TOUHUA TAIMIEN KANSSA

Arboretumin kummitukset

Tällä viikolla on ollut reippaasti yöpakkasia, keskiviikkona oli aamulla mittarissa -12 ja tänään -13. Meillä maa on lumesta suojaton. Aurinko paistaa kuitenkin niin kauniisti ja iltapäivän lukemat mittarissa ovat olleet enää -2 /-3.  Koska maa on jäässä ja aurinko paistaa täydeltä taivaalta, ryhdyin eilen suojaaamaan havuja varjostuskankailla. Nuorilla havuilla ei ole juuristo vielä syvällä ja ne tarvitsevat apua, muuten neulaset ruskistuvat herkästi. Mieheni ihmetteli, mitä mörköjä laitumelle on ilmestynyt?

Koulittuja kaukaasianpitkäpalon taimia, takana koulimista odottaa tarharistikkien armeija.

Eilen 26.2. koulin myös kaukaasianpitkäpalot ja patjaharsot omiin pikkuisiin purkkeihinsa, anisiisot jätin kylvöastiaan, mutta harvensin välit sopiviksi. Tehtävässä sai olla varovainen, sillä hentoisiahan nuo olivat. Jännitin onnistumista, sillä olisin halunnut taimen ympärille jäävän hieman enemmän kylvämultaa, osa taimista jäi paljasjuurisiksi astiasta nostettaessa.

Anisiisot koulin harventamalla kylvöastiaan

Aamulla kiipesin jännittynein mielin yläkertaan, pelotti, että kaikki koulitut taimet makaavat purkeissa kyljellään ja kuihtuneina. Iloisena kuitenkin havaitsin koko joukon olevan vihreinä ja pystyssäpäin! Koulimisen jälkeen laitoin taimille muovikuvun päälle, jotta juurtuminen onnistuisi varmemmin. Astiat laitoin pohjoispuolen ikkunalle, jottei auringon valo houkuttaisi kasvua liikaa ennen juurtumista. Nyt on purkitettua siis anisiisoja 20 kpl, kaukaasianpitkäpalkoja 19 kpl ja patjaharsoja 7 kpl.

Ihan reippaita ollaan ensimmäisen vuorokauden kuluttua koulimisesta.

Tarharistikki "Leichtlinii" on melkoinen työmaa, aloitin tuon tuuhean kasvuston koulimisen ja taimia vaan riittää ja riittää. Aluksi purkitin 1-2 tainta / purkki, mutta purkkeja säästääkseni työn edetessä aloin nostaa "tukun" taimia purkkia kohden. En ole koulinut vielä kuin kolmanneksen tuosta kylvöastiasta ja purkitettuna on varovaisesti arvioituna 50 taimea. Kuvassa näkyvät kaukasianpitkäpalot laitoin viime vuonna hankittuihin turvepotteihin, mutta viime kevään kokemuksella näissä taimimulta kuivuu herkästi, joten saa olla tarkkana kastelun kanssa, enää en näitä osta.

Aurinko vääristää värin vaaleammaksi, kurkutkin nauttivat aurinkoenergiasta

Koulimista on siis vielä ohjelmassa, myös seuraavat kylvöt teen lähipäivinä. Taimien hoitaminen on hauskaa puuhaa. Toistaiseksi ei ole vielä tullut takaiskuja - tai ainakaan en ole huomannut sellaisia.

Pitää laitella tukikepit kelloköynnöksille ja kurkuille, parempi tehdä puuha mieluummin ajoissa kuin myöhässä.

Paprikat ovat vihdoin aloittaneet varsinaisten lehtien kasvattamisen, kauan siinä menikin. Ehkä yläkerran viileä lämpötila on hillinnyt kasvua.

Auringossa ylivaloittunut kuva. Vilma vasemmalla ja Red Profusion oikealla.

Myös ruukkutomaatti "Vilma" ja amppelitomaatti "Red Profusion" kasvavat rauhalliseen tahtiinsa. Hauskasti näillä eri lajeilla myös lehdet ovat erilaiset. En jaksanut lähteä ottamaan uusia kuvia, kun huomasin nämä ylivaloittuneiksi. Seuraavalla kerralla on sitten vaihdettava paikka tai otettava kuvat eri aikaan päivästä :).

Nautitaan auringosta ja ulkoilusta. Loppuviikolle on vielä ennusteen mukaan tiedossa hyvää ulkoilusäätä. Minulla on tiedossa ainakin risusavottaa. 

Erinomaista viikonloppua teille kaikille!

ERIKOINEN HELMIKUU

En muista näin erikoista helmikuuta. Lunta ei ole juurikaan ollut ja vettä on satanut välillä niin paljon, että nurmikko litisee. Märän maan jäätyminen on ollut tyypillistä ja kasvien puolesta olen huolissani. Toivoisi hartaasti, ettei alkanut kasvu saisi liian kylmää kyytiä osakseen, sillä en voi millään uskoa, etteikö tällä alueella tulisi vielä kovakin pakkanen jossain vaiheessa kuluvaa kevättä. Ainakin ennusteessa on tulevalla viikolla viisi päivää pakkasella ja enimmillään näyttäisi olevan -9 astetta pakkasta.

Sirotuomipihlajan silmut ovat aivan selvästi turvonneet. Samoin on tilanne hedelmäpuiden silmuilla. Hartaasti odottamani kukinta huolestuttaa. Ei varmaankaan ole hyväksi, jos kasvu alkaa talvella ja pakkasjaksot ovat vielä edessä? Minkäs tälle mahtaa, on otettava vastaan sää sellaisena kuin se tulee.

20.2.2020

Krookuksia on nousemassa muutamissa penkeissä, samoin on laita kevätkurjenmiekkojen suhteen. Niin iloinen kuin kasvusta olenkin, niin mietin, pitäisikö näitä vielä peitellä? Nämä aurinkoiset kuvat otin torstaina 20.2. - tuolloin oli aamulla poikkeuksellisesti pakkasta -7 astetta. Alkuviikko puolestaan oli plussan puolella ja nurmikko vihersi.

Puutarhassa olen lähinnä kierrellyt ja tarkastellut puiden suojaverkkoja, muutama jänönen on vieraillut öiseen aikaan, mutta tuhoja en ole huomannut. Onneksi (kop, kop) peurat, jotka välillä aterioivat peltoaukean toisessa päädyssä, ovat pysyneet siellä. Mahtaisiko koira pelottaa niitä, ainakin lähtevät liukkaasti metsän suojiin, kun näkevät Ritan (ja minut)? Oli miten hyvänsä, toivon hartaasti, että pysyvät puutarhasta poissa.

Tässä yllä kuvassa näkyvä alue on ollut talven aikana ahkeran pohdinnan kohteena. Vasemmassa etureunassa näkyy vanha luumupuiden alue  ja suoraan edessä syksyllä valmistunut uusi graniittikivistä tehty istutusalue. Haluan köynnösportin yhdistämään nämä kaksi aluetta toisiinsa. Kiviä on myös graniittipenkin takana ja näiden kivien taakse suunnittelen uusia istutuksia. Tilaa siellä on ihan mukavasti, ajattelin hyödyntää noita kiviä kohopenkin tekemisessä. Blogiani pidempään seuranneet muistavat, että joudun istuttamaan lähes kaikki puut kohopenkkiin, ettei talvimärkyys koidu niiden kohtaloksi. Useimmat pensaat ja perennat eivät myöskään siedä talvimärkyyttä.

Maalailen mielessäni näkymää, missä astelen köynnösportin alitse ja edessä näkyy ehkä kukkivan paratiisiomenapuu Dolgon oksat sekä maata peittämässä erilaisia kukkivia pensaita ja perennoja. Saahan sitä ainakin haaveilla, katsotaan miten toteutuksen kanssa käy. Kivien takana on yli 10 metrin etäisyys puutarhan itärajaan. Tuonne hieman taaemmaksi kiinnostaisi kokeilla riippajalavaa.

Kävin juuri kävelyllä koiran kanssa täydessä vesisateessa, tuuli puhaltelee kovissa puuskissa ja joka puolella on lammikoita. Mieluummin katselisin maisemaa, joka oli näissä torstain kuvissa. 
Kuvassa edessä on marjakuusi.

En ole vielä poistanut verannalta havupalloja, koska ne ovat pysyneet hyvävointisen vihreinä. Ne ilahduttavat minua edelleen yksinkertaisen vihreässä muodossaan, katsotaan muuttaako maaliskuu ajatuksen. 

Lopuksi vielä kelloköynnöksiä ...   vesisateinen säätila näkyy ikkunasta.

Myös kasvihuonekurkuissa on kasvua tapahtunut, toinen varsinainen lehti on ilmestynyt esiin.

Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille! 
Huomiselle onneksi luvataan aurinkoista säätä, joten meillä perinteeksi tullut sunnuntain pitkä kävelylenkki on toivottavasti mahdollisuus tehdä miellyttävimmissä olosuhteissa kuin tämänpäiväinen.

PUUTARHAN PENSAAT: PENSASRUUSUT

Jatkan jälleen puutarhan kasvien esittelyä pensasruusujen osalta. Pensasruusut ovat mietityttäneet kovasti tämänkin talven aikana, sillä haluaisin näitä lisää, mutta valinnan vaikeus on ilmeinen. Toiveena olisi löytää kestäviä kaunottaria, joiden kasvutapa olisi miellyttävä - tietysti kauniin kukinnan kanssa. Lähden esittelyssä jälleen liikkeelle aikajärjestyksessä, ensin vanhat ruusut, mitkä ovat olleet täällä vähintään 70 vuotta, mutta todennäköisesti pidempään. Nämä arvokkaat neidot ovat juhannusruusu ja punalehtiruusu.

Juhannusruusu kasvaa väentuvan eteläpäädyssä. Se oli jossain vaiheessa huonossa hapessa, mutta olen yrittänyt sitä elvyttää esiin. Tällä hetkellä se näyttää viihtyvän valkoisen pihasyreenin seassa, enkä ole sitä sieltä yrittänyt poistaa. Tässä samassa liitossa kasvaa myös punalehtiruusu, joka on tullut tuohon kohtaan itsenäisesti. Koska nämä pitävät toistensa seurasta, saavat minun puolestani jatkaa kavereina. Juhannusruusua kasvaa myös tuvan päädyssä, ja yritän sitä kasvustoa lisätä. Tavallaan tämä luonnon muovaama ratkaisu on oikein onnistunut, sillä valkoinen kukinta tuvan kulmauksessa kestää pidempään, kun siitä huolehtivat sekä pihasyreeni että juhannusruusu :).

Juhannusruusu

Yritän saada sopivan verson juhannusruususta istutettavaksi myös toisaalle puutarhaan, onhan se niin kaunis, vaikka kukinta kestääkin melko lyhyen ajan. Tästä kerään aina myös maljakkoon muutamia oksia.

Punalehtiruusun yksinkertainen kukka on koruttomuudessaan viehättävä. Lehdistön väri on myös hauska. Nämä harmahtavat / sinertävänpunaiset lehdet sointuvat onnistuneesti syreenin heleämmän vihreiden lehtien kanssa. Tämän tyypillinen kasvutapa on tehdä suoria jäykkiä varsia korkealle jopa yli kahteen metriin asti. 

Kasvutapansa vuoksi tämä nykyinen ruusun valitsema paikka on oikeastaan oivallinen, sillä pensasta ei erityisesti huomaa muulloin kuin sen kukkiessa. Leikkaamalla tätä ehkä saisi muotoiltua tuuheammaksi, mutta toisaalta tietojen mukaan punalehtiruusun kasvutapa on tyypillisesti pysty- ja kaarevahaarainen eli tyvestä kapea ja latvasta leveämpi. Minun makuun jäykät, paksut ja piikkiset versot yli kahden metrin korkeuteen eivät itsenäisesti kasvaessaan ole niin kauniita, mutta syreenin suojissa molemmat auttavat toisiaan.

Kurtturuusu eli kurttulehtiruusu on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.

Kurtturuususta olen kirjoittanut aikaisemminkin - syvä huokaus - tämä on kasvanut vanhan karjakeittiön kaivon ympärillä 33 vuotta.  Paikka on sopinut tälle ruusulle hyvin ja se on levittäytynyt komeaksi kasvustoksi. Ei voinut silloin arvata, että nyt laji on määrätty hävitettäväksi. Viime kesänä yritin kerätä kiulukoita pois, etteivät linnut kuljeta siemeniä, mutta on siinä melkoinen homma. 

Katsotaan, saanko tänä kesänä aikaiseksi suururakan tämän noin 10 m2:n alueella kasvavan kurtturuusun poiskaivamiseksi. Minulla on ollut useiden vuosien aikana tapana leikata kaikki versot keväällä noin 10 cm mittaan ja tämän johdosta ruusu on todella tuuhea, eikä kukintaa voi moittia.

Hansaruusu - Rosa "Hansa"

Hansaruusu on ainakin vielä luvallinen ruusu. Sitä on kasvanut puutarhassa lähes kolmenkymmenen vuoden aikana muutaman pensaan ryhmä. "Hansa" on pienellä hoidolla sinnitellyt sisukkaasti. Hansan kanssa samaan ryhmään voisi ehkä istuttaa jotain uutta ruusua?

Valamonruusu

Valamonruusu kasvaa rantasaunan lähellä. Tämä on kestävä ruusu, kukka on kaunis, mutta kasvutapa aiheuttaa helposti päänvaivaa. Omasta kokemuksesta viisastuneena, kannattaa huolella miettiä istutuspaikka. Minulla tämä lähti juuriversoillaan leviämään ihan holtittomasti ja juuriversojen poistaminen oli vaivalloista mm. terassilaudoituksen alta. Nyt tämä valamonruusu kasvaa kohdassa, missä ruohonleikkuulla saa rajattua leviämistä. 

Pensaasta on leikattava vuosittain sojottavia / risuuntuneita oksia, jotta kasvutapa ei olisi epämääräinen, mutta oikein mieleisekseni en ole sitä saanut edes leikkaamalla. Pitäisi ehkä leikata keväällä kaikki oksat kerralla 20-30 cm korkeudelta, jotta pensaan saisi tuuheammaksi? 

Tästä kuvasta näkyy, miten pensas tahtoo kasvattaa sojottavia haaroja epäsymmetrisesti, risuuntuminen kuitenkin häiritsee esteettisesti enemmän.

Robustaruusu iskeytyi silmiini 2002 taimikaupan ovensuussa. Ruusun kiiltävä tummanvihreä lehdistö näytti hienolta ja tummanpunaiset nupussa olevat kukat olivat kuin ryhmäruusulla konsanaan. Auettuaan kukka on yksinkertainen, hohtavan tummanpunainen ja kukinta kestää pitkään. Päätin siltä seisomalta ostaa näitä sekä huvimajan eteläpuolelle että luumupuiden viereen. Minulla harmiksi osoittautuivat vartetun ruusun villiversot, jota kasvoi paljon ja niiden poistaminen oli tuskallista, sillä Robusta on erittäin piikkinen. Menetin myös talvisin useamman pensaan. Huvimajan vierestä kaivoin lopulta viimeisenkin Robustan pois, mutta pari sitkeää pensasta kasvaa vielä luumujen vieressä. Sanoin näille, että kaivan ne ylös, jos vielä tekevät villiversoja samaan tapaan. Ilmeisesti säikähtivät ja ovat olleet siivommin sen jälkeen.

Ritausman kukan sävy vaihtelee vaaleanpunaisesta lähes valkoiseen kukinnan eri vaiheissa.

Tarhakurtturuusu "Ritausma" siirtyi "täytyy saada" -hankintalistalle sen jälkeen, kun olin löytänyt puutarhablogit.  Tästä on tullut oikein lemmikkini. Istutin kesällä 2018 kolme pensasta ja viime kesänä kävin näitä ihastelemassa vähän väliä. Mikä miellyttävä tuoksu ja pitkään jatkunut kukinta! Viime kesän sateettomuus sai kukat kestämään kauan kauniina. Kävin tapaamassa näitä erittäin usein ja keskustellessamme poistin aina kuihtuneet kukinnot. Kukkia muodostui aina vaan lisää ja lisää -ah!

Ritausma edessä, takana pink pavement

Ritausmani ovat vielä nuoria pensaita, mutta kasvutapa vaikuttaa erittäin lupaavalta. Pidin tuuheudesta ja terveestä, kauniista lehdistöstä. Kukinta alkoi heinäkuun alussa ja kesti syksyyn saakka. Tarvittaessa vaurioituneita tai vanhoja oksia poistetaan, itse en tehnyt mitään toimenpiteitä viime vuonna. Tänä keväänä aion jälleen lisätä kompostia pensaiden juurelle.

Pin Pavement

Tarhakurtturuusu "Pink Pavement" valoikoitui puutarhaan, kun etsin matalampaa ruusua Ritausman eteen ja toisaalta uuteen penkkiin kärhökaaren viereen. Tämänkin kasvutapa vaikuttaa oikein oivalliselta. Myöhemmin pitää ehkä hankkia myös "Snow Pavement".

Pink Pavement on siis matalakasvunen, tuuhea pensasruusu ja kukkii kesäkuun lopulta pitkälle syksyyn. Puolikerrannaiset vaaleanpunaiset kukat tuoksuvat, syksyllä muodostuu oranseja kiulukoita. Kerron kokemuksista lisää, kunhan niitä karttuu.

Pink Pavement - aurinko saa sävyn näinkin pinkiksi

Rosa "Marie Bugnet" jäi minulle mieleen, kun näin sen viime kesänä, onko teillä jollakin tästä valkoisesta ruususta omakohtaista kokemusta? Rosa "Louise Bugnet" kiinnostaisi myös, tämän lähes valkoisen ruusun jossain terälehdissä saattaa olla häivähdys vaaleanpunaista. Saman ryhmän Teresanruusu Rosa Rugosa "Therese Bugnet" on näistä varmaankin tunnetuin, olisiko kasvutapa näillä kaikilla myös samankaltainen?

Pensasruusiusta "Sointu" on myös yksi vahva ehdokas, mikäli tiedot tiheästä, runsaan metrin korkuisesta pensaasta pitävät paikkansa. Vai kenties "Sävel"....
Otan hyvin mielelläni vastaan ideoita teiltä, tiedän että siellä on monta vihkiytynyttä pensasruusujen harrastajaa :).

Hansaruusu Rosa "Hansa"
Juhannusruusu Rosa pimpinellifolia
Kurtturuusu eli kurttulehtiruusu Rosa rugosa
Punalehtiruusu Rosa glauca
Robustaruusu Rosa "Robusta"
Valamonruusu Rosa "Splendens"
Tarhakurtturuusu "Ritausma" Rosa "Ritausma"
Tarhakurtturuusu "Pink Pavement" Rosa Rugosa-ryhmä

VIERAILU KOTKAN PUISTOISSA

Viime kesän ainoa lomareissumme suuntautui 24.8. Mustilan taimipäiville ja sieltä edelleen Kotkaan, missä yövyimme yhden yön. Kotkassa ehdimme sekä lauantaina että sunnuntaina kiertää Kotkan upeita puistoja. Tämä oli kokemus, mikä jätti poltteen päästä puistoihin uudelleen myöhemminkin. Puistojen suunnittelija kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen onnistui loistavasti tavoitteessaan: "Hyvä puisto on sellainen, jossa ihminen kokee sydämessään, että tänne hän haluaa palata".

Haluaisin seuraavan puistovierailun Kotkassa ajoittaa kevääseen, olisi upeaa nähdä lukuisat hedelmäpuut ja muut kevään / alkukesän kukkijat kukkaloistossaan.

Kaupungin keskustassa sijaitseva Isopuisto levittäytyy vanhan ortodoksisen kirkon ympäristöön. Siellä hämmästyttivät suuret perenna-alueet, mitkä olivat persoonallisisempia, kuin yleensä puistojen istutukset. Nämäkin monimuotoiset istutukset olisi hauska nähdä myös keväällä tai alkukesällä. Ihailin graniittikivien käyttöä istutusalueiden pengertäjänä. Yllä olevassa kuvakulmassa graniittikivi peittyy tässä kuvakulmassa ryöppyävien perennojen alle.

Monessa kohdassa oli käytetty pienikukkaisia kärhöjä perenna-alueilla, tämä vielä kukki.

Sapokan vesipuistossa kiersimme sekä lauantain iltakävelyllä että uudestaan sunnuntaina. Aivan huikea paikka! Ihailin tapaa millä kasvit oli luonnollisesti istutettu toistensa lomaan kerroksellisesti.  Köynnöksiä oli kivasti käytetty paljon, valtaosa näytti olevan pienikukkaisia kärhöjä. Vaikka aluetta oli rakennettu paljonkin, niin silti lopputulos oli tosi luonteva. Pidin myös kovasti eläimiä esittävistä kivipatsaista (näyttivät kiveltä - en koskenut). 

Tällaiset patsaat olivat viehättäviä

Sylikoira Rita. Tunnelma oli tälläkin alueella erityinen, ja nuo kivet!

Joka puolella oli paljon graniittikiviä, ah! 27.7.2019 Hesarin lehtijutussa oli maininta, että puistoon tuotiin rakennusvaiheessa lähes kilometrin verran sokkelikiveä eli purettujen rakennusten kivijalkoja. Kiviä oli taidokkaasti käytetty istutusten pengertämiseen ja moneen muuhunkin. Olin aivan haltioissani. Antaa kuvien puhua...

Kivijalkakiviä - ja miten kauniisti ja luontevasti kasvit on tähän istutettu, tässäkin köynnös ...

Pidin näistä monimuotoisista kivikkoryhmistä, vaikka kasvit eivät kukkineet tulee erilaisista sävyistä kiinnostava näkymä

Tietääkö teistä kukaan, ovatko nämä yllä kuvassa näkyvät puut  riippajalavia vai sateenvarjojalavia? Niitä oli käytetty useassa kohdassa ja olivat joka tapauksessa kerrassaan upeita - ja minua jäi kaihertamaan se "täytyy saada" -ajatus. Kiinnostaisi tietää, onko teillä ollut harmina kirvat, jos siis omistatte jomman kumman version? Ja miten olette onnistuneet mahdolliset kirvat häätämään? Minulla olisi tällaiselle paikka mietittynä, jos uskallan ostaa. Olen nähnyt muutamia kuvia kirvojen ruskistamista sateenvarjojalavista, eikä se olisi oikein toivottavaa, varsinkin kun maksavat aika lailla.

Rita oli myös ihastunut puistoon, tosi paljon löytyi nuuskittavaa.

Kävelimme ihanaa maisemareittiä Sapokan vesipuistosta Katariinan meripuistoon. Reitillä sai nauttia hienosta lehtometsästä ja mahtavista kivistä.

Karhulan Jokipuisto oli vuorossa viimeisenä ennen kotimatkaa. Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen halusi kaikilla suunnittelemillaan puistoilla olevan oma erityispiirteensä. Karhulan Jokipuisto "muutti todeksi taidemaalarin Claude Monet´n maalauksen lummelammesta" (lainaus Helsingin sanomat 27.7.2019).

Mikäli et ole vielä Kotkan puistoissa vieraillut, suosittelen ehdottomasti! Aikaa kannattaa varata, sillä tutkittavaa löytyy paljon.