KELLOKÖYNNÖSTEN JA KEIJUNMEKKOJEN KASVATUS MIELESSÄ

 

Ajattelin tänäkin vuonna kasvattaa itse kelloköynnöksiä ja keijunmekkoja, nämä molemmat ovat yksivuotisia köynnöksiä ja sopivat hyvin pihapiiriä kaunistamaan. Yllä oleva kuva on otettu viime kesänä. Talon länsipäädyn ruukkuryhmässä kasvoi yksi kelloköynnös obeliskiin tuettuna ja keijunmekkoja pienten kehikkojen tukemana.

Viime vuonna keijunmekot onnistuivat hyvin ja kukkivat runsaasti pakkasiin asti. Itse asiassa huomasin, että ne eivät syksyllä olleet kovin arkoja ensimmäisiin pakkasen puraisuihin, vai mahtoiko kyseinen kohta olla niille sopivan suojainen?

Laitoin tänä vuonna keijunmekon siemenet itämään 13.1, mutta mitään eloa ei ole vielä näkynyt. Saa nähdä, tuliko täysi huti, vai vieläkö joku siemen lähtisi kasvamaan. Keijunmekko on kyllä hidas, mutta odotin jo jotain elonmerkejä näkyväksi.

3.5.2022

Viime vuonna laitoin kelloköynnökset itämään turhan aikaisin eli 10.1, koska epäilin, ettei vanha siemenpussi sisältäisi itäviä siemeniä. No, lähes kaikki taisivat lähteä kasvamaan ja minulla oli melkoinen viidakko kelloköynnöksiä huhti-toukokuun taitteessa. Osan taimista sain vietyä verannalle päivisin karaistumaan, mutta tämä kuvassa näkyvä joukko kasvoi kiinni ikkunanpieliin ja kattoon, koska kaikki kasvualustat eivät olleet valmiina heti toukokuun alussa, eivätkä nämä hujopit pysyneet pystyssä tuulisella verannalla.

7.3.2022

Ajattelin tänään kylvää muutaman avattuun pussiin jääneen siemenen. Jos siemenet eivät idä, on vielä helmikuussa hyvää aikaa uusia kylvöt... ja myöhemminkin ehtii.

Aion jälleen laittaa kelloköynnösen taimia kasvamaan arboretumin portteihin, jos näihin istutetut alppikärhöjen taimet eivät ole vielä riittävän vahvoja viherryttämään portteja riittävästi.

Tässä kauempaa otetussa kuvassa näkyy edellisen kuvan portti kokonaisuudessaan. Viime vuonna kruunukärhö kiipesi jo koko verkon mitan ylös ja kukki kauniisti, mutta toisella puolella tarha-alppikärhö 'Willy' oli viime kesänä istutettuna vasta juurtumassa. Epäilen, että vielä ainakin pari kelloköynnöstä tarvitaan tulevana kesänä täydentämään näitä kärhöjä. 

Arboretumissa istutan kelloköynnökset maahan. Tämä on edellisten kuivien kesien kokemuksena ollut hyvä idea. Kelloköynnöstä täytyy ruukussa kastella tasaisesti päivittäin, maahan istutettuna kastelu ei ole niin tarkkaa. Toki vein näille köynnöksille alkukesästä lannoitettua vettä, jotta ravinteille ja vedelle perso kasvi jaksoi kukoistaa hyvin.

Arboretumin päädyssä olevaan aitaan tarvitaan useampi kelloköynnöksen taimi. Tämän köynnösaidan kasvualustojen valmistelu keväällä 2022 vei sen verran aikaa, että kelloköynnökset ehtivät sisällä kasvaa turhan suuriksi. Toivon, että tänä keväänä saan taimet ajoissa istutettua paikoilleen. 

Koska tämä kohta on sekä aurinkoinen että tuulille avoin, pidän kelloköynnökset aluksi istuttamisen jälkeen hallaharsojen suojassa, jottei aurinko tai tuuli kärvistä lehtiä. Hallaharso on näppärä kiinnittää pyykkipojilla, mutta kannattaa varmistaa, että ilmalle jää hyvä kulkureitti molempiin päihin, jottei kuumuus päivällä nouse harson sisällä liikaa. Harsoa voi pyykkipoikien avulla säätää siten, että harso on vain auringon / tuulen puolella. Meillä on tavallisesti hallaöitä toukokuussa, joten hallaharso suojaa myös öisin kylmältä. Harsot ovat silmälle rumia, mutta olen todennut, että pääsen hurjan paljon vähemmällä, kun ei tarvitse kuskata näitä kookkaita taimia sisään ja ulos päivittäin. Yleensä olen käyttänyt harsoja pari viikkoa säistä riippuen, siinä ajassa köynnökset ovat tottuneet ulko-olosuhteisiin ja juurtuneet hyvin. 

Muistatte varmaan, että olen istuttanut arboretumin aitaan myös monivuotisia köynnöksiä, kuten tämän valkoisena kukkivan lumikärhön, mutta ainakaan ensi kesänä monivuotiset eivät vielä riitä vehreyttämään aitaa ilman kelloköynnöksiä.

Olen tämän kuvan julkaissut jo aikaisemmin, mutta tästä saa paremmin käsityksen köynnösaidan tarpeellisuudesta. Aidan takana on vanha ratsastuskenttä, jonne kuorma-autojen on kätevä kipata multakuormat. Vihreä seinä rauhoittaa näkymää.

Nyt on vajaa pussi siemeniä mullan alla. Liotin ensin siemeniä tunnin verran ja laitoin ne sitten kosteaan kasvualustaan noin sentin syvään. Ja sumutin vielä vettä päälle. Nyt astia on ritilällä patterin päällä ja tietysti reiällinen muovikelmu astian päällä estää multaa kuivumasta sumutusten välillä.

SUUNNITELMIA PUUTARHAAN 2023

Haaveilen jatkavani oman pienen arboretumini parissa tänäkin keväänä. Tosin budjetti keikahti melkoisesti Rillan leikkauksen ja sen tuomien kustannusten myötä. Toisaalta joka vuosi tulee ikää lisää ja mikäli haluan nähdä puut ja pensaat vähintäänkin muutaman vuoden kasvaneina, ei istuttamista kannata lykätä.

Ilahduin hurjasti, kun lapsemme lupasivat jouluahjaksi järkätä kesällä tänne ammattilaisen dronen kanssa ottamaan puutarhasta ilmakuvat. Miten hienosti keksitty ja niin mieleinen lahja!

Ilmakuvia voi hyödyntää aluekarttaa varten ja tietysti muutenkin. Jippii!

Istuttamista odottava peltosarka näkyy osittain kuvan oikeassa reunassa olevan punasaarnin ja 2022 istutetun sateenvarjojalavan takana

Tieto ilmakuvauksesta innostaa aloittamaan arboretumin laajentamisen pohjatyöt heti, kun peltosarka kestää traktorilla ajelun. Haaveilen, että ainakin istutusalueiden muotoilun pääsisi tekemään ajoissa sekä kasvualustojen valmistamisen puiden istutusta varten. 

Lisäksi suunnittelen arboretumin nykyisen alueen täydentämistä vielä muutamilla puilla ja lukuisilla pensailla. Siirrän hiljalleen maanpeiteperennoja vanhan puutarhan puolelta arboretumin pensaiden ja puiden juurille. Työtä tulee riittämään kaikelle käytettävissä olevalle ajalle.

Talon pohjoispuolelle eli sisääntulopihaan aion tehdä vielä joitain uudistuksia. Aitan kulmassa oleva istutusalue laajenee kanttaamalla taas jonkin verran. 

Keittiön oven vierestä lähtee vanha valtavaksi kasvanut töyhtöangervo pois ja tilalle teen pienen havuryhmän. Ainakin kartiovalkokuusi tulee paikalle, siihen on kätevä laittaa talvella valosarja ilahduttamaan sisääntuloa.

Sain joulukuussa ajatuksen, että laitan ainakin kaksi kartiovalkokuusta ja niille jotain matalampia havuja kaveriksi myös aitan pitkälle sivulle vilja-aitan portaiden viereen. Nyt siinä kasvaa vain vuorenkilpiä.  Pimeä aika kestää talvella valitettavan pitkään ja kaipaan havuja, joihin saan kauniisti valosarjat tuomaan pihalle tunnelmallista valoa. Pidän ihan tosi paljon kartiovalkokuusista, jos et sitä vielä arvannut.

Tässä on elo-syyskuun vaihteessa 2022 aloitettu luumupenkin korjaus vielä kesken. Lisäksi pohdin kaiken aikaa, mitä istuttaisin ruusuorapihlajan juurelle. Olen kaivanut siihen ympyränmuotoisen alueen, joka kaipaisi kaunista sopivan matalaa (max 50 cm) kasvia ympyräksi istutettuna. Kuvan vasemmassa reunassa ensimmäisessä ympyrässä kasvavat vaaleat 'Duchesse de Montebello' rannskanruusut 'Soinnun' vieressä ja edellä mainittu ruusuorapihlaja näkyy takana. 

Myös riippajalavalla (edessä keskellä) on oma ympyränsä, joka on tosin jo laajentunut tämän kesäkuun alussa otetun kuvan jälkeen. Siihenkin kaipaan jotain kauniimpaa aluskasvia. Täältä suunnasta katsottuna ’ympyrät’ näkyvät paremmin. Minua miellyttää täällä ruusupuistossa hieman muotopuutarhan tyyppinen ilme, vaikkei varsinaisesta muotopuutarhasta voikaan puhua.

Syksyllä uudistettu luumupenkki tarvitsee lisää perennoja. Olin laiska ja niiden istuttaminen jäi kevääseen muutamaa syksyllä tehtyä siirtoa lukuunottamatta.

Ruusupuistoon aion siis tehdä lisää istutuksia. Tämä kuvassa näkyvä 'Dolgo' paratiisiomenapuu on toinen Ruusupuistossa asuvista 'Dolgoista'.

Mahtaisinko saada tänä vuonna aloitettua Varjolehdon istutusalueen laajentamisen Terijoensalavan alle? 

Jos saan homman alulle, lisääntyy istutusalue ainakin 12 neliöllä varovaisesti arvioituna. Tietysti tämäkin alue olisi kasvitettava. Osa taimista löytyy itseltä, mutta jouluruusuja ja joitain muitakin ihanuuksia pitää löytää taimikaupoista. Pitää myös miettiä, mitä alueelle sopivia perennoja voi itse kasvattaa siemenestä.

Jos nämä haaveet nimeää suunnitelmiksi, niin olisikohan näiden toteutuminen askeleen verran pidemmällä? 

TAMMIKUU KUNTOUTETAAN RILLAA

Tällä viikolla torstai valkeni kylmänä. Pakkasta oli silloin -16,7 astetta, myös loppuviikko on ollut 8-9 asteen pakkasta, tänään sunnuntaina mittari näyttää -11,1 astetta. Lumi kantaa nyt melko hyvin ja kiertelin katsomassa ovatko verkot hyvin paikoillaan. 

Keskellä näkyvä puu on Ruusupuistossa asuva ’Aamurusko’ purppuraomenapuu. Kuten ehkä huomaatte, jouduin syksyllä tekemään valmiiseen verkkoon jatkopalan vanhasta kanaverkosta, koska puun oksisto oli kasvanut sen verran leveäksi, ettei rullassa ollut verkko riittänyt puun ympärille. Tyytyväisenä totesin, että jatko-osa on kestänyt hyvin - ainakin toistaiseksi. 

Isäntä aurasi pellolle ’tien’ ja tätä on hyvä kulkea, koska se ei ole jäätikköä

Rillan olkapäästä poistettiin tähystysleikkauksen yhteydessä laitetut ompeleet 30.12. Mietin etukäteen, mahtaako tämä energiapakkaus pysyä paikallaan toimenpiteen aikana. Homma sujui käsittämättömän hyvin. Rilla hyppäsi tutkimuspöydälle ennen kuin ehdin pyytää. Koira varmaan ajatteli, että tähän hoitopöydällehän aina pyydetään klinikalla ollessa ja siinä on saanut namit palkkioksi. No, siinä Rilla istui tomerasti paikoillaan meidän rapsutellessa ja lääkäri napsi ompeleet pois. Ei mitään ongelmaa. 

Vielä toistaiseksi, 2,5 vk leikkauksesta, on koiralle sallittu kävelymäärä aika rajoitettu. Nyt on ollut ihan hurjan liukasta, monet hiekkatiet ovat jäätiköllä ja jäätä peittää sentti pari lunta, joten ei voi tietää, mikä kohta on liukas. Olkanivelen suotuisan toipumisen onnistumiseksi koira ei saisi liukastella. Isäntä aurasi pellolle mukavan kierroksen, joka menee pienen metsäsaarekkeen halki, tätä on kiva ja turvallinen kiertää.

Rilla on tosin aivan eri mieltä saamistaan ohjeista. Määräyksinä oli: ei hyppyjä, ei loikkia, ei liukastella, ei riehuta, ei tehdä äkkirynnistystä, eikä äkkipysähdyksiä. Rilla on kokeillut näitä kaikkia ja monta kertaa, vaikka on kävelytetty vain hihnassa ja pyritty estämään tällaiset hillumiset.

Yritän varautua loikkaan ja pyrin saamaan valjaiden kahvasta kiinni, jotta saan pehmennettyä loikan alastulon, mutta eihän se aina tietenkään onnistu. Tämä ipana on niin nopea liikkeissään. Rillaa ottaa koville, kun ei saa ulkona leikkiä ja rallatella menemään. Tätä masentavaa hihnakävelyä on jouduttu harrastamaan jo yli kolme viikkoa ennen leikkausta ja vielä koko tammikuu on määräys kulkea siivosti ja aikuismaisen rauhallisesti. Hui hai sanoo Rilla.

Meillä on selkeästi etujen ristiriita. Siis omistajilla ja Rillalla. Toimelias nuori koira haluaa leikkiä, viilettää lumihangessa, loikkia jänisten jälkien perässä ja juosta. Ehdottomasti juosta ja nauttia vauhdista ja elämän riemusta. Tylsät omistajat koittavat saada iloisen pennun huomion ja tehdä kontaktitehtäviä ulkona ja rajoittaa ylikuumentuneita kierroksia. Voi, pojat. Ei ole helppo yhtälö!

Koska sallitut kävelymatkat ovat toistaiseksi vielä aika lyhyitä, menemme usein autolla jonnekin uuteen kiinnostavaan kohteeseen, missä Rilla voi uteliaana katsella ympärilleen, nuuskia paikkoja ja unohtaa loikkimisen, koska haistelu on niin kivaa. Yhden metsätien isäntä aurasi vasta tällä viikolla, joten se on onneksi pohjaltaan mukava, eikä yhtään liukas. 

Olemme myös käyneet tekemässä aivojumppaa kauppakeskuksissa. Siellä tehdyn kävelymatkan aikana saa harjoitella ihmisten, koirien, lastenrattaiden yms. ohituksia ja opetella rauhallisuutta näissä tilanteissa. Aloitus näillä reissuilla on vähän turhan iloista, mutta onneksi Rilla hetken päästä rauhoittuu ja kulkee ihan siivosti. Huomattavasti fiksummin kuin kotona pihalla, sillä omalla pihalla varmaan muistuu mieleen aika ennen ontumista ja vapaus leikkiä.

Kauppakeskuksessa Rilla harjoitteli rauhoittumista, kun joimme itse kahvia. Nämä ovat tärkeitä taitoja tulevaisuutta varten. Edellisen beussimme kanssa saatoimme syödä ravintolan terassilla ja koira nukkui pöydän alla jalkojemme juuressa kaikessa rauhassa ja hipihiljaa. Tämä on matkoilla ihan tarpeellinen ominaisuus. Jotkut todennäköisesti käyvät kauppakeskuksissa ihan muista syistä, mutta me käytämme paikkaa lähinnä koiran koulutukseen ;).

Välillä muistelen haikeana aikuisen koiran viisautta ja miten mutkatonta kaikki oli Ritan kanssa. Rita herätti kaikkialla kulkiessaan ihastelua tottelevaisuudesta ja hyvästä käytöksestä. Tavoite on siis selkeä myös Rillan suhteen, mutta tämä villi otus vaatii aika paljon työtä ennen kuin tähän tavoitteeseen päästään.

Onneksi Rilla on tottunut omaan häkkiinsä sisällä ja viime viikot olemme opettaneet, että häkissä voi rauhoittua, jos muuten kierrokset eivät laske. Joskus näillä koiralapsilla kierrokset ovat ylikuumentuneet ja on autettava rauhoittumista. Rillan kohdalla on lisäksi niin paljon patoutunutta liikunnan tarvetta tämän sairausloman johdosta. 

Jos sisällä tehdyt nenätehtävät ja muut aivojen aktivointihommat (joiden pitäisi väsyttää koiraa), eivät auta ja Rilla yrittää vain heittää lelujaan ilmaan, jotta pääsisi loikkaamaan ne ilmalennosta suuhunsa (voi olkanivel), niin pyydämme koiran siirtymään omaan häkkiin. Ja se onkin ollut nyt oikein hyvä apu rauhoittumiseen. Rilla saa palkkion häkissä makuulle asettumisesta ja ryhtyy melkein oitis nukkumaan. Hetken päästä häkin oven voi avata ja koira jatkaa silti nukkumista kaikessa rauhassa.

Fysioterapeutin tapasimme 2.1. ja onneksi hän totesi Rillan käyttävän tosi hienosti leikattua olkapäätä ja kaiken olevan toistaiseksi hyvällä mallilla. Harjoittelimme fysioterapeutin ohjauksessa kotiharjoituksia, joita pitää tehdä kolmasti päivässä, jotta olkanivel kuntoutuu hyvin.

Onneksi Rilla tekee näitä harjoituksia mielellään ja keskittyy ihan kelvollisesti. Ontumista ei ole enää ollut ja pitää seurata, etteivät jumppaharjoitukset tai asteittain pitenevät kävelyreissut aiheuta uudelleen koiran ontumista, tämä olisi merkki siitä, että olka kipeytyy ja täytyy vähentää liikettä.

Tammikuussa puutarha on talviunilla, joten kirjoittelen sen vuoksi tästä Rillan tilanteesta. Ehkä joku saa vertaistukea, jos omalla koiralla on todettu leikkaushoitoa vaativa ocd. Toivon myös, että myöhemmin voin lukea näitä päiväkirjamerkintöjä ja todeta, että kaikesta kuitenkin selvittiin ja jopa hyvin vilkas ja energinen koira saatiin kasvatettua yhteiskuntakelpoiseksi.

Pikku hiljaa uusi puutarhakausi käynnistyy ja palataan jälleen puutarha-asioihin.