MAALISKUUN VIIKKO: RISUSAVOTTAA JA LUONTORETKI

En ole koskaan aikaisemmin tehnyt näin paljon puutarhan kevättöitä jo maaliskuussa. Pihapiiri näyttää samalta kuin yleensä huhtikuun puolessa välissä. Sää on ollut useiden päivien ajan aurinkoista ja melko lämmintä. Aurinko ja tuuli ovat kuivattaneet yllättävän nopeasti märän maan.

Lähes kaikki perenna-alueet on siivottu ja olen saanut haravoitua melkein kaikki tarpeelliset alueet. Hyvin erikoista on, että tänä keväänä ei ole juuri lainkaan myyrien kekoja. Tavallisesti meillä on nurmikko kuin kynnöspelto keväällä eli kekoa keon vieressä. Ehkä lumeton maa oli niin märkä, etteivät myyrät viihtyneet?

Työtä on ollut syreenien kanssa. Vanhat kasvustot vaativat kuolleiden oksien poistamista ja muutenkin siistimistä. Tätä puuhaa riittää todella paljon.

Kuvassa oikealla näkyy tuettuna syksynä 2018 istutettu luumupuu "Victoria". Hieman taaempana kasvaa "yleinen keltaluumu". Se on jo tuottanut hyvin satoa.

Kellarin syreenipensaikkoa raivatessa löytyi useampi harvassa kasvava sinivuokko, näitä olisi kiva saada suuremmiksi mättäiksi.

Näkymä ennen työhön ryhtymistä

Puutarhakoira muistaa olla aina siellä, missä työskentelen :).

Lopputulos kellarin luona tällä erää. Tähän aikaan vuodesta kellarin ovi on vielä näkyvissä. Samaa puuhaa on jäljellä vielä monessa kohdassa. Risusavotta on hyvää hyötyliikuntaa, samoin kun muutkin puutarhatyöt. Illalla on tuntunut mukavan raukealta, kun päivän on ollut ulkona työn touhussa. Mielikin tuulettuu, ei tarvitse koko ajan miettiä koronaa ja sen seurauksia.

Jäkälä on tosi kaunista

Tänään siirryimme jälleen kalenterin mukaan kesäaikaan. Sunnuntaiseen tapaan teimme aamulla mukavan kahden tunnin metsäretken. Nyt suuntasimme oman metsämme yhteen luontokohteeseen eli "vuorelle".

Rita on menossa rinnettä alaspäin, korkeuseroja on vaikea saada kuvaan

Metsässä on kiva kulkea ja nauttia kauniista maisemasta Suomen puhtaassa luonnossa. Täällä on helppo pitää etäisyyttä sosiaalisista kontakteista. Ikävästä tilanteesta huolimatta toivon kaikille hyvää alkavaa viikkoa!

PUUTARHAN KEVÄTPUUHIA

Kylmästi puhaltavasta pohjoistuulesta huolimatta loppuviikon ulkoilusää on ollut aurinkoinen ja upea. Tänään aamulla pakkasta oli mittarissa -12 astetta, mutta edelleen aurinko piristää mieltä. 

Etualalla näkyvät rohtokatajat ovat talven jäljeltä vihreitä ja piristävät muiden havujen tapaan. Omat joutsenemme ovat saapuneet, ne lentelevät huudellen ja välillä jaloittelevat pellolla. Muidenkin lintujen laulua on ilo kuunnella.

Olen siivonnut terijoensalavan alta tippuneet oksat pois, kaikki kyseisen puun omistajat tietävät, että siivottavaa riittää. Pääsin myös poistamaan suurimman osan perennojen kuihtuneista varsista, sillä aamulla maa on ollut siinä määrin jäässä, että kantoi minut penkkien keskellä.

Meillä kukkivat vain lumikellot. Krookukset ovat nousseet mullan pinnalle, mutta jäinen maa pitää ne vielä otteessaan. Eivätkö punalehtisen keijunkukan lehdet hohdakin hauskasti auringon paisteessa? Havunoksat ovat koko talvikauden suojanneet nietospensaita sekä kylmältä että innokkailta jäniksiltä.

Osan perennojen kuolleista varsista olen silpunnut takaisin penkkeihin pintakompostoitumaan ja isommat varret olen vienyt keittiöpuutarhaan syksyllä tehtyyn isoon laatikkoon. Olen kasannut laatikkoon oksia ja muuta maatuvaa jätettä kerroksittain. Haen vielä pressun alta kasasta palannutta lantaa vauhdittamaan kompostoitumista.  Laatikko on noin 60 cm korkea ja on kätevää, ettei koko alaa tarvitse täyttää mullalla. Tähän uuteen laatikkoon laitan tänä vuonna kasvamaan ainakin kesäkurpitsat ja lehtikaalit.

Olen pitkin talvea suunnitellut tämän tulevan puutarhakauden istutuksia. Minulla olisi tarkoitus viime vuoden tapaan istuttaa lisää puita ja pensaita, perennoja unohtamatta. Monet vuodet nämä puuhat odottivat sopivaa aikaa ja mahdollisuutta. Tein jo tilauksen taimista, isompi kokonaistilaus säästää kustannuksissa. Toisaalta ei voi tietää, mihin on maailma menossa tämän pandemian kanssa, asiat voivat muuttua monellakin tapaa. 

Uskoisin kuitenkin, että omassa puutarhassa saa edelleen iloita monista pienistä ihmeistä. Kuvassa on loistokärhö Hagley Hybrid. En meinannut uskoa silmiäni, todellakin silmuja on näkyvissä melkein metrin korkeudella ja nyt on sentään maaliskuu?!

Huomenna maanantaina aion pestä kasvihuoneen ikkunat. Eilen siivosin ja pesin kasvihuoneessa jo monta asiaa valmiiksi, joten siitä on helppo jatkaa.

Keväistä iloa teille kaikille!

PERENNA KUULUMISET

Laitoin multiin muutamien perennojen siemeniä tammi-helmikuun vaihteessa, katsotaan, mitä näille kuuluu nyt. 28.1.2020 kylvin jaloritarikannus "Guardian Whiten" siemeniä, mitkä itivät ilmeisesti melkein kaikki. Pienin rääpäle kuivui kasaan, mutta muut ovat selvinneet jo koulimisestakin. Nämä 13 elinvoimaista yksilöä kasvavat samassa syvässä astiassa ja mahtuvat ehkä olemaan tässä aika pitkään. 

Samana päivänä kylvetyt kaukaasianpitkäpalko "Little Treasure Whiten" ja patjaharson taimet ovat myös kasvaneet hitaasti, mutta varmasti. Kaukaasianpitkäpalkoja on 19 kpl ja patjaharson taimia 7 kpl.

2.2.2020 kylvin yrtti-iisoa eli anisiiso "Astello Indigoa". Näidenkin kasvu on ymmärtääkseni edennyt melko hyvin, koulin ne samaan laatikkoon tilaa säästääkseni. Näitä kasvaa 20 taimea.

Tarharistikki "Leichtlinii" ällistytti valtavalla taimimäärällä. Pikkuruisista siemenistä iti pikkuruisia taimia mahdoton määrä. Kouliminen olikin hidasta ja lopulta aloin nostella taimiryppäitä tukkuina purkkeihin. Viimeiset taimet jätin vähän harvennettuna kylvöastiaansa. Ihmeesti nuo ovat kaikki asettuneet kasvamaan, vaikka asiaa epäilin, kun nostelin paljasjuurisia taimia uuteen purkkiinsa.

Purppuratulikukka oli toinen laji, mitä tuli pilvin pimein. Nämäkin koulin hieman suurpiirteisesti. Ajattelin kokeilla viihtyisikö purppuratulikukka arboretumin alueella puiden väleissä ilman kovin suurta hoitoa. Saisi olla siellä kasvamassa yhtenä perhosia viihdyttävänä lajina. Yllä kuvassa purppuratulikukan taimia on etualalla. Keskellä ja takana on tarharistikkiä.

Tähkähietaliljan siemenet olivat ulkona kylmäkäsittelyssä kuukauden verran, minkä jälkeen  purkit ovat olleet yläkerran viileydessä jo jonkin aikaa. Arvelin, ettei purkeista nouse mitään, mutta eilen huomasin yhden sentin mittaisen heinän, voisiko se olla tähkähietaliljan taimi?

Loistosalvia "West-Friesland" on myös ollut mahdottoman hidas kasvussaan. Taimia on ehkä 6 kpl, mikäli kaikki pysyvät hengissä aikuiseksi saakka. Laitan tämän onnettoman kuvan ihan Hirnakan vuoksi (blogi Hirnakan torppa). Blogiystäväni Hirnakan kanssa olemme jännittäneet tätä samaa lajia samalla päivämäärällä kylvettynä - kuten huomaat, ei ole kovasti kehumista tässäkään taimessa ;).

Nämä perennat ovat siis kokeiluna esikasvatuksessa sisällä. Kunhan sää sallii, vien ne kasvihuoneeseen vahvistumaan. Kesän mittaan saatan kokeilla vielä ulkona perennakylvöjä. Taimia tarvitaan ainakin paljon.

Viimeisimmät kylvöt eli kanelibasilika "Cinnamon" ja maustebasilika "Siam Queen" ovat itäneet mukavasti. Samaan kylvöastiaan laitoin myös kääpiösamettikukkaa "Lemon Staria".

Kanelibasilika, maustebasilika ja kääpiösamettikukka

Meillä on vielä sen verran märkää, että pitää vähän odotella puutarhatöiden kanssa. Kohta saa toivottavasti kaivaa haravan esiin, yleensä pääsen rannassa aloittamaan, vaikka muualla olisi vielä lunta. Paljon, paljon muutakin on tehtävälistalla, kunhan aloittamaan pääsee.

Turvallista ja terveellistä kevään jatkoa teille kaikille!

MITÄ KUULUU KURKUILLE JA TOMAATEILLE?

Valtaosa taimista voi uskoakseni vallan mainiosti, mutta on menetyksiäkin tullut. Tein ensimmäiset kokeiluluonteiset kylvöt 28.1.2010. Tällöin laitoin kasvamaan kasvihuonekurkkuja "Passandra" F1 ja "Cordoba" F1 molempia 2 taimea. Kaikki lähtivät kasvuun, mutta yksi "Passandra" alkoi tuntemattomasta syystä hiljaa hiipua pois muutama viikko sitten. 

Nämä kolme kasvihuonekurkkua päädyin siirtämään jo varsinaiseen kasvatuspurkkiin, arvelin pienen taimen siirron onnistuvan helpommin. Kaikki tämä on tosiaan kokeilua, koska kasvatan kasvihuonekurkkuja ensimmäistä kertaa. Laitoin jo tässä vaiheessa narun valmiiksi taimen juuristoon, tällä narulla voi tukea kurkkua sisälläkin ja myöhemmin kiinnitän narun kasvihuoneen kattoon.

Operaatio onnistui suunnitelman mukaan, aika näyttää, miten juurtuminen ja kasvu lähtee liikkeelle uudessa isommassa kasvutilassa. Koska uudet ruukut ovat suuria, päätinkin siirtää nämä kurkut jo alakerran ikkunoille. Hain varastosta vanhan pöydän, mikä saa palvella taimipöytänä siihen asti, kun uskallan siirtää kasvit kasvihuoneeseen.

Kuvassa näkyvä tumma puukeppi saa toimia tukena, koska sisällä en voi ripustella kurkkua kattoon, katsotaan riittääkö tuen korkeus, jos kurkut päättävät rynnistää reiluun kasvuun. 

Laitoin 6.3. kylvömultaan uusia kurkun siemeniä, jälleen kaksi molempia lajeja. Siemenet itivät nopeasti ja kasvu on alkanut ilmeisesti hyvässä tahdissa. Ulkona sataa vettä, kurkut saivat myös sumutuksen.

Ruukkutomaatti "Vilma" 16.3.2010

Varhaisen kasvatuksen aloitin myös kokeiluna matalampien ruukkutomaattien osalta 28.1.2010. Tällöin kylvin ruukkutomaatti "Vilmaa" 3 siementä, yksi siemen ei itänyt lainkaan ja yksi taimi kuihtui kasaan hiljattain. Ilmeisesti nämä selittämättömät taimikuolemat kuuluvat tähän alkukasvatukseen. Hoito ja olosuhteet olivat ymmärtääkseni aivan samat, tuholaisia en ole löytänyt ja käytin kasvatuspurkkeina pestyjä monivuotisia taimipurkkeja.

28.1.2010 kylvetyt "Red Profusion" F1 amppelitomaatit ovat kaikki kolme kasvaneet toistaiseksi tasaista tahtia viileissä olosuhteissa. Olen pitänyt edelleen yläkerran lämmöt matalina, toki aurinkoisina päivinä päivälämpö ikkunan edessä nousee, aamuisin mittari näyttää noin 16-17 astetta.

4.3.2020 kylvin runkotomaatit: Sungold, Gardener's Delight, Moneymaker, Cherrola, Yellow Submarine, Supersweet 100 ja Ildi. Lähes kaikki siemenet itivät, myös viime vuonna pussiin jääneet. Lisäksi laitoin kasvamaan lisää ruukkutomaatti "Vilmaa" ja viime vuodelta jääneitä "Tiny Tim" ruukkutomaatteja, kaikki itivät hyvin. 

28.1.2020 kylvin 4 siementä paprika "Olly" F1. Paprikan suhteen ovat menetykset olleet jopa 50%, sillä kaksi taimea hiipui pois, mutta onneksi kaksi jäljelle jäänyttä näyttäisi olevan reippaita, vaikkakin melko pieniä vielä.

Muista esikasvatuksista seuraavassa osassa.

On hyvä puuhailla taimien kanssa, sillä kaiken aikaa ei voi seurata uutisointia. Melkoisessa myllerryksessä näyttää maailma olevan. Toivon erityisesti terveyttä riskiryhmiin kuuluville, meille perusterveille Korona tuskin aiheuttaa niin paljoa haittaa. Ei voi olla ajattelematta kaikkea ikävää, mitä tämä yleistilanne aiheuttaa todella monelle jo taloudellisessakin mielessä. Suuri huoli on vastustuskyvyltään alentuneiden puolesta. Toivon teille kaikille terveyttä ja voimia!

KASVATETTAVANA KELLOKÖYNNÖS

Meillä monilla on esikasvatettavana tällä hetkellä kelloköynnöksiä, niin minullakin. Viime vuonna harjoittelin itse ensimmäistä kertaa kelloköynnöksen kasvattamista ja nyt kokoan omia mietteitäni viime vuoden kokemuksista.

Kelloköynnöksen kasvattaminen on hauskaa, sillä siementen itämisen jälkeen kasvu tapahtuu reippaalla tahdilla ja tätä ihmettä on kiinnostavaa seurata. Viime vuonna etsin tietoja ja kokemuksia blogeista, sillä kaikki oli itselleni uutta. Löytämieni ohjeiden mukaisesti istutin kelloköynnöksen taimet melko varhaisessa vaiheessa sellaiseen ruukkuun, missä ajattelin köynnöksen pärjäävän koko kesän. Kelloköynnöksen kasvatuksesta on kirjoittanut mm. Kati Jukarainen blogissa 100% outdoor.

Köynnöksen siirto uuteen ruukkuun on luultavasti helpompaa ennen kun kasvi kasvaa kovin suureksi, jos vain isommille purkeille löytyy ikkunoilta tilaa. Itse tarvitsen yläkerran kasvatushuoneesta tilaa uusille tomaatin taimille, joten kelloköynnökset siirtyvät tässä vaiheessa viileänä pidettävän salin ikkunoille jatkamaan kasvuaan. 

Vaihdoin 9 kelloköynnöstä lopullisiin astioihinsa, 2 taimea odottaa vielä entisissä purkeissaan. Tänä vuonna käytin istutusruukkuina viime vuonna ostamieni puiden muovisia suojaruukkuja, näiden etuna on keveys.  Painoa tulee kuitenkin suureksi kasvavista köynnöksistä ja mullasta, ja tiedossa on monta siirtoa karaisuvaiheessa, ennen kuin köynnös voi asettua lopulliseen paikkaansa. Viime vuodesta oppineena, aion upottaa nämä muoviruukut painavampiin ja esteettisesti kauniimpiin ruukkuihin, kunhan köynnös on siihen valmis.

Huom. Lisäys 12.3.2021: Sain istutettua kelloköynnökset ilman muovista suojaruukkua suuriin painavin ruukkuihin. Juuristo pysyi jopa ehjänä kolmen taimen paakussa ja istutus onnistui, vaikka köynnöksen versot olivat jo yli metrin korkuiset. 

Istutin ruukkuun kolme taimea. Ruukun pohjalle laitoin ensin sanomalehteä ohuesti eli yhden sivun, jottei pohjalle laittamani ruukkusora valuisi rei’istä ulos samantien. Ohut sanomalehti ei haittaa myöhemmin veden poispääsyä ja voihan lehden hajoamista auttaa, jos siihen olisi tarve. Viime vuonna taisin latvoa taimista suurimman osan, nyt ajattelin latvoa joka ruukusta yhden taimen ja kaksi jätän latvomatta. Katsotaan aikaistaisiko tämä kukintaa. Viime vuonna köynnöksistä tuli erittäin tuuheat, mikä on siis kiva juttu, mutta kokeilen nyt näin, voihan latvomista tehdä myöhemminkin. Multapaakku pysyi ehjänä siirto-operaatiossa ja homma kävi yllättävänkin helposti, en myöskään onnistunut katkomaan versoja.

Olen sumuttanut taimia päivittäin ja tarkkaillut kastelun tarvetta. Vielä tässä vaiheessa taimet eivät ole vaatineet vettä kovin paljoa, liika märkyys ei ole hyväksi - olen katsonut, että pintamulta kuivahtaa välillä. Kunhan pari päivää menee tästä siirto-operaatiosta, alan lisätä kastelua miedolla lannoitevedellä, jos köynnös sitä tuntuu tarvitsevan. Kasvun edetessä veden ja lannoitukseen tarve joka tapauksessa kasvaa. 

26.4.2019

Vuonna 2019 aloitin kelloköynnösten karaisun eli ulkoilmaan totuttamisen pienin erin. Alkuun vein  kelloköynnökset ulkoilemaan talon pohjoispuolen verannalle, jotta ne totuttautuivat hiljalleen tuuleen ja olosuhteisiin pihalla. Aurinkoon tottumista piti harjoitella myös sopivissa erissä, yöksi nostin taimet kasvihuoneeseen. Tuulisia päivinä pidin ruukut päivälläkin kasvihuoneessa. Hieman aurinko jonain päivinä korvensi kelloköynnöksen lehtiä, mutta ei onneksi haitallisesti. Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolla oli hyvä vinkki eli köynnökset voi suojata alkuvaiheessa auringolta ja tuulelta myös hallaharsolla.

Minulla oli viime vuonna näitä kelloköynnösruukkuja kolme, jokaisessa ruukussa 3-4 taimea. Yksi koristi talon päädyn kesäkukkaryhmää, olen joka vuosi laittanut tähän paikkaan betoniportaita maisemoimaan erilaisia kesäkukkaistutuksia. Ensimmäistä kertaa ryhmässä kasvoi kelloköynnös ja pidin siitä kovasti. Köynnös toi hauskasti korkeuseroa ja kiinnostavuutta ruukkuryhmään. Aion tänäkin vuonna laittaa ainakin yhden köynnöksen tähän ryhmään.

17.6.2019 kelloköynnökset ja tyttären koira Hyrrä

Kaksi köynnösruukkua vehreytti viime kesänä keittiöpuutarhan aluetta. Enimmäkseen pidin ruukkuja kasvihuoneen ovien edustalla. Tällä alueella tulikin esiin ongelma, minkä voittaminen on tänä vuonna tarpeen. Keittiöpuutarhaan sattuivat tuulet sen verran hyvin, että yhtälö: kevyt muoviruukku + korkea köynnös = ei pysynyt pystyssä lainkaan. Kun olin kymmenet kerrat nostanut kaatuneita köynnöksiä pystyyn, lähdin etsimään painavampia ruukkuja. Sain puoleen hintaan isot ruukut, mihin laitoin pohjalle nyrkin kokoisia kiviä ja sijoitin kelloköynnöksen muoviruukkuineen kivien päälle. En uskaltanut enää istuttaa uudelleen köynnöksiä, etteivät köynnökset olisi katkenneet. Harmillisesti obeliski ei mahtunut ruukkuun, mutta en antanut sen häiritä.

17.6.2019

No, tilanne korjaantui paljon sekä esteettisesti että tukevuus parani. Viime kesänä tuulet olivat ainakin meillä usein yllättävän kovia, joten tämäkään toimenpide ei auttanut riittävästi. Edelleen koko köynnös ruukkuineen päivineen mätkähteli silloin tällöin pitkin pituuttaan. Ruukun olisi hyvä olla alhaalta leveämpi. Se on sanottava kelloköynnöksen kunniaksi, että köynnös ei ottanut nokkiinsa tai vahingoittunut,  vaikka ongin sen pystyyn useita kymmeniä kertoja kesän aikana.

14.7.2019 kelloköynnöksen helmat alkavat laskeutua maahan saakka

Pidin kuitenkin kelloköynnöksistä todella paljon ja ne olivat minusta kauniita myös keittiöpuutarhan alueella. Näistä kokemuksista oppineena yritän tänä vuonna sijoittaa kevyen muoviruukun riittävän painavaan ja leveäpohjaiseen ruukkuun siten, että painopiste tulee alemmaksi kuin viime vuonna.

Tällaisia ongelmia ei kelloköynnöksen kanssa tule, jos köynnös kasvaa suojaisassa paikassa.  Talon päädyssä kesäkukkaryhmässä kelloköynnös pysyi pystyssä, tosin siellä oli painavampi ja suurempi betoniruukku.

2.8.2019

Kelloköynnökseni alkoivat kukkia viime vuonna heinäkuun lopulla. Alkuun päästyään kukkia riittikin paljon ja kyllähän ne olivat kauniita. 

Toisaalta yksi vaihtoehto voisi olla köynnöksen istuttaminen maahan esim. köynnöskaareen, missä se voisi kasvaa yksivuotisena, samalla kun monivuotinen köynnös vielä vahvistuu ja rakentaa juuristoaan. Onko teillä tästä kokemuksia?

Onnea meille kaikille kelloköynnöksen samoin kuin muidenkin köynnösten kasvattamiseen!

MAALISKUUN VALO

Maaliskuun 1. päivä satoi lunta ja sen jälkeen maa onkin ollut ainakin osittain valkoinen. Valo lisääntyy kuitenkin kaiken aikaa ja se tuo vahvasti kevään tuntua mieleen. Etelämmässä asuvien kuvissa ihailen kevätkukkijoita ja vihreitä nurmia, mutta parempi lumi nyt kuin huhti-toukokuussa. Ennusteissa on meille luvassa vielä pakkasjaksoa, joten lumi voisi minun puolestani olla kasvien suojana. Tämän aurinkoisen naistenpäivän aamun mittarilukema oli -6,6.

Muutamat lumikellot näyttävät olevan suurilla nupuilla. Muuten aikaisemmin tarkastelemani krookusten alut ja kevätkurjenmiekkojen piipot ovat tällä hetkellä hennon lumikerroksen alla.

Hento lumikerros peittää kevätkurjenmiekan piipot.

Vihreitä lehtiruusukkeitakin löytyy sieltä täältä.

Syyshortensian kuuraista "pitsiä"

Kuvakulma rusotuomipihlajan takaa. 

Rannan jäälauttoja

Rannasta on lumi jo enimmäkseen sulanut. Nämä jäälautat eivät ole kovin tavallinen näky meidän rannassa keväällä.

29.2.2019

Tänään uskalsimme lähteä aamulla jäälle kävelemään.

Rita pikku saarella, turvallisempi olla kun on maata jalkojen alla :)

Aivan erikoinen talvi on ollut, sillä tänään kävelimme ensimmäisen kerran jäällä. Yleensä talvella nautin usein aurinkoisista kävely- tai hiihtoretkistä järven jäällä, omasta rannasta on helppo lähteä ja saa mukavia lisävaihtoehtoja tavanomaisiin lenkkeihin.

Jäät lauloivat kuin valaat konsanaan ja välillä kuului sellaista pauketta ja rutinaa, että Rita katsoi turvallisemmaksi liikkua saaria pitkin.


Oikein hyvää Naistenpäivän iltaa teille kaikille! Tänään oli upea ulkoilusää :).