VUOSI 2019

Tähän teemaan innoitti Puutarhaterapiaa -blogin Pirjo, kiitos!

Mitä onkaan ollut vuosi 2019 puutarhassa, vaikeaa oli valita vain yhtä kuvaa / kuukausi, sillä yhden kuukauden aikana tapahtuu luonnossa ja kasveissa niin paljon, myös puutarhan olemuksessa ja näkymissä. 

TAMMIKUU

Puutarha nukkui talviunta, Ritan kanssa teimme päivittäin pitkiä lenkkejä.

HELMIKUU

Lunta satoi paljon, joten lunta piti pudottaa useaan kertaan sekä kasvihuoneen että muidenkin rakennusten katoilta.

MAALISKUU

Esikasvatukset hyvässä vauhdissa kaikilla etelänpuolen ikkunoilla. Edessä kelloköynnökset.

HUHTIKUU

Huhtikuussa on lunta vielä pohjoispuolella ja varjon paikoissa, toisaalta kevään ensimmäiset sipulikukat jo ilahduttavat.... myös puutarhatyöt on aloitettu.

TOUKOKUU

Toukokuussa tapahtuu niin hengästyttävän paljon. Kasvihuoneeseen on istutettu taimia, esikasvatetut kesäkukat ulkoilevat, sipulikukkia nousee joka puolella, puhumattakaan kaikista pullistuvista silmuista ja lisääntyvästä vihreydestä. Ah, ihana kevät!

KESÄKUU

Myös kesäkuussa kasvun vauhti jatkuu. Joka puolella perennat nousevat kukkimaan ja kutsuvat ihmettelemään. Tätä väriä minulla ei löydy kuin idänunikosta, se sopii tuohon kohtaan mielestäni hyvin.

HEINÄKUU

Tänä vuonna pionien kukinta kesti pitkään. Juhannuksena oli jo kukkia auki ja vielä tässä heinäkuun puolenvälin kuvassa on sivukukintojen kukkia aloittamassa.

ELOKUU

Sadonkorjuu kasvihuoneessa alkoi jo heinäkuussa, mutta elokuun sato oli runsasta ja hämmästytti tarhurin perinpohjin.

SYYSKUU

Syyskuussa teimme vielä paljon isoja puutarhaprojekteja, mutta loppupuolella istutin jo sipuleita mielessä kevät ja löytämisen riemu.

LOKAKUU

Lokakuussa ruska värjää maiseman, laituri on jo nostettu talviasentoon. Sävyt ovat hienoja, mutta ilmassa on haikeutta.

MARRASKUU

Marraskuussa satoi jo lunta, mikä tosin ehti vielä sulaa. Vaihtelevaa säätä pitkän aikaa.

JOULUKUU

Joulukuu alkoi ja päättyi näissä samoissa näkymissä. Tätä kirjoittaessa mittarissa on lukemat -13,6.

HYVÄÄ JOULUA!

Olen iloinen, että tänä vuonna pystyin aloittamaan jouluisia puuhia hyvissä ajoin, sillä nyt moni tekeminen on haastavampaa. Onnistuin nimittäin hankkimaan itselleni 18.12. oikeaan käteen värttinäluun murtuman, onneksi murtuman asento oli hyvä. Oikean käden käyttäminen on aika hankalaa, ehkä tilanne vähän helpottuu, kun turvotus sormissa vähenee. Kipsi on kädessä seuraavat 4 viikkoa, mutta ennustehan on hyvä, joten siitä olen iloinen. Vasemmassa ranteessa oli samanlainen murtuma joitain vuosia sitten ja se parani tosi hyvin.

Lapset kumppaneineen sekä muitakin läheisiä tulee jouluksi, joten ehkä täytyy viimeisissä puuhissa olla lähinnä työnjohtaja :).

Meillä on jälleen metsänharvennuksen kannalta otettu latvakuusi, mukana on käpyjä.

Muutama joulutulppaani

Meillä on nyt maa valkoisena noin 10 cm lumikerroksen alla. Parin päivän ajan puiden ja pensaiden oksat olivat paksun lumikuorrutuksen alla. Kaunista, mutta koetteli varmaan osaa oksia. 

Toivon teille kaikille onnellista ja rauhallista joulunaikaa!

ISTUTTAMANI PUUT

Ajattelin tehdä hiljalleen puutarhan kasvilistoja. Olisi kiva, että tiedot pysyisivät jossain tallessa, muisti kun näyttää olevan rajallinen. Puiden osalta sarjan aloittikin puutarhan vanhat puut. Nyt siirryn puihin, jotka olen itse tänne istuttanut näiden 33 vuoden aikana.

Terijoensalavan istutin 1987 melko lähelle rantaa, tuolloin puutarhaan oli vasta kylvetty nurmikko ja näkymä oli aika lailla aukea, kasvillisuutta kaivattiin seiniksi ja kerroksellisuutta tuomaan. Muistan vielä, kun menin paikalliseen puutarhamyymälään ja pyysin ehdotuksia sopivasta puusta. Valitsin tämän puu nimen (hmnn..) perusteella, se kuulosti jotenkin kauniilta ;). Valinta ei kyseiseen kasvupaikkaan ollut lainkaan huono, sillä en usko, että jalot lehtipuut olisivat pärjänneet talvimärkyyden kanssa.

Terijoensalava keskellä, mongolianvaahtera edessä oikealla

Terijoensalava on kasvanut nopeasti suureksi puuksi ja se on tosiaan pärjännyt hyvin tuoreessa kasvualustassa. En ymmärtänyt tuohon aikaan kovinkaan paljon puutarhanhoidosta. Löysin ostokseni jälkeen kuvia tästä puusta, enkä halunnut pihaan tiivistä "pallopuuta", joten ryhdyin joka vuosi leikkaamaan lavusta siten, että poistin puun sisälle kasvavia oksia. Ehkä tämä vaikutti siten, että puu muotoutui omaan silmään kauniimmaksi, eivätkä leikkaukset näyttäneet puuta suututtavan. Terijoensalava vaatii suuren tilan, joten se ei mielestäni ole pienten pihojen puu laisinkaan. Huonona puolena on myös, että puu roskaa tavattomasti; kovemmalla tuulella tippuu aina oksia nurmikolle.

Tässä kuvassa ihmisten kanssa näkyy paremmin puun mittasuhteet sekä rungon ja oksiston muoto, mihin uskon useiden vuosien leikkauksien vaikuttaneen. Puussa ei ole kissa vaan ennakkoluuloton koira.

Mongolianvaahtera on pensas, mutta korkeus on täysikasvuisena kuin pikkupuulla. Ensimmäisessä kuvassa näkyvän mongolianvaahteran istutin samaan aikaan kuin terijoensalavan. Ihastuin kovasti mongolianvaahteran heleän vihreään kevätasuun ja kauniiseen ruskaväriin. Joten puutarhasta löytyy suurikokoisia mongolianvaahteroita eri puolilta yhteensä 4. Toinen kuva suuresta mongolianvaahterasta myöhemmin tässä postauksessa.

Metsävaahtera oikealla, vasemmalla näkyy mustamarjaorapihlajan lehdistöä

Metsävaahtera oli suorastaan pakko ostaa, kun kävimme perheen kanssa retkellä eräässä puistossa toukokuussa noin vuonna 2000 ja siellä oli useita hienoja metsävaahteroita kukassa. Vaahteran keltaisenvihreänä loistava kukinta teki suuren vaikutuksen minuun. Tämä puu on minusta ihana ja olen pitänyt tavattomasti sen olemuksesta ympäri vuoden. Nyt olen kovasti huolissani, sillä puuhun on tullut suurien oksanhaarojen väliin repeämä. Luin vasta myöhemmin, että avoimella paikalla vaahtera haarautuu herkästi ja haarojen repeämät ovat tyypillisiä. Repeämä alkaa herkästi lahottaa puuta. Olemme joutuneet parin viime vuoden aikana poistamaan kuivuneita oksia latvuksesta.

Tässä poikamme on ryhtymässä kuivien oksien poistoon syyskuussa 2019

Pienenä ensiapuna laitoimme liinan repeämän kohdalle tukemaan puuta, en tiedä onko siitä hyötyä. Myös yksi oksa, mikä painoi repeämää suuremmaksi, poistettiin. En millään haluaisi kaataa puuta ennen kuin on pakko.

Hevoskastanja keväällä 2018

Hevoskastanja on yksi puutarhan helmi. Sain puutarhaystävältäni Pirkolta pienen hevoskastanjan taimen, minkä hän oli kasvattanut siemenestä. Istutin sen muistaakseni 2000 -luvun alussa. Ensimmäisinä vuosina pieni puu otti vähän osumaa, kun mieheni ei huomannut sitä traktoria kääntäessään. Onneksi puu säilyi hengissä, taisi tosin vähän haarautua. Hevoskastanjan vieressä (kuvassa oikealla puolella) kasvaa unkarinsyreeniaita, mikä on toisaalta suojannut ja toisaalta varjostanut. Ehkä varjostus länsiauringolta on vaikuttanut siihen, ettei puu ole vielä kukkinut? Minkä ikäisenä teidän hevoskastanjat ovat kukkineet ensimmäisen kerran?

Hevoskastanja keskellä, etualalla unkarinsyreeni kukassa, hevoskastanjan takana unkarinsyreenin kukat vasta nupussa.

Unkarinsyreenit ovat noin 4 metriä korkeita ja hevoskastanja on nyt noin 5 metriä. Toivon, että kukinta alkaa, kun latvus pääsee nyt paremmin valoon.

Rantasaunan vieressä kasvaa vuonna 1998 istutettu "Tammelan kaunotar". Tämä valkoisena kukkiva rungollinen syreeni on pikkupuu ja kukinta on ihastuttava.

Edessä oleva puunrunko kuuluu mustamarjaorapihlajalle

Mustamarjaorapihlajan istutin noin 20 vuotta sitten. Moneen vuoteen en sitä erityisemmin huomannut, muulloin kuin törmätessäni sen piikkeihin, jotka ovat erittäin terävät. Puu on ajan kuluessa kasvanut kovasti ja sen kauneus on tullut paremmin esiin. Kesäkuussa se peittyy valkoiseen kukkaloistoon ja on täynnä surinaa, kun kaikenlaiset pörriäiset nauttivat puun antimista. Puun syysväri on kaunis punainen. En ole huomannut kuvata puuta kukkivana.

Mustamarjaorapihlajan syysväri on punainen

Koristeomenapuista ensimmäiset istutin talon pohjoispuolelle noin vuonna 2000, ne näkyvät pian pihaan ajettaessa. Ensimmäisenä tulija näkee valkoisena kukkivan paratiisiomenapuu Erstaan ja toisena on vaaleanpunaisin kukin kukkiva nimetön puu. Sen sain aikoinaan ostettua hyvin edullisesti, koska taimi oli reppanan näköinen ja nimilappu oli kadonnut. Hyvin on kuitenkin kasvanut.

Vasemmanpuoleinen koristeomenapuu on Erstaa, oikeanpuoleisen lajinimeä ei ole tiedossa

Tämä koristeomenapuu on nimetön, mutta kukkii kauniisti

Seuraavana hankin vuonna 2002 rakennetun huvimajan viereen purppuraomenapuu Royaltyn.

Royalty on kasvanut suureksi ja sen kuvaaminen ei ole kännykällä ihan helppoa.

Tässä kuvassa näkyy paremmin Royaltyn sijainti huvimajan vieressä. Samassa kuvassa näkyy hieman puutarhan toinen Erstaa koristeomenapuu pöytäryhmän takana.

Tässä Erstaan valkoisia kukkia. Valitettavasti menetin tuntemattomasta syystä Erstaan lähettyvillä kasvaneen Makamikin. Se oli jo kasvanut mukavan kokoiseksi ja kukki niin ihanasti. Kesän 2018 aikana Makamik yksinkertaisesti kuivui oksa kerrallaan.

Viimeisin, vuonna 2018 istuttamani purppuraomenapuu "Rixi" kasvaa istutusalueella keittiöpuutarhan vieressä. Tässä kuvassa (yllä) se näkyy hyvin hennosti huvimajaa vasten. Vaihdan kuvan, kunhan saan ensi kesänä paremman otoksen Rixistä.

Tarhaomenapuista Syysjuovikas (kuvassa) ja Pirja ovat vanhimmat. Monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen istutin vihdoin omenapuut talon eteläpuolelle rinteeseen, osaksi isoa perennapenkkiä, ja siinä ne ovat viihtyneet hyvin. 

Syysjuovikkaan ja Pirjan keskellä kasvaa 2015 istutettu "Päärynäomenapuu", valitettavasti tarkempi lajinimi puuttuu. Ehkä kyseessä on Tallinnan päärynäomena tai Moskovan päärynäomena. 

Uusin omenapuu tällä alueella on 2019 istutettu "S¨ugisdessert" syyslajike Virosta. Tietojen mukaan hedelmä on punakeltainen, mehukas, raikkaan happoinen ja suurikokoinen. Puu on aikaissatoinen ja satoisa.

Kesällä 2019 istutin myös tarhaomenapuu "Solnyshkon", se on talvilajike. Tietojen mukaan hedelmän pitäisi olla täysin ruvenkestävä, punainen, aromikas, erittäin mehukas ja säilyy jouluun. Puu on aikaissatoinen. Kuvassa tämä taimi näkyy uuden istutusalueen yläreunassa.

Lisäksi kesällä 2018 istutettuja tarhaomenapuita kasvaa keittiöpuutarhan länsireunalla. Siellä lajikkeet ovat "Slava pobediteljam" (myöhäinen syyslajike), "Särsö" (syyslajike) ja "Viurilan ananas" (myöhäinen kesälajike). Omenapuut ostimme Hirvensalmen taimistolta (Omenapuu.com), lajikkeita siellä on huikea määrä.

Luumupuita kasvaa useampi luumupuiden kohopenkissä (yllä kuvassa). Ensimmäiset luumupuut istutin noin vuonna 2000. Lajikkeita on ainakin "Sinikka" ja "Kuokkalan luumu", myös joku muu laji, minkä lajinimen olen hävittänyt. Väentuvan päädyssä kasvaa isokokoinen "Yleinen keltaluumu" sekä syksyllä 2018 istutettu luumupuu "Victoria".
Uudessa graniittipenkissä kasvaa 2019 istutettuina: "Vetraz" venäläinen kirsikkaluumu, "Podarok st. Petersburg eli Pietarin lahja" tämäkin on kirsikkaluumu sekä "Kubanskaja Kometa", mikä on kiinanluumun ja kirsikkaluumun risteytys ja tekee isokokoisia, aikaisin kypsyviä maukkaita luumuja. Nämä kolme lajia toimivat hyvin toisilleen pölyttäjinä. Odotan sadon lisäksi myös keväistä huikeaa kukintaa!

Kirsikkapuita on kaksi keittiöpuutarhan eteläreunalla. Nämä hapankirsikat istutin kesällä 2018. Yllä kuvassa "Suklaakirsikka" näkyy vasemmalla edessä ja "Schedraja eli Pohjolan helmi" on tuettuna vasemmalla. Tässä kuvassa näkyy myös vasemmassa reunassa vanha mongolianvaahtera, toisen mongolianvaahteran latvusta näkyy taaempana terijoensalavan edessä. Vanhoja syreenejä kasvaa huvimajan oikealla puolella.

2019 istutettu sirotuomipihlaja, takana luumupuiden kohopenkki

Tänä keväänä 2019 istutin keskipenkkiin kaksi sirotuomipihlajaa. Lisäksi piharinkiin talon pohjoispuolelle rakennusten suojaan uskaltauduin istuttamaan rusokirsikan. Rautatieomenapuu pääsi kasvamaan kivipengerryksen eteläpuolelle. Uudessa graniittipenkissä kasvaa kirsikkaluumujen lisäksi myös rusotuomipihlaja. Näistä lisään kuvia ja kokemuksia myöhemmin.

Ryhdyin syksyllä 2019 tekemään vanhalle laitumelle arboretumia, katsotaan myöhemmin kuvin ja arvioin, mitä tästä syntyy. Idea kypsyi, kun näytti, että keittiöpuutarha hyötyisi pienilmastosta.

Pohjoisen tuulia toivottavasti joskus tulevaisuudessa katkaisee pieni serbiankuusien metsikkö. Nämä 19 pikkuista serbiankuusta kasvavat vanhan ratsastuskentän lähistöllä. Pihta-alueella on istutettuna 5 koreanpihtaa (kuvassa yllä yksi jo vähän vanhempi taimi), 2 japaninpihtaa ja yksi harmaapihta. 

Lehtipuita edustavat: Kynäjalava (2), taatanpihlaja (1), keltamarja pylväspihlaja "Autum spire" (1), hopeavaahtera (2) sekä pilvikirsikka (6).

Laitumella oleva kallio kaivettiin esiin korkean sekalaisen kasvillisuuden keskeltä. Kuvaa otettaessa istutettuina olivat oikealla siilikuusi, vasemmalla kellokuusama "Kellokas" ja kaksi kartiovalkokuusta. Myöhemmin istutin siilikuusen lähistölle kääpiökataja "Green carpetin". Tämäkin alue on vasta vaiheessa eli ensi kasvukaudella jatketaan töitä. 

JOULUISIA PUUHIA

Nyt on jo toinen advettisunnuntai, reilu kaksi viikkoa jouluun. Taatelikakut kypsyvät uunissa ja tuovat tuoksua keittiöön. Ulkona on ollut lyhtyjä ja valosarjoja viriteltynä jo marraskuun puolelta asti, täällä maalla on muuten niin pimeää. Suunnittelen laittavani vielä muutamia lyhtyjä ja ehkä jonkun valosarjankin.

Marraskuussa tein perinteiseen tapaan katajakranssin keittiön oven pieleen. 

Havupalloja olen myös väsännyt, vielä on tarkoitus tehdä muutama.

Minä olen mieltynyt näihin pienempiin kuusenhavupalloihin.

Vielä on onneksi aikaa lisätä havukoristeluja. Kävin taas keräämässä metsässä sekä havuja että sammalta ja jäkälää. Näitähän saa ottaa vain maanomistajan luvalla, onneksi mieheni ystävällisesti antoi luvan. Otan sammalta kohdista, missä se lisääntyy nopeasti takaisin. 

Sisällä on mukava seurailla hyasinttien avautumista. Myös ritarinkukkia on sekä valkoinen että punainen kasvamassa, nupuissa on jo hieman väriä.

Kiva uusi paikka valosarjalle löytyi tästä köynnöskaaresta, se näyttää pimeässä hauskalta valojen kanssa. Otatteko muuten pimeässä kuvat ilman salamaa? En ole vielä perehtynyt, miten saan järkkäristä pois salaman, jos ottaa ulkona hämäräkuvia valosarjoista.

Joulukuu alkoi niin kauniina, miten aurinko ilahduttikaan mieltä! Välillä tuli sitten taas vettä monta päivää, joten lumet sulivat pois. Tämä aamu ilahdutti, sillä maahan oli satanut ohut valkoinen kerros valaisemaan maisemaa ja ilma on ollut hieman pakkasen puolella. Aurinkokin näyttäytyi.

Rita tykkää lumesta.

Oikein hyvää joulukuun jatkoa teille kaikille. Tehdään jouluvalmisteluja jokainen omien voimien mukaan. Leipominen on tuntunut taas mukavalta, kun on syy tehdä ja otaksuttavasti syöjiä on tulossa joulun viettoon :).