KOKEMUKSIA PERENNOJEN KYLVÖISTÄ

Takana lehtoakileija 'Nora Barlow', edessä 'Palibin' pikkusyreeni

Olen vasta aivan aloittelija perennojen siemenestä kasvatuksessa. Vuoden 2019 'Nora Barlow' akileijat olivat ensimmäinen kokeiluni ja ne onnistuivat yli odotusten. Tosin taimet kukkivat vasta tänä kesänä, mutta kukkivatkin sitten upeasti. 

Vieläkin hehkutan 'Nora Barlowien', mirrinmintun ja 'Palibin' pikkusyreenin yhdistelmää

Uskaltauduin siis kokeilemaan kevättalven esikasvatuksissa muutamaa uutta lajia, sillä hiljattain perustettuihin penkkeihin menee taimia paljon ennen kuin ne täyttyvät. Koska minulla on talvella aikaa ja tilaa esikasvatuksiin, niin ryhdyin puuhaan helmikuussa. 

Täysi epäonnistuminen tapahtui tähkähietaliljan (Anthericum liliago) kanssa. Yritin noudattaa ohjeita tarkasti eli kylvin siemenet sisällä kylvömullan päälle, peitin vermikuliitilla ja parin viikon jälkeen vein purkin kylmäkäsittelyä varten ulos lumihankeen. No, ei yhtään taimea.

Patjaharso edessä keskellä, tämän taimen ostin keväällä 2019

Toinen epäonnistuminen sattui patjaharson (Gypsophila cerastioides) kanssa. Pääsin paljon pidemmälle eli taimia oli tulossa seitsemän ja ne olivat hyvässä kasvussa sisällä. Koulutusvaihe eli karaisu ulko-olosuhteisiin alkoi hyvin, mutta yhden tuulisen ja aurinkoisen päivän aikana unohdin taimipurkit liian pitkäksi aikaa ulos, joten samalla tarjottimella olleet muut taimet vielä selvisivät, mutta hentoisemmat patjaharsot olivat kypsää kompostiainesta.

Kaukaasianpitkäpalko 'Little Treasure' ilman kukkia

Iloisempia raportoitavaa on sitten kaukaasianpitkäpaloista (Arabis caucasica) ’Little Treasure’, nämä kasvoivat sisällä hyvin, eivätkä olleet niin kranttuja koulutettavia, joten nyt taimia on mukava määrä eli 17 kasvamassa paikoilleen istutettuna. Muutaman valkoisen kukan olen vasta nähnyt, voihan tämä kukkia näin ensimmäisenä vuotena vielä myöhemminkin.  Tietojen mukaan ’Little treasure’ muodostaa pehmeitä mattoja, lehdet ovat ikivihreitä ja tämä tekee valtavasti puhtaanvalkoisia kukkia. Tämän pitäisi myös olla kestävä kuivahkojen paikkojen maanpeitekasvi. Laitoin taimet kasvamaan kivipolun reunaan kolmiopenkkiin, saavat toimia maanpeittäjinä ruusujen edustalla.

Iso ilo on ollut jaloritarinkannus (delphinium Elatum -ryhmä) 'Guardian Whiten' taimista. Sain kasvatettua 13 reipasta taimea ja nämä ovat kukkineet pitkään aitan seinustalla. Kylvin siemenet 28.1.2020. Yllätyin siitä, että jaloritarinkannukset olivat näin helppoja kasvatettavia. Tämän puhtaanvalkoisen lajikkeen pitäisi kasvaa noin metrin korkuiseksi ja näin näyttää olevankin. Saa nähdä, onko tämä valkoinen kanta kestävä talven yli, siniset ja violetit ovat paikalla viihtyneet.

Nämä kuvassa etualalla näkyvät sinililat kukinnot kuuluvat yhdelle yrtti-iison taimelle

Helmikuun alussa kylvetty yrtti-iiso eli anisiiso (Agastache hybrida) oli helppo kasvatettava. Sain esikasvatettua 20 pientä taimea, jotka rynnistivät huomattavaan kasvuun pian maahan istuttamisen jälkeen. On ollut ilo nähdä taimien kukkivan runsaasti  jo ensimmäisenä vuonna. Näiden talvenkestävyys saattaa olla huono, mutta kokeilen, pärjäävätkö tässä kivipenkissä. Onko teillä kokemusta tämän talvenkestävyydestä?

Yhdestä pikkuruisesta kukasta voi päätellä värisävyn. Tarharistikki 'Leictlinii'

Tarharistikki (Aubrieta cultorum) 'Leictlinii' ällistytti valtavalla taimimäärällä ja kouliminen kannatti tehdä nostamalla taimiryppäitä purkkiin. Nämä olivat sitkeitä sissejä ja lähtivät hyvin kasvuun, vaikka kouliessa meinasi epäusko vallata. Taimipurkkeja tuli melkoinen määrä ja olen ripotellut näitä moneen eri paikkaan maanpeitekasveiksi, katsotaan menestyykö 'Leictlnii' edes jossain näistä.

Suurin osa taimista oli violetteja, mutta muutama vaaleanpunainen, lohenpunainen ja valkoinen sattui mukaan purppuratulikukkien siemenseokseen

Purppuratulikukka (verbascum phoeniceum) iti myös rusaslukuisesti ja näin jälkikäteen olisi ehkä kannattanut vaalia taimia vähän paremmin. Koulin nämä aika ronskisti ja nostin useamman samaan purkkiin, sillä tilanpuute alkoi jo vaivata. Taimet kasvoivat kuitenkin käsittelystäni huolimatta sisukkaasti. Maahan päästyään lehtiruusukkeet lihoivat muhkeiksi ja purppuratulikukat sulattivat sydämeni kauniilla kukillaan jo heti ensimmäisenä vuonna. Korkeutta kukinnoille katalogin mukaan tulisi noin 70 cm, tämä ensimmäinen kesä mennään 50-60 cm mittaisina, elleivät vielä veny pituutta. Näiden suhteen jää nähtäväksi, jatkavatko kasvua uusina siementaimina vai säilyykö tämänvuotinen lehtiruusuke talven yli.

Loistosalvia 'West-Friesland'

Loistosalvia (Salvia superba) 'West-Frieslandin' siemenet kylvin myös helmikuun alussa. Tämän itäminen ja kasvu oli tavattoman hidasta ja taimia sain vain 6 kpl. Olin moneen kertaan hylkäämässä piskuiset taimet, mutta onneksi jaksoin katsella niitä kaikesta huolimatta, sillä maahan istuttamisen jälkeen nämäkin ryhtyivät reippaaseen kasvuun ja nyt kukkivat topakasti.

Epäonnistumisista huolimatta jää perennojen siemenestä kasvattamisen saldo plussan puolelle. Pitäisikin ryhtyä miettimään perennojen syyskylvöjä, jos kylmäkäsittely hoituisi luontaisesti helpommin. 

30 vuotta vanhat Hansaruusut kukkivat vaahteran juurella

Täällä on sataa tihuutellut eilen ja tänään, sadekertymä ei ole kovin suuri, mutta nyt saavat puutarhatyöt pitää pientä paussia. Mustikkametsä on kutsunut, mutta haittaahan sielläkin märkä kasvusto. Minä kerään nimittäin mustikat käsin ja haluaisin ne kuivina purkkeihin. Kuivat marjat pystyvät mukavan irtonaisina pakastettuna ja niitä on helppo kaataa haluamansa määrä puuroon tai mihin milloinkin niitä käyttää. 

Hyvää viikkonloppua, huomiselle luvataan onneksi poutaa!