HELLE VAUHDITTAA KUKINTAA

 

Tämä vuosi on ollut omenapuiden ja koristeomenapuiden juhlaa. Tuntuu, että kaikki puut pistävät parastaan, mutta harmittavasti helle lyhentää kukinta-aikaa. Nämä yli 20-vuotiaat koristeomenapuut olivat uskomattoman kauniita, mutta nyt kukinta on jo hiipunut.

Samat puut 27.5. aitan päädystä katsottuna. Vasemmassa reunassa näkyy, että pihasyreenit avasivat kukkansa ennen kuin omenapuut varistivat omiaan.

Puut olivat niin täynnä kukkia, ettei enempää olisi mahtunut. Tässä paratiisiomenapuu 'Erstaa'.

Tämä kuva on muutama ilta sitten otettu. Tulppaanit olivat ihana näky taustalla kukkivan rusotuomipihlajan ja kirsikkaluumujen kukkiessa samaan aikaan.

Luumupenkin takaa huvimajan suuntaan katsottuna. Sydänpenkin vaaleat tulppaanit kukkivat tosi kauniisti.

Tänään ei enää näissä kolmiopenkin tulppaaneissa ollut terälehtiä, mutta onneksi näistä sai nauttia lähes kaksi viikkoa. 

Huvimajassa iltaa istuessa. Purppuraomenapuu Royalty ojentelee tummia kukkiaan humimajassa istuvien ihasteltavaksi. Kuvan keskellä koristeomenapuu 'Rixi', sen kukat ovat jo vaalentuneet.

Tässä 'Rixin' kukkia lähempää katsottuna. 

Helmipensaatkin kukkivat jo täyttä päätä, sitä tämä helle tekee. 

Kaikki tuntuu etenevän sellaista vauhtia, ettei perässä tahdo pysyä. Eilen lämpötila kohosi ainakin +28 asteeseen. Tänään saavutetaan varmasti samat lukemat. Olen tehnyt puutarhassa töitä, mutta tiukille ottaa välillä. Nyt on juomatauko pidetty ja kitkemään mars!

TALOREMONTIN KUULUMISIA

 

19.5.2024

Tervetuloa taas seuraamaan rakennusprojektia "Verannan muutostyö 1970-luvun avokuistista lasiverannaksi" -samalla palautetaan tyylisuunta vastaamaan paremmin 1930-lukua. 

Ensimmäinen rakennusviikko päättyi tähän yllä olevan kuvan tilanteeseen.

Viikko sitten maanantaina 20.5. kaivinkone urakoi pihassa täyttäen karkealla sepelillä uuden sokkelin ympäristön. 

Salaojaputkille kaivetaan oja

Talon pohjoispuolelle laitettiin uudet sadevesikaivot ja kaivettiin oja salaojaputkille. Kaivinkoneen kuljettaja oli taitava ammattimies ja hän muotoili pihan kaadot ja täytti talon edustan montut lopuksi. Isäntä toi traktorin kauhalla kalliomursketta, jolla kuski muotoili kuistin edustan uuteen muotoon.

Pihassa pyörii jatkuvasti isoja autoja ja työkoneita, joten teemme pihatien uuden pinnan vasta ihan lopuksi. Siistin jo kertaalleen piharingin nurmikon kattoremontin jälkeen, mutta se täytyy kyllä tehdä vielä uudelleen, sillä niin paljon tulee jälkiä remontin myötä. 

Nyt kannattaa vain ummistaa silmät vaurioilta ja ajatella, että on hyvä, että koko ulkoremontti on yhden kesän projekti. Jossain vaiheessa ajattelimme jaksottaa kustannukset ja työt usealle vuodelle, mutta sitten jälkiä olisi joutunut siivoamaan useana peräkkäisenä vuonna.

Viime viikon aikana veranta sai rungon aihion. Perjantaina miehet laittoivat varmuudeksi muovin suojaamaan hirsiä mahdolliselta vesisateelta, mutta meillä ei satanut yhtään. 

Miehet ovat työskennelleet ahkerasti. Samat remonttimiehet korjaavat myös talon ulkopaneelin lahot osat uudella puulla. 

Kaupasta ei voi ostaa tähän vanhaan taloon mitään ulkovuoraukseen tarvittavaa puutavaraa. Onneksi 10 km:n päässä on paikallinen palveleva rakentamisen Pirtakka. Sieltä voi ostaa perinteistä rakentamisen puutavaraa, mutta sen lisäksi siellä puuseppä tekee mallin mukaan yksilöllisesti ulkopaaneelit, ikkunoiden vuorilaudat mallin mukaisilla koristeilla, yläkerran uusittavat rimat jne. On aika hämmästyttävää, miten jykevästä eli paksusta puutavarasta on ennen rakennettu, sillä kaikki ulkopaaneelit pitää höylätä 200x40 mm puutavarasta 30 mm paksuiseksi ja nousu on 170 mm. Kädessä mallin mukaan tehty paneeli on melkoisen vankan tuntuista, mutta seinällä sitä ei huomaa.

Onneksi paljon on hyvää ja kovaa seinissä yhä edelleen, olisi ihan järkyttävän kallista, jos koko ulkoverhous pitäisi uusia. 

Talon maalaukseen tarvitaan nosturi ja samaa nosturia käyttävät myös rakennusmiehet, kun he vaihtavat yläosien verhouksia. Otimme koko remontin samalta paikalliselta rakennusyrittäjältä, jotta homma toimii sujuvasti. Timpurit ja maalari käyttävät samoja telineitä ja nosturia sekä auttavat tarvittaessa toisiaan.

Nyt on menossa hankalampi työvaihe, sillä katon muoto palautetaan 1930-luvun muotoon. Lape tulee kolmeen suuntaan.

Työmaajohtajan tarkkaavaisuus hieman herpaantui. Kuka tässä helteessä jaksaa huhkia (paitsi rakennusmiehet ja puutarhurit).

No, on välillä noustava tarkistamaan tilanne ja katsottava, että työmaalla on kaikki hyvin.

Tämän hetken tilanne. 

Päädyin jo tässä vaiheessa siirtämään puutarhavierailujen ajankohdat meillä alkamaan aikaisintaan juhannuksen jälkeen. Tässä on niin paljon töitä vielä tehtävänä, että ylimääräinen stressi pihan kunnosta ei ole tarpeen. 

PARIVALJAKKONA PURPPURATUOMI JA PILVIKIRSIKKA

 

Arboretumissa kukkii tällä hetkellä kivana parina purppuratuomet ja pilvikirsikat.

Purppuratuomi

Purppuratuomen lehdet avautuvat punertavina ja vihertyvät hieman kesän edetessä. Lehtien väri näyttää kauniilta vastavalossa ja on kiva täydentäjä vihreälehtisille puille. Syysväri on tummanpunainen. Perinteiseen tuomeen verrattuna purppuratuomi ei ole altis tuomenkehrääjäkoille.

Vaaleanpunaiset tuoksuvat kukkatertut avautuvat toukokuussa. Purppuratuomen sanotaan viihtyvän keskiravinteisessa, tuoreessa ja jopa melko märässä kasvupaikassa. Minulla on arboretumissa eri puolilla kolme purppuratuomea. Kaksi ensimmäistä istutin vuonna 2021 ja kolmannen 2022. Puun taimet ovat alkuvaiheessa rungoltaan aika rentoja, joten ne kannattaa ehdottomasti tukea istutusvaiheessa ja pitää tukikepit paikoillaan pari ensimmäistä kesää. 

Pilvikirsikka

Yksi pilvikirsikan etu on sen nopea kasvaminen, sitä kutsutaankin pioneerilajiksi. Kannattaa huomioida, että pilvikirsikka saattaa tehdä herkästi juurivesoja, nämä meidän pilvikirsikat eivät ole toistaiseksi tehtailleet vesoja. Istutin nämä arboretumin pilvikirsikat pieninä piiskataimina syyskesällä 2019. Ne ovat nyt jo ihan puun näköisiä. 

Pilvikirsikan sanotaan viihtyvän keskiravinteisessa tuoreessa kasvupaikassa tai se voi kasvaa myös sorassa ja hiekassa. Aika laaja vaihtelu kasvupaikkatoiveissa. Me teimme joka taimille istutusvaiheessa kunnon kumpareen, koska niiden kasvupaikka on hyvin savista ja märkää ainakin keväällä. Lisäksi suurennan ja loivennan niiden kumppareitta kippaamalla puiden viereen syksyn lehtiä, silppuroituja oksia ja kompostoituvaa ainesta.

Purppuratuomi on kuvan oikeassa reunassa ja keskellä kauempana on pilvikirsikoiden ryhmä. Tuolla kauempana on myös yksi purppuratuomi. 

Laajensin pari viikkoa sitten kuvassa näkyvän purppuratuomen ympäristöä ja istutin sen lähelle hennon vaaleanpunaisena kukkivan pensashanhikin (kuvassa näkyvä ”risukasa”) kavereiksi kolme kääpiövuorimäntyä ja pari tuoviota. 

Istutin pergolan lähelle tämän oksiaan rennosti levittelevän purppuratuomen vuonna 2022. 

Kuvan pilvikirsikka kasvaa lähellä arboretumin pohjoisreunaa köynnösaidan vieressä. Taimi kitui huonossa paikassa ja virkistyi kovasti päästessään tähän nykyiseen paikkaan.

Pilvikirsikoita vastavalossa. Puiden vieressä kulkiessa kuului melkoinen surina, sillä puut olivat täynnä mehiläisiä. Kuvan etuoikealla näkyy tämän alueen purppuratuomi.

Nämä ovat kivat yhdessä, koska purppuratuomen tumma lehdistö näkyy hienosti valkoista kukkapilveä vasten.

Onneksi kukkivia puita löytyy paljon jokaisen makuun ja erilaisiin ympäristöihin. Kannattaa perehtyä kasvin ominaisuuksiin ennen kuin valitsee itselle mieluista kukkapuuta. Minulla on onneksi täällä pikkuisessa arboretumissani mahdollisuus kokeilla ja tutkia erilaisia puita ihan istutettuna, vaikka teen tietysti taustatutkimusta eri lähteistä ennen puun istuttamista.

Helteinen sää jatkuu. Hyvää viikonloppua kaikille!

SATOKAUSI ALKOI

 

Tämän viikon aikana olen päässyt herkuttelemaan sekä itse esikasvattamillani kirsikkatomaateilla että kasvihuonekurkuilla. 

’Vilma’ pensastomaatit aloittavat aina satokauden, koska niiden siemenet voi laittaa ajoissa itämään. Otin kuvan tänään eli kuten huomaatte, pääsemme tänäänkin maistamaan tomaattia. Nam.

Lähes kaikissa runkotomaateissa on kukkia. Koputtelen tomaattien runkoja hellästi hoitotöiden yhteydessä pölytyksen varmistamiseksi. Toki kasvihuoneessa vierailee myös lentäviä pölyttäjiä.

Tiistaina söimme ensimmäisen ’Passandra’ kasvihuonekurkun ja keskiviikkona toisen. Maku on kyllä niin herkullisen rapsakka. Kurkut nauttivat nyt kasvihuoneessa hyvästä kasvualustasta ja ovat ryhtyneet tehtailemaan raakileita ihan urakalla.

Kurkkujen varret alkavat olla minun mittaisia.  

’Olly’ paprika kasvattaa noin 5 cm:n mittaista raakiletta ja lisäksi pieniä raakileiden alkuja löytyy lehtien kätköistä.  

Olen vielä varautunut kylmiin öihin eli hallaharsot  roikkuvat kasvihuoneen pitkillä sivuilla. Poistan ne jossain vaiheessa. En myöskään ole järjestänyt vielä laatikoita lopulliselle paikoilleen vaan pidän ne irti kasvihuoneen seinistä. Tomaatit ovat kasvihuoneessa ollessaan tuuheutuneet mukavasti ja voivat oikein hyvin.

Kasvihuoneessa on vähän tungosta, sillä lapsille kasvatettuja taimia on siellä odottamassa siirtoa.

Aikaisin multaan laitetut perunat asuvat nykyään jo ulkona laatikossaan kasvihuoneen vieressä. Peruna on kukkinut jo pari viikkoa. Lisäksi eriaikaisia perunoita löytyy kasvulavoista. 

Kivipenkissä on yrttejä ja kesäkukkia. Oikaisin taas karaisun ja istutin esikasvatetut taimet suoraan sisältä ulos lopulliselle kasvupaikalleen. Viritin varjostuskankaan suojaamaan taimia auringonpaisteelta. Tällä viikolla tiistain vastaisena yönä meillä kävi alimmillaan -1,1 asteessa lämpö, mutta silloin taimet olivat vielä lisäksi hallaharson alla, eikä käynyt kuinkaan.

Herneet ovat nousseet taimille, mutta niiden satoa saa vielä odottaa.

Nyt täytyy mennä takaisin töihin. Lämpöä näyttää mittarin mukaan olevan varjossa +24 astetta eli tarkenee varsin hyvin.

SIROTUOMIPIHLAJIEN JUHLAA

 

En väsy ihailemasta kukkivia sirotuomipihlajia. Istutin nämä kaksi sirotuomipihlajaa keväällä 2019. 

Aamun valossa. En saa kameralla taltioitua näkymää niin kuin sen silmillä näkee. Taustalla on kukkivia luumupuita.

Toukokuun aamuissa on taikaa. 

Tässä sirotuomipihlajan kukat ovat vielä osittain nuppuisia.

Kukat aukeavat 

Yksittäinen kukka on pieni ja hento.

Arboretumin köynnösaidan vieressä kasvaa pieni sirotuomipihlaja, sen vieressä on pilvikirsikka. Molemmat kukkivat samaan aikaan. Näistä tulee kiva parivaljakko, kunhan vielä kasvavat lisää ja kukinta runsastuu sen myötä.

Kirjoitin sirotuomipihlajista myös viime keväänä, juttu on nähtävissä täällä

NYT ON LÄMPÖÄ JA HURJASTI TEKEMISTÄ

 

Pitää laittaa vielä kuva näistä suloisista kasvitieteellisistä kääpiötulppaaneista. En edelleenkään muista, oliko näillä joku tarkempi lajinimi? Näitä pitää ehdottomasti lisätä eri paikkoihin, koska ne lisääntyvät itsekseen ja tuntuvat olevan hyvin helppoja. Jouduin viime kesänä vaihtamaan sipuleja eri kohtiin, kun kaivoin tähän matalia ruusuja, mutta ei näyttänyt tulppaanien kukintaa haittaavan.

Tämä kuva on otettu vanhan tammen alta Ruusupuiston suuntaan. Ehkä huomaatte jopa tässä pienennetyssä kuvassa, kuinka pikkuiset tulppaanit ruusuorapihlajan juurella näkyvät kauas. Lehdetön ruusuorapihjaja näkyy hyvin heikosti tammen rungon vasemmalla puolella. Silmillä katsoen pienten tulppaanien kukinta näkyy paljon paremmin ja suorastaan kutsuu lähemmäs katsomaan.

Ruusupuistossa avautuu narsisseja siellä täällä. Näidenkin sipuleja pitää lisätä ja toivoa, että ne viihtyvät niin hyvin, että käynnistävät oman jälkeläisten tuotannon.

Punakolmilehti kukkii kolmella kukkavanalla. Tämä on taimen neljäs herääminen tällä paikalla talven jälkeen, istutin sen keväällä 2020.

Scillat jaksavat vieläkin kukkia, mutta kohta on niiden aika ohi. 

Kaikenlaista kivaa nousee maasta. Tämä pieni mätäs on turkestaininmaksaruohoa.

’Woodstock’ hyasintit ja kylmänkukat sointuvat kauniisti yhteen.

Kuvan oikeassa laidassa vähän näkyvässä lavassa kasvaa perunoita. 

Sain maanantaina kylvettyä kasvilavoihin salaattia, juurikasvien siemeniä ja laitoin herneetkin maahan. Lavat lämpenevät niin nopeasti, että uskaltaa jopa herneet tökkiä maahan. Perinteiseen kasvimaahan savisessa maaperässä ei olisi mitään asiaa aloittaa lämpimästä tykkäävien siementen kylvöjä. Aikoinaan kylvin perinteisen kasvimaan vasta lähellä toukokuun loppua, tietysti vuodesta riippuen.

Olen aloittanut taimien istutuksen arboretumiin. Rikkaruohojakin pitäisi ehtiä poistaa, nyt voikukat lähtevät helposti. Ei uskoisi, että viime viikolla oli niin kylmää, sillä keskiviikkona meillä ylittyi +24 astetta. Multakurmia lapioidessa taisi iskeä nestehukka, kun en muistanut litkiä vettä riittävästi. Aikamoista lämpötilojen eroa on tämän viikon ja viime viikon suhteen. 

Aurinko on joka tapauksessa niin ihana seuralainen puutarhatöissä! Iloista viikonloppua, työt kutsuvat!