samoista neidonkurjenpolvista kukinnan loppuvaiheessa. Kukinta ajoittuu heinä-elokuuhun, tietysti kesän sääolot vaikuttavat asiaan.

Neidonkurjenpolvi ei ole turhan tarkka kasvupaikkavaatimuksistaan.


Harmaakurjenpolvi



Harmaakurjenpolvi 'Ballerina' Geranium cinereum kukkii todella pitkään ja minun pitäisi hankkia tämä uudelleen. Ballerina viihtyi monta vuotta reunuskasvina kuvan alueella, mutta suuttui, kun yritin jakaa sitä perinteiseen tapaan.

Harmaakurjenpolven lehdistö on todella viehättävä.


Jalokurjenpolvi Patricia



Geranium 'Patricia' kukkii pitkään, mutta haluaa läpäisevän kasvualustan, eikä kestä talvimärkyyttä. Tämä taitaa olla armeniankurjenpolven ja espanjankurjenpolven risteytys? Saa korjata, jos meni väärin. Kasvukorkeus vaihtelee 50-100 cm:n välillä ja voi kasvaa korkeammaksikin. Viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla.


Jalokurjenpolvi Orion



Tässä jalokurjenpolvi 'Orion' on vasta kasvamassa pionien kanssa, mutta kannattaa muistaa, että tämä lajike kasvaa melkoisen korkeaksi. 



Geranium risteytys 'Orionin' kukkia vähän lähempää. Kukka on kyllä kaunis, mutta suosittelen tälle perennatukea, jos ei halua kaatuilevia kurjenpolvia. Olen aina leikannut kasvuston kukinnan jälkeen ja näin se kasvattaa uuden siistimmän lehdistön loppukesän ajaksi. 

Kukinta alkaa meillä jo ennen pionien kukintaa ja jatkuu pitkään. Tämäkin vaatii läpäisevän kasvualustan. Jossain lähteissä sanotaan kasvukorkeudeksi 50 cm, mutta minun Orionit kasvavat kyllä korkeammiksi.


Jalokurjenpolvi Rozanne



Jakokurjenpolvi 'Rozanne' on todella ihana. Tämä tykkää ravinteikkaasta kasvualustasta ja kasvaa 40-60 cm korkeaksi. Kukinta alkaa yleensä jo kesäkuun puolella ja saa täyden kukoistuksen heinäkuussa kukkien aina syyskuuhun saakka.



Huvimajan eteläpuolella 'Rozannet' kasvavat pionien vieressä ja ihahduttavat kukillaan pionien jälkeen. Kasvusto on tuuhea.



Minulla on myös kyläkurjenpolvia, mutta en löytänyt niistä kuvia. Tuolla taustalla Varjolehdon istutusalueella on valkoista ja sinistä kyläkurjenpolvea pienet määrät. Samalla taustan istutusalueella syyspäivänliljojen ja pallohortensioiden edessä kasvaa matalana reunuskasvina peittokurjenpolvea.

Tällaista juttua tehdessä huomaa aina, että on ottanut kuvia aivan liian vähän. Yritin etsiä kauempaa otettuja kuvia, jotta kurjenpolvien kasvutapa perenna-alueilla tulisi esiin, mutta kuten sanottu, kuvia löytyi liian vähän. 

Olen kiinnostunut näkemään sinun kurjenpolvesi, jos innostut esittelemään niitä.


perjantai 16. tammikuuta 2026

SAARNIPENKKI




Tässä elokuussa 2025 otetussa kuvassa näkyy arboretumin Saarnipenkin eteläpääty. Alueen kaksi lehtosaarnia on istutettu keväällä 2023. Kyseisen kevään aikana istutusalueen pinta-ala oli ehkä viidennes nykyisestä.



Palautetaan vielä mieleen lähtötilanne keväältä 2023. Vanhalle kapealle peltosaralle oli vasta kipattu kohopenkkien kasvualustaksi multaa ensimmäisiä istutettuja puita varten. Uusille lukijoille kerrottakoon, että pelto on hyvin tiukkaa savimaata, joten kohopenkki on elinehto suurimmalle osalle istutettavista kasveista. Saarnipenkin aihio näkyy oikeassa reunassa kauimpana.



Tuolloin 2023 isäntä pystyi vielä tuomaan traktorilla multaa istutusalueille, mutta 2025 ei enää traktorilla ajettu arboretumin alueella kuin talvella lumen päällä. Rillahan se siinä pötköttelee ja seuraa työnjohtajana asioiden etenemistä.



4.6.2023 on istutettu kaksi lehtosaarnia ja niiden keskelle matalaksi jäävä Walkerinhernepuu. Halusin ensimmäisenä saada puut juurtumaan. Joitain pensaita istutin vielä kesäkuussa 2023, mutta seuraava Saarnipenkin laajennus leveämmäksi tapahtui syksyllä 2023.


Syyskuussa 2023 Saarnipenkkiä levennettiin. Nurmikon päälle tuli aluksi kerros olkea, tarkoitus oli että olki kompostoituu mullan kanssa.



Isäntä toi multakauhallisia oljen päälle ja minä jatkoin siitä kasvualustan työstämistä.



Varmaan muistatte, että keväällä 2025 laajensin tämän Saarnipenkin itäreunaa vajaan metrin verran. Kivien väliin laitoin pönkäksi terijoensalavan paksuja oksia, jotta multa pysyy penkin puolella. 

19.5.2025 näytti tältä ja edellisen syksyn narsissien sipulit kukkivat.



26.6.2025 otetussa kuvassa näkyy toinen Saarnipenkin lehtosaarni.

Olin tyytyväinen, että sain kohopenkin laskemaan loivasti reunan suuntaan. Toivottavasti hiekkapitoinen istutusmulta keventää sopivasti savimaata ja päivänliljat, tiarellat ja muut perennat viihtyisivät tässä kasvualustassa. 



Laajennuksen etureunaan istutin lähinnä perennoja. Kuvassa näkyy vasemmassa reunassa hieman tuivion oksankärkiä, tuivio oli istutettu jo aikaisemmin penkin reunaan, mutta kuvan perennat ja kivet ovat viime kevään aikaansaannoksia.



Pienet punertavat pensaat kuvan kekellä ovat Red Hot Chili purppurahappomarjapensaita. 

Etureunassa kasvaa 2025 istutettuna 'Summer Glory' kaukaasianmaksaruohoa, ’Nifty Thrifty’ laukkaneilikoita ja ’Alex Dugui’ kissankäpälää.

Toivottavasti kaikki ovat hengissä talven jälkeen ja pääsen ottamaan parempia kuvia tulevana kesänä.



Otaksuttavasti tässä on oregoninmaksaruoho sedum oreganum. Saa korjata, jos meni väärin. Tämä tekee keltaisen tähtikikinnon heinä-elokuussa. Tykkään kovasti.



Tämän saarnipenkin pohjoisessa päädyssä on kasvamassa yksi metsätammi ja tammesta oikeaan näkyy hieman oranssiin sävyttynyt heisiangervo Amber Jubilee Physocarpus opulifolius 'Jefam'.

Hortensiapensaiden ympärille laitoin viime kesänä mm. himalajanesikko ’Gigas’n alkuja. Etureunaan on istutettu erilaisia päivänliljoja ja näkyyhän siinä kurjenmiekkakin. Todennäköisesti päivänliljojen runsaampaa kukintaa saa odottaa vasta vuodelle 2027, mutta olisi silti kiva päästä katsomaan esimakua tänäkin vuonna.



Saarnipenkin pohjoispäädyn tammen alle istutin varjoyrttiä ja tarhavarjohiippan alkuja. Toivon todella, että ne selviävät talvesta ja lähtevät keväällä kasvuun. Tammi ei vielä varjosta kovin paljon, joten valo-olosuhteet saattavat olla haaste varjohiipoille? Toisaalta etelä- ja länsisuunnassa on myös pensaita varjostamassa.



Vasemmassa reunassa kukkii kolme syyshortensia Pinkachua Hydrangea paniculata 'Smhppinka' ja kivien etureunassa keskellä on puolestaan syyshortensia Prim White pensaita. Vasemmassa reunassa näkyy toisen lehtosaarnen runko.



Kuvan vasemmassa alakulmassa näkyy kukassa yksi päivänlilja, tuo on ehkä 'Fragrant Treasue', jos sen vaaleankeltaisesta sävystä voi jotain päätellä.



Näkymä pöytäkiven alueelta Saarnipenkin suuntaan elokuussa 2025.



Jää nähtäväksi, miltä Saarnipenkin kasvukausi 2026 tulee näyttämään. Tallennan vielä alle tämän hetken kasvilistan, jota voi täydentää uusien kasvien myötä. Toivon hartaasti, ettei menetyksiä tule kovin paljon.


Kasvilista:

Puut:

  • Kartiovalkokuusi, istutettu 2023
  • Lehtosaari fraxinus exinus excelsior (2), istutettu 2023
  • Metsätammi, istutettu 2023
  • Mongolianvaahtera rungollinen Acer tataricum subsp. ginnala, istutettu 2023
  • Walkerinhernepuu, istutettu 2023

Pensaat:

  • Heisiangervo Amber Jubilee Physocarpus opulifolius 'Jefam', istutettu 2023
  • Keijuangervo 'Little Princess' (6), istutettu 2023
  • Keltakoivuangervo 'Tor Gold' Spirea bedulifolia (3), istutettu 2023
  • Koivuangervo Pink Sparkler 'Courispiol' Spirea bedulifolia (3), istutettu 2023
  • Lumipalloheisi 'Pohjan neito' Viburnum opulus, istutettu 2023
  • Marjaomenapensas Amelancier alnifolia (2), istutettu 2023
  • Marjatuomipihlaja (3), istutettu 2023
  • Purppurahappomarja Red Hot Chili (3), istutettu 2025
  • Syyshortensia Pinkachu Hydrangea paniculata 'Smhppinka' (3),  istutettu 2023
  • Syyshortensia 'Wim's Red' Hydrangea panicilata (3), istuttettu 2023
  • Syyshortensia Prim White (4), istutettu 2024

Havut:

  • Kanadanhemlokki Jeddeloh, istutettu 2025
  • Kartiovalkokuusi Conica
  • Kääpiövuorimänty (5), istutettu 2025
  • Pallotuija Danica (3),  istutettu 2023
  • Pallotuija Tiny Tim (3), istutettu 2023
  • Pesäkuusi 'Nidiformis' (2), istutettu 2025
  • Tarhakataja 'Mint Julep' Juniperus x pfitzeriana (3), istutettu 2023
  • Tuivio (2),  istutuettu 2023

Perennat:

  • Etelänkevätesikko
  • Himalajanesikko ’Gigas’
  • Jalokuunlilja ’Curly Fries’
  • Kaukaasianmaksaruoho 'Summer Glory'
  • Kissankäpälä ’Alex Dugui’
  • Komeamaksaruoho 'Herbstfreude'
  • Komeamaksaruoho ’Purple Emperor’
  • Laukkaneilikka ’Nifty Thrifty’
  • Patjarikko ’Purpurteppich’
  • Rönsytiarella
  • Särkynytsydän
  • Särkynytsydän alba
  • Tarhakurjenmiekka ’Little Bay Denoc’
  • Tarhakurjenmiekka ’Black Watch’
  • Tarhakylmänkukka
  • Tarhapäivänlilja Fragrant Treasure
  • Tarhapäivänlilja Joan Senior
  • Tarhapäivänlilja Stella D’Oro
  • Tarhavarjohiippa
  • Turkestataninmaksaruoho
  • Varjoyrtti

perjantai 9. tammikuuta 2026

TALVEN TUNTUA

 



Tallennan tänne puutarhapäiväkirjaan, että uusi vuosi 2026 on alkanut reippaassa pakkasessa. Maanantaina oli hetken jopa -27 astetta mittarissa. Tänään perjantaina mittari näyttää -25,3 astetta, kun hörpin aamukahvia. Isäntä näki lukeman -26, kun laski aamulla koiran ulos.



Lunta satoi viime vuoden puolella noin 10 cm, joten pieni lumikerros on suojana kasveilla, vaikka saisihan lumihuntu olla vähän parempi ainakin arkojen kasvien päällä.



Maisema on näyttänyt aurinkoisina päivinä hyvin kauniilta, mutta minulle riittäisi kyllä pakkasen pienemmät lukemat. Pitkään jatkuneen flunssan jälkimainingeissa kävelylenkit kovassa pakkasessa eivät tunnu oikein mukavilta.



Tänään on lämmitetty uuneja ja onneksi verokirjanpito edistyi melkein valmiiksi.



Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille!


perjantai 2. tammikuuta 2026

PUUTARHAVUOSI 2025

 




Lahjaksi saatuja sinivuokkoja kukki keväällä monin paikoin. Haaveena on saada niitä levitettyä aikanaan myös arboretumin puiden juurille.

Puutarhavuoden 2025 arviointi

Vastaan tänäkin vuonna Minnan, Hiidenkiven buutarhassa -blogi , hyvään haasteeseen hieman mukaillen vastauspohjaa omiin tarpeisiini. On hyvä arvioida kasvukauden aikana saatuja kokemuksia ja tapahtuneita asioita, sillä näistä koosteista on itselle hyötyä tulevina vuosina. 



Mainittakoon aluksi, että kesän 2025 sää oli vaihteleva. Meidän tontilla kevät oli kylmä ja pakkasöitä riitti toukokuun 13. päivään asti. Senkin jälkeen mittarin lukema painui monena yönä nollaan. Hallaharsoja sai siis viritellä ja kylmyys vaikutti monien kesäkukkien kasvuun mm. tsinnioille se koitui kohtaloksi.

Kylmä ja kuiva kevät vaihtui viileäksi ja kuivaksi kesäkuuksi, kunnes juhannuksen tietämillä alkoi sataa reippaasti. Kesäkuussa satoi lopulta 120 mm. Heinäkuun alussa oli myrskytuulia sateen kanssa ja oja tulvi jopa joeksi arboretumin länsirajalla.

Heinäkuun ensimmäinen hellepäivä oli muistiinpanojeni mukaan 12.7. ja sen jälkeen riitti lämmintä pitkäksi aikaa. Harvinaisia 30 asteen helteitä oli todella monta kertaa ja pitkä helteinen jakso päättyi vasta elokuun puolella.

Uusia toimintatapoja



Vuonna 2024 valmistunut lasiveranta oli hyvä ja tarpeellinen paikka kesäkukkien taimikasvatuksessa. Sisällä itäneet ja alkuvaiheen esikasvatuksesta hyötyneet taimet oli kiva saada verannalle. Öisin levitin taimien päälle 1-3 hallaharsokerrosta tilanteen mukaan. Taimet pääsivät kuitenkin tottumaan ulkolämpötiloihin ja valoon paremmin kuin sisällä ikkunoilla kasvaessaan. Eikä Rilla päässyt leikkimään taimipurkeilla.

Haketimme paljon oksia lehtineen. Varsinkin koivunoksista tuli mukavasti vihermassaa hakkeeseen. Olen kokeillut käyttää syntynyttä oksalehtisilppua biokompostereiden kuivikkeena hyvällä menestyksellä. Biojätettä lisätessä laitan em. kuivikkeen kanssa reilulla kauhalla myös biohiiltä ja kompostit näyttävät toimivan hyvin. Seuraan tätä kokeilua ja kerään itselleni tietoa.

Isäntä värkkäsi syksyllä hevostalliin stryoksilla vuoratun noin kuution ”mökin” ja siellä yritän ensimmäistä kertaa talvettaa verijapaninvaahteran, terassihortensioita ja daalianjuurakot. Styroksialueen keskellä on pikkuinen patteri, joka käynnistyy, jos lämpö laskee alle +3 asteeseen.

Uusia rakenteita puutarhaan kaudella 2025



Huvimajan alueelle valmistui uusi terassilaudoitus huhtikuussa, aikaisempi oli tullut tiensä päähän. Nyt ei enää mene jalka laudasta läpi. 



Uusi portti arboretumin länsirajalle tuli valmiiksi toukokuussa. Samalla sain tehtyä portin molemmin puolin istutusalueet.

Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Jossain määrin. Oma tapani on säätää ja viimeistellä suunnitelmat vasta istutusvaiheessa. Talven aikana tehty raakile muuttuu ja muotoutuu tehdessä. 

Ihan kaikkia suunnitelmia en saanut toteutettua ja toisaalta tein istutuksia, jotka keksin vasta kevään ja kesän aikana.

Arboretumiin tuli huomattavasti lisää perennoja. Siirsin puutarhan puolelta paljon omia perennoja ja ostin myös itselle uusia perennan taimia. Yhä edelleen on maan peittäminen kesken, mutta on jännittävää nähdä kevään tilanne, toivottavasti kaikki istutetut kasvit lähtevät kasvuun elinvoimaisina.

Uudet kasvit





Istutin uusia puita 10, matalia havuja 30, pensaita 61, ostettuja perennoja 155 ja köynnöksiä 5 kpl. Muistin vielä, että ostin myös Korpikankaalta 100 perennan pikkutaimea, jotka lähtivät hyvin kasvamaan.

Uusia ostettuja taimia asettui edellisen mukaan puutarhaan 361 taimea, löysin vielä kolme kuittia, joten päivitin kasvitietoja jutun julkaisun jälkeen. Onneksi sain ostotaimien lisäksi jaettua itseltä paljon vanhojen perennojen alkuja arboretumiin. Lisäksi kasvatin muutamia perennoja siemenestä.

Tallennan nämä tiedot blogiini, jotta voin tulevaisuudessa tarkastella, missä vaiheessa tämä taimien ostaminen vähenee. Luullakseni se vähenee, kun arboretum alkaa olla sen suuntainen, kun visioissani näen. Laajan alueen kasvittaminen ei ole ihan nopeaa.

Menetitkö kasveja?

Toinen tuohituomi kuolla kupsahti arboretumissa, syy tähän menetykseen on tuntematon. Ehkä jotain selviää, kun keväällä kaivan sen juuripaakun irti tutkittavaksi.



Terijoensalavan halkeama laajeni viime talven aikana huomattavasti. Kuvakulma on huono, mutta halkeama ulottui lähes maahan asti. Todennäköisesti tämä talvi kiilaa halkeamaa vielä suuremmaksi. On suuri vaara, että myrskytuulien aikana puu halkeaa lopullisesti ja painavat rungot tekevät tuhoa kaatuessaan. Tämän vuoksi olisi varmasti järkevää toimia hallitusti ennakkoon. 



Terijoensalava on kuulunut puutarhan maisemaan jo kauan ja on haikeaa ajatella sen hävittämistä. Toisaalta salava on hyvin roskaava puu ja olen jo alkanut miettiä mahdollisuuksia sen tilalle. Onko teillä kenelläkään kokemuksia terijoensalavan kannon ja paksujen juurien jyrsimisetä eli voisiko sillä menettelyllä saada eliminoitua uudet maasta puskevat salavanversot? Haaveilen uudesta istutusalueesta tuolle paikalle, mikäli joudun luopumaan terijoensalavasta.

Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?



Haaveilen edelleen patsaista tai suurista kauniista ruukuista, joita näkee vanhoissa englantilaisissa elokuvien puutarhoissa. Jos isken silmäni johonkin, niin into vaimenee hintalapun nähtyäni. Olisi kiva saada vanhan pylvään päälle tuollainen ruukku. Olen aika valikoiva materiaalien suhteen.

Onhan minulla paljon muitakin puutarhahaaveita, mutta kaikkien toteutuminen ei ole mitenkään mahdollista. 

Mikä asia kuluneelta puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan kesästä 2025?



Puutarhavierailuihin ilmoitettu viimeinen sunnuntai 17.8.2025 oli häkellyttävä, sillä vieraita tuli niin paljon kahden tunnin aikana. Olin siitä tietysti hyvin kiitollinen, mutta tuollaisen vierailijamäärän kanssa yksilöiden kohtaamiseen ei jää juurikaan aikaa. 

Tämä tilanne vahvisti ennakkoon sovittujen ryhmien tarpeellisuuden, sillä silloin voi opastetun kierroksen aikana paremmin vastata kysymyksiin ja vuorovaikutus on antoisampaa.

Syksyn aikana olin mukana VisitMäntyharjun järjestämissä kokoontumisissa kunnan matkailutarjontaan liittyen. Keskustelu ja ideointi oli mielenkiintoista.

Suurimmat saavutukseni puutarhassa kuluneena vuonna?



Keittiöpuutarhaan kärrättiin uutta kivituhkamursketta todella monta kottikärryllistä. Sitä ennen oli tietysti kitkettävä kaikki kasvavat heinät ja rikkaruohot.



Yksi ilon aihe oli arboretumin saarnipenkin etureunan laajennus, muokkaus ja perennojen istutus.

Mikä kasvi yllätti positiivisesti?




Kokeilin taas useamman vuoden tauon jälkeen kasvattaa daalioita perennojen lomassa ja se osottautui hyväksi ratkaisuksi huvimajan alueella. Daaliat täydensivät perennojen kukintaa mukavasti. Nyt daalianjuurakot ovat tallissa pakkasvahdin kanssa ja toivottavasti ne lähtevät hyvään kasvuun keväällä.

Oliko pettymyksiä?



Ehkä tähän voi mainita, että parin uuden pensastomaattilajikkeen kokeilu ei vastannut odotuksia makunsa puolesta. Ne jäävät jatkossa pois kasvatuslistalta. Palaan näihin myöhemmin.

Hyötytarhassa ja kasvihuoneessa kasvatus on kaiken aikaa yhtä oppimista. Heinäkuussa alkanut pitkä hellejakso toi vihannespunkit kasvihuonekurkkujen harmiksi. Yritin tilata ajoissa biologista torjuntaa, mutta Biotus Oy ilmoitti, ettei petopunkkeja ollut valitettavasti saatavissa, joten lopulta poistin kaikki kurkut kasvihuoneesta. Onneksi varhainen kurkkujen esikasvatus antoi minulle runsaan sadon ennen kun vihannespunkit iskivät.

Pitikö puutarhabudjettisi?




Tänä keväänä selvisin yhdellä tilatulla multakuormalla (vajaa 18 tonnia) lannoitettua istutusmultaa.

Huvimajan terassialueen budjetti oli tiedossa jo ennen päätöstä. Valtaosan uusista kasveista tilasin ennen kevättä tarjouspyynnön kautta, mutta kyllähän minä taas ostin kesän aikana melkoisesti muitakin kasveja.

En tee varsinaista budjettia, mutta tietysti harkitsemme kustannuksia ennen ostopäätöksiä. Toisaalta emme ole useaan vuoteen matkustelleet lainkaan ja monesta muusta asiasta säästän mielummin kuin puutarhasta. Eli valintakysymyksiähän nämä ovat. 

Täytyy myös ajatella, että puutarhani on puutarhamatkailun yritystoimintaa, joten yrittäjällä on aina kulunsa. 

Mitä opit / vinkit ensi kasvukaudelle?



Tuoksuherneiden tukikehikot on laitettava paremmin, jos sattuisi taas rankkasade kovalla tuulella kuten tänä kesänä. Muina vuosina samat tuet ovat pärjänneet aivan hyvin, mutta alkukesä 2025 kasvatti tuoksuherneet korkeiksi ja tuuheiksi kasvustoiksi, joten kova vaakatuuli sateen kanssa osui niihin tuet kallistaen. Onneksi pysyvää haittaa ei tullut.

Tuijien leikkaaminen on parempi tehdä loppusyksystä kuin keväällä.

Miten odotat tulevaa kasvukautta?



Olen tainnut aina vastata tähän Minnan kysymykseen monivalinnan kohdalla "into pinkeänä".

Nyt juuri pää on flunssan vuoksi sumea ja olo ryytynyt, joten suurta intoilua ei juuri nyt ole ilmassa. Päivä alkaa onneksi pikkuhiljaa pidentyä ja kevään lähestyessä uskon, että innostus nousee tuttuun tapaan. Odotan kiinnostuneena, lähtevätkö viime kesän perennasiirrot arboretumissa kasvamaan ja toivottavasti muutkin istutukset ovat hengissä. 



Haasteen säännöt:

  1. Kerro, keneltä sait haasteen.
  2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista)
  3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
Minnan blogista löytyvät tarkemmat kysymykset ja vastausvaihtoehdot. Itse sovelsin tätä kivaa haastetta omiin tarpeisiini ja siihen Minnakin antoi luvan haasteen avaussanoissa.

Kukka & Kaali -blogin Pauliina haastoi kaikki lemmikin omistajat, joten kuulun siihen sarjaan Rillan omistajana. Pauliina mainitsi hauskasti, että myös kastemadot sopivat lemmikeiksi, joten tämän vuoksi rohkaisen teitä kaikkia tarttumaan tähän mukavaan haasteesen. 



Toivon teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2026! 

Olen kiitollinen blogiystävilleni kaikesta antoisasta vuorovaikutuksesta ja kiitos kaikille teille, jotka vierailitte puutarhassa kesän 2025 aikana!

Mikäli ikäviä yllätyksiä ei satu, puutarhassa pääsee sovittuina aikoina vierailemaan myös tämän 2026 kesän aikana. Katso tarkemmat tiedot: Ryönänhovin puutarha

maanantai 29. joulukuuta 2025

JOULU ON VIETETTY

 


Joulun aika oli pienten tonttujalkojen vilinää, kun kaikki lapsemme perheineen olivat täällä viettämässä joulua. Pojan perhe yöpyi tiistaista perjantaihin ja tyttären perhe oli sekä aaton että tapaninpäivän. Serkuilla alkavat sujua yhteiset leikit jo oikein mukavasti. Iältään neljä pikkuista ovat kahden ja viiden vuoden välillä.

Joulupukkia odotettiin ja saimme taas tutun mukavasti jutustelevan joulupukin, jolle 5-vuotiaan johdolla esitettiin laulu ja hauskoja kysymyksiä sateli varsinkin kohta kolme vuotiaan taholta. 



Joulua edeltävinä viikkona siivosin taloa kaikessa rauhassa ja valmistin tarjottavaa joulupöytään. Koska väkeä oli paljon, kului myös ruokaa aika tavalla. 

Oli kiva laittaa pikkuisia varten koristeeksi vähän tonttuja ja 5-vuotias totesi, että täällä on iiiso joulukuusi. Kuusi haettiin taas omasta metsästä, kiitos siitä isännälle. Itselle laitoin kukkia.



Kuusen ympärillä ei päässyt pyörimään, mutta lapset ottivat kyllä ilon irti juostessaan rinkiä huoneesta toiseen.

Joulun pyhien jälkeen viikonloppuna oli hyvin rauhallista ja hyvä niin, sillä sain jostain aikamoisen rajun flunssan, joka iski täydellä teholla lauantaina. Edellisestä sairastamisesta onkin kulunut kaksi vuotta. Vieläkin on veto poissa, mutta ehkä tästä toivutaan.


Onneksi pian olemme taas uuden vuoden kynnyksellä ja ehkä minäkin taas käännän katseen puutarhan asioihin ja blogikin alkaa elää tauon jälkeen.