Teimme tänä kesänä yhden ja ainoan kesäreissun yhden yön yöpymisen taktiikalla. Matka suuntautui kohti Loviisaa ja ensimmäinen (tärkein) kohde oli tutustua Eija’s Gardeniin Ahvenkoskella. Olen lukenut monta juttua Eijan elämyspuutarhasta ja mieleni on kovasti tehnyt päästä käymään siellä.
Mahtavia järkäleitä. Harmittaa, että en saanut kuvaa toisaalta pitkospuista kivien välissä, sillä kameran akku loppui kesken kaiken. Onnetonta tunarointia, mukaan lähti vanha ja huono akku ja parempi unohtui täytenä kotiin.
Alueelta löytyy monenlaisia polkuja ja kaunista kasvien kerroksellisuutta.
Isäntäkin pääsi kuvaan lammen rannalla. Olimme liikkeellä keskipäivällä ja sattui rauhallinen hetki, muita kulkijoita oli ihmeen vähän kierroksella.
Pieniä yksityiskohtia ja erilaisia lehtimuotoja ja sävyjä.
Lammen alueelta olisi voinut ottaa useammankin kuvan, välillä kaunis auringonpaiste haittasi kuvien ottoa eri suuntiin.
Polkuja on kiva kulkea.
Köynnökset toivat tunnelmaa ja jakoivat tiloja.
Tämä näkymä on ollut monessa lehtijutussa, joita olen lukenut. Ilmeisemmin vuosien saatossa kaikki kasvillisuus on kasvanut ja rehevöitynyt, sillä muistikuviini oli jäänyt ajatus, että kyseinen pylväiden vieressä oleva hiekkatie oli leveä ja näkymä avoin pitkälle siten, että tien vierellä polveili erilaisia istutuksia.
Nyt heinäkuun puolivälissä tunnelma oli salaperäinen ja viidakkomainen ja pylväät olivat lähes piiloutuneet puiden oksien siimekseen.
Tässä pylväät toiseen suuntaan.
Täällä olisi voinut olla eväsretkellä, pöytiä oli varattu käytettäväksi.
Pieniä huoneita rauhoittumiseen ja luonnon aistimiseen.
Pöydän takana kohoaa jo suureksi kasvanut saarnivaahtera. Se näytti kauniilta.
Kuvan keskellä korkeuksiin kohoaa katsura. Innostuin heti toivomaan, että oma katsurani viihtyisi ja kasvaisi yhtä hyvin. Oli vaikuttavaa seistä katsuran vieressä ja katsoa auringon siivilöimää valoa puiden lehtien lomasta. Huomatkaa nuo jättimäiset kivet.
Tämä puu oikealla oli muistaakseni rusokirsikka. Saa korjata, jos muistan väärin. Ihmeesti suurien kivien lomaan on voinut istuttaa puita ja muutakin kasvillisuutta.
Muuripuutarhassa kasvoi kärhö… ja muutakin.
Näkymä selkä kärhön suuntaan.
Tämä kuva on torpan pihapiiristä. Valtava kivenjärkäle edessä olevine istutuksineen näytti kauniilta.
Innostun aina kivimuureista. Muuri on kiva tausta edessä oleville istutuksille.
Eija’s Garden oli alueena pienempi kuin olin kuvitellut, mutta oli tosi ihana päästä katsomaan monia kauniita puita ja pensaita, jotka oli istutettu hyvällä maulla toistensa lomaan ja saivat aikaan salaperäisen tunnelman. Erilaisten istutettujen puiden ja pensaiden määrä on huikea.
Ajattelin heti, että täällä pitäisi käydä eri vaiheissa kasvukautta. Varmasti löydettävää olisi ollut paljon enemmän kuin tällä ensimmäisellä kerralla ehdin havainnoimaan… ja eri kasvit ovat esillä eri aikoina. Ehkä pitäisi myös päästä viettämään aikaa niin, ettei miesväki hoputa kiirehtimään, kun haluaisi tutkia erilaisia kiinnostavia yhdistelmiä.
Oli myös kiva jutella Eijan itsensä kanssa. Kiitos elämyksestä elämyspuutarhassa!
.jpeg)
.jpeg)
