PUUTARHAN VALKOISET PERENNAT

Päivitin tämän postauksen ja pääset sinne klikkaamalla TÄSTÄ

Nila blogista Lappalainen etelässä haastoi meitä etsimään puutarhamme omat valkoisena kukkivat perennat. Tämä on innostava haaste, sillä valkoinen on ehdottomasti yksi suosikkini puutarhassa, vaikkei minulla valkoista puutarhaa olekaan. Koen valkoisen rauhoittavana ja tarvitsen sitä  tasapainottamaan ja raikastamaan muita värejä. Ihastelen myös alueita, johon on valittu kiinnostavalla tavalla erilaisia valkoisia kukkia ja kauniita lehtimuotoja.

Seuraan enemmän kuin mielelläni tähän haasteeseen osallistuvien tarhureiden esittelemää lajikirjoa ja ihastuttavia kuvia. Tulee varmasti taas useaan kertaan se "tämä täytyy saada" kohtaus. Onneksi nämä kohtaukset eivät uhkaa henkeä, eivätkä terveyttä - rahapussia voivat hieman kirpaista.
Huomasin jälleen, että minulla on puutteellisesti kuvia ja kaikki viime kauden kuvat ovat edelleen kännykkäotoksia, joten näillä mennään. Koittakaa kestää vähän laajemmat kuvakulmat ja epätarkkuus. Sipulikukat jätän jätän pois tästä postauksesta.

Morsiusharso ruukkuistutuksissa, sommittelu alkamassa

Morsiusharso Gypsophila paniculata oli tavattoman viehättävä kesän ruukkuistutuksissa, katsotaan säilyykö se talven yli.

Kaukaasianpitkäpalko Arabis caucasica  kasvaa tässä yleiskuvassa aivan edessä. Lajikkeesta ei ole mitään hajua, sillä tämä on ollut minulla pitkään useammassakin paikassa. Minulla tämä on kukkinut toukokuussa maanpeiteperennoiden alkujoukossa.

Sammalleimun pieniä taimia kivien vieressä

Sammalleimu Phlox subulata "White Delight" tuuheutui oikein mukavasti viime kesän aikana, tässä kuvassa taimet ovat vielä niin pieniä. Sammalleimu viihtyy läpäisevässä maassa ja kukkii valkoisenaan touko-kesäkuussa, siis tämä valkoinen laji :). Pidin kovasti hopeanhohtoisen ohotanmarunan ja tämän valkoisen sammalleimun kumppanuudesta, myös kukinnan jälkeen.

Yllä näkyy ylhäältäpäin katsottuna viime vuoden uusi istutusalue rautatieomenapuun ympäristössä, missä kasvavat myös "White Delight" sammalleimut. Tällä alueella muita valkoisia perennoja ovat Koreakärsämö Achillea ptarmica f. multiplex (kuva puuttuu) sekä patjarikko Saxifraga x arendsi (kuva puuttuu) patjaharso ja isorikko (kuva myöhemmin tässä postauksessa). 

Patjaharso

Patjaharso Gypsophilia cerastioides oli minulle uusi tuttavuus, ostin taimet keväällä 2019. Kukka on valkoinen, mutta näyttää hieman vaaleanpunertavalta noiden roosanpunaisten viirujen vuoksi. Tämä oli iloinen yllätys ja toivon patjaharson näyttävän ihastuttavan kukkaryöppynsä tulevana keväänä. Kukinta-ajaksi sanotaan vaihdellen touko-kesäkuu ja jossain oli mainittu myöhäisempikin vaihtoehto, aika näyttää, mihin kohtaan meillä kukinta osuu. 

Kerrottu valkovuokko on levittäytynyt mongolianvaahteran juurelle. Lajinimeä en tiedä, sillä sain pienen jakopalan muutamia vuosia sitten tuttavalta. Yritän varjella tätä. Pitää yrittää saada tarkempi kuva keväällä.

Tuoksumatara Galium odoratum on aivan ihana pitkään kukkiva matalahko perenna, kasvukorkeus 15-30 cm. Tässä kuvassa tuoksumataran kukat ovat vasta nupussa. Tätä kuvassa näkyvää Varjolehdon laajaa aluetta yritän kasvittaa hiljalleen. Hämmästyin todella paljon tuoksumataran tuuheutumista viime kasvukauden aikana, sain jakopaloja mukavasti leviteltyä. Valkoinen kukinta alkoi toukokuussa ja kesti viime kesänä vielä koko kesäkuun. Tuoksumatara leviää maanalaisten rönsyjen avulla ja muodostaa peittävän ja tuoksuvan kasvuston. Kun istutin sen puhtaaseen multaan, ei minun tarvinnut kitkeä lainkaan kasvustoa koko kesänä, mikä oli iloinen yllätys. 

Tuoksumatara viihtyy varjoisilla ja puolivarjoisilla paikoilla kuohkeassa, tuoreessa ja keskiravinteisessa maaperässä. Haluan ehdottomasti  tätä laajemman alueen Varjolehtoon, pienet valkoiset kukat hohtivat niin ihanasti kauas, pidin kauniista lehdistöstä myös kukinnan jälkeen.

Kuvassa näkyy juuri-istutettuna myös kaksi särkyneensydämen pikkutaimea. Nämä kaverit saavat muodostaa kauniin kumppanuuden.

Särkynytsydän Alba Dicentra spectabilis on myös aivan ihana. Kuvassa näkyvän taimen istutin tyttären pihalle vuonna 2017, joten se on komistunut hienosti kahdessa vuodessa, kun vertaa edellisen kuvan rääpäleisiin. Kasvua siis odotellessa! Särkynytsydän kukkii kesä-heinäkuussa ja tämä on hieman pensasmainen perenna. Lehdistö ja versot lakastuvat usein kukinnan jälkeen, joten tämä kannattaa huomioida sijoittelussa (tosin tyttärellä kasvusto pystyi ihmeen hyvänä syksyyn asti). Kukinta kestää pidempään varjossa. Kasvualustan on hyvä olla paksumultainen, ravinteikas ja kalkittu. Kohopenkki on suositeltava, sillä särkynytsydän ei pidä talvimärkyydestä.

Rönsyleimu Phlox stolonifera kasvaa minulla keskipenkissä sekä pinkkinä että valkoisena. Kuten kuvastakin näkyy on valkoinen väri vähemmistönä eli pinkki kanta on jotenkin vahvempi. Jaoin rönsyleimuja 2019 keväällä, kun laajensin keskipenkkiä, joten kasvusto ei sen vuoksi ole yhtä peittävä kuin yleensä. Yllä oleva kuva on otettu 1.6.2019, kukinta alkaa yleensä toukokuun puolella ja jatkuu kesäkuulle. 

Yllä kuvassa rönsyleimut näkyvät vähän lähempänä, mutta valkoista kantaa pitää todella elvyttää, ettei se kokonaan häviä.

Rönsytiarella Tiarella cordifolia kasvaa minulla useammassakin paikassa. Yllä oleva kuva on otettu 6.6.2019, tiarellat aloittavat kukinnan kevätkesällä ja kukkivat pitkään. Tiarelloja kiitetään helppohoitoisiksi ja kestäviksi maanpeiteperennoiksi ja ne sopivat hyvin lehtipuiden aluskasveiksi. Maan tulee olla läpäisevää, jottei seisova vesi tukahduta juuria. Minä pidän tiarellan kauniin vaaleanvihreästä lehdistöstä ja valkoinen kukkiva "pitsimyssy" on oikein viehättävä.

Arovuokko Anemone sylvestris on kestävä perinneperenna ja kaunis! Minulla tämä ei ole liiallisesti levinnyt (kuten 'serkkunsa' kanadanvuokko, minkä poistan aina kun tapaan). Arovuokon valkoiset kukat puhkeavat touko-kesäkuussa, kasvi viihtyy aurinkoisilla ja puolivarjoisilla kasvupaikoilla läpäisevässä, kalkkipitoisessa ja keskiravinteisessa maaperässä.

Nummiajoruoho Thymus praecox valkoisena kasvaa muutaman taimen voimin Kärhökaaren kolmiopenkissä kivien reunassa syksyllä 2019 istutettuna, kuva vielä puuttuu. Nummiajoruoholle luvataan runsasta kukintaa ja erittäin peittävää kasvutapaa. Tämä sopii kivikkoon ja kuiville paikoille, kukinta kesä-heinäkuussa. Jännittävää nähdä, miten lupaukset toteutuvat.

Haltijankukka x Heucherella on tarhakeijunkukan ja rönsytiarellan risteymä. Lasketaanko tämä vaalea kukinto valkoiseksi vai vaaleanpunertavaksi? Kukki todella pitkään, lähes koko kesän ja oli oikein kaunis sekä lehdistöltään että kukinnaltaan.

Kiinanpioni Paeonia lactiflora otaksuttavasti "Festiva Maxima" (kuvassa) kasvaa pionipenkissä ja  on hyvin vanhaa kantaa. Muita valkoisia lajikkeita on istutettuna: Jan van Leeuwen, Immaculee, ja Duchesse de Nemours. Yllä oleva kuva on otettu juhannuksena 2019.

Isorikko Saxifraga hostii on kestävä ja vaatimaton kasvupaikan suhteen, tätä minulla on ollut kauan ja olen levittänyt kasvustoa moneen paikkaan. Lehtiruusukkeet ovat matalia, mutta kauniit kukkaversot kohoavat noin 50 cm lehdistön yläpuolelle. Kukintaa kestää kesäkuun alkupuolelta kuukauden verran.

Kyläkurjenpolvi "Laura" Geranium pratense pitäisi olla kerrottukukkainen, mutta tällä nimellä 2018 ostamani juurakot kukkivat viime kesänä yksinkertaisina. Tämä kaunis hohtavanvalkoinen kurjenpolvi sopii puolivarjon metsäpuutarhaan, ehkä pärjää myös auringossa. Kukinta osui heinäkuuhun. Kiinnostavaa nähdä, millainen kukka puhkeaa tällä oletetulla Lauralla tulevana kesänä.

Loistosalvia "Schneehugel" Salvia x sylvestris kukkii tähkämäisillä kukinnoilla kesä-syyskuussa, kukinta-aika on siis todella pitkä ja kukinnan uusimista voi vauhdittaa, jos leikkaa kuihtuneet kukinnot välillä pois. Perhoset pitävät loistosalviasta, samoin minä. Tämä kuva on otettu 23.6.

Isotähtiputki Astrantia major valkoisena näkyy myös hennosti samassa kuvassa. Siirsin 2019 keväällä pieniä alkuja tähän keskipenkkiin, ensi vuonna ryhmä on jo tuuheampi. Tämä valkoinen isotähtiputki on kasvanut minulla noin 80 cm korkeaksi ja pysyy hyvin pystyssä. Kukinta on pitkä kesäkuun loppupuolelta elokuuhun. Kasvaa mielellään runsasmultaisessa ja tuoreessa kasvualustassa, mutta ei siedä talvimärkyyttä. Kasvin viihtyessä saa helposti siementaimia, mikäli näitä ei halua, kannattaa katkoa kukinnot ennen siementen kypsymistä.

Sama penkki toisesta suunnasta aamuauringossa. Minua viehätti tapa, millä loistosalvia isompana ryhmänä loistaa, vaikka kuvaan en saanut sitä ikuistettua niin kuin sen koin.

Syysleimu "Early White" Phlox paniculata näkyy etualalla tässä yllä olevassa kuvassa, mikä on otettu samasta keskipenkistä kuin kaksi edellistä kuvaa. Vieressä näkyy valkoista loistosalviaa ja tsinnioita. Tämä syysleimun "Early White" laji viehättää minua ja se sopii hieman erityyppisesti käytettäväksi kuin kookkaampi syysleimu. Kasvukorkeus on noin 40-50 cm, ja tanakka varsi auttaa pysymään pystyssä.  Tämä kukkii aikaisemmin kuin perinteiset syysleimut eli heinäkuussa (kuva on otettu 22.7.2019). Tätä haluan ehdottomasti laajentaa sekä tähän kyseiseen penkkiin että muuallekin.
Tuoksuvat kukat ovat perhosten mieleen ja sopivat myös leikoksi.

Hopeahärkki Cerastium tomentosum kasvaa minulla useammassa paikassa. Lehdistö on hauskan harmaanukkainen ja valkoinen kukinta alkaa kesäkuussa. Hopeahärkki viihtyy kuivilla ja niukkaravinteisilla kasvualustoilla.

Jaloangervo Astible valkoisena on minulla vanhaa kantaa, eikä lajikkeesta ole tietoa. Tätä kasvaa myös useammassa paikassa, sillä jakopaloista ei ole puutetta. Minulla tämä kukkii heinäkuussa ja viihtyy runsasravinteissa humuspitoisessa mullassa.

Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata on kasvanut minulla kolmen taimen ryhmänä 2018 alkaen ja tämä on todella ihastuttava, sillä kukat ovat keveitä ja suloisia. Kasvi toivoo kasvurauhaa ja kukinnan luvataan komistuvan vuosi vuoden jälkeen. Kasvustosta tulee kookas, mutta siro, kasvukorkeus on 60-90 cm. Syysväri on myös kaunis.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea aloittaa kukintansa heinäkuussa ja kukkii pitkään. Tämä leviää rönsyjen avulla ja kannattaa pitää silmällä, mikäli haluaa sen pystyvän vain omalla alueellaan.

Syysleimukukka Phlox paniculata, tämä kuvassa näkyvä valkoinen syysleimu on nimetön laji, minkä alun sain aikoinaan puutarhaystävältä. Se ei ole koskaan kärsinyt härmästä. Minulla valkoinen syysleimu on aloittanut kukkimisen jo heinäkuussa. Kesällä 2019 hankin toisen valkoisen syysleimulajin "Frau Anton Buchner", katsotaan onko näillä eroa. Valkoiset syysleimut ovat ihania!
Näitä kannattaa jakaa muutaman vuoden välein, kasvualustaksi sopii hyvä runsasravinteinen puutarhamulta kompostilla täydennettynä.

Idänlilja eli Oriental-lilja "Indus" otaksuttavasti. Tämä nyt livahti perennoiden sekaan, vaikka sipulistahan tämä on kasvatettu. Lajinimestä voi protestoida, sillä sain sipulit bonuksena muun tilauksen yhteydessä ja hävitin nimilapun.

Virginiantädyke Alba Veronicastrum virginicum on osoittautunut oikein kauniiksi. Se kukkii elo-syyskuussa ja kasvaa 100-120 cm korkeaksi. Tämä oli iloinen yllätys, istutin kaksi pientä taimea 2018.

Valkoalpi Lysimachia clethroides saapui syksyn 2019 istutuksissa puutarhaani muutaman taimen voimin, ihastuin löytäessäni näitä Mustilan taimipäivillä. Kuva vielä puuttuu.

Punahattu, valkoinen Echinacea purpurea ilman tarkempaa lajinimeä kasvaa keskipenkissä.

Saattaa hyvinkin olla, että joku perenna jäi vahingossa pois. Täydennän tätä listaa joka tapauksessa tulevan kasvukauden aikana, sillä minulla on etsittävien listalla muutamia valkokukkaisia lajeja, jotka haluaisin löytää. Myös perennojen siemeniä olen tilannut ja toivottavasti saisin niistä onnistumaan uusia pikku taimia puutarhaan :).



PUUTARHANI VALKOISENA KUKKIVAT PERENNAT:
Arovuokko Anemone sylvestris
Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata

Haltijankukka x Heucherella

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea
Hopeahärkki Cerastium tomentosum
Isorikko Saxifraga hostii

Isotähtiputki Astrantia majorJaloangervo Astible

Kaukaasianpitkäpalko Arabis caucasica
Kiinanpionit Paeonia lactiflora 
    lajit:  Festiva Maxima, Jan van Leeuwen, Immaculee, Duchesse de Nemours
Koreakärsämö Achillea ptarmica f. multiplex
Kyläkurjenpolvi "Laura" Geranium pratense
Loistosalvia "Schneehugel" Salvia x sylvestris
Morsiusharso Gypsophila paniculata
Nummiajoruoho Thymus praecox
Oriental- eli idänlilja "Indus" ?
Patjaharso Gypsophilia cerastioides
Patjarikko Saxifraga x arendsi
Punahattu, valkoinen Echinacea purpurea
Rönsyleimu Phlox stolonifera
Rönsytiarella Tiarella cordifolia
Sammalleimu Phlox subulata "White Delight"
Syysleimu "Early White" Phlox paniculata
Syysleimu "Frau Anton Buchner" sekä vanha nimetön laji Phlox paniculata 
Särkynytsydän Alba Dicentra spectabilis
Tuoksumatara Galium odoratum
Valkoalpi Lysimachia clethroides
Valkovuokko, kerrottu
Virginiantädyke Alba Veronica virginica