Ihan syystäkin on usein sanottu, että kurjenpolvet ovat helppoja peruskasveja perennaryhmiin. Toki erilaisia kurjenpolvia on valtavan paljon, joten löytyyhän näistäkin hieman vaativampia lajikkeita.
Uskallan kuitenkin luvata, että varmasti jokaiselle löytyy joku mieleinen lajike, vaikka kaikista kurjenpolvista ei pitäisikään. Kannattaa kuitenkin etukäteen hieman perehtyä itseä kiinnostavan kurjenpolven kasvuominaisuuksiin, sillä löytyy sekä matalia maanpeittäjiä että korkeaksi kasvavia lajikkeita. Kurjenpolvilla on myös erilaisia toiveita valo- ja kasvupaikan suhteen.
Kiitos Maatuskalle, blogista Selätön puutarhuri, että innostit tekemään tämän koosteen minun puutarhani kurjenpolvista.
Metsäkurjenpolvi
Metsäkurjenpolvia Geranium sylvaticum on kasvanut puutarhassani jo yli 25 vuotta. Metsäkurjenpolvi kasvaa luontaisesti kosteissa lehdoissa, rantaniityillä ja ojanpientareilla. Istutin omat taimeni puutarhan varjoisaan / puolivarjoisaan paikkaan suurten puiden suomaan katveeseen. Kukinta ajoittuu meillä kesäkuun puolen välin paikkeille. Monet päiväperhoset nauttivat metsäkurjenpolvista. Korkeus vaihtelee 40-80 cm kasvupaikan kosteuden mukaan, minulla nämä ovat olleet noin 60-70cm korkeita. Leikkaan kukkavanat matalaksi kukinnan jälkeen, jotta kasvusto uusiutuu siistiksi.
Sain aikoinaan ostaa oman metsäkurjenpolven taimen Leena Linkolalta, hän kasvatti perennoja kotinsa puutarhassa pienessä taimistossa. Pidän sen vuoksi näitä metsäkurjenpolvia suuressa arvossa.
Hämykurjenpolvi
Geranium nodosum hämykurjenpolvi kukkii meillä pitkään ja kukinta alkaa jo kesäkuussa, vaikka monissa lähteissä sanotaan myöhempi ajankohta. Tämä viihtyy puolivarjossa tai auringossa. Istutin alkuun omat taimeni koristeomenapuun juurelle ja silloin paikka oli hyvinkin aurinkoinen. Nyt Rixi jo varjostaa hieman, joten yhtälailla hämykurjenpolvi on viihtynyt puun katveessa.
Tummakurjenpolvi
Tummakurjenpolven, Geranium phaeum, kukka on hyvin pieni ja söpö. Tämä on ainakin minulla kasvanut 60-70 cm korkeaksi ja leviää hurjan innokkaasti. Mielestäni tämä sopisi hyvin niittymäisiin kasviryhmiin, missä se saisikin levitä. Pionipenkistä olen yrittänyt siirtää sitä muualle, mutta uusia alkuja nousee joka kesä.
Tummakurjenpolven lehdistö on koristeellisen kaksivärinen.
Nyppykurjenpolvi
Nyppykurjenpolven, Geranium renardii, lehdet ovat hauskan ryppyiset ja hieman karheat. Syysväritys on kaunis. Minulla on sekä tätä vaaleaa että sinistä lajiketta. Lehdistö jää melko matalaksi ja kukkavarret nousevat lehtien päälle. Tykkään nyppykurjenpolvista todella paljon.
Tuoksukurjenpolvi
Keskellä näkyy tuoksukurjenpolvi Geranium macrorrhizum ’’Spessartin’ vaaleita kukkia. Tässä Graniittipenkissä kasvaa muitakin kurjenpolvia.
Tuoksukurjenpolvet ovat helppohoitoisia ja kestäviä. Näiden maanalaiset rönsyt muodostavat hyvin tiiviin kasvuston, joten tuoksukurjenpolvet taistelevat aika mallikkaasti rikkaruohoja vastaan. Tuoksukurjenpolvet viihtyvät hyvin aurinkoisilla paikoilla, mutta pärjäävät varjossakin.
Nämä tuoksukurjenpolvet sain lahjaksi puutarhaystävältä, joka oli poistanut liiaksi leviävää kasvustoa. Mikään ei taida olla yhtä helppoa, kuin tökkiä tuoksukurjenpolven paljasjuurisia alkuja multaan. Sen jälkeen ei tarvita kuin kastelua. Toki on järkevää, että maaperässä ei ole valmiina kasvamassa juurista leviäviä vihulaisia.
Tuoksukurjenpolvi on hanakka levittäytymään ympäröivään kasvualueeseen rönsyjensä avulla, joten se sopii erityisen hyvin haastavien alueiden kasviksi, mutta hentojen perennojen viereen en tätä suosittelisi. Arboretumissa olen laittanut kasvamaan tuoksukirjenpolvea puiden alle ja se on ollut myös aika hyvä taistelussa kortteen kanssa. Poistan aina ne kortteen versot, jotka uskaltautuvat työntyä kurjenpolvien seasta.
Peittokurjenpolvi
Peittokurjenpolvi, Geranium x cantabrigiense, on matala maanpeiteperenna. Tykkään erityisesti tämän hieman kiiltäväpintaisista lehdistä, joista muodostuu mattomainen kasvusto sellaisiin paikkoihin, joissa pääpaino on alueen muilla kasveilla. Peittokurjenpolvi sopii myös rönsyämään reunuskasvina esim. kiveyksillä, muureilla tmv. Kasvi leviää rönsyjensä avulla ja olen napsinut rönsyjä moneen uuteen paikkaan, joissa tarvitaan maanpeittoa. Peittokurjenpolvi on tuoksukurjenpolvea matalampi, muuten niiden kasvutavassa on paljon samaa.
Kukinta osuu kesästä riippuen yleensä kesäkuun puolelle. Yllä kuvassa näkyy ’Biokovo’ lajikkeen vaaleita kukkia kuvan oikeassa reunassa. Graniittipenkin perennat näyttivät viime kesänä hieman villiintyneen ja olivat sekoittuneet toinen toisensa lomaan. Pitäisi muistaa tänä keväänä ottaa sieltä taas alkuja arboretumiin ja tarkistaa, etteivät hennommat kaunottaret joudu jyrätyksi.
Idänkurjenpolvi
.jpeg)
Kuvassa on kerrottu ’Birch Double’ idänkurjenpolvi, Geranium himalayense. Idänkurjenpolvia löytyy myös yksinkertaisilla kukilla.
Idänkurjenpolvi on kestävä ja tuuheakasvuinen. Minulla kasvoi pitkään tätä (yllä) yksinkertaista idänkurjenpolvea huvimajan alueella ja se levittäytyi tehokkaasti. Toisaalta kasvi on helppo poistaa, jos sitä haluaa rajoittaa tai muuten kyllästyy siihen. Runsas kukinta alkaa kesäkuussa ja jatkuu heinäkuun puolelle. Mikäli kukkineen kasvuston leikkaa kukinnan jälkeen, saa loppukesän nauttia kauniista lehdistä maanpeittäjinä.
Olen siirtänyt arboretumiin ’Birch Double’ idänkurjenpolvia kasvamaan mm. tähän pieneen rinteeseen puistosyreeni Ainolan juurelle. Nämä kukkivat samansävyisinä ja samaan aikaan. Valkoinen kukinta kurjenpolvien vieressä kuuluu Grönlanninhanhikille.
Tarhakurjenpolvi
Olen todella tykästynyt tarhakurjenpolviin Geranium x magnificum. Mikäli kaipaat hieman korkeammaksi kasvavaa (40-70 cm) kurjenpolvea, joka kukkii melko isoilla kukilla kesä-heinäkuussa, niin tämä voisi olla sopiva lajike. Omassa puutarhassani tarhakurjenpolvet ovat pysyneet mukavasti pystyssä, eli niiden kasvutapa on erilainen kuin monilla muilla rönsyävän kasvutavan omaavilla kurjenpolvilla.
Tässä tarhakurjenpolven kukat näkyvät paremmin. Kasvi viihtyy sekä auringossa että puolivarjossa.
Verikurjenpolvet
Valkoisena kukkivan verikurjenpolven takana on perinteistä pinkkia verikurjenpolvea. Itse tykkään enemmän valkoisesta 'Album' lajikkeesta. Puhtaanvalkoinen 'Album' jää hieman matalammaksi kuin pinkki verikurjenpolvi ja mielestäni sen kasvutapa on siivompi kuin pinkillä kaverillaan.
Verikurjenpolvi Geranium sanguineum kasvaa noin 40 cm korkeaksi ja kukkii kesä-elokuussa. Pinkki verikurjenpolvi leviää vähän turhan innokkaasti, joten karsin sitä säännöllisesti pois luumupenkin alueelta, ettei se valtaa kaikkea kasvutilaa muilta. Tämä on itsenäisesti levittänyt siemeniä myös läheisiin perenna-alueisiin, joten vähän tarkkana saa olla. Minua häiritsee hieman tämän kasvuston sotkuisuus kukinnan jälkeen, joten yritän ehtiä leikkaamaan kuihtuneet kukkavarret pois ajoissa.
Tässä kasvaa 'Elke' verikurjenpolvia edessä vasemmalla. Tykkään siitä, että Elke ei leviä niin vimmalla kuin perinteinen verikurjenpolvi, lisäksi sen kasvutapa on minusta paljon kauniimpi. Hennon vaaleanpunaiset kukat oikealla kuuluvat neidonkurjenpolvelle.
Tässäkin kuvassa on 'Elke' lajiketta ja nämä ovat viihtyneet hyvin tässä melko kuivassa rinteessä paahteisessa paikassa. Keltamaksaruoho päätti itse levittäytyä kumppanuuskasviksi. Ehkä muistattekin tämän jo aikaisemmin julkaisemani kuvan.
Verikurjenpolvien lehdistö saa kauniin ruskasävyn.
Neidonkurjenpolvi
Neidonkurjenpolvi, Geranium sanguneum var Striatum, on helppohoitoinen ja matala verikurjenpolven muunnos. Tässä pienessä rinteessä matala kasvusto peittää maan tehokkaasti ja hempeät vaaleanpunaiset kukat ovat suloisia. Jutun ensimmäinen kuva on näistä samoista neidonkurjenpolvista kukinnan loppuvaiheessa. Kukinta ajoittuu heinä-elokuuhun, tietysti kesän sääolot vaikuttavat asiaan.
Neidonkurjenpolvi ei ole turhan tarkka kasvupaikkavaatimuksistaan.
Harmaakurjenpolvi
Harmaakurjenpolvi 'Ballerina' Geranium cinereum kukkii todella pitkään ja minun pitäisi hankkia tämä uudelleen. Ballerina viihtyi monta vuotta reunuskasvina kuvan alueella, mutta suuttui, kun yritin jakaa sitä perinteiseen tapaan.
Harmaakurjenpolven lehdistö on todella viehättävä.
Jalokurjenpolvi Patricia
Geranium 'Patricia' kukkii pitkään, mutta haluaa läpäisevän kasvualustan, eikä kestä talvimärkyyttä. Tämä taitaa olla armeniankurjenpolven ja espanjankurjenpolven risteytys? Saa korjata, jos meni väärin. Kasvukorkeus vaihtelee 50-100 cm:n välillä ja voi kasvaa korkeammaksikin. Viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla.
Jalokurjenpolvi Orion
Tässä jalokurjenpolvi 'Orion' on vasta kasvamassa pionien kanssa, mutta kannattaa muistaa, että tämä lajike kasvaa melkoisen korkeaksi.
Geranium risteytys 'Orionin' kukkia vähän lähempää. Kukka on kyllä kaunis, mutta suosittelen tälle perennatukea, jos ei halua kaatuilevia kurjenpolvia. Olen aina leikannut kasvuston kukinnan jälkeen ja näin se kasvattaa uuden siistimmän lehdistön loppukesän ajaksi.
Kukinta alkaa meillä jo ennen pionien kukintaa ja jatkuu pitkään. Tämäkin vaatii läpäisevän kasvualustan. Jossain lähteissä sanotaan kasvukorkeudeksi 50 cm, mutta minun Orionit kasvavat kyllä korkeammiksi.
Jalokurjenpolvi Rozanne
Jakokurjenpolvi 'Rozanne' on todella ihana. Tämä tykkää ravinteikkaasta kasvualustasta ja kasvaa 40-60 cm korkeaksi. Kukinta alkaa yleensä jo kesäkuun puolella ja saa täyden kukoistuksen heinäkuussa kukkien aina syyskuuhun saakka.
Huvimajan eteläpuolella 'Rozannet' kasvavat pionien vieressä ja ihahduttavat kukillaan pionien jälkeen. Kasvusto on tuuhea.
Minulla on myös kyläkurjenpolvia, mutta en löytänyt niistä kuvia. Tuolla taustalla Varjolehdon istutusalueella on valkoista ja sinistä kyläkurjenpolvea pienet määrät. Samalla taustan istutusalueella syyspäivänliljojen ja pallohortensioiden edessä kasvaa matalana reunuskasvina peittokurjenpolvea.
Tällaista juttua tehdessä huomaa aina, että on ottanut kuvia aivan liian vähän. Yritin etsiä kauempaa otettuja kuvia, jotta kurjenpolvien kasvutapa perenna-alueilla tulisi esiin, mutta kuten sanottu, kuvia löytyi liian vähän.
Olen kiinnostunut näkemään sinun kurjenpolvesi, jos innostut esittelemään niitä.
