tiistai 29. lokakuuta 2024

LOKAKUUN LOPUSSA

 



Lokakuu kiirehtii eteenpäin sellaista vauhtia, että ihan loppusuoralla ollaan. Pääasiassa olemme saaneet nauttia monista aurinkoisista päivistä. 

Koristeomenapuun pikkuiset punaiset omenat ovat sekä minun että lintujen ilona.



Tämän aamun auringonpaisteessa juhannusruusu loisti yhä edelleen kauniin punaisena väentuvan päädyssä. Monena päivänä viime viikon aikana olen seurannut, miten suuret tammet ja monet muut lehtipuut ovat päästäneet irti lehdistään tuulenpuuskien saattamana.



Päivän valoisa aika alkaa vääjäämättä lyhentyä ja kellon viisareiden kääntäminen tuo pimeän alkuillasta yhä aikaisemmin. Muutenkin ilma viilenee ja viime yön -4,2 asteen pakkanen jätti nurmikot kuuran peitteeseen pitkälle aamupäivään saakka. Luntakin on luvattu loppuviikon ennusteessa, saa nähdä.



Unohdin ottaa kuvan rusokirsikoiden ruskasta siinä vaiheessa, kun lehtiä oli enemmän jäljellä. Nyt pöytäkiven molemmin puolin kasvavissa rusokirsikoissa on enää latvoissa muutama punainen lehti. Toivon todella, että nämä tänä keväänä arboretumiin istutetut puut talvehtivat hyvin.



Tässä rusokirsikan kaunista ruskaväriä toisaalla arboretumissa kasvavasta puusta kuvattuna. Olisi niin kiva, että kaikki rusokirsikat kotiutuisivat hyvin ja ilahduttaisivat sekä kevään kukinnalla, kauniilla kasvutavallaan että syksyn ruskavärillään.



Kävimme Rillan kanssa rannassa ennen aamulenkkiä ihailemassa heinien ruskaa. Vielä on järvi ilman jääpeitettä.



Niin tyyntä tänään. Puutarhatyöt ovat vaihtuneet lenkkeilyyn. Vielä pääsee kulkemaan metsissä ilman, että tarvitsee lumessa kahlata. Rilla ottaa kaiken ilon irti syksyn kuulaista viileistä lenkeistä.



Täällä metsän keskellä olevalla heinittyneellä vanhalla kärrypolulla on hyvä harjoitella luoksetulo -tehtäviä.

Perjantaina ollaan jo marraskuun puolella. Puutarha vaipuu talviunille ja ehkä näin käy myös puutarhurille?


perjantai 18. lokakuuta 2024

SYYSTYÖT JA BIOHIILI

 


Syyskauden pakolliset hommat on hoidettu, joten siltä osin mieli on keventynyt. Jänisverkkojen laitto kesti tänä syksynä pitkään, tein tätä puuhaa 2,5 viikon ajan, mutta päiviin mahtui toki kaikkea muutakin. Viritin verkkoja vain poudalla ja iltapäivän lämpiminä tunteina, koska sormeni palelevat herkästi. Nyt on muutama sata puuta ja pensasta suojassa talttahampailta. 



Isäntä ruiskutti arboretumin reuna-alueiden puille Tricoa, jotta metsän peurat eivät innostuisi tulemaan lähemmin tutustumaan arboretumiin. Saa nähdä, vältynkö näiltä ei-toivotuilta vierailta? Tähän asti hirvet, peurat ja kauriit ovat pysyneet metsässä tai korkeintaan laiduntaneet heinää peltoaukeaman toisessa päässä aivan metsän reunassa. Arboretumin pohjoisreunassa on koiraa varten aita, mutta se ei ole 2 metriä korkea, joten aita ei ole peurojen suhteen pitävä, eikä kulkuväyliä pihaan voi oikein tukkia porteilla.



Keittiöpuutarhan laatikot on nyt siistitty sadonkorjuun jälkeen ja olen jälleen lisännyt laatikoihin sekä biohiilikompostia että puhdasta biohiiltä. Olen kyllä yhä enemmän vakuuttunut oman kokemukseni kautta biohiilen hyödyistä. 



Biojäte tuntuu myös kompostoituvan nopeammin, kun biojätteen lisäyksen yhteydessä lisää mukaan sekä kuiviketta että biohiiltä. Tyhjensin melko tyhjäksi tämän vanhemman Biolanin lämpökompostorin ja sain ...



.... kottikärryllisen kompostia. Myös toisesta lämpökompostorista sain samanmoisen saaliin.








Olen aikaisemmin tilannut biohiiltä 3x 15 litran pikkupussien erissä, mutta nyt päätin ostaa Carborsilta suursäkin eli 500 litraa biohiiltä, sillä pääsee jo aika pitkälle :). Kesät ovat näyttäneet muuttuvan vähäsateisiksi ja hellejaksoja on riittänyt, joten ehkä tämä investointi auttaa myös parantamalla kasvien taistelua kuivuutta vastaan. "Biohiilet toimivat vesivarastona, sillä ne sitovat kolminkertaisen määrän vettä tilavuuteensa nähden. Vesi sitoutuu hunajakennon reikiin, mistä kasvit saavat vettä aina tarvittaessa."

Lapiossa näkyy, millaista biohiilen hieno laatu on näöltään.



Ainakin ne kasvit, joille olen parin edellisen vuoden aikana lisännyt biohiilellä täydennettyä kompostia, innostuivat hyvin kasvuun, vaikka meillä oli jälleen hyvin kuiva kesä. "Ravinne- ja mikrobilatautunut biohiili on superlannoitetta kaikkiin kasvualustoihin" todetaan yrityksen sivuilla ja tämä tuntuu pitävän paikkansa. Kompostihan on aina ollut tiedossa olevista keinoista kasvualustojen parannuskeinoina ihan kärjessä ja biohiilen kyky sitoa ravinteita ja kosteutta - ja sitten luovuttaa niitä kasveille vähitellen, on hyvä juttu.

Olen itse käyttänyt tähän asti 0-4mm Carbons Crow -puutarhahiiliä, joiden pitäisi sitoa eniten vettä ja näin vaikuttavan parantavasti kuivumisherkkiin kasvualustoihin ja keittiöpuutarhan lavojen multaan. Seuraan omia kokemuksia ja kerron kyllä niistä.



Minua kiinnostaa myös se, että biohiilen sanotaan tarjoavan maaperän hyödyllisille mikro-organismeille kasvualustan ja edistävän kasvien kasvua, juuriston kehittymistä ja taudinkestävyyttä. Yrityksen sivujen mukaan biohiilen käyttö on ilmastoteko. Tähän en osaa vakuuttavasti kommentoida, mutta ajatus tuntuu oikein mukavalta.

"Kerran lisätyt biohiilet säilyvät ja vaikuttavat yli 100 vuotta maassa", todetaan Carbonsin sivuilla. Biohiilen sanotaan ajan kanssa parantavan maan elävyyttä. Uskon, että kompostin kanssa tämä ainakin toteutuu hyvin. 

"Biohiili rikastuttaa ja aktivoi maaperäeliöstöä, mistä on monia etuja. Vesitalous paranee ja ravinteiden huuhtoutuminen vähenee, jolloin vesi ja ravinteet pysyvät kasvien ulottuvilla." Todetaan hyötykasviyhdistyksen sivuilla.



Sain Carbonsilta tutustumista varten Carbons biohiilirakeita. Pusseissa on rakeistettuja ravinnelisättyjä biohiiliä luonnonmukaiseen lannoitukseen, niitä voi myös lisätä kompostoitumista vauhdittamaan. Nämä rakeet ovat valmiiksi sekoitettuja kanankakka ja biohiilisekoituksia eli kasvien on tarkoitus saada biohiileen sidottuja ravinteita käyttöönsä vähitellen. Pitkävaikutteinen hyöty kiinnostaa minua ja aion tarkkailla vaikutuksia ja kerätä kokemuksia.



Lisäsin näitä biohiilirakeita ja kanankakkaa myös ensi kesän uudelle istutusalueelle, johon olen savimaan päälle kerännyt "lasagnepenkin" tapaan kuivia lehtiä, oksasilppua, kesäkukkien kuivuneita varsia ja kasvihuoneen silputut varret ja kasvualustat jne. Rakeiden levitys alueelle oli helppoa ja harasin rakeet muhivan kasvualustan sekaan. Olen oikein innostunut näkemään, miltä kasvualusta näyttää ensi keväänä. 

Syksyn etu biohiilen levitykseen

On näppärää levittää biohiilikomposti tai rakeet maahan jo syksyllä. Luonto hoitaa biohiilen tarvitseman kastelun. Huom. Kysyin biohiilen kastelun tarpeesta Carbons Finland Oy:n toimitusjohtaja Markku Suutarilta ja sain häneltä tämän vastauksen. 

Biohiilen latautuminen eli veden ja ravinteiden sitoutuminen tapahtuu useamman kuukauden aikana. Tämä on yksi syy, miksi biohiiltä kannattaa lisätä kompostiin. Kompostin seassa biohiili latautuu ravinteilla. 



Syksyllä voi myös tehdä seuraavaa kasvukautta varten auttavia toimia kasveille, jotka kaipaavat kasvualustan parantamista. Kaivoin kuopan kasvin lähelle, kuitenkin sellaiselle etäisyydelle, ettei kasvi enää syksyllä innostu uuteen kasvuun ja laitoin kuopan pohjalle biohiiltä, jonka kastelin hyvin. Seuraavaksi lisäsin kuoppaan biohiilen päällä kompostia ja taas vettä. Lopuksi täytin kuopan mullalla. Näin loppusyksyn ja talven aikana biohiili  "latautuu, kypsyy ja tasapainottuu maaperän kanssa".  

Veden lisääminen ei siis olisi ollut tarpeen, mutta ei kai siitä haittaakaan ollut. Tuo köynnösaidan alue on hiekkapitoista ja altis kuivumiselle kesällä.

"Parissa vuodessa kasvin ja biohiilen väliin muodostuu mykorritsa, mikä tehostaa kasvin kasvua".



"Biohiili elävöittää maaperää kaskeamisen tapaan, Se auttaa luomaan pieneliöstölle otolliset olosuhteet" todetaan yrityksen sivuilla ja tämä luonnonmukainen menetelmä tuntuu minusta kannatettavalta.



Tämä ei ole maksettu mainos, mutta minusta on kiva antaa kiitos silloin, kun se tuntuu aiheelliselta ja oikealta. Ainakin olen saanut Carbonsilta tilatut biohiilet nopeasti ja luotettavasti. Puutarha taitaa myös kiittää kasvualustojen paranemisesta. Kerron lisää kokemuksista tulevina vuosina.

Olisi kiva kuulla, jos sinulla on omia kokemuksia biohiilen vaikuttavuudesta. 


lauantai 12. lokakuuta 2024

RUSKAA




Tämä syksy ei ole ollut ihan leiskuvinta ruskaa, mutta onneksi kauniita värejä kuitenkin löytyy.  

Otan näitä kuvia puutarhapäiväkirjaani, jotta voin vertailla sekä puiden kasvua että eri vuosien näkymiä. 



Meillä vaahterat ovat värittyneet keltaisiksi ja pilvikirskoissa on liukuväritystä. Viime vuonna pilvikirsikat muuttuivat kelta-oranssin vaiheen jälkeen vielä hyvin punaisiksi. Katsotaan, miten käy tänä vuonna.



Pilvikirsikoiden lehtiä.



Portin oikealla puolella kasvaa tuurenpihlaja. Sen väri on alkanut muuttua ruskaan vasta viime päivien aikana.



Tässä arboretumin näkymässä on jo mukavasti värejä. Kuvan keskellä voi nähdä atsaleojen punaisen syyslookin.

Vasemmassa reunassa on rusokirsikka, joka on vielä aika vihreä. 



Kasvihuoneen edessä kasvava mustamarjaorapihlajapuu saa myös kivan sävyn lehtiinsä. 



Tänä syksynä pihan vanhat koristeomenapuut saivat mukavan punertavan syysvärin, toisina vuosina väri on ollut enemmän keltaiseen taittuva. 

Olen seuraillut keittiön ikkunasta, miten linnut pomppivat puun oksilla ja syövät pieniä omenia. 



Pensasmustikat ovat aika huikean punaisia. 



Sekä rusotuomipihlaja graniittipenkissä että kauempana rannassa näkyvät aroniat ovat oransseja ja koivun lehdet keltaisia.



Koristearonioiden syysväri vaihtelee tontin eri puolilla. Täällä rannassa ne ovat lähinnä oranssia.



Lähellä rantaa on kaksi suureksi kasvanutta vaahteraa keltaisena. Nämä näkyvät myös monissa arboretumin kuvissa.



Keskellä on rusotuomipihlajan oranssia syysväriä. 'Herbstfreude' komeamaksaruohot ovat jo saavuttaneet tumman syysvärinsä.



Suuri mongolianvaahtera menetti lehtensä tämän viikon myrskyssä. Osa lehdistä kuuluu 'Royalty' purppuraomenapuulle. Tarhakurtturuusujen syysväri on keltainen, kuten kuvan vasemmassa reunassa näkyy. Aitan seinustalla pilkottaa punaisena koristearoniapensaat.

Aurinkoista sunnuntaita, nautitaan kaikista väreistä ennen talven tuloa!


tiistai 1. lokakuuta 2024

LOKAKUU JA KUURANKUKAT

 



Tällä viikolla on ollut jo kaksi pakkasyötä, viime yönä oli jopa -4,5 astetta. Vielä puutarhan aamukierroksella klo 9 aikaan mittari näytti alle 0 astetta.



Ruusut kukkivat vielä, mutta eiköhän kausi ole nyt taputeltu. Ensimmäinen tämän syksyn pakkasyö oli lauantain 21.9. vastaisena yönä, silloin mittari painui -2,8 lukemiin, mutta sen jälkeen oli vielä pari aika lämmintä päivää.



Viime viikon loppupuolella meillä satoi ensimmäisen kerran tämän kasvukauden aikana 54 mm - sade tuli aika kauniisti keskiviikko illan ja sunnuntain välillä. Sade teki hyvää kaikille kasveille ja toivottavasti helpotti hieman pohjaveden tilannetta ennen talvea. 






Tämä viikko alkoi aurinkoisena, mutta lämpötila jäi eilen päivälläkin alle 10 asteen. Yritän kääriä verkkoja ahkerasti, jotta saisin samalla nauttia auringon paisteesta.  Tässä purppuraomenapuu 'Rixi' on saanut tiheäsilmäisen jyrsijäverkon ympärilleen. Nykyään hankin vain näitä verkkoja, vaikka tietysti vanhat kanaverkotkin ovat vielä käytössä sopivissa paikoissa.



Arboretumin puiden ja pensaiden kasvun huomaa, kun vertaa tilannetta parin vuoden takaisista valokuvista tähän päivään - mutta seikan huomaa myös siitä, että yhä useammin joudun yhdistämään verkkoja, jotta ne ylettyisivät puiden ja puskien ympärille. Kuvassa marjaomenapuu on 150 cm korkean verkon sisällä. 

Talvet ovat opettaneet, että kaikki himoitut herkut on laitettava 150 cm korkeiden verkkojen suojaan. 



Joudun hankkimaan uusia verkkoja tänä vuonna istutetuille puille, joten taidan ostaa uudet verkot kokoa 150 cm x 5 m ja laitan vanhat 2,5 metrin verkot uusille taimille. Onneksi jyrsijäverkot kestävät hyvin vuodesta toiseen.

Viime talven aikana ei tullut jänisten tuhoa lainkaan, olen ehkä jo oppinut laittamaan verkot tukevasti ja riittävän korkeina. 

Työ vie vähän kauemmin, kun kiinnittää verkon rautalangalla tukikeppiin, mutta toimenpide auttaa verkkoa pysymään tukevasti pystyssä tuulisella säällä, eivätkä rusakot pääse työntämään verkkoja nurin. Näen tämän vaivan mielelläni, jos se auttaa jänistuhoilta. 




Kuvan punasaarni on istutettu vuonna 2021. En usko saarnin olevan jänisten herkkulistojen kärjessä, mutta laitan näille kuitenkin kanaverkot suojaksi. 



Taatanpihlajan marjat ovat kauniisti kuorrutettuja. 




Helminukkajäkkärät ovat hauskannäköisiä kuurapeitteessään.

Ulos pitää muistaa pukeutua lämpimästi, jotta ei ala heti palella. Toivoisin, että kasvit ymmärtäisivät alkaa valmistautua talveen. Viime syksynä talvi tuli niin yllättäen, että menetin pari samana vuonna istutettua puun taimea, jotka olivat täydessä lehdessä, eivätkä ymmärtäneet varautua kasvukauden päätökseen.



Kävin aamukierroksella rannassamme ja järvi höyrysi hienosti.



Usvan ikuistaminen olisi ehkä vaatinut paremman kameran tai taidot. Näky oli kuitenkin aika upea.



Laituri on jo laitettu talviasentoon. Tämä kesä ja pitkään jatkunut lämmin syksy sallivat ihan kunnolla uimisen syyskuussakin.



Jokohan sormet tarkenisivat verkkojen ja rautalankojen näpräämisen?

Kalenteri kääntyi lokakuun puolelle. Kohta ovat puutarhatyöt saatettu tältä kaudelta päätökseen - ainakin ne välttämättömät.