Minun täytyy jälleen laittaa kuva pienestä rinteestä kiviportaiden vieressä. Se muuttuu melkein päivittäin, kun osa kukista kuihtuu ja uusia tulee tilalle. Tämänkaltaisia sävyjä haluaisin kovasti arboretumin kevääseen. Yksi toive on löytää etelänkevätesikkoa, sen keltainen sävy on niin kaunis - tässä kuvassa keltainen kukkija on pikkukäenrieska, kuten varmasti jo tiesittekin.
Konttaan tässä ihmettelemässä päivittän, koska en väsy hämmästelemään pieniä vivahteita. Nuo kääpiökurjenmiekkojen miekkamaiset lehdetkin ovat minusta tosi kauniita. Maan pinnassa on nähtävissä maksaruohoja ja muita perennan alkuja.
Puissa ja pensaissa on vasta aivan pienet vihertävät silmut, mutta kaukaa katsoen niitä ei oikein huomaa. Tuntuu, että luonto odottaa sään lämpenemistä. Viime syksynä laitetut tulppaanin sipulit näyttävät valmistautuvan kukintaan.
Musta möhkäle on Rilla, joka suunnitteli juuri tulevansa antamaan minulle mustan kirsun kosketuksen.
Tuolla takana punaisen tallirakennuksen kulmassa on muuten kaksi IBC -konttia odottamassa sadevettä. Tähän aikaan vuodesta ne näkyvät, mutta kunhan puistosyreeniin ja aroniaan tulee lehdet, ne jäävät katseilta piiloon. Toisesta menee vesi kasvihuoneeseen ja toisesta minun on nopea ja helppo ottaa lämmennyttä vettä keittiöpuutarhaan tai mihin milloinkin.
Oikeassa laidassa on sirotuomipihlaja, joka odottaa vielä sopivaa hetkeä kukkien avaamiseen.
Tässä kuvan oikeassa laidassa on rusotuomipihlaja, sitäkin on käytävä katsomassa usein, sillä nuput ovat suuria.
Oman pienen arboretumin rakentaminen on melkoinen työleiri. Jos sinulla on tylsää, niin siinä on yksi vaihtoehto. Yritän tasapainotella onnen ja riittämättömyyden tunteiden keinulaidalla.
Eilen yksi pieni iloa tuonut asia oli katsoa ’Golden Princess’ keltajapaninangervon punertavia lehtisilmuja ja kahta pientä punaista tulppaania niiden vieressä. En yhtään muista, mistä nuo tulppaanit ovat tuohon viime syksynä päätyneet, ehkä ne olivat joku bonuslahja.
Olen melkein joka päivä päättänyt tehdä jonkun työn tai projektin loppuun tai ainakin johonkin vaiheeseen, mutta jostain kummasta syystä harhaudun kaiken aikaa sivuun suunnitelmasta. Aina näkyy joku homma, mikä on otettava käsittelyyn ennen ajateltua tehtävää. Ja niin taas päivä on lopussa, enkä oikein saa selkoa, mitä kaikkea olen tehnyt.
Eilen laitoimme kuitenkin ’Annabelle’ siemenperunat harson alle ja muutaman esikasvatetun perunan yhteen lavakaulukseen. Kasvihuoneessa on laatikollinen todella reippaasti kasvaneita pottuja, niistä saamme juhannusperunat, jos emme syö niitä jo sitä ennen.
Yhteen laatikkoon kylvin myös porkkanoita ja laitoin punasipulit kasvamaan.
Kylmä jakso hidastaa vihertymistä ja toisaalta kukinta kestää pidempään. Vielä ensi viikko on vilpoista ja varmaan on edessä myös halla- tai pakkasöitä. Eiköhän niistäkin selvitä.