Näin vuoden päättyessä voi arvioida kulunutta puutarhakautta 2023.
Yleistä pohdintaa
Kun mietin kulunutta kesää ja kasvukautta, on mieleen jäänyt aikamoinen uurastus. Emme käyneet koko kesän aikana edes pienellä kesälomareissulla. Ainoa päiväreissu oli valtakunnallisen "Avoimet Puutarhat" -tapahtuman aikaan Jyväskylään, siellä tutustuimme kolmeen puutarhakohteeseen ja kävimme Viherlandiassa.
Jotenkin aina oli niin paljon tekemistä odottamassa tekijää. Lisäksi Rilla ei ollut vielä valmis yöpymään hotelleissa tai vastaavissa paikoissa. Rilla oli kesän aikana ihan mahdottoman kiihtynyt nähdessään toisia koiria, joten välttelimme sellaisia tilanteita, ettei ikävä toiminta vahvistu. Katsotaan, muuttuuko koira teinihormonimyrskyjen jälkeen yhtään, ensimmäinen juoksu oli vasta loppukesällä.
Toisaalta kesään mahtui paljon lämpöä ja aurinkoa. Hellettäkin oli ihan riittävästi. Osaan nauttia tästä omasta miljööstä ja päivän touhujen jälkeen oli rentouttavaa lämmittää rantasauna ja uiskennella - tai istua lämpimässä ja lempeässä kesäillassa huvimajassa ja katsella ympärillä olevaa puutarhaa mieli hyvänä kaikesta tehdystä työstä. Ajattelen aina, että moni lähtee maksulliseen lomanviettoon samankaltaisin olosuhteisiin, joten eihän meidän tarvitse niin reissata.
No, puutarhamatkailu minua kyllä houkuttaisi kovasti, ehkä ensi vuonna… tai seuraavana sitten. Ihan pienikin kiva reissu piristäisi ja inspiroisi.
Sainko talven aikana tehdyt suunnitelmat toteutettua?
Tein talven aikana arboretumin istutusten suunnittelua ja puutarhan puolelle oli myös suunnitelmia. Osa näistä toteutui, osa ei. Toisaalta tuli tehtyä myös suunnittelemattomia asioita. Tuntuu aina, että kesä menee niin nopeasti … liian nopeasti.
Puutarhan uudet kasvit
Istutin arboretumiin vuonna 2023 yhteensä 41 uutta puuta ja 148 uutta pensasta tai pikkuhavua. Lisäksi tähän päälle uusia köynnösiä 8, pioneja 6 ja sekalaiset perennat tähän päälle. Lisäksi puutarhan puolelle tuli ainakin 7 uutta pionia ja jotain muitakin perennoja, vaikka istutusten painopiste olikin tänä vuonna arboretumin alueella.
Epäonnea tai menetyksiä
Yksi tosi, tosi harmitttava kevättuho koitui mantsurianjalopähkinälle. Muistatte varmaan, että ostin suurikokoisen puun taimen. Tiesin varsin hyvin, että tämä puu on kylmänarka keväällä ja jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt heittää hallaharso puun suojaksi, koska selvä hallayö oli tulossa. Suojasin tuolloin ahkerasti kesäkukat, kasvihuoneen ja keittiöpuutarhan, mutta en yhtään muistanut mantsurianjalopähkinää.
Niin sitten kesäkuun 10. päivänä aamuyöllä oli pitkäkestoinen ja napakka pakkanen ja puun vastikään auenneet lehdet paleltuivat. Luulin puun kasvattavan uudet lehdet, mutta niin ei käynyt. Todennäköisesti sillä oli juuri takana monta muutosta koettelemuksena, olihan se kaivettu kaivinkoneella edellisestä kasvupaikastaan, matkustanut pohjoisemmaksi ja istutettu uudelleen. Versojen kasvu ei todennäköisesti olisi ollut näin pitkällä, jos puu olisi jo viettänyt talven paikallaan meidän vyöhykkeellä. Oppia ikä kaikki.
En suostu vielä ajattelemaan, että mantsurianjalopähkinä olisi ollut virhehankinta. Tekee niin mieli kokeilla arempia puita ja pensaita. Niiden kasvun seuraaminen olisi tosi kiinnostavaa. Jatkossa pitää huolehtia suojaamisesta paremmin - ainakin alkuvaiheessa ennen kuin aremmat kasvit ovat kotiutuneet kunnolla. Meillä on niin suuri riski keväthallaan, että sitä ei voi jättää huomioimatta.
Pieni lohtu on, että puu juuristosta kasvoi rungon viereen uusi erillinen taimi, joka ehti tämän kauden aikana ehkä 60 cm mittaiseksi ja näytti varsin vahvalta ja rotevalta. Toivottavasti tämä taimi selviää tulevasta talvesta ja ensi kevään kylmyydestä.
To do -listalta siirtyi seuraavalle kaudelle
Puutarhan puolelle olen suunnitellut matalaa perennaryhmää terijoensalavan alle jo pitkään, se jäi edelleen odottamaan toteuttamista. Muut tehtävät ajoivat tästä ohi. Myös muutamat muut suunnitellut muutostyöt siirtyivät eteenpäin.
Arboretumiin on suunnitteilla vielä lisää istutuksia ensi keväänä, jos voimia riittää. Kuten tiedätte, haluaisin käyskennellä omassa pienessä arboretumissani nurmiteitä pitkin ja matkan varrella ihmetellä niitä vähän erityisempiä kasveja ja toisaalta nauttia levollisesta sekä voimaannuttavasta näkymästä. Toivon, että kasvavat puut ojentavat oksiaan reitin varrella ja mutkan takaa paljastuisi uusia näkymiä. Haluan säilyttää tietyn ilmavuuden ja myös katseelle mahdollisuuden hakeutua peltoaukealle, vaikka toisaalta arboretumin alueella olisi oma salaperäinenkin tunnelma. Ei siis tukkoiseksi kasvanutta, mutta kuitenkin runsasta ja kiinnostavaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Haluaisin myös kunnostaa perusteellisesti etupihan hiekkatien ja yrittää pitää sen haraamalla siistinä koko kesän. On niin tyypillistä että nurmi luikertaa hiekkatielle ja reunat mutkittelevat sen johdosta. Tielle ja nurmen reunalle asettuvat myös voikukat hyvin mielellään, joten haralle olisi töitä lähes viikottain.
 |
| Kuva: Markus Metsänen |
Oli hienoa saada puutarhan ensimmäiset dronekuvat. Tämän kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.
Ilmakuvista saa eri tavalla käsityksen istutusalueista kuin maan tasalla otetuista kuvista.
Arboretum laajeni viereisen peltosaran alueelle ja se tuntui mukavalta.
Minulle oli myös iso kynnys uskaltautua avaamaan puutarha sovittuina aikoina ’yleisölle’. Palaute oli kuitenkin niin kannustavaa, että todennäköisesti jatkan samaa käytäntöä myös ensi kesänä.
Isäntä ei mutissut taimihankinnoista niin paljon, kun puutarha tuotti ihan vähän tulojakin. Arvelen myös, että isäntä hämmästyi aika tavalla ihmisten myönteisestä palautteesta ja vähän innostui jatkamaan arboretumin kehittämistä. Sehän sopii minulle… yhteinen projekti tämä kuitenkin on, vaikka minä lähinnä teen puutarhatyöt.
Täytyy talven aikana vielä miettiä asiaa, mutta ehkä avoimet aukiolot on parasta aloittaa vasta juhannuksen jälkeen. Ainakin tänä ensimmäisenä kesänä ihmisiä alkoi vierailla vasta silloin. Oliko syynä sitten oma hyvin varovainen (lue: onneton) markkinointi vai se, että puutarhaihmisillä on paljon kiireitä alkukesällä. Olisin kiinnostunut myös teidän mielipiteistänne tähän. Edelleen voi ottaa etukäteen yhteyttä ja sopia ihan oman ajan vierailuun jo kesäkuun alussa, jos se on toiveena.
Olen tosi tyytyväinen elokuun lopussa rakentamaamme uuteen pergolaan. Osa rakennustarpeista oli valmiina ja puuttuvan osan hankimme läheisestä puutavaramyymälästä.
Pergolan valmistuminen vauhditti ympäristön istutusten edistymistä, suunnitelma oli jo pitkään muhinut mielessä. Rakenteilla saa kivan lisän nuoreen arboretumiin.
Positiivisesti yllättänyt kasvi
Tähtimagnolia Royal Star oli iloinen yllätys. Istutin pensaan keväällä 2022 Helmikaaren alueelle ja se jopa kukki ensimmäisen talvensa jälkeen. Toivottavasti se selviää tulevistakin talvista.
Joka tapauksessa innostuin tästä niin, että uskaltauduin ostamaan arboretumiin pienen magnolian taimen.
Japaninmagnolian vieressä olevat kivet löytyivät istutuskuopasta.
Mihin kasviin petyin?
Pepino päärynämeloni oli omalla kohdallani pettymys. Kasvatin sen siemenestä ja luotin kasvin tietoihin, joissa hedelmän makua kuvattiin herkullisin sanoin. Minna blogista Hiidenkiven puutarhassa kertoi, että hänen kaupasta ostamansa hedelmä maistui kengänpohjalta, minun kasvattamani maistui sitten ehkä hyvin vetiseltä kengänpohjalta. En pystynyt syömään hedelmää kokonaan. Makuasioista ei tietysti voi kiistellä, ehkä joku on aivan eri mieltä. Mutta niin päättyi minun ja Pepinon yhteinen matka, sillä Pepino päätyi kompostiin, enkä kyllä tätä lajia enää kasvata. Lisäksi pensaan kasvutapa oli aivan mahdoton. Yllä oleva kuva on kesäkuun 1. päivältä, mutta loppukesällä tukiviritelmistä huolimatta oksat lakosivat ja makasivat maata pitkin. Ehkä tein jotain väärin, mutta kokemus ei innosta uuteen yritykseen.
Puutarhaan liittyvien kustannusten jakautuminen
Taimiin kului rahaa ehdottomasti eniten. Istutusmultaa tuli tähänkin vuonna tilattua kolme kuorma-auton kuormaa, mutta taimet maksoivat enemmän.
Keittiöpuutarhan ja hyötyviljelyn kuulumiset
Kasvihuoneessa kasvoi mukavan maukas sato, olin pääasiassa tyytyväinen myös lavakasvatusten tulokseen.
Opin jälleen kerran, että kannattaa seurata omia puutarhapäiväkirjan kirjauksia ja toimia hyväksi havaittuja menetelmiä ja tapoja noudattaen. Aion jatkossakin pyrkiä esikasvatetuilla vihanneksilla aikaiseen satoon. Merkintöjä ja huomioita ei varmaan voi olla liikaa, muistin varaan ei kannata luottaa.
Millä mielellä uuteen puutarhakauteen?
Nyt on helpottavaa hieman hengähtää, kesä oli aika kiireinen. Uskon vakaasti, että kevätauringon paistaessa ja päivän pidentyessä talven jälkeen, olen taas ihan malttamaton käymään puutarhatöihin käsiksi.
Tällä hetkellä lumi on kuorruttaanut paksulla kerroksella koko talvisen maiseman ja mittari näyttää -17,5 astetta pakkasta. Toivottavasti kaikki kasvit ovat turvassa lumen alla ja ovat ilona jälleen tulevana kasvukautena.
Toivon, että blogini puutarhamatkaa seuranneet viihdytte mukana jatkossakin. Olen ollut hyvin iloinen kaikista kommenteistanne ja vuorovaikutuksesta, jota on ollut eri pohdintojen suhteen. Vuorovaikutus on valtavan antoisaa ja olen oppinut paljon teidän muiden blogeja lukemalla.
Olkoon vuosi 2024 hyvä meille kaikille. Ehkä voimme taas oppia uutta, innostua kasvun ihmeistä ja luonnon kauneudesta.
