NYT ON LÄMPÖÄ JA HURJASTI TEKEMISTÄ

 

Pitää laittaa vielä kuva näistä suloisista kasvitieteellisistä kääpiötulppaaneista. En edelleenkään muista, oliko näillä joku tarkempi lajinimi? Näitä pitää ehdottomasti lisätä eri paikkoihin, koska ne lisääntyvät itsekseen ja tuntuvat olevan hyvin helppoja. Jouduin viime kesänä vaihtamaan sipuleja eri kohtiin, kun kaivoin tähän matalia ruusuja, mutta ei näyttänyt tulppaanien kukintaa haittaavan.

Tämä kuva on otettu vanhan tammen alta Ruusupuiston suuntaan. Ehkä huomaatte jopa tässä pienennetyssä kuvassa, kuinka pikkuiset tulppaanit ruusuorapihlajan juurella näkyvät kauas. Lehdetön ruusuorapihjaja näkyy hyvin heikosti tammen rungon vasemmalla puolella. Silmillä katsoen pienten tulppaanien kukinta näkyy paljon paremmin ja suorastaan kutsuu lähemmäs katsomaan.

Ruusupuistossa avautuu narsisseja siellä täällä. Näidenkin sipuleja pitää lisätä ja toivoa, että ne viihtyvät niin hyvin, että käynnistävät oman jälkeläisten tuotannon.

Punakolmilehti kukkii kolmella kukkavanalla. Tämä on taimen neljäs herääminen tällä paikalla talven jälkeen, istutin sen keväällä 2020.

Scillat jaksavat vieläkin kukkia, mutta kohta on niiden aika ohi. 

Kaikenlaista kivaa nousee maasta. Tämä pieni mätäs on turkestaininmaksaruohoa.

’Woodstock’ hyasintit ja kylmänkukat sointuvat kauniisti yhteen.

Kuvan oikeassa laidassa vähän näkyvässä lavassa kasvaa perunoita. 

Sain maanantaina kylvettyä kasvilavoihin salaattia, juurikasvien siemeniä ja laitoin herneetkin maahan. Lavat lämpenevät niin nopeasti, että uskaltaa jopa herneet tökkiä maahan. Perinteiseen kasvimaahan savisessa maaperässä ei olisi mitään asiaa aloittaa lämpimästä tykkäävien siementen kylvöjä. Aikoinaan kylvin perinteisen kasvimaan vasta lähellä toukokuun loppua, tietysti vuodesta riippuen.

Olen aloittanut taimien istutuksen arboretumiin. Rikkaruohojakin pitäisi ehtiä poistaa, nyt voikukat lähtevät helposti. Ei uskoisi, että viime viikolla oli niin kylmää, sillä keskiviikkona meillä ylittyi +24 astetta. Multakurmia lapioidessa taisi iskeä nestehukka, kun en muistanut litkiä vettä riittävästi. Aikamoista lämpötilojen eroa on tämän viikon ja viime viikon suhteen. 

Aurinko on joka tapauksessa niin ihana seuralainen puutarhatöissä! Iloista viikonloppua, työt kutsuvat!

VERANNAN RAKENUSTYÖMAA

 

Meillä on etupihalla nyt melkoinen rakennustyömaa. Alustavana suunnitelmana oli rakentaa uusi veranta vanhan kuistin perustalle. 

Rakennusvalvonnan katselmuksessa todettiin kuitenkin, että jossain vaiheessa vanha betoniperusta on murtunut, joten sitä ei voinut käyttää. Perustan murtumat ja vääntyminen oli ihan helposti silmin nähtävissä.

Kaivinkone tuli kaivamaan vanhat perustukset pois ja samalla pohjaa kaivettiin laajemmin muutenkin, jotta kaikki routiva maa saatiin varmuudella pois. Edustalla kasvaneet marjakuuset otettiin muovisäkkeihin talteen odottamaan uutta istutusta. Kastelin taimet hyvin ennen ylöskaivamista.

Pihalla oli aikamoinen ahtaus, kun kuorma-auto toi sepeliä ja vei pois kaivetun maa-aineksen. Vaihtolavalle on kerätty poispurettua puuainesta, se jatkaa matkaa kierrätykseen eli ilmeisesti haketeaan.

Työ etenee.

Laudoitus betonivalua varten. 

Rilla on työhönsä omistautunut ylin tarkastaja - ihan joka työvaiheessa ;).  Kaikki remonttimiehet on myös tarkistettava ennen työmaalle pääsyä. 

Betonivalun päälle on tänään tullut harkkoja.

Maanantaina alkoi kuopan kaivu ja keskiviikkona ollaan tässä vaiheessa. 

HYYTÄVÄN KYLMÄ VIIKKO TAKANA

 

Kaikki ennusteet pelottelivat saapuvasta kylmästä rintamasta ja hallaöistä. Koko kulunut viikko on ollut aika hyytävä ja ulkona on saanut olla talvivaatteet päällä, jollei halunnut hytistä kylmästä. 

Olin varautunut pakkasöihin, mutta silti yllätyin torstain vastaisesta pitkäkestoisesta pakkasesta. Mittariin tallentui yön matalammaksi lämpötilaksi kasvihuoneen ulkopuolella -9,9 astetta pakkasta. Huh sentään. Illalla nukkumaan käydessä mittari näytti -2 astetta ja siitä lämpötila laski yön kuluessa noin poikkeuksellisiin lukemiin.

Onneksi vein tällä viikolla kasvihuoneeseen pienen patterin lämpöpuhaltimen lisäksi. Kasvihuoneen alin lämpö lattiassa oli käynyt +7 asteessa, mutta lämpö nousee ylöspäin, joten uskon, että tomaattien ja kurkkujen vihreissä osissa oli lämpimämpää.

Aika huolissani menin torstaiaamuna kasvihuoneeseen ja aloin purkaa reittiä useiden hallaharsoseinien läpi taimien luo. Onneksi illalla lisäsin vielä hallaharsoja pitämään kasvien suojana olevan teltan tiiviinä. Kasvihuoneeni on 13 m2, mutta nyt taimilaatikot ovat öisin tiiviisti keskellä kasvihuonetta siten, että lämmitettävä teltta jää mahdollisimman pieneksi.

Kaikki näyttää olevan kunnossa, tämä on suuri huojennus, koska olen kasvattanut osaa taimista jo helmikuusta lähtien. 

Kurkkuja on kasvamassa

Kävimme keskiviikkona hakemassa Hankkijalta talven aikana tilaamani puiden ja pensaiden taimet, mutta järjestin alkuun taimet talliin suojaan pakkasöiltä ja kovalta tuulelta.  Aloitan istuttamisen ensi viikolla, jos multakuorma saapuu ajoissa.

Ehkä nyt lähdetään lämpötiloissa pikkuriikkisin askelin lämpimään suuntaan. Tosin meidän tontilla voi huokaista helpotuksesta vasta ensi viikon puolivälissä. Tänään paistaa kauniisti aurinko, mutta pohjoistuuli on kovaa ja puuskittaista.  

Hyvää viikonloppua ja äitienpäivää!

VERANNAN MUUTOSTYÖ VANHAAN TALOON

 

Odotan tätä projektia kovasti, sillä verannan huono kunto on ollut pitkään tosiasia. Lisäksi minua on häirinnyt, että tämä vuonna 1974 rakennettu veranta poikkeaa selvästi muun talon arkkitehtuurista. Vuoden 1974 rakennustyössä verannan kattokulma oli muutettu aika radikaalisti 1930-luvun tilanteesta ja kuistin ala- sekä ylälaudoitus oli muutettu vaakapaneelista pystyyn lomalaudaksi. Tämä ratkaisu ei näyttänyt muuhun rakennukseen yhteensopivalta. 

Talon pohjoispuolella oleva veranta on aika lailla sään armoilla, eli lumi on joka talvi tuiskuttanut lattialle ja usein lumikakku on pysynyt pitkiä aikoja lattialla, kaiteilla ja pöytäryhmän päällä. Samoin on ollut tuulen kanssa tulevien vesisateiden suhteen. 

Kaiteiden maali ei näin ollen kestä uudelleen maalattuna kuin hetken. Varsinkin kun kaiteiden puu ei ole enää kovaa ja tervettä. Siitepölyaika alkukesällä ei helpota ison kuistin siistinä pitämistä. 

Tämän johdannon jälkeen ehkä arvaatte, että minä olen pitkään haaveillut vanhan tyylin lasiverannasta. Meillä on kaavassa ja sen ympäristökohteiden taulukossa sr-merkintä koskien päärakennusta eli rakennusta ei saa purkaa, eikä sen suojeluarvoja heikentää korjaus- ja muutostöissä. 

Kuva on todennäköisesti 1930-luvulta. 

Tämä vanha kuva löytyi suvun arkistoista, vuosiluku ei ole tiedossa.

Pyysimme arkkitehtiä apuun. Hän alkoi työstää vanhojen kuvien pohjalta suunnitelmaa muutostyöhön. Ihan ensin arkkitehti selvitti rakennusvalvonnan kanssa lupamenettelyt. Rakennusvalvonnassa kesti aika  kauan ennen kuin saatiin vastaus siihen, voidaanko veranta muuttaa puuikkunoilla lasiverannaksi vai toteutetaanko muutos avokuistina. Lopulta vastaukseksi saatiin kommentti, että on hyvä, että vanhoista rakennuksista pidetään huolta. Nykyinen veranta muutoskohteena ei ole alkuperäinen ja suunnitelmana palauttaa arkkitehtuuri 70-luvulta 1930-luvulle on myös kannatettava asia. Lupa lasiverannan suunnitelmaan annettiin eli jäätiin odottelemaan arkkitehdin piirustuksia.

Historiasta kiinnostuneet tietävät, että rakennusten avokuistien muuttaminen lasiverannoiksi ei ollut lainkaan harvinaista, kun talonväen tarpeet näin edellyttivät tai varallisuus antoi myöten. Näin olen arkkitehti piirsi meille lasiverannan puuikkunoilla sekä palautti suunnitelmaan kattokulmat ja yläkerran kaiteet 1930-luvun kuvien mukaiseksi. Lisäksi ulkoverhous palautetaan suunnitelmassa vaakatasoon.

Purkutyö alkoi maanantaina 6.5. ja tiistaina näytti tältä. Yläkerran oven alla oli kaksi hirttä osittain pehmeinä. Pehmeät osat poistettiin kokonaisuudessaan ja tilalle laitettiin uutta puuta. Tämän kesän projektiin sisältyy kaikkien lahonneiden ulkoverhousten ja niiden alta mahdollisesti paljastuneiden pehmeiden hirsien korjaustyö. Lopuksi talo on vielä tarkoitus maalata kokonaisuudessaan. Melkoinen urakka siis tiedossa. 

 

KOSKA KUKKII -HAASTEEN LOPPURAPORTTI

On aika julkaista Hiidenkiven puutarhassa -blogin julkaiseman haasteen tulokset omalta kohdaltani. Todettakoon, ettei yhtään täysosumaa tullut. En sure lainkaan, koska kaikki valitsemani kasvit ovat reippaasti hengissä ja kukkivat kukin omaan aikaansa.

Lumikellot kolmiopenkissä

Veikkaukseni oli, että kukat aukeaisivat 14.4.2024, mutta tänä vuonna ihan ensimmäinen tämän paikan lumikello oli auki 1.4. ja siitä eteenpäin kukkia avautui tasaisesti. Kuva on otettu 11.4. Lumikellot yllättivät siis minut aikaisemmalla kukinnalla kuin veikkasin ja hyvä niin. Lumikellot kukkivat monessa eri paikassa edelleen, olen iloinen näin pitkästä kukinta-ajasta.

Krookukset arboretumissa kallion vieressä

Veikkaukseni oli, että tällä paikalla krookukset avautuisivat 18.4.2024. Kukinta alkoi melkein viikkoa aikaisemmin eli 12.4. Varmaan pitkä kylmä jakso on pidentänyt myös krookusten kukintaa, sillä monin paikoin on vieläkin kauniisti kukkivia ryppäitä ilahduttamassa sekä minua että pörriäisiä.

Sinivuokot mognolianvaahteran alla

Veikkaukseni oli, että sinivuokot kukkisivat 22.4.2024. Sinivuokot avasivat kukkansa 18.4 tai ehkä jo vähän ennen, mutta siitä ei ole faktatietoa. 

Edelleen sinivuokot kukkivat ja ovat kerrassaan suloisia. Taidan siirtää tänne mongolianvaahteran juurelle lisää sinivuokkoja, sillä tässä niitä tulee katsottua usein, koska teen paljon töitä keittiöpuutarhan alueella. 

Kasvitieteelliset / villitulppaanit /kääpiötulppaanit ruusupuistossa

Veikkaukseni oli 26.4.2024. Viime vuonna nämä ilahduttivat vappukukkina, mutta tänä vuonna kukkien avautuminen osui hieman myöhäisemmäksi, ehkä kylmä ja luminen jakso viivästytti kukkien avautumista? Tänä keväänä nämä kääpiötulppaanit kukkivat 4.5.

Sieviä pieniä tulppaaneja 4.5.2024

Palloesikot piharingissä

Veikkaukseni oli 24.4.2024. Ensimmäiset palloesikon kukat olivat tällä paikalla auki 1.5. Ilmeisesti kylmä jakso viivästytti myös näiden kukintaa viime vuoteen verrattuna. Yhtä kaikki, nyt palloesikot kukkivat monin paikoin ja ovat oikein kauniita.

Kiitos Minnalle kivasta haasteesta! 

TOUKOKUUN ALUN KUKKIA

 Luumupenkin valkoiset krookukset hohtavat illan tullen.

Nämä kevätkurjenmiekkojen sipulit laitoin maahan viime syksynä. Onneksi ne lähtivät kasvuun ja kukkivat kauniisti.

Tässä samoja kevätkurjenmiekkoja toisesta suunnasta katsottuna. Pitää muistaa syksyllä tarkistaa kuvat, että muistaa osapuilleen, minne voi lisätä uusia sipuleja.

Kuten moni muukin on todennut, lisääntyvät scillat ihan itsekseen. Meillä on näitä sekä istutusalueilla että nurmikolla, ja saavat minun puolestani lisääntyä rauhassa.

Myös pikkukäenrieskat ovat toukokuun alun kukkia. Nämä ovat alueen alkuperäisasukkaita.

Posliinihyasintteja voisi lisätä piharinkiin, kuvan palloesikot ovat omia siemenkasvatuksia.

Kylmänkukat alkavat avata kukkiaan. Näiden pehmoinen olemus jaksaa aina ihastuttaa.

Jippii, tässä voin esitellä teille ensimmäisen kukkivan jouluruusuni. Tämän taimen sain ystävälliseltä rouvalta, joka oli tutustumassa puutarhaan Avoimissa Puutarhoissa vuonna 2022. Kahden talven jälkeen jouluruusu voi hyvin ja kukkii nyt. Yritän vaalia tätä aarretta ja toivon sen nyt kasvavan suuremmaksi ja kukkia tulevan lisää tulevina vuosina. Olen tästä tosi iloinen.

Tässä vielä lisää nurmikolla kasvavia pikkukäenrieskoja. Aika söpöjä, vai mitä?

Raparperit ovat jo hyvässä kasvussa. Kohta voisi tehdä ensimmäisen kiisselin ja piirakan.

Järven pinta on edelleen poikkeuksellisen korkealla. 

Eilen oli ihan tosi lämmintä ja oli kiva saada paljon aikaan puutarhassa. Tänään on paljon viileämpää, mutta tekemistä riittää, joten vaatetta päälle vähän enemmän ja töihin. 

Hyvää sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa teille kaikille!