Sain tämän aiheen pohdittavaksi Minnalta blogista Hiidenkiven puutarhassa. Minna kysyi, teenkö suunnitelmat paperille vai pohdinko suoraan paikan päällä. Lisäksi hän halusi tietää, kuinka uuden istutusalueen suunnitteluprosessi etenee ennen kuin lapio iskeytyy maahan. Kiitos kivasta aiheesta.
Kysymystä miettiessäni totesin, että minulla on suunnittelussa kaksi eri tapaa ja tässä alla esittely näistä molemmista.
Kasvi tai kasvit käynnistävät suunnittelun
Usein lähtökohtana on tarve saada uusi tai uudet kasvit istutettua jonnekin ja sitten täytyy ryhtyä ihan huolella miettimään, mikä olisi juuri niille paras paikka.
Minulle tulee usein pakottava tarve saada hankittua joku puu, pensas tai perenna, johon olen törmännyt puutarhamyymälässä tai se on iskeytynyt verkkokalvolle blogien myötä tai muuta kautta.
No, siinä se kasvikaunotar sitten istuu purkissaan ja alkaa armoton pohdinta etsiä 'hänelle' arvoisensa paikka. Tämän työn aloitan etsimällä tietoa. Onneksi nykyään kaikkien kotipuutarhureiden on mahdollista saada tietoa netin syövereistä. Yritän hakea tietoa useista lähteistä ja lisäksi kokeilen aina, löytyykö kokemuksellista tietoa tai tarinoita blogien parista.
|
6.5.2019 rautatieomenapuun istutus
|
Yritän löytää kuvia mahdollisimman paljon, koska haluan nähdä, millainen pikkutaimesta tulee vuosien myötä. Erityisesti haluaisin löytää kuvia, missä näkyy kyseinen puu, pensas tai perenna hieman kauempaa kuvattuna (kasvutapa) ja ihan erityisen hauskaa on löytää kuvia, missä kasvia esitellään erilaisten kasvikumppaneiden kanssa.
Tällaisista kuvista saa mielestäni valtavasti informaatiota ja oivalluksia kyseisen kasvin luonteesta. Jotain samanlaista kuin siinä, että me ihmiset olemme toisillemme peilejä. Parisuhteessa ja ystävyydessä oppii valtavasti itsestä toisen kautta katsottuna.
|
Posliinirikko nuppuvaiheessa, taustalla keltamaksaruohoa
|
Joku itsessään hyvin vaatimaton kasvi on ihan täydellinen sopivassa paikassa tai yhdessä sopivan kasvikumppanin kanssa, molemmat tuovat toistensa kauneuden ja parhaat puolet esiin.
Lähtökohta on kuitenkin löytää kasvin toivomat olosuhteet eli ei varjon kasvia kuivaan paahteeseen tai päinvastoin. Tärkeää on myös selvittää, haluaako kasvi kalkittua maata vai mielummin hapanta. Aika monet viihtyvät puolivarjossa ja kohtuullisen hyvässä puutarhamaassa, mutta nirppanokkia tai pitäisikö sanoa ’arvonsa tunteviakin’ löytyy. Jos istutusalustaan voi maanparannuksella luoda istutettavalle kasville mieluisan kasvupaikan, se yleensä palkitsee kestävällä kasvulla ja tuo runsaasti iloa tulevina vuosina. Siksi asia ei ole mitenkään vähäpätöinen.
Kun olen opiskellut eri lähteistä löytämäni tiedon, alan pohtia, mistä puutarhani osasta voisi löytyä mieleinen koti istutusta odottavalle kasville. Välillä kasvi sujahtaa helposti jo valmiina olevaan istutusalueeseen, mutta (pieni huokaus) välillä on edessä laajempi projekti. Varsinkin jos kuvien selaaminen on iskenyt inspiraation ja pitää hankkia tälle kasville niitä kivoja kumppaneita.
Tässä jälkimmäisessä tapauksessa alkaa ankara kaivaminen ja alan muokata uutta aluetta mielellään jonkun aikaisemmin paikalla olevan alueen kylkeen laajennuksena. Pyrin lähes aina tekemään suuria yhtenäisiä alueita, koska kasvit viihtyvät paremmin yhdessä ja pienet ripellykset nurmikolla eivät ole kovin kannatettavia (ainakaan tässä hehtaarin puutarhassa).
|
Sirotuomipihlajan istutus kesken 17.4.2019
|
Yleensä laitan taimipurkissa olevan kasvin, esim. puun, ajattelemaani istutuskohtaan nurmikolla. Sitten kiertelen katsomassa sitä eri puolilta (yleensä pää kallellaan kuten isäni sanoo). Mittaan puuvartisten kasvien etäisyyden muista vastaavista kasveista ja tutkailen, riittääkö etäisyys myös kasvin kasvettua aikuiseksi.
Melkein aina ensimmäinen ajattelemani kohta on liian lähellä muuta istutusta, sillä kauempaa eri puolilta katsoessa alkaa hahmottaa, että suureksi kasvaessaan kasvi tarvitsee enemmän tilaa ja ’ilmaa’ ympärilleen voidakseen kasvaa luontevasti.
No, sitten siirrän taimipurkkia taas metrin eteenpäin ja aloitan uuden kiertelyn. Kun oikea paikka löytyy, alan kantata nurmikkoon penkin reunoja siten, että kasvi on uuden alueen sisällä ja saa sopivan mulloksen ympärilleen.
|
Sirotuomipihlaja paikoillaan 2019, istutusalue laajeni vielä ympäriltä ja puu sai tukikepit. Poistan aina puita taimipurkissa tukevan bambukepin ja alhaalla olevan hautovan runkosuojuksen. |
Seuraavaksi parannan uuden alueen kasvualustaa kasvin toivomaan suuntaan. Koska meillä kasvaa nurmikossa vaikka mitä yllätyksiä, poistan nurmikon kokonaan ja vien tuppaat jonnekin toiseen kohtaan, missä tarvitaan täytettä.
Tuon uudelle alueelle kompostia, usein upotan maahan syksyllä tippuneita puiden lehtiä, kalkitsen tarvittaessa ja mikäli kasvi kaipaa runsaasti ravinteita, laitan syvälle varastolannoitukseksi esim. hevosen lantaa, kanankakkaa, luujauhoa tmv. Nämä varastolannoitukset laitan niin syvälle, ettei kasvi ensimmäisenä kasvuvuotena todennäköisesti yllä juurillaan niihin. Teen kohopenkkejä, koska meillä talvimärkyys voi koitua monelle kasville kohtaloksi. Kohopenkissä huomioin, että maa painuu aina.
Kun uuden kasvin /kasvien vaatima laajennusosa on valmis, on yleensä aina tyhjää multatilaa ilmestynyt puuhan myötä, joten sitten alkaa hauska pohdinta, mitä uutta kivaa voisi laittaa kasvamaan.
Yleensä hyödynnän oivan mahdollisuuden ja hankin itselleni uuden taimen (tai muutaman) tai sitten jaan itseltäni sopivia perennan alkuja.
Suunnittelun lähtökohtana tarve saada uusi istutusalue tai muuttaa joku alue / osa puutarhasta uuteen käyttöön
Viime vuosina olen perustanut uusia istutusalueita myös tarpeesta saada joku puutarhan alue kauniimmaksi.
|
Jalosyreeni 'Belle de Nancy', loistokärhö 'Omoshiro' ja pikkujasmike 'Snowbelle'
|
Tällaisia suurehkoja uusia alueita suunnittelen yleensä jo talven aikana. Ensin yritän päättää, mikä olisi se alueen tärkein kasvi (tai kasvit), minkä ehdottomasti haluan mukaan. Selvitän kyseisen lajin kasvupaikkatoiveet ja sen kautta alan etsiä sopivia kumppaneita samoihin olosuhteisiin.
Minna kysyi, teenkö suunnitelmat paperille? No, minulla on puutarhamuistiinpanoille vanha kovakantinen ’tilikirja’, minne vähän piirustelen suunnitelmia ja lähinnä kirjoittelen mielessä pyöriviä kasvivalintoja ja löytämiäni tietoja kasvien kasvupaikkatoiveista. En kuitenkaan ole tehnyt tarkasti mittakaavassa suunnitelmia, ainoastaan sellaisen karkean suunnitelman.
Olen nimittäin huomannut, että minun täytyy nähdä konkreettisesti istutusalue ja aloittaa istutus ensin niistä tärkeimmistä kasveista eli puista ja puuvartisista, jos niitä sisältyy suunnitelmaan. Yritän olla mahdollisimman tarkka, kun valitsen paikkaa istutettaville puille, sillä niille toivon hyvän kasvurauhan ilman siirtelyä.
Haluan kiertää ja katsoa ’työmaata’ konkreettisesti joka puolelta ja nähdä myös kaikki ympäröivät alueet samaan aikaan. Puiden ja pensaiden istuttamisen jälkeen ovat vuorossa perennat. Hyvin usein uusi istutusalue alkaa muotoutua hieman toisin kuin ensin ajattelin, sillä yritän katsoa, mitä kasvit toivovat näyttääkseen luontevasti hyvältä. Koska en ole ammattilainen, joudun välillä korjaamaan alueen muotoilua moneen kertaan, jotta olisin tyytyväinen tulokseen.
Värit, eriaikainen kukinta, lehtien muoto
Suunnitelmaa pohtiessani ovat keskiössä sointuva värimaailma, lehtien ja kukkien muoto yms.
Välillä saa raapia päätä, jos kyse on itselle uudesta kasvista ja päätökset joutuu tekemään vain kuvien perusteella. Onneksi sijoittelua voi muuttaa, jos tulee tehtyä virhearviointeja. Tällä tontilla moni kasvi on vaihtanut paikkaansa ja näin tapahtuu varmasti tulevaisuudessakin.
Yritän ajatella kukintaa keväästä syksyyn. Mielestäni puutarhassa on kuitenkin ihan hyväksyttävää, että kaikki alueet eivät kuki kaiken aikaa. Varsinkin, jos löytyy kauniita lehtikasveja ja virkistävää vehreyttä.
Olen ennenkin maininnut, että omaan mielenmaisemaani sopii, että yleisnäkymä on levollisen kaunis ja värit toisiinsa sopivat. Siitä huolimatta ihailen toisten puutarhoissa vieraillessani väriloistoa ja väri-iloittelua, jos se sopii puutarhan valtiaan persoonaan ja toiveisiin.
Korkeuserot, kerroksellisuus
Tunnelma syntyy usein kerroksellisuudesta ja pienestä salaperäisyydestä. Puiden kaartuvien oksien lomasta pilkottavat kukkivat pensaat ja perenna-alueet, saavat sydämeni läpättämään onnesta. Täällä on jo valmiiksi vanhoja suuria puita tuomassa ajan jatkumoa, nykyään istutan lähinnä kukkivia puita, jotka eivät kasva ihan jättiläisiksi. Yritän huomioida, että puu voisi kasvaa niin, ettei sen varjostaminen alkaisi häiritä tai tukkisi liiallisesti näkymää.
Kerroksellisuutta voi saada myös pensailla ja köynnöksillä, onneksi valinnanvaraa riittää.
|
Graniittipenkissä kivijalkakivet nostavat penkin nurmikkotasosta korkeammalle
|
Korkeuserot tasaisessa maastossa tuovat vaihtelua. Täällä olen käyttänyt suuria kiviä, jotta luontevat rakenteet toisivat ryhtiä ja rosoisuutta vihreän ja kukkien keskellä. Pidän kivistä tosi paljon.
Köynnöksiä tukevat rakenteet esim. pergolat tai köynnösseinät tuovat osaltaan kiinnostavaa kerroksellisuutta. Näitä pohtiessani yritän miettiä, että kyseiset rakenteet sopisivat luontevasti omaan puutarhaani. Monet rakenteet, joita ihastelen näkemissäni kuvissa tai puutarhakohteissa, eivät mielestäni istu tähän meidän puutarhan vanhaan miljööseen. Makuasioita tietenkin.
Pikkuinen arboretumini on hieman oma lukunsa suunnitteluprosessissa. Siellä olen kokeillut myös eri asioita kuin puutarhan 'vanhassa osassa'. Pyrin ensin istuttamaan puita, jotta ne pääsevät kasvun vauhtiin. Etenen puut, puuvartiset pensaat ja perennat järjestyksessä siten, että saisin ensin puuvartisista raameja ja kerroksellisuutta. Märkä maaperä tarvitsee paljon pintakompostoitumista, jotta perennoille ja sipulikukille tulisi paremmat kasvuolosuhteet.
En tiedä, vastasiko tämä pohdiskeluni lainkaan Minnan esittämään kysymykseen? Innostuin vähän rönsyilemään. Tässä on hyvä aihe teille muillekin kotipuutarhureille pohdittavaksi.
Kiitos joka tapauksessa Minnalle kysymyksestäsi 😊.