KURKUT MUUTTIVAT

No, niin ... tällä viikolla maanantaina oli sitten pakko siirtää kolme aikaisin kylvettyä kasvihuonekurkkua kasvihuoneeseen, ennen kuin ne olisivat ottaneet kiinni salin verhotangosta. Nämä kolme kurkkua kylvin siis vastoin kaikkia ohjeita ja järkeä jo 28.1.

17.4.2020

Kokeilu sujui esikasvatuksen aikana  melko mallikkaasti, koska meillä on paljon ylimääräistä tilaa esikasvatukseen ja useita etelän puolen ikkunoita. Loppuaikana tosin kaikki pidemmätkin tukikepit jäivät liian lyhyiksi kurkkujen venyttyä noin 180 cm mittaan. Passandra alkoi kukkia ennen Cordobaa. Molemmat lajit ovat partenokarppisia eli hedelmä muodostuu ilman pölytystä.

Kuten sanottu, maanantaina 27.4. oli pakko ryhtyä toimiin. Vaihtoehtoina olisi ollut vapaana retkottavan kurkun latvuksen katkeaminen, jollei se sitä ennen olisi saanut kiinni vehotangosta. No, yhdessä siipan kanssa kannoimme taimet kasvihuoneeseen - se meni helposti. Seuraava vaihe oli saada juuripaakku irti isosta ruukusta, tähän olisi ehkä tarvittu vielä kolmannet käsiparit, isäntä joutui nimittäin huolehtimaan kurkun pikästä kasvustosta. Päätin kuitenkin istuttaa kurkut isompaan multatilaan laastipaljuun, jotta ravinteikasta kasvualustaa on tarpeeksi. Paljuun olin jo aikaisemmin porannut reiät alaosaan mahdolliselle liika vedelle, astian pohjalla oli ruukkusoraa.

Juuristo ei siis ollut vielä täyttänyt tarpeeksi multatilaa, joten juuripaakku ei pysynyt napakasti kasassa, joten en saanut kunnolla siirtoa onnistumaan ehjällä juuristolla. Tässä siis suurin vaaran paikka näin suureksi kasvaneilla kurkuilla. No, painelin sivuilta multaa napakasti kasaan ja toivoin parasta. Kurkut olivatkin jo kasvihuoneen kiinnitysvaijerin korkeudella, ylöspäin kasvua ei sis enää tarvita, mutta rotevuutta saavat lisätä. Jouduin myös karaisemaan mieleni ja katkoin kaikki 11 kasvun alussa olevaa kurkkua pois, jotta kasvit saisivat käyttää voimansa uudelleen juurtumiseen.

Koska viikko on ollut kylmä ja mittari on ollut pakkasen puolella joka yö, saivat kurkut kaksinkertaisen hallaharson teltakseen yöksi. Harsot oli helppo kiinnittää pyykkipojilla kiinnitysvaijeriin. Virittelin illalla lämpöpuhaltimen ”telttaan” ja termostaatin säädin käynnistymään, kun kasvihuoneen seinässä lämpötila laskee + 6 asteeseen.

Seuraavana aamuna hiippailin huolissani kasvihuoneeseen, epäilin kurkkujen olevan tuhon omat kaikista järkytyksistään, joista juuriston rikkoutuminen oli varmasti suurin, sillä lehtimassaa oli jo melko paljon. Iloinen yllätys oli, että kaikki kolme olivat vihreinä ja kohtuullisen reippaina, vaikka toki lehdet vielä vähän lurpattavat. Mittareiden mukaan yöllä kasvihuoneen sisällä lämpö oli laskenut alimmillaan + 6 asteeseen ja harsoteltassa alin lämpö oli ollut + 12 astetta.

Tästä intoutuneena siirsin loputkin kurkut jo eilen kasvihuoneeseen, jos nämä maaliskuussa kylvetyt kurkut ryhtyisivät kasvamaan rotevampina paremmissa olosuhteissa. Yhden taimen kohdalla kävi onnettomuus ja varsi meni poikki aivan juuresta, joten tämä taimi menetettiin. Kasvihuoneessa  on nyt elämästään taistelemassa yhteensä 6 kurkkua, kolme molempia lajeja. Kurkku on arka kylmälle, joten tämä tarina ei ole vielä kirjoitettu loppuun, juonen käänteitä voi tulla suuntaan tai toiseen.

Tämän kokeilun tulevat vaiheet kertovat, oliko ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun ryhdyn kurkun suhteen näin varhaiseen esikasvatukseen. Vaivannäöstä toivoisin saavani varhaista satoa, mutta tämän suhteen on vielä turhan aikaista riemuita. Huomenna kylvän vielä kolme siementä :). Kurkkujen tarina siis vielä jatkuu....

Lopuksi perunoiden iloiset kuulumiset. 23.3. multaan laitetut kolme perunaa porskuttavat iloisesti (kuvassa takana). Perunat ovat tuuheutuneet niin, että täyttävät koko laatikon tilan. Edessä kolme laiheliinia ovat 2,5 viikkoa myöhäisempää sarjaa, näitä laitoinkin 8 kpl samaan aikaan.

Ensi yö on varmaan ennätyskylmä, saa nähdä miltä tilanne kasvihuoneessa huomenna näyttää.

UUSIA PUITA

Scillat lisääntyvät nurmikossa monin paikoin eri puolilla puutarhaa

Viikon sisällä multaan ovat päässeet kaksi tuurenpihlajaa, toinen kotiutui viistosti vajaan 10 metrin päähän riippajalavasta puutarhan itärajalle ja toinen arboretumiin. Varmaan muistattekin, että meikäläisen "arboretum" on vasta lapsenkengissä - ehkä lähinnä kapalovaiheessa.

Tuurenpihlaja alkaa availla silmujaan

Lisäksi istutettuna ovat koristeomenapuu ”Aamurusko” ja paratiisiomenapuu ”Dolgo”, nämä laitoin uuden (vielä kesken-eräisen) "ruusutarhan" takaosaan. Ruusutarhassa ovat tässä vaiheessa kasvamassa pensasruusuista tarhakurtturuusu "Sävel" ja "Sointu" sekä teresanruusu rosa Therese Bugnet kera useamman neilikkaruusun F.J. Grootendorstin. Kunhan näen näiden kukintojen yhteensopivuuden, päätän jatkosta tarkemmin. Olenko ymmärtänyt oikein, että edellämainitut ruusut eivät tekisi niin hanakasti juuriversoja? Voimakkaasti juuriversoja tuottavat pensasruusut yritän sijoittaa toisaalle.

Puutarhassa on meneillään sellainen työmaameininki, joten kauniita kuvia ei ole myllerryksestä luvassa. Miten onnistunkin aina levittämään kaikki työvälineet, kalkkisäkit jne. ympäriinsä? Kuviin en muista myöskään panostaa kesken urakoinnin, yleensä olen myös jokseenkin mullassa, joten hyvä jos kännykän saan kaivettua taskusta kuvausta varten.

Pikkukäenrieskaa löytyy myös nurmikon seasta monin paikoin

Tänään on  istutusvuorossa ruusuorapihlaja, sirotuomipihlaja ja vielä yksi koristeomenapuu. Lisäksi kaikkea muutakin, mistä raportoin myöhemmin. On hauskaa saada istutuksia tehtyä jo näin huhtikuun puolella.

Multakuorma saa myös hymyilemään. Tänään kuorma-auto toi 17 tonnia ihanaa puhdasta multaa, joten eikun hommiin mars!

NYT JÄNNITTÄÄ

Alkanut viikko muutti tuulen miellyttäväksi ja sää on suosinut puutarhahöperöä. Olen ollut koko päivän ulkopuuhissa ja illalla sen huomaa selkäruodossaan. On nimittäin lapio heilunut ja multaa siirtynyt paikasta toiseen.

Osa teistä ehkä muistaakin, että kyselin kokemuksia riippajalavasta. Olen hyvin kiitollinen Riinalle blogista Versoja Vaahteramäeltä,  Riina vastasi kysymykseeni ja rohkaisi tekemään tämän hankinnan, joka on ollut haaveissani. Kiitos Riina!

Tilasin taimen ja sain upean yksilön. Mittanauhaa en käyttänyt, mutta rungon korkeus näyttäisi olevan noin 3 metriä. Ainakin kaunista latvusta saa katsoa niska kenossa ylöspäin :). Melkoinen toimenpide oli saada taimi pakattua peräkärryyn turvallisesti, ei nimittäin mahtunut 2,70 metriä pitkään peräkärryyn. Onneksi mieheni oli mukana ja sitoi ruukun aisan "päälle" liinoilla, minä ja myymälän puutarhuri suunnittelimme latvukselle suojan matkan ajaksi. Melkoinen viritys, mutta onnistuimme kuljetuksesta ilman vaurioita.

Kuvia on vaikea ottaa, mutta muutaman nappasin kännykällä istutuksen jälkeen. Olen aivan haltioissani latvuksen kauniista muodosta ja jännittää kovasti nähdä, miten kasvu alkaa (toivottavasti alkaa). Koska riippajalavan latvuksesta tulee kookas, on puu tuettava hyvin istutuksen yhteydessä. 

Laitoimme kolme vahvaa tukiseivästä, toivon tämän tuen olevan riittävä. Maa on tällä alueella tuoretta ja suurta istutuskuoppaa kaivaessani möyhin olemassa olevaa ruokamultaa ja lisäsin vielä uutta istutusmultaa. Riippajalavan istutimme sunnuntaina, sen jälkeen tällä alueella on tapahtunut paljon muutakin, mistä kerron myöhemmin.

Mieheni teki laudoista kasteluputken, jotta taimea pääsee katselemaan myös suoraan juuristoon. Olemme laittaneet tällaisia kastelusysteemejä monelle istutetulle puulle ja minusta idea on ollut hyvä. Ajatuksena on siis, että veden saa menemään suoraan juuristolle ja puu ymmärtää kasvattaa juuriaan alaspäin. Tietysti kastelen alkuun juuripaakkua myös päältä päin. Pitää jälkeen varautua kuivaan kesään.

Riippajalava asustaa siis puutarhan itälaidalla. Yllä olevassa kuvassa lehdetön latvus häviää taustaan. Kastelukannun vasemmalla puolella olevat pensaat lähtevät pois. Nämä ovat vanhoja ja erittäin hankalasti vuohenputken ja juolavehnän valtaamia karviaisia ja mustaherukoita. Karviaisia kitkiessä tietää kitkeneensä - niin täynnä piikkejä ovat sormet sen jälkeen.

Lupaavalta näyttää myös viime vuonna istutettu rusokirsikka pullistuvine silmuineen. Voi, kunpa näkisin muutaman kukankin tänä keväänä.

Sää on hieno edelleen, eli mars kaivamaan!

KYLMÄ JAKSO HIDASTAA

Kylmä jakso hidastaa sekä puutarhaa että tarhuria. Tänäänkin tuulee niin rajusti, ettei tahdo nähdä eteensä, kun hiukset tulevat pipon alta silmille kaiken aikaa. Mielessä on monta tehtävää, mutta on vain joutunut vielä odottamaan tämän kylmän säätilan vuoksi. Uuden istutusalueen kimpuun en ole vielä päässyt, sillä maa on ollut jäässä nurmikon alta.

Lämpimän pionipenkin pääsin onneksi jo kanttaamaan, siellä maa oli sulanut. Samalla kitkin näkyvät rikat pois ja täydensin penkkiin hieman uutta multaa pilkottujen perennanvarsien päälle. Pionien ympäristölle en lisää multaa, etteivät suutu. Jännittää nähdä, nousevatko viime vuonna laitetut uudet pionit, kurjenpolvet ja loistosalviat kasvuun.

Pionipenkin pituus on 10 metriä, jos mittaa matkan keskeltä penkkiä kahden suuremman omenapuun välillä. Kanttaamalla on helppo laajentaa aluetta ja säätää muotoa. Ennen laajennusta pitää olla taimia, joten olkoon nyt näin.

Myös huvimajan alueella oli kanttaus tarpeen.

Tässä tilanne ennen aloittamista. Nurmikko tahtoo aina itsepäisesti levitä kohti perennapenkkiä.

Eiköhän tällä kanttauksella selvitä jonkun matkaa. Kesällä uusin toimenpiteen tarpeen mukaan. Talvi koetteli myös rönsyakankaalia, lehdistö on aika tavalla ruskettunut, mutta tämä ilmiö on toistunut hyvin monina vuosina ja ihmeesti vihreys valtaa kasvun alettua. Ripottelin tähänkin penkkiin hieman uutta multaa piristykseksi.

Etsimistäni kivistä sain tehtyä kärhökaarelle vievän kivipolun. Polku näyttää uskoakseni mukavammalta, kun vieressä kasvavat perennat täyttävät multatilan ja pehmentävät näkymän.

Kiinnostavaa on nähdä, nouseeko kärhö kasvamaan talven jälkeen - odotus ei ole kovin vahva. Jännitystä mielessä on muidenkin syysistutusten johdosta. Alue ei ole suinkaan valmis, mutta ennen uusia lisäyksiä täytyy katsoa, mitkä jakopaloista ja syksyn ostoksista ovat selvinneet talvesta, keijunkukat näyttävät surkeilta, mahtoiko mennyt talvi olla niille huono?

Täytyy varmaan todeta, että elämme säiden puolesta melko normaalia huhtikuuta? Toivoisin kuitenkin vähän lämpimämpää ja tyynempää jaksoa.

Hyvää viikonloppua teille kaikille!

ESIKASVATUKSISTA MIETTEITÄ

Viimeksi mietin, milloin olisi oikea aika siirtää ensimmäiset (28.1.) kylvetyt amppeli- ja ruukkutomaatit suurempiin ruukkuihin. Päätin kokeilla kahden taimen siirtoa ja istutin ne lopulliseen kasvatusruukkuun, jonka täytin Kekkilän (luomu) tomaattimullalla. En ole kokeillut tätä multaa aikaisemmin, eikä tämä ole maksettu kannanotto. 

Hämmästyin, kun molemmat ”Red Profusion” F1 amppelitomaatit ottivat selkeästi kasvupyrähdyksen. Yllä olevassa kuvassa näkyy ikkunalla kaksi taaempana olevaa taimea, jotka istutin tomaattimultaan 3.4. Näiden vieressä edessä on samaan aikaan (28.1.) kylvetty ja samaa lajia oleva amppelitomaatti, joka vietti viikon pidempään pienessä alkuperäisessä ruukussa. Ero taimen koossa on selvästi nähtävissä. Vaikea kuvitella, että kyseessä olisi sattuma. En sitten tiedä, onko suurempi merkitys mullalla vai kasvualustan määrällä eli isommalla ruukulla? Vahva veikkaus ravinteikkaamman mullan puolesta.

Sain rakennettua ikkunan eteen kolme rivistöä taimille. Nämä isot ruukut vievät tilaa, joten niiden sijoittelu ei ole itsestäänselvää. Nyt kolme kookkainta kelloköynnöstä ovat takarivissä ja edessä pari pienempää kelloköynnöstä sekä paprikat. Paprikat ovat nyt hyvinvoivan näköisiä, mutta saisivat olla suurempia. Vieläkin harmittaa, etten ymmärtänyt kylvää paprikoita aikaisemmin.

Vanhassa salissa on paljon hyödyllistä tilaa esikasvatukseen ja ilma on kasveille sopivan viileä. 

Yläkerrassa olevat tomaatit (4.3. kylvetyt) joutuvat vielä olemaan samoissa ruukuissa siihen asti, kun pääsevät kasvihuoneeseen. Yhteensä tomaatteja taitaa olla 38 kpl. Minä olen todennut Katjan (blogista Päivänpesän elämää) tavoin, että grillitikut toimivat hyvin alkuvaiheen tukina.

Ilma viileni selvästi ja tänään on satanut lunta, mikä tosin sulaa saman tien pois. Takana on kaksi kylmää yötä.

11.4.2020

Perjantain ja lauantain välisenä yönä oli pakkasta -5,3. Perunat olivat kasvihuoneessa ja selviytyivät ilman lämmitintä. Tyhjä laastipalju oli "kupuna" perunoiden päällä ja kaksinkertainen hallaharso vielä peitteli tämän viritelmän. Eilen illalla pakkanen kiristyi siihen tahtiin, että katsoimme turvallisemmaksi hakea perunat kodinhoitohuoneeseen varmuuden vuoksi. Vaikka uusi erä perunoita on jo esikasvatettavana, niin en halua menettää näitä pioneereja :).

IHANAA PÄÄSIÄISTÄ!

Tämä pääsiäisviikon sää on ollut kerrassaan loistava tähän asti. Aurinko on paistanut ja olen nauttinut ulkona sekä lenkkeilystä Ritan kanssa että puutarhatöistä. Tuntuu, että työtä olisi tehtävänä, minne vain katsookin. Toisaalta iloitsen siitä, että on tekemistä ja muistutan itselleni, että kaikkea ei tarvitse tehdä juuri nyt ja kerralla. 

Tuntuu hyvältä, että kasvihuone on siivottu. Lasitkin sain jo pestyä edellisellä lämpimällä jaksolla. Viiniköynnös eli tarhaojukkaviini ”Supaga” näyttäisi olevan hengissä, ainakin silmut ovat lupaavasti pulleat. En vielä oikein osaa leikata oikein näitä viiniköynnöksiä, jätin varmaan syksyllä liian monta haaraa (4) jäljelle, ja olisiko ne pitänyt leikata lyhyemmiksi? Viime kesänä en onnistunut löytämään ”Somerset Seedless” viiniköynnöksen taimea, toivon saavani sen istutettua tänä keväänä sille varattuun paikkaan.

Ensin en ajatellut ostaa yhtään kukkia pääsiäisen johdosta, koska on tämä eristyksen aika. Mutta törmäsin tomaattimultaa ostaessani kerrassaan hyväkuntoisiin ja edullisin sipulikukkiin, joten mieli muuttui nopeasti. Ja onneksi muuttui, sillä näistä on ollut niin paljon iloa, ja saahan nämä kukinnan jälkeen istutettua maahan ja elämä vielä toivottavasti jatkuu monivuotisena.

Sisällä taimetetut perunat pääsivät kasvihuoneeseen 7.4. Tämä varhaisen perunan kasvatus kuuluu myös sarjaan "kokeilut". Kaksi yötä ovat viettäneet harson alla kasvihuoneessa ja näyttävät oikein reippailta. Pitää miettiä, onko laastipalju kannettava vielä suojaa muutamiksi öiksi, jolloin on luvattu enemmän pakkasta. Miten voi perunakin näyttää keväällä näin suloiselta vihreässä lookissaan?

Kärhökaaren uudella alueella on kivipolku ollut työn alla, nyt olen lähinnä kärrännyt kiviä kottikärrylläni paikalle. Saa puuskuttaa ihan urakalla, kun kuormat ovat olleet vähän liian painavia.

Tetenarsissit ilahduttavat portaiden vieressä. Vähän vihreää ja keltaista elämäniloa sammaloituneiden betoniportaiden kyljessä.

Kerrassaan ihmeellistä, että jäät lähtivät järvestä eilen 8.4.2020. Tämä on täysin poikkeuksellista, moista ei ole tapahtunut kertaankaan minun täällä asuessani, eikä miehenikään muista näin varhaista jäiden lähtöä.

Kuvassa näkyy vielä iltapäivällä viimeiset sohjot rannassa, mutta selkä lainehtii vapaana.

Nurmikon keskeltä on noussut muutamia sinne eksyneitä krookuksia, jotka olivat pörriäisten ilona.

Yritin kesken kivitöiden napata kännykällä kuvan surinan keskiössä olevista krookuksista, mutta kuvan kolme pörriäistä ovat vaikeasti löydettäviä. Live-kuvassa ne on helppo nähdä :)

Toivon teille kaikille hyvää pääsiäistä. Ulkoillaan ja nautitaan keväästä, vaikka toisia ei voikaan tavata aikaisempien vuosien tapaan.

TOMAATTIT JA KURKUT KASVAVAT?

Tämä viikko alkoi taas kylmissä ja lumisissa merkeissä, joten olen viettänyt enemmän aikaa esikasvatettavien taimien kanssa. Olen pohtinut, pitäisiköhän kolme tomaateista jo istuttaa isompaan ruukkuun?

Amppelitomaatti "Red Profusion" F1 mahtuu vielä todennäköisesti jonkun aikaa purkkiinsa, mutta vauhdittuisiko kasvu, jos se saisi ympärilleen ravinteikkaampaa tomaattimultaa? Tämä taimi on kylvetty 28.1. Teen varmaan kaikenlaisia tyhmiä virheitä, sillä esikasvatus on vielä kokemusten kartuttamista. Aivan mietoa lannoitelientä (10ml/2 litraa vettä) nämä ovat jo saaneet 1-2 kertaa viikossa, kuinka paljon te lannoitatte?

Kuvasta huomaa, että jonkunlaista kasvua on tapahtunut pimeän helmikuun aikana. Isompi ruukkutomaatti "Vilma" on kylvetty 28.1. ja pienemmän "Vilman" siemen on kylvetty 4.3.2020.

4.3. kylvin matalampien ruukkutomaattien lisäksi myös runkotomaatit: Sungold, Gardener's Delight, Moneymaker, Yellow Submarine, Supersweet 100 ja Ildi. Näistä taitaa osapuilleen kaikista olla kolme taimea kasvamassa.

Kasvihuonekurkku "Passandra" F1 päätti ryhtyä tuottamaan minikokoisia kurkun alkuja. Tänään napsin kylmän viileästi viisi tällaista nuppua pois. Jos nyt vielä vahvistaisi juuristoaan hetken.

Tänään istutin 6.3. kylvetyt kasvihuonekurkut isompiin purkkeihin. Pelkään kurkun taimien katkeamista, jos odottaisin kasvun kovin suureksi ennen siirtoa. Olenko lian varovainen? 

Nyt ikkunalla kasvaa siis 2 kpl kasvihuone kurkku "Cordobaa" ja 1 kpl "Passandraa", nämä siis varhaista kokeilua, mitkä kylvin 28.1. Totta on, että viime keväänä kasvu lähti rotevampana, kun istutin pienet kurkuntaimet suoraan kasvihuoneeseen. Harras toive on, että nämä tuuheutuisivat kasvariin päästyään ja pidempään kehittyneen juuriston ansioista saisin satoa aikaisemmin kuin viime kesänä. Lupaan kertoa tämän kokeilun etenemisestä.

Oikeassa rivissä ovat tänään ruukutetut kurkut 2 kpl Passandraa ja 2 kpl Cordobaa. Kylvöjen välillä oli siis 5 viikkoa 3 päivää. Ikkunalaudalla on muuten kolme perunaa esikasvatuksessa :).

6.3. kylvetyt basilikat ovat kasvaneet aika tiiviisti. Tänään koulin osan kylvöastian taimista (kanelibasilika "Cinnamon" ja maustebasilika "Siam Queen") tilavampiin purkkeihin, loput saivat jäädä paikoilleen kasvamaan  - tosin taimimultaa lisäsin.

Kelloköynnökset kasvavat kohisten, kuten niillä on tapana. Bambukepit ovat vähän päälle metrin korkeat. Olen kääntänyt varoen köynnöksen latvaa tulemaan alaspäin.

Viidakkotunnelmia. Onneksi on tilaa temmeltää näiden kasvien kanssa näinä aikoina.

Aamulla maa oli aivan valkoisenaan ja lunta satoi. Illan vesisade vei lumet mennessään. Odotellaan kevään edistymistä. Voikaa hyvin!