lauantai 25. heinäkuuta 2020

KOKEMUKSIA PERENNOJEN KYLVÖISTÄ

Takana lehtoakileija 'Nora Barlow', edessä 'Palibin' pikkusyreeni




Olen vasta aivan aloittelija perennojen siemenestä kasvatuksessa. Vuoden 2019 'Nora Barlow' akileijat olivat ensimmäinen kokeiluni ja ne onnistuivat yli odotusten. Tosin taimet kukkivat vasta tänä kesänä, mutta kukkivatkin sitten upeasti. 

Vieläkin hehkutan 'Nora Barlowien', mirrinmintun ja 'Palibin' pikkusyreenin yhdistelmää


Uskaltauduin siis kokeilemaan kevättalven esikasvatuksissa muutamaa uutta lajia, sillä hiljattain perustettuihin penkkeihin menee taimia paljon ennen kuin ne täyttyvät. Koska minulla on talvella aikaa ja tilaa esikasvatuksiin, niin ryhdyin puuhaan helmikuussa. 

Täysi epäonnistuminen tapahtui tähkähietaliljan (Anthericum liliago) kanssa. Yritin noudattaa ohjeita tarkasti eli kylvin siemenet sisällä kylvömullan päälle, peitin vermikuliitilla ja parin viikon jälkeen vein purkin kylmäkäsittelyä varten ulos lumihankeen. No, ei yhtään taimea.

Patjaharso edessä keskellä, tämän taimen ostin keväällä 2019



Toinen epäonnistuminen sattui patjaharson (Gypsophila cerastioides) kanssa. Pääsin paljon pidemmälle eli taimia oli tulossa seitsemän ja ne olivat hyvässä kasvussa sisällä. Koulutusvaihe eli karaisu ulko-olosuhteisiin alkoi hyvin, mutta yhden tuulisen ja aurinkoisen päivän aikana unohdin taimipurkit liian pitkäksi aikaa ulos, joten samalla tarjottimella olleet muut taimet vielä selvisivät, mutta hentoisemmat patjaharsot olivat kypsää kompostiainesta.

Kaukaasianpitkäpalko 'Little Treasure' ilman kukkia





Iloisempia raportoitavaa on sitten kaukaasianpitkäpaloista (Arabis caucasica) ’Little Treasure’, nämä kasvoivat sisällä hyvin, eivätkä olleet niin kranttuja koulutettavia, joten nyt taimia on mukava määrä eli 17 kasvamassa paikoilleen istutettuna. Muutaman valkoisen kukan olen vasta nähnyt, voihan tämä kukkia näin ensimmäisenä vuotena vielä myöhemminkin.  Tietojen mukaan ’Little treasure’ muodostaa pehmeitä mattoja, lehdet ovat ikivihreitä ja tämä tekee valtavasti puhtaanvalkoisia kukkia. Tämän pitäisi myös olla kestävä kuivahkojen paikkojen maanpeitekasvi. Laitoin taimet kasvamaan kivipolun reunaan kolmiopenkkiin, saavat toimia maanpeittäjinä ruusujen edustalla.




Iso ilo on ollut jaloritarinkannus (delphinium Elatum -ryhmä) 'Guardian Whiten' taimista. Sain kasvatettua 13 reipasta taimea ja nämä ovat kukkineet pitkään aitan seinustalla. Kylvin siemenet 28.1.2020. Yllätyin siitä, että jaloritarinkannukset olivat näin helppoja kasvatettavia. Tämän puhtaanvalkoisen lajikkeen pitäisi kasvaa noin metrin korkuiseksi ja näin näyttää olevankin. Saa nähdä, onko tämä valkoinen kanta kestävä talven yli, siniset ja violetit ovat paikalla viihtyneet.


Nämä kuvassa etualalla näkyvät sinililat kukinnot kuuluvat yhdelle yrtti-iison taimelle



Helmikuun alussa kylvetty yrtti-iiso eli anisiiso (Agastache hybrida) oli helppo kasvatettava. Sain esikasvatettua 20 pientä taimea, jotka rynnistivät huomattavaan kasvuun pian maahan istuttamisen jälkeen. On ollut ilo nähdä taimien kukkivan runsaasti  jo ensimmäisenä vuonna. Näiden talvenkestävyys saattaa olla huono, mutta kokeilen, pärjäävätkö tässä kivipenkissä. Onko teillä kokemusta tämän talvenkestävyydestä?

Yhdestä pikkuruisesta kukasta voi päätellä värisävyn. Tarharistikki 'Leictlinii'



Tarharistikki (Aubrieta cultorum) 'Leictlinii' ällistytti valtavalla taimimäärällä ja kouliminen kannatti tehdä nostamalla taimiryppäitä purkkiin. Nämä olivat sitkeitä sissejä ja lähtivät hyvin kasvuun, vaikka kouliessa meinasi epäusko vallata. Taimipurkkeja tuli melkoinen määrä ja olen ripotellut näitä moneen eri paikkaan maanpeitekasveiksi, katsotaan menestyykö 'Leictlnii' edes jossain näistä.

Suurin osa taimista oli violetteja, mutta muutama vaaleanpunainen, lohenpunainen ja valkoinen sattui mukaan purppuratulikukkien siemenseokseen





Purppuratulikukka (verbascum phoeniceum) iti myös rusaslukuisesti ja näin jälkikäteen olisi ehkä kannattanut vaalia taimia vähän paremmin. Koulin nämä aika ronskisti ja nostin useamman samaan purkkiin, sillä tilanpuute alkoi jo vaivata. Taimet kasvoivat kuitenkin käsittelystäni huolimatta sisukkaasti. Maahan päästyään lehtiruusukkeet lihoivat muhkeiksi ja purppuratulikukat sulattivat sydämeni kauniilla kukillaan jo heti ensimmäisenä vuonna. Korkeutta kukinnoille katalogin mukaan tulisi noin 70 cm, tämä ensimmäinen kesä mennään 50-60 cm mittaisina, elleivät vielä veny pituutta. Näiden suhteen jää nähtäväksi, jatkavatko kasvua uusina siementaimina vai säilyykö tämänvuotinen lehtiruusuke talven yli.

Loistosalvia 'West-Friesland'



Loistosalvia (Salvia superba) 'West-Frieslandin' siemenet kylvin myös helmikuun alussa. Tämän itäminen ja kasvu oli tavattoman hidasta ja taimia sain vain 6 kpl. Olin moneen kertaan hylkäämässä piskuiset taimet, mutta onneksi jaksoin katsella niitä kaikesta huolimatta, sillä maahan istuttamisen jälkeen nämäkin ryhtyivät reippaaseen kasvuun ja nyt kukkivat topakasti.

Epäonnistumisista huolimatta jää perennojen siemenestä kasvattamisen saldo plussan puolelle. Pitäisikin ryhtyä miettimään perennojen syyskylvöjä, jos kylmäkäsittely hoituisi luontaisesti helpommin. 

30 vuotta vanhat Hansaruusut kukkivat vaahteran juurella




Täällä on sataa tihuutellut eilen ja tänään, sadekertymä ei ole kovin suuri, mutta nyt saavat puutarhatyöt pitää pientä paussia. Mustikkametsä on kutsunut, mutta haittaahan sielläkin märkä kasvusto. Minä kerään nimittäin mustikat käsin ja haluaisin ne kuivina purkkeihin. Kuivat marjat pystyvät mukavan irtonaisina pakastettuna ja niitä on helppo kaataa haluamansa määrä puuroon tai mihin milloinkin niitä käyttää. 

Hyvää viikkonloppua, huomiselle luvataan onneksi poutaa!


maanantai 20. heinäkuuta 2020

SATOA JA SILMÄNRUOKAA



Keittiöpuutarhasta on paljon iloa. Itsekasvatettu sato on tietenkin tärkeä tavoite, mutta kyllä kauneudellakin on oma merkityksensä. Minusta herneet, salaatit, lehtikaalit, kesäkurpitsat, punajuuret jne. ovat kauniita hyvin kasvaessaan. 



Tällä sokeriherneellä on punertavat kukat, käytän herneenpalkoja wokeissa. Satoa on saanut jo pari viikkoa.



Punajuuret ovat kasvaneet niin hyvin, että tällä viikolla aion keittää niitä lisukkeeksi, pidämme molemmat punajuurista tosi paljon. Porkkanoita olen jo laittanut sekä wokkeihin että tietenkin herkutellut sellaisenaan.



Patiokurkku näyttää aika karun näköiseltä piikkeinensä, mutta maku on mehevä. Lehtikaalit ovat kasvaneet hyvin, olen napsinut pois muutamat toukat ja reikäiset lehdet, mutta pääsato on kunnossa. Toki vaatii päivittäistä tarkkailua, ettei mikään toukka ryhdy kilpailemaan kanssani sadon syömisestä.



Kauempana näkyvien koivujen viereen istutimme tänä kesänä kaksi uutta omenapuuta ja kaksi luumupuuta. Tuolla kohdalla suurten kivenjärkäleiden vieressä on kuohkea maa, sillä aikoinaan paikalla on ollut kanala. Koivut lähtevät pois jossain vaiheessa, ne vaurioituivat aikoinaan hevosten toimesta. Koivujen lähistölle on arboretumiin istutettu monia uusia puita.

Vasemmalla sokeriherneitä, oikealla toisen laatikon päädyssä kesäkurpitsa ja sen vieressä lehtikaalit


Kiitos teille blogikaverit kun ehdotitte, että voisi aita olla pidempikin, no nyt se on kasvanut taas jonkun verran.




Olen seurannut ihastuneena kevättalven aikana siemenestä kasvattamieni purppuratulikukkien kukintaa. Värisekoituksessa on valkoisia, vaaleanpunaisia, lohenpunaisia, ruusunpunaisia ja violetteja kukkia. Laitoin ne tähän toistaiseksi (kuvassa näkyy vain osa), sillä viherherukat ja karviaiset ovat vielä pieniä. Osa saattaa jäädä alueelle ensi vuodeksikin, ovat ne sen verran hauskan näköisiä.

Aidan edustalle istutan paikalla jo kasvavan tarha-alppikärhö 'Ballet Skirtin' lisäksi tarhakellokärhö 'Aljonushkan' ja pienikukkaisen tumman viinikärhön 'Kermesinan'.


Illan hämyssä




Keittiöpuutarhan kivipenkissä on ihana niittymäinen tunnelma, tämä onnistui mielestäni erinomaisesti, vaikka kuviin en oikein saa samaa näkymää kuin silmällä katsottuna.  







Kivipenkissä on istutettuna perennakylvöistä Yrtti-iiso 'Astello Indigo', pidän tästä aina vain enemmän, onneksi taimia tuli paljon, joten sitä voi siirtää ensi vuodeksi muuallekin. Tsinniat ovat esikasvattamiani 'Purple Prince' isotsinnioita kulttuuriperintöä 1700-luvulta.

Muina kukkina kääpiösamettikukka 'Lemon Star', matala valkoinen ruiskukka 'Tom Pouce', kehäkukka 'Snow Princess' ja aivan kohta kukintonsa aukaiseva koristeporkkana 'Dara'. Taisin kylvää myös unikkoja, mutta en ole varma. Yrtitkin kukkivat, joten voitte uskoa, että penkissä on sekä pörinää että perhosia.



Tältä näyttää näkymä köynnöskaaren läpi. Koristeomenapuu 'Rixi' on vielä pieni ja etualan istutusalueen perennojen pitäisi tuuheutua, ehkä ensi vuonna näyttävät jo paremmilta.



Kasvihuoneessa vierähtää helposti pidempikin aika, tämän varmaankin voivat kasvihuoneen omistajat allekirjoittaa. Tomaatteja olemme saaneet syödä kuukauden ajan, aluksi satoa tuottivat ruukku- ja amppelitomaatit, myös runkotomaatteja on kypsynyt jo jonkun aikaa. Aamulla saa kerättyä noin litran tomaatteja päivän käyttöä varten ja tietenkin tomaatteja on maisteltava aina kasvihuoneessa käydessä.



Oranssi 'Sungold' on aikainen ja maukas runkotomaatti.



Kurkkujen suhteen olemme olleet omavaraisia toukokuun loppupuolelta alkaen. Nyt kurkkuja on ahkeroinut 'Louisa'. Loppuraportti tulee vasta myöhemmin, mutta on ollut selvästi nähtävissä, että eri aikaan kylvetyillä kurkuilla on omat tahtinsa sadon tuottamisessa. Luulin jo, että aivan ensimmäiset kurkut tulivat tiensä päähän ja karsin niitä reippaasti, mutta ne taitavatkin aloittaa uudelleen lehtien ja kurkkujen teon?



Harjoittelen kasvihuoneessa kasvatusta vasta toista kautta, joten kaikki on opettelua. Ihmettelin kurkkujen lellastuvia lehtiä (kuvassa etualalla), mietin voisiko ilmiön aiheuttaa vihannespunkki, vaikka seittiä ei näy missään? No, minä tilasin Biotukselta yhden erän petopunkkeja kokeeksi. Vielä en osaa sanoa, vaikuttiko tämä mitään.



Osa kasvustosta on vihreää ja uusia alkuja on tulossa.



Paprikat alkavat vaihtaa väriään hiljalleen.




Vielä kaarros perunamaan taakse, missä kasvavat vahapavut ja härkäpavut. Vahapapujen itäminen oli tosi heikkoa jostain syystä. Härkäpapujenkin rivissä on aukkoja, mutta onneksi suurin osa kasvaa ihan hyvin.



Perunoiden edessä on ruiskukkia ja kehäkukkia. Viime vuoden tummat ruiskukat olivat siementäneet ja nämä itsekseen kylväytyneet aloittivat kukinnan ennen tänä vuonna kylvettyjä.

Hyvää viikkoa teille kaikille, nautitaan sadosta kaikin aistein!

perjantai 17. heinäkuuta 2020

KÄRHÖJEN AIKAA




Onneksi kaikki kärhöni ovat kuitenkin lähteneet kasvuun ja kukkiakin voi jo ihailla. Vanhimmat kärhöni kasvavat keskipenkissä, näistä ’Hagley Hybrid’ näyttää joka päivä enemmän kukkia. 'Jackmanii’ aloittaa aina vähän myöhemmin.

Loistokärhö 'Hagley Hybrid'

Loistokärhö 'Destiny'




Huvimajan viereisellä alueella 2018 istutettu 'Destiny’ on toistaiseksi reipas ja avasi ensimmäisen kukkansa. Tämän suhteen olen pelännyt lakastumistautia, mutta tämän vuoden versot ovat vehreitä - ainakin vielä. 

Loistokärhö 'Miss Bateman'





2018 istutin myös kolme 'Miss Batemania”  huvimajan toiselle sivulle. Nämä olivat ”osta kolme, maksa kaksi” -taimia syysalesta, taimet olivat aika rimpuloita ja kaksi pienintä päätyi vierekkäin melkein samaan kuoppaan. Mutta nämähän ovat osoittaneet elinvoimansa ja kaikki ovat kasvaneet hyvin. Ensi vuodelle pitää tehdä kaikille paremmat tuet.




Yksi tarhakellokärhö 'Aljonushka” pääsi kasvamaan lähelle ”Miss Batemania’, väri sattui niin kivasti alueen perennojen kanssa. Kaksi muuta 'Aljonushkaa’ odottaa vielä istutusta.

Ja tiedättekö mitä, minua kohtasi melkoinen onni, sillä muistin nähneeni mainoksen myytävistä kärhöistä ”Hirvensalmen taimistolla” ja sieltä löysin upeassa kunnossa olevia kärhöjä pitkän rivin. Nämä kärhöt olivat suurissa ruukuissa ja ovat olleet myynnissä jo kolmatta vuotta. Yrittäjä oli hankkinut kärhöjä reilusti, mutta kauppa ei käynytkään odotetusti. Joten hän oli säilyttänyt kärhöt talven yli ja istuttanut keväällä aina isompaan ruukkuun. Minua odotti siis pitkä rivi hyväkuntoisia kukkivia kaunottaria. Varsinainen karkkikauppa!

Autoon aseteltiin hellävaraisesti pötkölleen viinikärhö ’Mme Julia Correvon’, viinikärhö ’Etoile Violette’, tiukukärhö ’Arabella” , kaksi loistokärhö ’Rouge Cardinalia’, loistokärhö 'Ville de Lyon', sekä viinikärhö 'Kermesiana'.




Tiukukärhö ’Arabellan’ istutan huvimajan lähelle, se sointuu kauniisti mirrinmintun ja purppuraisten isotähtiputkien kanssa. Myös takana kukkivat ’Ritausmat' ovat aika hemaiseva näky yhdessä 'Arabellan' ja mirrinmintun kanssa.




Katsokaa nyt tuoretta kuvaa 'Ritausmasta', voiko kukkia olla enää enemmän?

Silmällä näiden sopusointuisat sävyt saa paremmin esiin kuin kuvissa



En millään raaskinut vielä pätkästä kärhöjen kukkia poikki, joten ne saavat hetken kukkia ruukuissaan. Upotin ruukut multaan, kiinnitin versot tukeen ja käyn kastelemassa lannoitevedellä ruukkuja. Eiköhän istutus elokuussa riitä juurtumiseen? 



Viinikärhö 'Mme Julia Correvon'



Viinikärhö ’Mme Julia Correvon” asettuu huvimajan toiselle puolelle. Katselin värisävyjen sopivuutta ja näyttää oikein mukavalle.




Viinikärhö ’Etoile Violette’ pääsee uuden ruusupenkin taakse ’Ruusupuistoon’. Sekin on vielä valeistutettuna ruukussa. Kärhö muuttaa kuvassa näkyvältä paikalta noin metri sivulle ja taakse, kunhan saan poistettua muutaman neliön nurmikkoa ja kunnostettua istutusalueen. Tämän viereen laitan jotain hempeän vaaleanpunaista ruusua.

Viinikärhö 'Etoile Violette'

Tänne "Ruusupuiston alueelle asettuvat myös kärhöt 'Ville de Lyon' ja toinen uusista 'Rouge Cardinaleista'.




Toisen uusista ’Rouge Cardinaleista’ halusin etupihan puolelle sisääntuloa kaunistamaan. Täytyy ensi kevääksi miettiä tälle ja kaikille muillekin sopivat tuet. Toivon hartaasti, että näillä isoissa ruukuissa jo pidempään kasvaneilla kärhöillä olisi hyvä juuristo, ja näin ensi vuoden kasvutahti olisi parempi kuin pikkutaimilla.




Oli ehdottomasti hyödyllistä, että sain isännän mukaani Avoimet puutarhat -reissulle. Hänkin taisi vähän innostua kärhöistä (ilmaisu voi naurattaa henkilön tuntevia ... no ainakin muuttui suopeaksi). 

Kun katselimme hyvässä kasvussa olevia kärhöjä taimistolla, mies tuumasi: ”nythän noita on otettava enemmän. Ollaan jo sen verran vanhoja, että kasvit on istutettava nyt, että ehditään niitä vielä vähän aikaa itsekin katsella”. Ah, niin herttaista ja myönteistä! Ehkä vasta vietetty 34-vuotishääpäivä sai miehenkin herkistymään vanhan vaimon mieliksi 😜



Lämpöä virtaa taas ihan kunnolla, tämä tuntuu mukavalta epävakaisen jakson jälkeen. Eilen sain mukavia puutarhavieraita. Kotikutoisesti ”Avoimet puutarhat” meininkiä pienessä mittakaavassa. Oli mukava jakaa yhteistä puutarhailoa.