TAMMIKUU KUNTOUTETAAN RILLAA

Tällä viikolla torstai valkeni kylmänä. Pakkasta oli silloin -16,7 astetta, myös loppuviikko on ollut 8-9 asteen pakkasta, tänään sunnuntaina mittari näyttää -11,1 astetta. Lumi kantaa nyt melko hyvin ja kiertelin katsomassa ovatko verkot hyvin paikoillaan. 

Keskellä näkyvä puu on Ruusupuistossa asuva ’Aamurusko’ purppuraomenapuu. Kuten ehkä huomaatte, jouduin syksyllä tekemään valmiiseen verkkoon jatkopalan vanhasta kanaverkosta, koska puun oksisto oli kasvanut sen verran leveäksi, ettei rullassa ollut verkko riittänyt puun ympärille. Tyytyväisenä totesin, että jatko-osa on kestänyt hyvin - ainakin toistaiseksi. 

Isäntä aurasi pellolle ’tien’ ja tätä on hyvä kulkea, koska se ei ole jäätikköä

Rillan olkapäästä poistettiin tähystysleikkauksen yhteydessä laitetut ompeleet 30.12. Mietin etukäteen, mahtaako tämä energiapakkaus pysyä paikallaan toimenpiteen aikana. Homma sujui käsittämättömän hyvin. Rilla hyppäsi tutkimuspöydälle ennen kuin ehdin pyytää. Koira varmaan ajatteli, että tähän hoitopöydällehän aina pyydetään klinikalla ollessa ja siinä on saanut namit palkkioksi. No, siinä Rilla istui tomerasti paikoillaan meidän rapsutellessa ja lääkäri napsi ompeleet pois. Ei mitään ongelmaa. 

Vielä toistaiseksi, 2,5 vk leikkauksesta, on koiralle sallittu kävelymäärä aika rajoitettu. Nyt on ollut ihan hurjan liukasta, monet hiekkatiet ovat jäätiköllä ja jäätä peittää sentti pari lunta, joten ei voi tietää, mikä kohta on liukas. Olkanivelen suotuisan toipumisen onnistumiseksi koira ei saisi liukastella. Isäntä aurasi pellolle mukavan kierroksen, joka menee pienen metsäsaarekkeen halki, tätä on kiva ja turvallinen kiertää.

Rilla on tosin aivan eri mieltä saamistaan ohjeista. Määräyksinä oli: ei hyppyjä, ei loikkia, ei liukastella, ei riehuta, ei tehdä äkkirynnistystä, eikä äkkipysähdyksiä. Rilla on kokeillut näitä kaikkia ja monta kertaa, vaikka on kävelytetty vain hihnassa ja pyritty estämään tällaiset hillumiset.

Yritän varautua loikkaan ja pyrin saamaan valjaiden kahvasta kiinni, jotta saan pehmennettyä loikan alastulon, mutta eihän se aina tietenkään onnistu. Tämä ipana on niin nopea liikkeissään. Rillaa ottaa koville, kun ei saa ulkona leikkiä ja rallatella menemään. Tätä masentavaa hihnakävelyä on jouduttu harrastamaan jo yli kolme viikkoa ennen leikkausta ja vielä koko tammikuu on määräys kulkea siivosti ja aikuismaisen rauhallisesti. Hui hai sanoo Rilla.

Meillä on selkeästi etujen ristiriita. Siis omistajilla ja Rillalla. Toimelias nuori koira haluaa leikkiä, viilettää lumihangessa, loikkia jänisten jälkien perässä ja juosta. Ehdottomasti juosta ja nauttia vauhdista ja elämän riemusta. Tylsät omistajat koittavat saada iloisen pennun huomion ja tehdä kontaktitehtäviä ulkona ja rajoittaa ylikuumentuneita kierroksia. Voi, pojat. Ei ole helppo yhtälö!

Koska sallitut kävelymatkat ovat toistaiseksi vielä aika lyhyitä, menemme usein autolla jonnekin uuteen kiinnostavaan kohteeseen, missä Rilla voi uteliaana katsella ympärilleen, nuuskia paikkoja ja unohtaa loikkimisen, koska haistelu on niin kivaa. Yhden metsätien isäntä aurasi vasta tällä viikolla, joten se on onneksi pohjaltaan mukava, eikä yhtään liukas. 

Olemme myös käyneet tekemässä aivojumppaa kauppakeskuksissa. Siellä tehdyn kävelymatkan aikana saa harjoitella ihmisten, koirien, lastenrattaiden yms. ohituksia ja opetella rauhallisuutta näissä tilanteissa. Aloitus näillä reissuilla on vähän turhan iloista, mutta onneksi Rilla hetken päästä rauhoittuu ja kulkee ihan siivosti. Huomattavasti fiksummin kuin kotona pihalla, sillä omalla pihalla varmaan muistuu mieleen aika ennen ontumista ja vapaus leikkiä.

Kauppakeskuksessa Rilla harjoitteli rauhoittumista, kun joimme itse kahvia. Nämä ovat tärkeitä taitoja tulevaisuutta varten. Edellisen beussimme kanssa saatoimme syödä ravintolan terassilla ja koira nukkui pöydän alla jalkojemme juuressa kaikessa rauhassa ja hipihiljaa. Tämä on matkoilla ihan tarpeellinen ominaisuus. Jotkut todennäköisesti käyvät kauppakeskuksissa ihan muista syistä, mutta me käytämme paikkaa lähinnä koiran koulutukseen ;).

Välillä muistelen haikeana aikuisen koiran viisautta ja miten mutkatonta kaikki oli Ritan kanssa. Rita herätti kaikkialla kulkiessaan ihastelua tottelevaisuudesta ja hyvästä käytöksestä. Tavoite on siis selkeä myös Rillan suhteen, mutta tämä villi otus vaatii aika paljon työtä ennen kuin tähän tavoitteeseen päästään.

Onneksi Rilla on tottunut omaan häkkiinsä sisällä ja viime viikot olemme opettaneet, että häkissä voi rauhoittua, jos muuten kierrokset eivät laske. Joskus näillä koiralapsilla kierrokset ovat ylikuumentuneet ja on autettava rauhoittumista. Rillan kohdalla on lisäksi niin paljon patoutunutta liikunnan tarvetta tämän sairausloman johdosta. 

Jos sisällä tehdyt nenätehtävät ja muut aivojen aktivointihommat (joiden pitäisi väsyttää koiraa), eivät auta ja Rilla yrittää vain heittää lelujaan ilmaan, jotta pääsisi loikkaamaan ne ilmalennosta suuhunsa (voi olkanivel), niin pyydämme koiran siirtymään omaan häkkiin. Ja se onkin ollut nyt oikein hyvä apu rauhoittumiseen. Rilla saa palkkion häkissä makuulle asettumisesta ja ryhtyy melkein oitis nukkumaan. Hetken päästä häkin oven voi avata ja koira jatkaa silti nukkumista kaikessa rauhassa.

Fysioterapeutin tapasimme 2.1. ja onneksi hän totesi Rillan käyttävän tosi hienosti leikattua olkapäätä ja kaiken olevan toistaiseksi hyvällä mallilla. Harjoittelimme fysioterapeutin ohjauksessa kotiharjoituksia, joita pitää tehdä kolmasti päivässä, jotta olkanivel kuntoutuu hyvin.

Onneksi Rilla tekee näitä harjoituksia mielellään ja keskittyy ihan kelvollisesti. Ontumista ei ole enää ollut ja pitää seurata, etteivät jumppaharjoitukset tai asteittain pitenevät kävelyreissut aiheuta uudelleen koiran ontumista, tämä olisi merkki siitä, että olka kipeytyy ja täytyy vähentää liikettä.

Tammikuussa puutarha on talviunilla, joten kirjoittelen sen vuoksi tästä Rillan tilanteesta. Ehkä joku saa vertaistukea, jos omalla koiralla on todettu leikkaushoitoa vaativa ocd. Toivon myös, että myöhemmin voin lukea näitä päiväkirjamerkintöjä ja todeta, että kaikesta kuitenkin selvittiin ja jopa hyvin vilkas ja energinen koira saatiin kasvatettua yhteiskuntakelpoiseksi.

Pikku hiljaa uusi puutarhakausi käynnistyy ja palataan jälleen puutarha-asioihin.