No, niin ... tällä viikolla maanantaina oli sitten pakko siirtää kolme aikaisin kylvettyä kasvihuonekurkkua kasvihuoneeseen, ennen kuin ne olisivat ottaneet kiinni salin verhotangosta. Nämä kolme kurkkua kylvin siis vastoin kaikkia ohjeita ja järkeä jo 28.1.
Kokeilu sujui esikasvatuksen aikana melko mallikkaasti, koska meillä on paljon ylimääräistä tilaa esikasvatukseen ja useita etelän puolen ikkunoita. Loppuaikana tosin kaikki pidemmätkin tukikepit jäivät liian lyhyiksi kurkkujen venyttyä noin 180 cm mittaan. Passandra alkoi kukkia ennen Cordobaa. Molemmat lajit ovat partenokarppisia eli hedelmä muodostuu ilman pölytystä.
Kuten sanottu, maanantaina 27.4. oli pakko ryhtyä toimiin. Vaihtoehtoina olisi ollut vapaana retkottavan kurkun latvuksen katkeaminen, jollei se sitä ennen olisi saanut kiinni vehotangosta. No, yhdessä siipan kanssa kannoimme taimet kasvihuoneeseen - se meni helposti. Seuraava vaihe oli saada juuripaakku irti isosta ruukusta, tähän olisi ehkä tarvittu vielä kolmannet käsiparit, isäntä joutui nimittäin huolehtimaan kurkun pikästä kasvustosta. Päätin kuitenkin istuttaa kurkut isompaan multatilaan laastipaljuun, jotta ravinteikasta kasvualustaa on tarpeeksi. Paljuun olin jo aikaisemmin porannut reiät alaosaan mahdolliselle liika vedelle, astian pohjalla oli ruukkusoraa.
Juuristo ei siis ollut vielä täyttänyt tarpeeksi multatilaa, joten juuripaakku ei pysynyt napakasti kasassa, joten en saanut kunnolla siirtoa onnistumaan ehjällä juuristolla. Tässä siis suurin vaaran paikka näin suureksi kasvaneilla kurkuilla. No, painelin sivuilta multaa napakasti kasaan ja toivoin parasta. Kurkut olivatkin jo kasvihuoneen kiinnitysvaijerin korkeudella, ylöspäin kasvua ei sis enää tarvita, mutta rotevuutta saavat lisätä. Jouduin myös karaisemaan mieleni ja katkoin kaikki 11 kasvun alussa olevaa kurkkua pois, jotta kasvit saisivat käyttää voimansa uudelleen juurtumiseen.
Koska viikko on ollut kylmä ja mittari on ollut pakkasen puolella joka yö, saivat kurkut kaksinkertaisen hallaharson teltakseen yöksi. Harsot oli helppo kiinnittää pyykkipojilla kiinnitysvaijeriin. Virittelin illalla lämpöpuhaltimen ”telttaan” ja termostaatin säädin käynnistymään, kun kasvihuoneen seinässä lämpötila laskee + 6 asteeseen.
Seuraavana aamuna hiippailin huolissani kasvihuoneeseen, epäilin kurkkujen olevan tuhon omat kaikista järkytyksistään, joista juuriston rikkoutuminen oli varmasti suurin, sillä lehtimassaa oli jo melko paljon. Iloinen yllätys oli, että kaikki kolme olivat vihreinä ja kohtuullisen reippaina, vaikka toki lehdet vielä vähän lurpattavat. Mittareiden mukaan yöllä kasvihuoneen sisällä lämpö oli laskenut alimmillaan + 6 asteeseen ja harsoteltassa alin lämpö oli ollut + 12 astetta.
Tästä intoutuneena siirsin loputkin kurkut jo eilen kasvihuoneeseen, jos nämä maaliskuussa kylvetyt kurkut ryhtyisivät kasvamaan rotevampina paremmissa olosuhteissa. Yhden taimen kohdalla kävi onnettomuus ja varsi meni poikki aivan juuresta, joten tämä taimi menetettiin. Kasvihuoneessa on nyt elämästään taistelemassa yhteensä 6 kurkkua, kolme molempia lajeja. Kurkku on arka kylmälle, joten tämä tarina ei ole vielä kirjoitettu loppuun, juonen käänteitä voi tulla suuntaan tai toiseen.
Tämän kokeilun tulevat vaiheet kertovat, oliko ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun ryhdyn kurkun suhteen näin varhaiseen esikasvatukseen. Vaivannäöstä toivoisin saavani varhaista satoa, mutta tämän suhteen on vielä turhan aikaista riemuita. Huomenna kylvän vielä kolme siementä :). Kurkkujen tarina siis vielä jatkuu....
17.4.2020 |
Kokeilu sujui esikasvatuksen aikana melko mallikkaasti, koska meillä on paljon ylimääräistä tilaa esikasvatukseen ja useita etelän puolen ikkunoita. Loppuaikana tosin kaikki pidemmätkin tukikepit jäivät liian lyhyiksi kurkkujen venyttyä noin 180 cm mittaan. Passandra alkoi kukkia ennen Cordobaa. Molemmat lajit ovat partenokarppisia eli hedelmä muodostuu ilman pölytystä.
Kuten sanottu, maanantaina 27.4. oli pakko ryhtyä toimiin. Vaihtoehtoina olisi ollut vapaana retkottavan kurkun latvuksen katkeaminen, jollei se sitä ennen olisi saanut kiinni vehotangosta. No, yhdessä siipan kanssa kannoimme taimet kasvihuoneeseen - se meni helposti. Seuraava vaihe oli saada juuripaakku irti isosta ruukusta, tähän olisi ehkä tarvittu vielä kolmannet käsiparit, isäntä joutui nimittäin huolehtimaan kurkun pikästä kasvustosta. Päätin kuitenkin istuttaa kurkut isompaan multatilaan laastipaljuun, jotta ravinteikasta kasvualustaa on tarpeeksi. Paljuun olin jo aikaisemmin porannut reiät alaosaan mahdolliselle liika vedelle, astian pohjalla oli ruukkusoraa.
Juuristo ei siis ollut vielä täyttänyt tarpeeksi multatilaa, joten juuripaakku ei pysynyt napakasti kasassa, joten en saanut kunnolla siirtoa onnistumaan ehjällä juuristolla. Tässä siis suurin vaaran paikka näin suureksi kasvaneilla kurkuilla. No, painelin sivuilta multaa napakasti kasaan ja toivoin parasta. Kurkut olivatkin jo kasvihuoneen kiinnitysvaijerin korkeudella, ylöspäin kasvua ei sis enää tarvita, mutta rotevuutta saavat lisätä. Jouduin myös karaisemaan mieleni ja katkoin kaikki 11 kasvun alussa olevaa kurkkua pois, jotta kasvit saisivat käyttää voimansa uudelleen juurtumiseen.
Koska viikko on ollut kylmä ja mittari on ollut pakkasen puolella joka yö, saivat kurkut kaksinkertaisen hallaharson teltakseen yöksi. Harsot oli helppo kiinnittää pyykkipojilla kiinnitysvaijeriin. Virittelin illalla lämpöpuhaltimen ”telttaan” ja termostaatin säädin käynnistymään, kun kasvihuoneen seinässä lämpötila laskee + 6 asteeseen.
Seuraavana aamuna hiippailin huolissani kasvihuoneeseen, epäilin kurkkujen olevan tuhon omat kaikista järkytyksistään, joista juuriston rikkoutuminen oli varmasti suurin, sillä lehtimassaa oli jo melko paljon. Iloinen yllätys oli, että kaikki kolme olivat vihreinä ja kohtuullisen reippaina, vaikka toki lehdet vielä vähän lurpattavat. Mittareiden mukaan yöllä kasvihuoneen sisällä lämpö oli laskenut alimmillaan + 6 asteeseen ja harsoteltassa alin lämpö oli ollut + 12 astetta.
Tästä intoutuneena siirsin loputkin kurkut jo eilen kasvihuoneeseen, jos nämä maaliskuussa kylvetyt kurkut ryhtyisivät kasvamaan rotevampina paremmissa olosuhteissa. Yhden taimen kohdalla kävi onnettomuus ja varsi meni poikki aivan juuresta, joten tämä taimi menetettiin. Kasvihuoneessa on nyt elämästään taistelemassa yhteensä 6 kurkkua, kolme molempia lajeja. Kurkku on arka kylmälle, joten tämä tarina ei ole vielä kirjoitettu loppuun, juonen käänteitä voi tulla suuntaan tai toiseen.
Tämän kokeilun tulevat vaiheet kertovat, oliko ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun ryhdyn kurkun suhteen näin varhaiseen esikasvatukseen. Vaivannäöstä toivoisin saavani varhaista satoa, mutta tämän suhteen on vielä turhan aikaista riemuita. Huomenna kylvän vielä kolme siementä :). Kurkkujen tarina siis vielä jatkuu....
Lopuksi perunoiden iloiset kuulumiset. 23.3. multaan laitetut kolme perunaa porskuttavat iloisesti (kuvassa takana). Perunat ovat tuuheutuneet niin, että täyttävät koko laatikon tilan. Edessä kolme laiheliinia ovat 2,5 viikkoa myöhäisempää sarjaa, näitä laitoinkin 8 kpl samaan aikaan.
Ensi yö on varmaan ennätyskylmä, saa nähdä miltä tilanne kasvihuoneessa huomenna näyttää.