VIIKKO KULUNUT RILLAN OLKANIVELEN LEIKKAUKSESTA

Tässä Rilla päivä ennen leikkausta.

Lähdimme varhain aamulla 20.12 ajamaan Sipooseen Rillan vasemman etujalan olkanivelessä todetun   osteokondroosin leikkausta varten.

Klinikalla Rilla tervehti erityisen lämpimästi kaikki työntekijät, jotka tulivat meitä tapaamaan. Tässä odotellaan hetki ennen toimenpiteiden aloittamista. Kuten näkyy, osaa pieni koira myös välillä rauhoittua odottamaan, vaikka vieraassa paikassa ollaankin.

Tässä odotellaan papereita ennen kotiin lähtöä. Tähystysleikkaus osoittautui todella tarpeelliseksi, sillä olkanivelestä löytyi ruston irtopala, kyseessä oli siis OCD. Ei ole ihme, että pentu ontui yli 3 viikkoa leikkausta odoteltaessa.  

Rilla uikutti surkeana koko kotimatkan. Anestesia ja leikkauksessa saadut opiaatit saavat olon tuntumaan pahalta ja tokkuraiselta. 

Rillaa itketti vielä kotonakin. Makasin koiran vieressä lattialla ja silittelin, se tuntui helpottavan. Nukuimme yhdessä vieretysten ensimmäisen yön ja aamulla vointi oli jo parempi. Yleensä koira nukkuu makuuhuoneessa sänkyni vieressä olevalla pehmeällä pedillä.

Ostimme klinikalta tuon sinisen tyynyn, sen käyttäminen on paljon miellyttävämpää kuin kovan kaukalotötterön. Koira ei saa itse päästä nuolemaan tai käsittelemään haavaa. Koira saa halutessaan askarreltua pehmeän ’uimarenkaan’ päästä pois, joten se ei ole niin varma kuin muovikaukalo. Rillan ei tarvinnut olla yksin, joten pärjäsimme ihan loistavasti tuon tyynyn kanssa ja Rilla antoi tyynyn olla paikoillaan.

Haavalappu poistettiin kaksi päivää leikkauksen jälkeen ja seurasin, että haavat pysyvät puhtaana ja siistinä. Onneksi tähystysleikkauksessa haavat ovat hyvin pienet verrattuna perinteiseen leikkausmenetelmään.

Olin etukäteen ostanut kirpputorilta lasten t-paidan ja puin sen Rillalle. Koira yritti nimittäin jonkun verran rapsuttaa takajalalla leikattua aluetta. Ehkä paita auttoi jollain tavalla, sillä rapsutusyritykset loppuivat paidan pukemiseen jälkeen lähes kokonaan.

Keitin ja soseutin kanaa ja vihanneksia nestemäiseksi mössöksi ja täytin koiran leluja (kongeja ymv.) tällä seoksella ja pakastin ne. Myös jauheliha toimi oikein hyvin kongin sisään pakastettuna. Rilla viihtyi aina mukavasti, kun sille antoi tällaisen ’jäätelön’. 

Laitoin aktivointimaton pienen rahin päälle ja sinne piilotetut herkut ja päivän ruoka-annokset toimivat hyvinä etsintätehtävinä. Muutenkin piti pientä potilasta viihdyttää monenlaisilla aktivointitehtävillä, jotta elämä ei käynyt liian tylsäksi. Pään käyttäminen väsyttää sopivasti ja helpottaa pennun riehumisen tarvetta.

Häkkiä ei ole ensimmäisen viikon aikana tarvinnut käyttää kuin jouluaattona. Rilla olisi nimittäin halunnut osallistua innokkaasti kaikkeen touhuun jouluvieraiden kanssa. Häkissä se näki ihmiset ja osasi välillä aika hyvin rauhoittua oman luun syömiseen. Mutta kyllä aattoon mahtui myös koiran haukahtelua protestina sille, ettei saanut osallistua vapaana joulun viettoon.

Omalla porukalla ollessamme on Rilla saanut olla vapaasti samassa huoneessa kanssani. Tämä ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen on mennyt oikeastaan aika hyvin. Kun näen, että koira alkaa suunnitella omaa ’kivaa’ toimintaa, keskeytän omat puuhani ja järjestän Rillalle jotain mukavaa ajanvietettä. 

Rilla käy nykyään piilottamansa häkkiin pihistämänsä sukat ja hanskat yms. löytämänsä aarteet.

Ulkona käynnit ovat sitten se haasteellisin juttu, kuten etukäteen pelkäsinkin. Kolmannesta päivästä alkaen ei ole selvitty yhdestäkään ulkoilusta ilman loikkia. Vaikka mitä konstia yrittää, on Rillan ihan pakko pomppia edes vähän ennen kuin selvitään nuuskimisen vaiheeseen. Jänöt ovat jättäneet lumeen niin paljon jälkiä, että niiden tarkastelussa menee onneksi mukavasti aikaa. Vielä näyttää siltä, että verkot ovat hoitaneet tehtävänsä ja puput ovat pysyneet verkkojen ulkopuolella.

Onneksi ortopedi lohdutti meitä, etteivät loikat ole ihan katastrofaalisia, vaikka toki ne olisi hyvä saada mahdollisimman vähiin. 

Ulkona tehdään lyhyitä kävelyjä useamman kerran päivässä, mutta eihän se tietenkään vastaa nuoren koiran liikunnan tarvetta. Sairausloma kestää 6 viikkoa ja tämä aika on mentävä vain hihnassa hillitysti. Viikkojen edetessä matkaa voi lisätä asteittain, kuitenkin niin, ettei leikattu jalka kipeydy.

Onneksi Rilla osaa myös ottaa rennosti aina välillä 😊.

Tosin nyt on vahva epäily, että kierrokset lisääntyvät sekä sisällä että ulkona, kun aika kuluu leikkauksesta ja nivel paranee. Eilen keskiviikkona oli viikko operaatiosta ja illalla alkoi sellainen ’villikoira’ vaihe, että pentu oli napattava vauhdista kiinni ja laitettava häkkiin jäähylle. Häkissä se tarkkaili kiinnostuneena, kun tein monen monta etsintätehtävää pitkin olohuoneen mattoa. Onneksi tehtävien ratkominen on Rillan mielestä huippuhauskaa ja tämä puuha rauhoittaa aina. 

30.12 otetaan ompeleet pois ja sen jälkeen on taas yksi etappi ohitettu ja voidaan olla ilman ilmatyynyä kaulan ympärillä. Ensimmäinen käynti fysioterapeutilla on 2.1. silloin saamme ohjeet nivelen suotuisaan kuntouttamiseen.

Meidän joulun seutu on siis mennyt aika suurelta osin tämän koirapotilaan parissa. Alkava uusi vuosi näyttää, onko tästä kaikesta ollut toivottu hyöty. Ainakaan koira ei ole ontunut enää leikkauksen jälkeen.

OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!

                                       Olkoon joulusi juuri sellainen kuin toivot sen olevan!

Toivoo Päivi, Jukka ja Rilla

TALVISÄÄTÄ JA VALMISTAUTUMISTA RILLAN OPERAATIOON

Viime päivinä on tullut lisää lunta lähes päivittäin ja pakkanen on paukkunut. Keskiviikko valkeni kylmänä, aamulla oli pakkasta -18,6 astetta, tänään torstaina aamupäivällä mittari näyttää -17,3 astetta. 

Olen peitellyt tähtimagnolian lähes kokonaan puuterilumen alle, samoin helmipensaat ovat lumihupun alla. Lumen alla on lisäksi kerros talvensuojaturvetta. Ehkä on vielä mietittävä muita suojia pensaiden ympärille, jos sää muuttuu plussan puolelle ja lumet sulavat pois.

Isäntä rakensi pientä potilasta varten rampin portaisiin, jotta olkanivelen leikkauksen jälkeen voi kulkea kävellen sitä pitkin. Portaita alaspäin laskeutuessa operoituun olkaniveleen kohdistuu liikaa painoa. Rilla ihastui ramppiin heti, ennen kuin työ oli edes kunnolla valmis. Pentu testasi ramppia moneen kertaan ja ryhtyi käyttämään sitä kaikkeen kulkemiseen jo tässä vaiheessa.

Ramppia varten löytyi omista varastoista sopiva pala pinnottamatonta vaneria. Vanerin reunoihin tuli laudat varmistamaan, ettei tassu vahingossa luiskahda sivuun kulkuväylältä. Koska tämä vanerin pala ei ollut ihan riittävän pitkä sopivan loivaan kulmaan, isäntä laittoi rampin alapäähän korokkeeksi harkon ja sen jälkeen lumesta rakennettiin sopiva kiila jatkamaan rampin pituutta. Rampin kokonaispituus on noin 4 metriä, kun lumiosuus otetaan mukaan. Lumi saatiin tarttumaan vaneriin kiinni ja nyt kulkuväylä ei ole liukas. Tarvittaessa rampin voi hiekottaa. 

Tällä viikolla kävimme ostamassa Rillalle hyvinistuvat pehmustetut kahvalliset valjaat. Kahvasta voi yrittää pitää  ipanaa paikoillaan, kun riehumisvaihde iskee. Kahva on kätevä myös autosta poistuttaessa eli pentu ei tömähdä etujaloilleen hypätessään autosta, kun kannatan sopivasti valjaista. Tätä pehmeää laskeutumista on harjoiteltu nyt ahkerasti, jotta kaikki ei tule yllätyksenä leikkauksen jälkeen. 

Näiden valjaiden malli jättää lavan ja olkapään alueen vapaaksi. Joten uskon, että näitä voi käyttää leikkauksen jälkeen. 

Tämä suurin löytämämme kuljetushäkki on ollut Rillan harjoitettavana. Häkki on niin iso, ettei se autoon mahdu, mutta olohuoneessa sitä voi käyttää tarvittaessa, jos täytyy rajoittaa koiran liiallista omaehtoista liikuntaa. Häkin ovi on ollut auki ja Rilla on käynyt etsimässä sinne piilotettuja nameja ja tehtäviä. Välillä siellä on ollut mukava nukkua päikkärit. Rilla mahtuu istumaan häkissä pehmusteiden päällä niin, ettei pää osu kattoon. Kuvassa Rillalla on vielä Ritan vanhat hölskyvät valjaat.

Tästä näkee, että koira mahtuu makaamaan etujalat suorina ja vähän jää tyhjää tilaa. Häkin pituus on 122cm, leveys 76cm, korkeus 84cm. Rilla ei tykkää yhtään, että häkin ovi laitetaan kiinni. Sitäkin on harjoiteltu pienin erin niin, että suljetussa häkissä ollessa voi samaan aikaan tehdä jonkun kivan tehtävän, jonka ratkaisun palkintona on mukava makupala.

Onneksi ortopedi sanoi, ettei hän suosittele pennulle jatkuvaa häkissä oloa, jos voidaan muuten seurata, ettei potilas ala villiin riehakointiin ja hyppimään kenguruloikkia. Uskon, että yritämme valtaosan ajasta pärjätä ilman häkkiä ja keksimme erilaista sallittua puuhaa. 

Kasvihuoneen katon olen jo kertaalleen putsannut lumesta. Taas näyttää olevan uusi kerros lunta katolla. Puuterilumi on helppo poistaa, joten täytyy muistaa hoitaa homma ennen sään lauhtumista.

Rillan ontuminen on jokapäiväistä, välillä lievempää ja välillä ihan sydämeen käyvän hankalaa. Tänään on taas huonompi päivä. Yritin välillä kokeilla ilman kipulääkettä, mutta kyllä sitä on pakko antaa aamuin illoin. Koiraa on yritetty liikuttaa lääkärin ohjeiden mukaan, mutta eihän pentu mahda itselle mitään. Välillä se yrittää kaikkensa päästäkseen loikkimaan ja taluttimesta vapaaksi. Lumessa olisi niin hauska telmiä. 

Etualalla on enkeliperhoangervon hentoja oksia talventörröttäjinä.

Vielä neljä päivää on kestettävänä ja sitten on leikkaus. Toivon niin hartaasti, että kipu ja ontuminen jää leikkauspöydälle. En enää keksi, mitä voisimme etukäteen tehdä valmistautumisen suhteen. Varmaa on, ettei ole ihan yksinkertaista saada tätä tarmopesää pysymään rauhallisena useita viikkoja.

DIAGNOOSI - VOI PIENTÄ RILLAA!

Meillä on ollut ahdistavan surullinen vaihe, sillä puoli vuotta täyttänyt Rilla alkoi ihan yllättäen ontua ilman mitään selvää traumaa. Ensin ajattelin, että villi beauceronin pentu revitteli itselle lihasrevähdyksen. Seurasin kaikkea liikettä haukan katsein ja ensin näytti siltä, että lievästi epäpuhdas ravi korjaantui itsekseen. Kunnes tilanne paheni niin, että Rilla alkoi ontua selvästi ihan rauhallisesti kävellessä.

Varasin ajan klinikalle, onneksi ajan sai nopeasti. Ontumatutkimus tehtiin ensin ja Rilla yritti tietysti olla hyvin ystävällinen eläinlääkärille ja hoitajalle, vaikka taivutukset eivät tuntuneet oikein mukavalle kipeässä jalassa. Sitten koira laitettiin nukkumaan ja etujalat kuvattiin.

Aika isku oli saada jonkun ajan päästä eläinlääkäriltä toteamus, että vasemmassa etujalassa näkyy selvästi olkanivelen osteokondroosi. Siinä siis syy ontumiseen. Tämä puolen vuoden ikä on tyypillinen   osteokondroosin eli kasvuhäiriön esiin tulemisessa. Kasvuhäiriössä ruston alainen luutuminen epäonnistuu. Tämä on monigeeninen perinnöllinen sairaus, vaikka molemmat Rillan vanhemmat ovatkin tältä osin terveitä. 

Klinikalta lähetettiin Rillan tiedot ja rtg-kuvat ortopedille arvioitavaksi.

Vietin tämän jälkeen koko viikonlopun lukemalla kaiken mahdollisen tiedon, mitä löysin koirien osteokondroosista. Mieli oli maassa ja kaikenlaiset ahdistavan epätietoiset ajatukset kiersivät kehää päässä. Tuntui kerta kaikkiaan mahdottomalta ajatella, että vilkkaan pennun elämä tuomittaisiin jo puoli vuotiaana jäämään eläkeläiseksi, joka vain kävelisi hiljalleen narun jatkona ilman luontaista koiran elämää.

Lääkärin ohjeena ontuvalle pennulle olivat lyhyet hihnakävelyt ilman hyppyjä ja hillumista. Kipulääkettä Rilla saa aamuin illoin. 

Rilla ei ihan tarkalleen ymmärtänyt lääkärin ohjeistuksia, vaikka katselikin pää kallellaan yrittäen kohdistaa sumuisen piikinhuuruisen katseensa tohtoriin. Tieto jäi mitä ilmeisemmin vain meidän kaksijalkaisten haltuun, sillä nämä muutamat päivät diagnoosin jälkeen ovat jo osoittaneet, että haasteita on ja rutkasti. 

Rilla saattaa kulkea melkein koko ulkoilun sievästi nenä maassa nuuskien kaikkia kiinnostavia jälkiä. Välillä tehdään hallittuja seuraamistehtäviä, ettei Rilla unohda kaikkia koulutuksessa opittuja taitoja ja kontaktia omaan ihmiseen. 

Mutta sitten…. kaunis hallittu tilanne muuttuu kuin veitsellä leikaten. Pentu päättääkin ilman mitään ihmeempiä ennakkovaroituksia ponkaista upean hypyn ilmaan, välillä kierteen kanssa ja ihan sujuvasti on pienessä hetkessä niputtanut itsensä monelle kierrokselle talutushihnaan. Oikein riehakkaissa tunnelmissa tämä loikkasarja toistuu uudelleen, ehkä muutamankin kerran. Että sillä tavalla! 

Tämä toiminta on jo nyt kiellettyä, mutta jos päädytään leikkaushoitoon, on se ehdottomasti kiellettyä, jotta nivel saadaan paranemaan mahdollisimman hyvin. 

Hankeen on heitetty nameja etsittäväksi

Kaiken lukemani perusteella on olkanivelessä olevan osteokondroosin hoito tähystysleikkauksella antanut monelle nuorelle koiralle hyvän avun. Onneksi sain myös yhteystietoja ja myönteistä vertaistukea koiran omistajilta, joiden leikatut koirat ovat toipuneet hyvään koiran elämään tämän toimenpiteen myötä.

Nyt suurin epätietoisuus on juuri tämän kyseisen potilaan kohdalla siitä, että miten ihmeessä leikkauksen jälkeinen noin 6~8 viikon sairausloma kaikkine rajoituksineen saadaan toteutettua ilman, ettei yksi reipas loikka (tai monta loikkaa) ja loikan jälkeinen maahan tömähdys tuhoa ortopedin tekemän työn ja suotuisan toipumisen?

Iso kuljetushäkki on jo tilattu ja pitää ryhtyä etukäteen opettamaan Rillalle, että olohuoneessa olevassa häkissä oleilu on oikein kivaa. (Argh). Sitten pitää ostaa yhtä sun toista eli lähdetään sovittamaan eläinkaupoissa kahvallisia valjaita, jotka eivät toivon mukaan paina leikkausaluetta. 

Sisälle on hankittava lattiapinta täyteen luistamattomia mattoja, niin että tassu pitää joka kohdassa, missä oletetaan koiran liikkuvan sairauslomansa aikana. Pitää myös rakentaa ramppi, jota pitkin koira kävelee ulos ja sisään, sillä portaiden kulku on ymmärtääkseni koiralta kielletty. 

Hurja määrä erilaisia koiran aivojen aktivointitehtäviä on koottuna, jotta näistä voi tehtävä kerrallaan ottaa käyttöön potilasta viihdyttäviä puuhia, jotta koira pysyy tyytyväisenä (?) häkissä ja häkki ehjänä. Toivottavasti häkissä oleilu ei ole pakollista kaiken aikaa, mutta onhan se varmuuden vuoksi oltava käytettävissä.

Mutta eniten minua epäilyttää, miten koira ymmärtää liikkua kaiken aikaa kävellen, kun käydään ulkona tarpeilla? Kaikki patoutunut liikunnantarve purkautuu mitä todennäköisemmin haluna edes muutamaan loikkaan, jos hihnan päässä oleva ikävä ihminen estää juoksun? Meillä on tältä osin koulutus vielä pahasti kesken. Rilla on edistynyt monessa asiassa tosi hienosti, mutta eihän leikkisä puolivuotias vielä ole hillitty aikuinen.

Sitten on vielä se tylsä tosiasia, että mokasin koiravakuutuksen kanssa. Hankimme Rillalle ihan pienenä pentuna koiravakuutuksen ja vastuuvakuutuksen. Mutta en vakuutusta ostaessani ymmärtänyt, että olisi pitänyt ottaa vakuutus sellaisella kalliimmalla lisäyksellä, mikä korvaa nämä kasvuhäiriöt. Meidän vakuutus olisi korvannut kaikki ulkoiset tapaturmat ynnä muut, mutta ei pennulla olevaa kasvuhäiriötä ja sen tuomia hoitoja. En kyllä edes ymmärtänyt, että tällainen tilanne voisi tulla vastaan. Aikaisemmilla koirilla ei näitä kasvuhäiriöitä ole ollut.

Ortopedi suositteli olkapään tähystysleikkausta, koska kuvissa on selvä osteokondroosi, oireena on ontuminen ja kyseessä on puolivuotias koira, joka kasvaa suureksi. 

Nyt siis pitää suunnitella ensi vuoden budjetti uudelleen, jos napataan vähintään 2000 euroa pienen Rillan hoitoon. Syntyvät kulut eivät tietenkään jää vain leikkauksen listahintaan, pitää varautua myös lääkehoitoon ja fysioterapiaan. Mikäli yritämme kaikkemme saadaksemme pienen potilaan leikkauksella hoidettua niin, että se voisi elää ja harrastaa rotuunsa kuuluvaa nuoren ja aikuisen koiran elämää kivuista vapaana ja mieli iloisena, niin mitä jos erittäin energinen pentu sabotoi oman hoitonsa ja menetämme sekä rahallisen panostuksen että rakkaan koiran?  Tämä on raakaa puhetta, mutta en hyväksy, että omalla vastuullani oleva eläin kärsii jatkuvista kivuista. 

Nivelrikkodiagnoosi on yleinen monella aikuisella tai elämän loppupuoliskolla olevalla koiralla, mutta näissä tapauksissa on varmasti helpompi hyväksyä konservatiivinen hoitolinja ja pyrkiä hoitamaan kipua mahdollisimman huolellisesti. Nämä koirat ovat jo ohittaneet nuoruusiän, läpäisseet koulutuksensa ja ovat ehtineet viettää riehakasta koiranelämää yhdessä omistajansa kanssa. Nyt on kyse puolivuotiaasta koirasta, jolla on selvä ontuminen jo nyt ja koko elämä edessä. Olen jo nyt joutunut miettimään tarkasti, etten pyydä koiralta koulutustehtävien aikana mitään sellaista, mikä aiheuttaa olkapäässä kipua, sillä pentu todennäköisesti ajattelisi koulutuksen olevan kivuliasta, vaikka itse yritän tehdä kaiken positiivisen vahvistamisen kautta.

Todettakoon vielä, etten ole menettänyt suhteellisuudentajuani. Ymmärrän, että eläimen sairaus on pieni asia maailmalla tapahtuvien kauheuksien tai monen perheen kohtaaman vakavan sairauden tai vaikeuksien rinnalla. Eläin on eläin, mutta koska tämä kyseinen eläin on nyt meidän vastuullamme, on yritettävä tehdä oikea päätös tässä puskista eteen tulleessa tilanteessa.

Mietin kovasti, kirjoitatko tästä, mutta päädyin tähän ratkaisuun, koska Rillan kuulumisista kysellään paljon. Toivon myös, että vertaistuki voi puolin tai toisin olla avuksi. Rillalle on varattu aika leikkaukseen 20.12. sitä ennen yritän ottaa mahdollisimman monta asiaa huomioon etukäteen tapahtuvassa harjoittelussa, jotta leikkauksen jälkeinen toipuminen sujuisi mahdollisimman hyvin.

SINIVALKOISTA

Näin Suomen itsenäisyyspäivän tunnelmissa laitan teille muutaman sinivalkoisen kuvan, vaikka tänä vuonna Puutarhahetki -blogin Tiiu ei julkaissut perinteistä sinivalkoista-haastetta.

Halusin mukaan kevään sipulikukkien sinistä ja valkoista, mutta piti yhdistää scillat ja krookukset, jotta sain ne samaan kuvaan.

Tässä tulppanien valkoista kukintaa ja taustalla kevätkaihonkukkien kaunista sinistä. Kuten monet ovat oman kokemuksen kautta todenneet, leviää kevätkaihonkukka herkästi, mutta minua se ei tällä hetkellä haittaa, sillä sille löytyy monia paikkoja puutarhasta ja arboretumista.

Sirotuomipihlajan valkoinen kukinta on yksi kevään odotettu ja ihailtu jakso. Herkät valkoiset kukat sinistä taivasta vasten ovat niin kaunis näky. Myös rusotuomipihlaja on yhtä kaunis. Tällä hetkellä minulla on neljä sirotuomipihlajaa ja kaksi rusotuomipihlajaa. Saatan istuttaa näitä vielä lisää.

Entä sitten tämä suloinen näky maan pinnassa? Aitan päädyssä valkovarjohiipan keveä valkoisuus ja taustalla näkyvän kevätkaihonkukan sini saavat henkäisemään syvään. Näillä on hyvä paikka kartiovalkokuusen ja pallohortensioiden välissä maata peittämässä.

Tietenkään ei voi unohtaa omenapuiden kukkia lemmikinsinistä taivasta vasten.

Tässä kuvassa korostuu ennemmän vihreys, mutta silmin katsoen kalliokielon valkoiset kukat näyttivät kivoilta kevätkaihonkukan taustaa vasten. 

 

Puutarhassa kasvaa paljon perinteistä sinistä lemmikkiä. Olen iloinen, että myös valkoinen muoto on siementänyt. Huvimajan ympäristössä lemmikit kasvavat iloisesti ja se on hyvä. Kukinnan jälkeen nykäisen kukkineet varret pois ja yleisilme on jälleen siisti.

Tämä näkymä oli niin kaunis silmin katsoen, kuvaan ei saa ihan samaa tunnelmaa. Ihanat Moskovan kaunottaren valkoiset kukinnot ja taustalla suuri pilvi ikivanhaa sinistä pihasyreeniä.

Lopuksi lokakuun sinivalkoisuutta. Taivas ja järvi.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää sinulle!