RUUSUPUISTON VUOSI 2021

Tässä pieni kooste 'Ruusupuistoksi' nimeämäni alueen kasvukaudesta 2021. Toukokuussa vietettiin vasta Ruusupuiston 1-vuotissynttäreitä, sillä ensimmäiset istutuskuopat kaivoin 2020 huhtikuussa.

Yllä kuvassa näkyy hennosti kukkiva rusotuomipihlaja aidanteen oikealla puolella, tulevinakin vuosina rusotuomipihlaja aloittaa kukkivien puiden osalta ja sen jälkeen vuorossa ovat kirsikkaluumut, luumut ja  koristeomenapuut. 

Tavoittelen näkymää, missä valkoisen ja vaaleanpunaisen kukkapilven runsaus puiden oksissa hengästyttäisi onnellisiin huokauksiin touko-kesäkuun vaiheilla. Aivan kuvan oikeassa kulmassa näkyy hieman tuurenpihlajaa, sen kukinta ajoittuu kesäkuulle ja samoin on ruusuorapihlajan laita.   

Purppuraomenapuu 'Aamurusko' kukki vielä tänä vuonna aika niukasti, mutta puu kasvoi kasvukauden aikana mittaa ihan mukavasti, samoin oli laita kahden paratiisiomenapuu 'Dolgon' kanssa. Lisäsin jälleen syksyllä ruusupuistoon narsissien, tulppaanien sekä hajulaukkojen sipuleja. Vuosi sitten piilotin aika paljon  'Purple Sensation' ukkolaukan sipuleja multaan, niitä näkyy tässäkin kuvassa muutama.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' ehti juurtua jo 2020 aikana ja esitti esimakua toivottavasti tulevien vuosien runsaasta kukinnasta. Moskovan Kaunotar on osa kukkivaa aidannetta Ruusupuiston itäreunalla.

Toukokuussa 2021 istutin aidanteeseen lisää pensaita. Tässä aivan etualalla keskellä on jalosyreeni 'Belle de Nancy' (III), joka minun oli aivan pakko ostaa, kun näin tämän taimikaupassa. Kerrotut kukat ovat vaalean liilanpunaiset. Kukat tuoksuvat voimakkaasti ja houkuttavat perhosia.

Takana oleva taimi on jalosyreeni 'Andanken an Ludwig Späth' ja edessä 'Belle de Nancy'.  Andanken an Ludwig Späthin kukat ovat tumman punavioletit. Näitä on aidanteessa tämän kuvassa näkyvän lisäksi toinen 'Moskovan Kaunottaren' vieressä.

Kuvakulma aidanteen suuntaan. Aidanteen keskellä olevat pensasruusujen taimet keskittyivät tänä kesänä juurtumiseen, kukkia ei juuri näkynyt - ehkä ensi kesänä.

Tässä vielä 'Moskovan Kaunottaren' kukat avautuneina. Kukat tuoksuvat ihastuttavalle. Kukkanuput ovat hennon vaaleanpunaiset, avautuessaan kukat ovat lähes valkoiset kuten kuva osoittaa. Taustalla näkyy vanhaa pihasyreeni aidannetta.

2020 istutetut pensasruusut kukkivat tänä kesänä nuoreen ikäänsä nähden mukavasti. Tässä valkoisena kukkiva 'Sävel' ja punaisena kukkiva neilikkaruusu.

'Sävel' on kasvutavaltaan jäykkäversoisempi kuin 'Sointu', se kukki kyllä runsaasti. Pitää seurailla tulevina vuosina, mikä on tälle ruusulle sopiva leikkaustapa. 

Ensi vuonna aion siirtää tässä kuvan etureunassa olevan kultapiiskupuskan jonnekin muualle. Kultapiiskut ovat olleet tässä vuosikaudet, 30 vuotta sitten tässä oli kasvimaa ja kultapiiskut olivat kasvimaan takaosassa. Sittemmin kasvimaa jäi kasvavan tammen varjoon ja siirsin kasvimaan samassa linjassa parikymmentä metriä rantaan päin. Muutaman viime kesän aikana kultapiiskut ovat kärsineet kuivuudesta ja sen vuoksi eivät ole olleet mitenkään kauniita. 

Lamppu syttyi, kun katselin takana näkyvän köynnöskaaren läpi tätä puoliksi ruskettunutta puskaa. Poistan kultapiiskut ja kaivan istutusalueen tammesta pari metriä kauemmas ja istutan tähänkin ruusuja.

Tässä teresanruusun eli 'Therese Bugnetin' ja loistokärhö 'Rouge Cardinalin' kumppanuus.

Riippajalava sai tämän kesän kasvaa ja juurtua. Keväällä ajattelin leikata yksittäisiä alas roikkuvia oksia tasaisempaan muotoon vai onko teillä neuvoja asian suhteen? Istutin riippajalavan juurelle kehän valkoisena kukkivia 'Creme Brulee' pensashanhikkeja. Kukkivina ne näyttivät kivalta, mutta katsotaan, olenko eri mieltä keväällä ennen lehtien puhkeamista? Riippajalavan juurelle on istutettu myös kasvitieteellisiä valkoisia tulppaaneja keltaisella keskustalla, tulppaanien nimilapun onnistuin hävittämään.

Tässä lähempää 'Creme Brulee' hanhikki ja takana näkyy 'Sointu' ruusu.

'Sointu' on ehdottomasti vienyt sydämeni ainakin näiden kahden vuoden perusteella. Sen kasvutapa on ollut oikein mieleinen ja sen hennossa kauneudessa on jotain vetoavaa.

Todennäköisesti oli virhe istuttaa lamohietakirsikka maanpeitekasviksi 'Aamuruskon' juurelle. Sen kasvuvoima vaatii paremman paikan. Ehkä siirrän sen arboretumiin ja rakennan sinne jonkun sopivan kivimuurin lamohietakirsikalle?

Ensi vuoden puuhana on myös tehdä kuvan vasemmassa reunassa näkyvän ruusuorapihlajan juurelle istutus. Ajattelin kantata tähän sopivan laajan ympyrän ja haluaisin siihen jotain matalahkoa kasvia, joka sopisi ruusuorapihlajalle kehäksi -  ehdotuksia otan vastaan 😊. 

Oli oikeastaan aika kiva, että kesän aikana eri ruusujen kukintahuiput olivat aikajanalla vähän lomittain. Tässä on neilikkaruusu 'F.J Grootendorst' täydessä kukassa.

'Etoile Violette' viinikärhö heräsi ensimmäisen talvensa jälkeen vähän myöhässä, mutta ehti se kuitenkin kasvaa kesän aikana ihan kivasti. Eikö vain olekin hyvä ajatus vaihtaa takana näkyvän kultapiiskupuskan paikalle joku 1-1,5 metrin korkuinen ruusu, koska kerran ruusupuistossa ollaan.

Vielä kerran Therese Bugnet ja Rouge Cardinal.

Mikäli haluat katsoa Ruusupuiston alkuvaiheet, pääset sinne täältä.

Puut

Paratiisiomenapuu 'Dolgo'

Purppuraomenapuu 'Aamurusko'

Riippajalava 'Pendula' ulmus glabra

Ruusuorapihlaja 'Paul's Scarlet'

Rusotuomipihlaja Amelancier lamarckii

Tuurenpihlaja 'Dodong' Sorbus

Pensaat

Isabellansyreeni 'Holger'

Jalosyreeni 'Moskovan kaunotar'

Juhannusruusu 'Plena' Rosa Spinosissima ryhmä

Matala köynnösruusu Rosa ’Henry Kelsey’

Lamopensasangervo

Lamohietakirsikka

Morsionruusu Rosa 'Juhannusmorsian' Rosa Spinosissima ryhmä

Mustaselja 'Black Lace'

Nietospensas 'Yuki Snowflake'

Neilikkaruusu F.J Grootendorst

Pensashanhikki 'Creme Brulee' Dasiphora fruticosa 'Bailbrule'

Peruukkipensas 'Royal Purple'

Puistoruusu 'Ilo' Rosa 'Ilo'

Puistosyreeni 'Ainola' Syringa x henryi 

Ranskanruusu ’Duchesse de Montebello’ Rosa Gallica-ryhmä 1-1,5 m korkea, istutettu 2022

Rosa 'Sea Foam' 

Suviruusu 'Poppius' Rosa Spinosissima ryhmä

Tarhakurtturuusu 'Blanc Double de Coubert' Rosa Rugosa ryhmä

Tarhakurtturuusu 'Sointu'

Tarhakurtturuusu 'Sävel'

Tarhapimpinellaruusu 'Tove Jansson'  Rosa pimpinellifolia ryhmä

Teresanruusu 'Therese Bugnet' Rosa Rugosa ryhmä

Köynnökset

Loistokärhö 'Rouge Cardinal'

Loistokärhö 'Samaritan Jo'

Viinikärhö 'Etoile Violette'

Sipulikukat

Hajulaukka

Narsissi Sweet Love

Narsissi lajitelma valkoisia narsisseja

Tiikerililja 'Sweet Surrender'

Ukkolaukka 'Purple Sensation'

Tulppaaneja eri lajeja

KEITTIÖPUUTARHA

 

Keittiöpuutarha rakennettiin 2018 täysin uudelle alueelle. Edellisen perinteisen kasvimaan valtasivat rikkaruohot siinä määrin, etteivät voimat enää riittäneet kamppailuun valvatin, rikkanenätin ja kumppaneiden kanssa. Pari vuotta olin ilman kasvimaata, sillä en osannut päättää, mihin ryhtyisin uutta aluetta rakentamaan. 

Onneksi mieheni ehdotti tätä nykyistä paikkaa puutarhan aurinkoisella länsisivulla, alue oli vanhaa eläinten laidunaluetta. Tallissamme ei ollut enää hevosia, joten hevosvoimainen ruohonleikkuri ei hoitanut maisemaa.

Ensimmäisenä alueelle rakennettiin suurista kivistä iso kohopenkki. Kasvatan kivipenkissä yrttejä ja kukkia sekä itselle että pölyttäjien iloksi. Vanhalla laitumella oli paljon suuria kiviä, materiaalia siis riitti. Mieheni sanoja lainaten: "Ei lahoa reunat".

Keväällä 2019 kivipenkin eteen laitettiin neljä lavakauluksista rakennettua kasvulavaa. Käsittelin laatikot Osmon EcoGarden puunkäsittelyaineella. Sisäpuolella laatikkoa kiertää patolevy, jotta puu kestäisi pidempään lahoamatta. Laatikoiden viereen on helppo mennä kottikärryn kanssa.

Aluksi täytin laatikot silputuilla oksilla ja lehdillä. Sekaan hämmensin palanutta karjanlantaa. Päällä on puhdasta istutusmultaa. Vuosittain lisään laatikoihin kompostia ja tarvittaessa vähän multaa.

Kasvihuoneen toiselle puolelle isäntä rakensi raakalaudasta suuret laatikot, jotka käsittelin ja täytin samaan tapaan kuin pienet lavakaulukset. Yhdessä laatikossa kasvaa Polka -mansikkaa, kahden suuren laatikon ja kasvihuoneen toisella puolella olevien pienten laatikoiden kesken voi harrastaa vuoroviljelyä. 

Näihin suuriin itse tehtyihin laatikoihin saimme inspiraation 'Oma Piha' -lehdessä olleesta Linda Peltolan artikkelista. Idea oli hyvä, sillä näissä suurissa laatikoissa kasvatus on vielä helpompaa kuin lavakauluksissa ja satoa on tullut kerrassaan hyvin.

Sahattua lautaa oli sopivasti jäänyt vuosien varrella olleista rakennusprojekteista. Multaa nämä nielevät paljon, sen vuoksi pohjalle kannattaa kasata kompostoituvia lehtiä, kasvijätettä, hevosen lantaa jne. Kannattaa myös varautua siihen, että pohjalla oleva lehtimassa painuu, joten kompostia ja multaa on lisättävä seuraavalle kasvukaudelle. 

Kuvassa keskellä takana oleva neljän lavakauluksen laatikko on toiminut kesän ajan avokompostina. Pohjalla on hyvä kasa syksyn lehtiä. Kompostiin on ollut helppo viedä kasvihuoneesta tomaatin ja kurkun versoja sekä kasvimaalta naatit ja muut vihreät. Lisään välillä sekaan hevosen lantaa ja kuiviketta.

Näiden laatikoiden reunalla voi jopa istahtaa hoitotöitä tehdessään.

Marjapensaiden kanssa sulassa sovussa kasvaa myös purppuratulikukkia.

Kasvihuoneen takana kasvaa rivi pensasmustikoita yhteensä 28 kpl. Pensasmustikoiden oikealla puolella on taikinamarja-aita, kasvatan sitä muotoonleikattuna. Tämän aidan takana ovat rivissä kolme omenapuuta ja omenapuiden oikealla puolella on erilaisia marjapensaita.

Kirsikkapuu ei näy tästä kuvakulmasta. 

Kasvatan keittiöpuutarhassa herkkuja, joita meillä syödään paljon. On niin kiva hakea tuoreet ruokatarpeet suoraan pöytään tai pannulle.

Keittiöpuutarha liittyy sopuisasti muuhun puutarhaan.

Keittiöpuutarha on täyttänyt odotukset. Laatikkoviljely on helppoa, jos multa on juuririkkaruohoista vapaata. Nautin kasvatuksesta; lähes päivittäin pitkin kesää on hauska käydä hakemassa puhdasta ruokaa pöytään - ja sato on ilo. 

• Hapankirsikka Schedraja 'Pohjolan helmi'. Talvenkestävä
• Tarhaomenapuu 'Slava pobediteljam' (IV), myöhäinen syyslajike. Hedelmä on kookas tummanpunainen, mehukas, täyteläinen, arominen. Hieno ruvenkestävä lajike. Kun omenat poimitaan syyskuussa sopivaan aikaan, ne säilyvät jouluun laatikoissa.
• Tarhaomenapuu 'Särsö' (III-IV), syyslajike. Hedelmä on keskikokoinen tai suuri, hieman makea, hienon happoinen, sopii omenapaistoksiin, lajike on ruvenkestävä.
• Tarhaomenapuu 'Viurilan ananas' (III) myöhäinen kesälajike. Kaunis erittäin hyvänmakuinen herkkuhedelmä, omenat ovat keskikokoisia tai kookkaita, pohjaväri kellanvihreä, tasainen peitevärimuodostuu viiruista ja pikkupisteistä. Puusta kasvaa kookas, kasvua on ohjailtava leikkaamalla.
• Pensasmustikka: NorthBlue, NorthCountry, Patriot, Goldtraube, Alvar

PUUTARHAKIERROS PÄIVITETTY

Vaihdoin blogini bloggerin alustalle tasan 2 vuotta sitten ja sen jälkeen on puutarhassa tapahtunut monenlaista. On aika päivittää puutarhakierros, se toivottakoon myös kaikki uudet lukijat tervetulleiksi. 

Teille uskollisille lukijoille tällä kierroksella näkyy tuttuja näkymiä ja aiemmin kuultua asiaa, mutta ehkä sen siedätte. Olen tavattoman iloinen teistä kaikista bloggaamisen kautta saamistani puutarhaystävistä, teidän kanssanne on ollut ilo oppia ja kokea antoisia hetkiä puutarhan parissa.

Pihaan saavutaan pohjoisen puolelta. Suoraan edessä näkyvän päärakennuksen alempi kerros on valmistunut vuonna 1866 ja mieheni isoisä rakensi yläkerroksen 1933-31. Tämä isoisä saapui hevoskärryillä paikalle 1905 ja osti tilukset itselleen ja siitä lähtien tila on ollut mieheni suvulla.

Vasemmalla sivulla näkyvä punainen väentupa oli aikaisempi päärakennus, sen tarkkaa rakentamisvuotta ei ole tiedossa, mutta vuonna 1843 maalatussa taulussa näkyy sekä punainen väentupa että vanha aitta sitä vastapäätä. 

Väentuvan ja päärakennuksen välistä näkyy puutarhan vanhin puu eli tammi, joka on todennäköisesti yli 200 vuotta vanha, sen toinen haara murtui ja kaatui myrskyssä 2016. Tammi näkyy paremmin ensimmäisessä kuvassa.

Tässä pihapiirin vanha aitta, joka on siis rakennettu ennen vuotta 1843.

Nämä vanhat rakennukset muodostavat suojaisan pihapiirin ja haluaisin kovasti nähdä, millaista elämä olikaan 1900 -luvun alkupuoliskolla ja sitä ennenkin. 

Muistiin on kirjattu suvun historiaa ja paljon on tiedossa myös tilan aikaisemmista vaiheista. Historian kirjojen mukaan tila on mainittu kruununtila jo vuonna 1664. Mäntyharjun kirkkoherra Zacharis Cygnaeus osti tilan 1741. Tällöin tila muuttui kruununtilasta perintötilaksi. 

Tämä maakellarin katolla oleva vellikello on sympaattinen. Kelloa kilkattamalla kutsuttiin väki syömään ennen traktorien aikakautta. 

Maakellari lähes peittyy pihasyreeniaidanteeseen. Korkea ja leveä pihasyreeniaita kiertää monin paikoin puutarhaa. Olisi kiinnostavaa tietää, kuka on tuonut tänne ensimmäisen syreenin taimen ja milloin se on tapahtunut.

Valkoiset pihasyreenit olen itse istuttanut. Tämän väentuvan haluan pysyvän pystyssä, tosin se on paikoittain melko huonossa kunnossa, sillä sen suuri tupa toimi kanalana mieheni lapsuudessa. Tärkeitä rakenteita täytyy yrittää kunnostaa, mutta ei tästä enää voi tehdä viihtyisiä vanhoja huoneita, kuten joskus haaveilin.

Juhannusruusut ovat taustalla näkyvien pihasyreenien ohella puutarhan vanhoja kasveja ajalta ennen kuin anoppini muutti tänne emännäksi 1952.

Lähdetään seuraavaksi aitan eteläpäädystä laskeutumaan loivasti viettävää rinnettä puutarhan eteläpuolelle. Naimisiin mennessämme 1986 yllä kuvassa näkyvä alue oli täysin kaivinkoneella myllätty, sillä taloon oli edellisen vuoden aikana asennettu maalämpö ja putket oli kaivettu maahan tällä kohdalla.

Ensimmäinen puutarhaprojektini oli navetan kivijalkakivillä tehty pengerrys korkeuseroja tasaamaan. Tuo pengerrys näkyy kuvan oikeassa reunassa. Etualan kivillä reunustettu 'Kolmiopenkki' tehtiin vuoden 2019 syksyllä. Tänä syksynä 2021 on valmisteltu uusi alue kuvassa näkyvän vaahteran paikalle, kasvit istutan ensi kesänä.

Tämä alue talon länsipäädyssä on muuttunut tavattoman paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Kaikki sai alkunsa keittiöpuutarhasta, jonka perustaminen aloitettiin 2018 kesän loppupuolella. 

Talon länsisivulta alaspäin katsottuna näkyy keittiöpuutarha kasvihuoneen molemmin puolin.

Keittiöpuutarha innoitti tekemään istutuksia sen ympärille.

Keskellä näkyvien suurien kivien taakse istutetut ruusut löysivät tämän paikkansa niin ikään keittiöpuutarhan innoittamina.

Naimisiin mennessämme 1986 täällä puutarhan eteläpuolella oli ohrapelto. Suoraan edessä näkyvä vanhaa kantaa oleva raparperi oli jo tuolloin paikoillaan, mutta pelto alkoi aika lailla samalta kohdalta kuin tämä vasemman puolen istutusalue. 

Mieheni sai maatilan vastuulleen isänsä äkillisen kuoleman jälkeen parikymppisenä ja hänen kaikki aikansa kului maa- ja metsätöissä. Mieheni äiti ei jaksanut, eikä selkävaivoiltaan pystynyt hoitamaan suurta puutarhaa, joten viljapelto puutarhassa oli sopiva ratkaisu tuolloin.

Pelto jatkui noin terijoensalavalle saakka. Olin naimisiin mennessämme 23-vuotias, eikä minulla ollut sen enempää puutarha-alan koulutusta kuin kokemustakaan. Lähtökohdat eivät siis olleet kovinkaan vakuuttavat. Motivaatiota sen sijaan oli työn tekemiseen ja halu vaalia vanhaa ympäristöä. 

Seuraavana keväänä 1987 teimme nurmikon tänne järven puolelle ja istutin tuon terijoensalavan. Nurmikolla on edelleen aika hallitseva osuus puutarhassa, vaikka se onkin vähentynyt istutusalueiden myötä. 

Järvinäköalan haluan säästää, vaikka muuten monimuotoiset istutukset saavat lisääntyä.

Puutarhan vanhoja kasveja ovat myös nämä valkoiset pionit samoin kuin kerrotut aniliininpunaiset pionit. Taloon emännäksi tullessani pionit kasvoivat yksittäispensaina nurmikossa talon eteläpuolella, mutta laajensin myöhemmin pionipenkin yhtenäiseksi istutusalueeksi.

Taustalla näkyvä huvimaja rakennettiin aikoinaan lastemme leikkimökin paikalle. Kun lapset olivat pieniä, oli tuolla alueella leikkimökin lisäksi hiekkalaatikko ja keinut. Ensimmäisen perennapenkin tein aikoinaan jo leikkimökin viereen, mutta huvimajan rakentamisen myötä istutusalue on laajentunut vähän kerrassaan.

Etelänpuolen puutarhan keskellä oleva 'Sydänpenkki' on myös osoittanut kasvupyrkimyksiä, reunoja kantatessa saa vallattua nurmikolta alaa uusille kukille. 

Terijoensalavan varjostamalla puutarhan länsireunalla on alue, jota kutsun Varjolehdoksi. Varjolehto laajenee sitä mukaan, kun kasveja tulee lisää. Haaveilen istuttavani maanpeitekasveja ja sipulikukkia myös terijoensalavan juurelle. 

Nämä pallohortensiatkin kasvavat Varjolehdossa, sen puolivarjoisalla puolella.

Graniittipenkin teimme syksyllä 2019. Tämä on siis tehty vanhoista kivijalkakivistä ja siinä kasvaa kirsikkaluumujen ja rusotuomipihlajan lisäksi perennoja. Sydänpenkki näkyy vähän matkan päässä vasemmalla.

'Ruusupuistoksi' nimetty alue on heti graniittipenkin takana puutarhan itäreunalla. Tällä alueella oli aikoinaan marjatarha ja kasvimaa. 

Ruusupuiston rakentaminen on alkanut vasta keväällä 2020, joten nuori alue ei vielä ole kovin runsas. Kerron kuvin ja sanoin Ruusupuiston muutoksista, toivon sen tuovan iloa teillekin.

Etualalla oleva 'Luumupenkki' sitä vastoin on tehty reilut 20 vuotta sitten. Poikamme luokkakaverin äiti oli taitava puutarhuri ja hänen ihana puutarhansa sai minut syttymään aivan uudella tavalla puutarhainnostukseen. Tuossa vaiheessa rakensin monta uutta istutusaluetta. Monet monituiset perennat sain tältä Pirkolta lahjaksi ja niistä tulleita jakopaloja olen levittänyt monin paikoin puutarhaa.

Sittemmin tuli vuosia, jolloin aika oli kortilla ja puutarhan hoito oli oman mittapuuni mukaan huonolla tolalla. Poikamme onneksi leikkasi uskollisesti nurmikon ja minä yritin kitkeä alkukesällä istutusalueet. Kitkemiskierros tuntui kestävän ikuisuuden ja tuntui, että olen koko ajan jälkijunassa tehtävien suhteen. Näinä vuosina en ostanut uusia kasveja ja kasvimaakin oli kehnolla hoidolla.

Nyt olen vakavasti höyrähtänyt puutarhaan. Olen neljän viimeisen vuoden aikana käärinyt hihat ja ryhtynyt tekemään aikaisempien istutusalueiden peruskunnostuksia, lisäksi monta uutta aluetta on rakentunut ja huomaan koko ajan suunnittelevani yhä lisää uusia alueita. Tila on vakava, eikä paranemisen merkkejä ole näkyvissä.

Tällä kierroksella en esitellyt pienimuotoista arboretumiani, se kasvaa ja muotoutuu pikku askelin. 

Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan puutarhamatkaani!