KYLMÄÄ KYYTIÄ

On jo moneen kertaan todettu, että tämän vuoden syyskuu oli erityisen kaunis ja lämmin. Tilanne muuttui oleellisesti kalenterin kääntyessä lokakuulle. Nyt on takana ollut monen monta kylmää yötä, tällä viikolla pakkasta on ollut alimmillaan -9,5 astetta, eikä päivälämpökään ole aina noussut plussan puolelle. 

Olen ollut helpottunut, etten heikkona hetkenä tilannut vielä lisää sipuleja, vaikka yhtenä iltana noin viikko sitten verkkokalvoille löytyi -ah niin ihania - sipulikukkien alemainoksia. Kyllähän tulppaanienkin täytyy ehtiä juurtua, vaikka paljon suositellaan jopa rautakangen kanssa istutusta kylmän kokkareiseen maahan. 

Olin myös kahden vaiheilla hankkia pionien juurakoita, mutta sekin jäi, koska tarkastelemassani valikoimassa ei ollut etsimääni lajia. Nyt ei enää huvittaisi istuttaa mitään, vaikka tiedän, että keväällä olen itselleni harmissani tästä viime viikkojen laiskuudesta. 

Olen jo aloittanut sohvan nurkassa yhden talvikauden mielipuuhani, nimittäin ensi kevään istutusten suunnittelun. Se on erittäin inspiroivaa ja viihdyttävää. Nyt annan vielä monenlaisten ajatusten lennellä ja olen vasta etsinyt kuvia kiinnostavista kasveista ja yhdistelmistä. Erityisen loistokkaat ajatukset pitää muistaa raapustaa paperille, etteivät ne unohdu. Siitä ne sitten ajan kansaa jalostuvat, jos niin on tarpeen. 

Rillan kanssa on hyvä tehdä maastossa suunnitelmia. Kun harpon alueiden metrejä ja etäisyyksiä, on koira aivan täpinöissään uudesta leikistä ja loikkii vieressä mahtavin loikin. Ja kun miettiväisenä katselen eri näkymiä pää kallellaan ja yritän kuvitella uutta kehittymässä olevaa suunnitelmaa, yrittää Rilla yhtä tarkkana käännellä päätään ja sieraimet väristen tarkistaa, olenko löytänyt hyvän paistin silmiini tai jotain muuta koiralle mieluisaa etsittävää. Usein se yrittää vakuuttaa minut siitä, että löysi kohteen ensimmäisenä, kun ampaisee jonkun kuvitellun piileskelevän ötökän kimppuun... No, todennäköisemmin kyseessä on keppi tai muu koiraa kiinnostava juttu. Karahkat saavat osakseen aivan mahtavan taistelumurinan ja riepotuksen. 

Tähän etualan nurmelle valon ja varjon rajamaille on toivon mukaan ensi kesänä ilmestynyt uusi istutusalue

Olisi aika hauskaa, jos olisi sellainen pieni taikasauva, millä voisi koskettaa kuuraista nurmea ja .... simsalabim… siinä olisi jo valmiina muokattu laaja istutusalue, johon voisi samalla taikasauvalla kokeilla erilaisia vaihtoehtoja reilun kokoisista taimista, köynnöksistä tukineen jne. Ammattisuunnittelijat tekevät näin paperille, mutta minusta olisi hauskaa nähdä alustavat suunnitelmani eri versioilla ihan luonnossa livenä. Näistä olisi sitten näppärää valita se eniten miellyttävä. No, saahan sitä aina haaveilla :).

Laitoin talvensuojaturvetta magnolioiden ja yhden aremman ruusuryhmän juurelle. Tämä turve oli käytössä jo viime vuonna, otin turpeen keväällä talteen pussiin uudelleen käytettäväksi. Turpeen päälle taidan vielä kerätä syksyn lehtiä. 

Voi sentään, kellot kääntyvät jälleen sunnuntaina talviaikaan ja näin ollen illat pimenevät jo varhain. Taidan marraskuussa viritellä jälleen pihapiiriin pieniä valoja, jotta pimeys ei tuntuisi niin synkältä.

Hyvää viikonloppua teille kaikille!

SYKSYN KELTAISTA

 

Viime yönä oli -4 astetta pakkasta ja aamu valkeni kauniin aurinkoisena. Keltaiset koivunlehdet loistavat kilpaa auringon kanssa. Nyt peltojen laidoilla ja järven rannassa näkyy paljon keltaisia koivuja, ne antoivat tänä vuonna odottaa pidempään tätä kaunista sävyä.

Kävimme Rilla kanssa aamulla ihailemassa rannan näkymiä ennen kuin lähdimme metsälenkille. Järvi on nyt niin tyyni, sekin on tuulisten viime päivien jälkeen miellyttävää.

Puutarhan rajalla kasvaa suuri monirunkoinen vaahtera, se on saanut hienon keltaisen värityksen.

Tänä vuonna rannan aroniapensaat ovat oranssin keltaiset, joinakin vuosina ne ovat punaiset. 

Huomaan, että alan olla aika laiska. Ulos päästyäni lähden mielummin kävelemään kuin teen puutarhatöitä, vaikka monta asiaa voisi tehdä ennen maan jäätymistä. Taidan jättää ne kaikki kevääseen, silloin olen paljon energisempi. 

VIELÄ MUUTAMA TULPPAANIN SIPULI

 

Pitihän näitä vielä alennuksella ostaa. Valikoimat ovat tietysti huvenneet, mutta otin vielä 50 sipulia kuvan lajitelmista. Nämä päätyivät pääasiassa tähän arboretumin syksyllä laajennetun alueen päätyyn lehtosaarin edustalle. 

Rilla sai jonkun ilmavainun ja unohti hetkeksi työn valvonnan. Tuolla kauempana valkomarjapihlajan vasemmalla puolella näkyvä keltaoranssi pensas on muuten syysalesta löytynyt keltakoivuangervo 'Tor Gold'. Se näytti tosi kivalta syysasussa ja arvelen, että se toisi kesäkaudellakin kivan vaihtelevan lisän tänne havujen ja puiden joukkoon. Se tarvitsee ehkä pari kaveria hieman eri kohtiin, jotta silmä löytää laajalta alueelta toistoa.

Mikäli sääennusteet toteutuvat, pitäisi tämän päivän jälkeen olla luvassa enemmän poutaa. Sadetta on saatukin niin, että arboretumin peltonurmi lätisee vettä. Tänäänkin satoi sekä aamulla että iltapäivän ajan. Ilta toi auringonpaisteen. 

Japaninhappomarjassa on sekä kaunista ruskaväriä että vihreää.

'Cayenne' silkkikanukka saa upean syysvärin. Tämä näkyy arboretumissa pitkälle.

Tuurenpihlaja etenee tänä vuonna verkkaisesti, seuraan sitä kuin jännitysnäytelmää konsaan. Nyt on koko puu tässä sävyssä, mutta lisää leiskuntaa odotellaan.

Toivottavasti sunnuntaina on kiva ulkoilusää. Iloa syksyynne!

ILOINEN TAPAHTUMA RUSKAN SÄVYISSÄ

 

Syyskuun erikoisen lämpimästä säästä on siirrytty lokakuun viileyteen. Yöt olivat jo hyvinkin nollan vaiheilla syyskuun lopussa, mutta perjantain vastaisena yönä oli ensimmäinen kunnon pakkasyö. Alin lämpö oli mittarin mukaan -2,8 astetta, vielä aamulla kahdeksan aikoihin näytti mittari -1,1 astetta. Kuvassa on pilvikirsikan syksyisiä lehtiä.

Tässä poseeraa piharingin rusokirsikka. Toivottavasti väri ehtii vielä kauttaaltaan muuttua leiskuvaksi ennen kuin lehdet tippuvat pois. 

Sain onneksi syyskuun viimeisen viikon aikana aurinkoisella säällä tehtyä monta ns. pakollista työtä alta pois. Näihin kuuluu verkkojen laitto ja sekin homma on nyt hoidettu. 

Torstaina huvimajan takana arboretumissa kukkivat Vanille Fraise syyshortensiat 'Renhy' täyttä päätä valkoisenaan, ne virkosivat hieman myöhään keväällä, ehkä myöhäinen syysistutus vaikutti asiaan.  Takana näkyy pilvikirsikoita.

Takana näkyvä vanha Grandiflora syyshortensia on ollut jo pitkään punertavassa lookissaan. Edessä ihanainen keijunmekko torstaina kuvattuna.

Tällä viikolla maanantain puolella 2.10 syntyi pojan perheeseen pikkuinen tytär. Olin hoitamassa esikoista eli 1 v 8 kk:den ikäistä söpöliiniä vanhempien ollessa sairaalassa. Nyt olen neljän lapsen mummi, arvokas tehtävä. Pikkuneidin kanssa teimme mm. ulkona hieman lehtien haravointia ja tytöstä oli hauska matkustaa lehtiä täynnä olevassa kottikärryssä. On ilahduttavaa, miten pienestä lapsi saa ilon aihetta. Häntä nauratti kovasti, kun mummi hyppi tasahyppyjä laakeiden maakivien päälle ja pois. Sain monta komentoa topakalla sormenosoituksella, että alahan taas loikkia. Pikkuneidin nauru kannusti mummia  kuntoilemaan. 

Tässä lamoherukan kaunista syysväriä. Arboretumissa lamoherukka verhoaa yhdellä istutusalueella maanpintaa, tätä voisi istuttaa jonnekin muuallekin.

Atsaleat ovat muuttaneet aika punaisiksi. Olen laittanut kaikki atsaleat verkkojen sisään, etteivät jänikset syö niitä talvella. Tässäkin näkyy muuten lisää Vanille Fraise syyshortensioita. Uskon, että ensi kesänä ne kasvavat jo hyvin, tämä kesä on mennyt juurtumiseen.

Rilla tykkää istua kivien päällä, ne ovat hyviä tähystyspaikkoja. Aivan kuvan oikeassa reunassa on tuurenpihlaja. Kuva on otettu perjantaina ja nyt jännitetään, muuttuuko Tuuren väritys kunnolla leiskuvaksi, pientä hentoa punerrusta on jo nähtävissä.

Yritin kuvata kallion päältä näkymää, mutta Rillan mielestä kuva ei ole mitään ilman kunnollista katseenvangitsijaa. 

Arboretumin kaksi uutta keväällä istutettua rusokirsikkaa ovat vielä aivan vihreitä, toinen näistä näkyy vasemmassa reunassa. Olen tosi tyytyväinen, että sain Hankkijalta tehdyn ennakkotilauksen myötä keväällä näin hyvät Tahvosten taimet. Voitte päätellä puun koon siitä, että sitä suojaa 150 cm korkea verkko. 

Kuvan keskellä on punasaarni, jonka syysväri on kellertävä. Olen jo aikaisemmin maininnut, että istutin vuosi sitten sähköpylvään toiselle puolelle piippuköynnöksen. Tänä vuonna se ei ole vielä kasvanut kovin paljon, mutta ehkä se siitä jossain vaiheessa reipastuu ja alkaa verhota sähköpylvään ympärille laitettua kanaverkkoa vihreäksi ja kauniiksi.

Tästä kuvasta näkyy paremmin punasaarnin syysväri. Näitä kasvaa arboretumissa kolme. Tänä vuonna istutin peltosaran laajennusosaan kaksi lehtosaarnia Saaripalstan Sailan saarnijutun innoittamana. 

Minun täytyy myöntää teille, että tykkään ihan hurjasti kävellä pienessä arboretumissani ja kuvitella näkymiä muutaman vuoden päästä. Vastoinkäymisiä toki on odotettavissa, kaikki kasvit eivät selviä, mutta löydän joka päivä monenlaista kivaa ihmeteltävää. 

Rilla tykkää kovasti, että yli hehtaarin omalla tontilla on erilaisia alueita ja monenlaista tutkittavaa. Teemme tietysti päivittäin lenkkejä metsään, mutta lisälenkkeinä Rilla pääsee kiertelemään omaa tonttia eri puolilla ja nauttii myös villistä kaahailusta puiden ja pensaiden väleissä ja nurmikolla.

Lopuksi vielä perjantaina otettu kuva 'Herbstfreude'  komeamaksaruohosta pienen kuuran koristamana. Edessä olevat hennot hörsylät ovat 'Palace Purple' keijunkukan kukintoja. Nämä perennat ovat kivat kumppanit vierekkäin eri kasvukauden vaiheissa.

Eilen perjantaina sää oli mitä kaunein ja aurinkoisin. Tänään tulee vettä ihan täydeltä taivaalta. Sisähommiakin riittää, joten puutarha odottakoon parempaa säätä. Enää ei ole mitään pakollista, joka saisi minut sadetakissa +3,7 asteessa vesisateeseen märissä puutarhahanskoissa touhuamaan. 

Rilla pääsee kyllä metsäkävelylle. Hyvää viikonloppua!

ILMAKUVIA

 

kuva: Markus Metsänen

Heinäkuussa Valo- ja videokuvaus Markus Metsänen kävi lennättämässä dronea meidän tontilla. En pienentänyt näitä kuvia, joten ne saa klikkaamalla näkymään suurempina.

Kuva Markus Metsänen

Laajakulma lännestä itään. Tässä näkyy täältä päin katsottuna ensin keväällä peltosaralle istutettujen puiden kohdat. Vasemmalla vanhan ratsastuskentän takana on punainen tallirakennus. Hiekkakentälle kuorma-autojen on ollut helppo kipata tilatut multakuormat tai sahalta tuodun murskatun hakkeen. Hiekkakenttä toimii myös paikoitusalueena puutarhavierailujen aikana. Lisää paikoitustilaa on punaisen tallirakennuksen toisella puolella nurmikolla. 

Arboretumin vanhempi osa eli vuosina 2019-2023 istutetut puut ja pensaaat kasvavat suunnassa pohjoinen (hiekkakentästä alkaen) etelään järven suuntaan. Kuva kannattaa ehdottomasti klikata suuremmaksi, tästä kulmasta näkyy myös päärakennuksen eteläpuolen puutarhaan. 

kuva: Markus Metsänen

Rannan ja päärakennuksen väliin jää puutarhan alue. Puut saavat alueen näyttämään kapealta, mutta onhan siellä tilaa. Tästä yleisnäkymästä huomaa, että meillä riittää metsää monella suunnalla. Samoin laajoja peltoalueita.

kuva: Markus Metsänen

Suunta pohjoisesta etelään. Jos ilmakuva otettaisiin tällä hetkellä, olisivat peltosaran istutusalueet laajentuneet moninkertaisesti. Sen verran paljon saimme aikaan syksyllä. On kuitenkin kiva, että jää muistoksi tilanne heinäkuussa 2023.

kuva: Markus Metsänen

Tämä kuva osoittaa, että arboretum on vielä hyvin nuori. Etualan pilvikirsikat istutin piiskataimina syksyllä 2018, ne ovat kasvaneet kiitettävän nopeasti. Keittiöpuutarha näkyy oikealla kasvihuoneen ympärillä.