Näytetään tekstit, joissa on tunniste koristeomenapuut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koristeomenapuut. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

TÄMÄ VIIKKO HYVÄSTELI TULPPAANIT



Jostain pitää luopua, että uutta voi tulla tilalle. Näin on tilanne tässä vaiheessa kesäkuuta tulppaanien suhteen. Nämä kuvat on otettu tällä viikolla perjantaina, tänään kiersin katkomassa melkein kaikki tulppaanien varret. Kuvan oikeassa reunassa kukkii purppuraomenapuu 'Rixi'. Vasemmassa reunassa tumma purppuraomenapuu 'Royalty' on vasta aloittamassa kukintansa.



Olin tyytyväinen, että tulppaaneja näkyi samalla silmäyksellä usealla alueella. Tässä etuallalla Sydänpenkin toisen reunan tulppaanit ja kauempana näkyy Granaattipenkin tulppaaneja.



Sama sijainti, mutta tästä kuvasta näkee paremmin, että tulppaanit alkavat olla loppuvaiheessa ja ukkolaukat sitä vastoin oman kukintaansa alkuvaiheessa. Takana näkyy Ruusupuistossa kukkiva 'Aamurusko' purppuraomenapuu.



Samalla voidaankin katsoa sydänpenkin muita kukkijoita. Edessä aluevaltaajana hopeatäpläpeippi, joka kasvaa toisen sirotuomipihlajan juurella. Olen saanut nimikkeellä kääpiökurjenmiekka nuo kurjenmiekat, mutta en tiedä tarkempaa lajia. Vaaleanpunaiset kerrotut tulppaanit sattuivat tosi hyvin näiden kanssa.



Katse käännetty hieman oikeaan ...



.... ja peruutettu taaksepäin. Toisen sirotuomipihlajan juurella kukkivat vaaleanpunaiset rönsyleimut. Kauempana näkyvässä luumupenkkissä kukkivat edelleen arovuokot valkoisena. Näistä tulppaaneista saa viimeisetkin napsia pois huomenna.



Kävellään Graniittipenkin päätyyn. Tämä tiarella on myös hankittu ilman lajinimeä. Pidän siitä kovasti. Takana näkyvistä tulppaaneista on suurin osa jo tiputtanut terälehtensä.



Ruusupuiston portin alla.



Toisesta päädystä katsottuna.



Ihana 'Aamurusko'. 



Riippajalava edessä ja tammi takana. Pieni kokoero.

Tänään oli tosi kiva tavata Hiidenkiven Puutarhassa blogin Minna perheineen. Lämmin kiitos juhannuspionin ja muiden taimien kotiinkuljetuksesta 😊.




lauantai 13. kesäkuuta 2020

VIELÄ VIIMEINEN SARJA KUKKIVIA KORISTEOMENAPUITA




On oikeastaan hyvä, että koristeomenapuut kukkivat hieman eri aikoina, näin kukinnasta saa nauttia pidempään. Minulla on kaksi "Erstaa" paratiisiomenapuuta. Yli 20-vuotias komea yksilö kasvaa pihan etupuolella suuren purppuraomenapuun vieressä. Purppuraomenapuu aloittaa ja "Erstaa" tulee pari askelta jäljessä. Tässä lämmössä kaikki etenee niin nopeasti, että osa puista on jo lopettanut kukinnan, mutta laitan kuvat kuitenkin.




Päätin istuttaa tänä keväänä vielä sisääntuloa kaunistamaan kolmannen purppuraomenapuun. Kunhan pieni ”Hopa” kasvaa, näistä kolmesta tulee mukavasti kuja reunustaman pihaan saapumista. 




Myös huvimajan lähellä kasvava "Erstaa" kukki samalla tavalla.




Aivan huvimajan lähellä korkeuksiin kurkottelee 20-vuotias purppuraomenapuu ”Royalty”, joskus aikoinaan olisi kannattanut katkaista puun latva ja muotoilla näin latvusta, nyt latvaan ei yletä enää millään. Tummalehtinen ”Royalty” erottuu maisemassa kauniisti, mutta en osaa ottaa siitä kunnollista kuvaa.





Ehkä saatte kuitenkin tunnelmasta kiinni?

"Rixi" kasvaa kuvan keskellä olevassa kapeassa istutusalueessa keittiöpuutarhan reunassa.


Keittiöpuutarhan reunaan 2018 istutettu purppuraomenapuu ”Rixi” ei tehnyt tänä vuonna kukkia, mutta näyttää olevan hyvässä kasvussa, joten ehkä ensi vuonna on odotettavissa kaunista kukintaa.

Edessä Rixin hento runko



Rixi ei luontaisesti kasva niin suureksi kuin jotkut muut koristeomenapuut. Ajattelin, että olisi hauska näkymä, kun köynnöskaaren läpi voi katsella koristeomenapuun kukkivia oksia.

Tässä tarhaomenapuu "syysjuovikas" vielä kukkii, pihasyreeni on aloittelemassa

Muutama päivä myöhemmin


Kuten teistä monet ovat todenneet, nyt tapahtuu niin valtavalla vauhdilla. Pihasyreenit astuvat näyttämölle jo ennen kun omenapuut lopettelevat. Täydessä loistossaan ne ovat nyt. Jonkin aikaa oli tarhaomenapuiden juurella valkoinen ”lumipeite” kukkien terälehdistä, samoin jo aikaisemmin kukkineiden koristeomenapuiden juurilla.




Olen iloinen kaikista uusista lukijoista ja kommenteista! Olette oikein lämpimästi tervetulleita blogini pariin seuraaman vanhan kartanon pihapiirin ja puutarhan eloa. Tavoitteena on kunnioittaa ja vaalia tätä historiallista maalaismaisemaa. Historiallista siinä mielessä, että elämää on historian kirjojen mukaan ollut tällä paikalla jo hyvinkin kauan. Tila on ollut kruununtilana jo 1600-luvulla.



Nyt mennään vahvasti lämpimämpää kohti, joten tietää uusien istutusten kastelua. 
Iloa ja valoa teille!

lauantai 6. kesäkuuta 2020

PUITA JA MUITA



Kauan kaivattu ja tervetullut sade on virkistänyt puutarhaa torstai-illasta alkaen. Sade on kyllä lähinnä ollut hienoista sumutusta, määräksi on kertynyt toistaiseksi vain 7,2 mm. Mutta tämä on ollut selvästi kasveille tarpeen. Keittiöpuutarhassa sipulit, herneet ja kumppanit ottivat oikein kasvupyrähdyksen mielissään. Itsekin sain lepohetken päivittäisistä kasteluista ja siirryin sisälle pesemään ikkunoita (vihdoin). 



Omenapuu "Syysjuovikas" talon eteläseinustalla on ollut ihana kukkapilvi


Laitan vielä muutaman kuvan kukkivista puista, sillä pidän niistä niin tavattoman paljon. Malttamattomana haluaisi nähdä viime ja tänä vuonna istutetut puut jo muutaman vuoden suurempina ja tietysti kukinnan sen mukaisena. Onneksi pörriäiset ovat löytäneet omenapuuni, joten satoakin voisi olla luvassa.

Kirsikkapuu "Pohjolan helmi" kasvaa keittiöpuutarhan eteläreunassa



Kaksi vuotta sitten istutettu kirsikkapuu "Schedraja" eli "Pohjolan helmi" aloitti kukinnan ennen vieressä kasvavaa suklaakirsikkaa. Pienestä koostaan huolimatta Pohjolan helmi on ollut suloisesti täynnä kukkia.




Kirsikkakulmassa nousivat syksyllä istutetut Thalia narsissit, valkoiset kirjopikarililjat ja palloesikot aikaisempien perennojen lisäksi. Tähän yritän saada maanpeitekasviksi leviämään rönsytiarellaa ja uutena kasvina sinivuokkoja, joita sain mukavilta "mökkiläisiltä", jotka poikkesivat katsomassa puutarhaa.



Odottelen vielä, näkyykö mitään elonmerkkejä "Rouge Cardinal" loistokärhöstä, jonka syksyllä istutin kärhökaareen. Laitoin varmuuden vuoksi kelloköynnökset kiipeämään molemmin puolin kaarta. Ehkä istutan uuden kärhön, jos mitään ei tule esiin kuukauden sisällä? Epäilin kärhön vointia jo syksyllä.

Edessä keskipenkissä kasvavaa rönsyleimua, kauempana näkyy köynnöskaari

Tässä muutama kuva tänä keväänä pystytetystä köynnöskaaresta. Tällä alueella ovat työt vielä kesken ja multatilaa vapaana ihan liikaa, mutta tehän voitte kuvitella, miltä alue näyttää myöhemmin :).

Toisesta suunnasta katsottuna. Edessä paratiisiomenapuu "Dolgo" ja lisäksi alueelle on istutettu mm. pensasruusuja ja perennoja


Loistokärhö "Omoshiro"
Toisella puolella kaarta kasvaa tarha-alppikärhö "Albina Plena" ja toisella puolella loistokärhö "Omoshiro".  Aika julmalta tuntui katkoa nuput Omoshirosta, juurtukoon ennen kukkimista. Olisi varmaan pitänyt jättää ruukkuunsa vahvistumaan, mutta kaivoin maahan kuitenkin.








Tavoitteena on saada maanpeitekasvit täyttämään multatilan ja rönsyämään osin kivien päälle. Tavoitetta siinä onkin, sillä jakopalat näyttävät niin pieniltä vielä. Yllä kuvassa tukikeppien välissä kasvavat pienet kirsikkaluumupuut. Ai että, nämäkin olisi jo hauska nähdä valkoisen kukkapilven peitossa.



Puista puheen ollen... Istutin uuden kirsikkapuun "Latvian matalan". Kirsikkapuu näkyy kuvassa keskellä. Arvelin, että tässä olisi oikein suojaisa ja lämmin paikka kirsikkapuulle. Vasemmassa reunassa näkyy pari vaahteran oksaa. Joudun varmaan luopumaan tästä vaahterasta, sillä se on vaahteralle tyypilliseen tapaan haljennut keskeltä syvälle ja toisesta haarasta kuolee kaiken aikaa isoja oksia. Puutarhayhdistyksen ihmiset jo viime vuonna uskoivat, että puu ei tule selviämään. Olen tässä harkinnut, että pitäisikö vaahteran viereen istuttaa joku arempikin kirsikka esim. "Kevätsuudelma" tai itselle toinen rusokirsikka jo varttumaan, jotta alue ei vaahteran menetyksen jälkeen näyttäisi niin autiolta? Mieheni arveli, että vaahteran saa kaadettua ilman, että taimi vahingoittuu (sitten kun aika on).



Tässä toisesta suuntaa katsottuna uuden kirsikkapuun sijainti.



Olen ollut oikein tyytyväinen, että viime keväänä kaivoin nurmikon pois graniittikiviportaiden ja raparperin välistä. Syksyllä maahan upotetut matalat graniittikivet asettuivat myös reunaan oikein luontevasti - eikö? Vuoden päästä sammalleimut, ristikit, koreakärsämö jne. täyttävät jo kasvutilan. Raparperin vieressä kukkii sammalleimu valkoisena ja ohotanmaruna on herännyt vähän verkkaisemmin.




Rautatieomenapuun alla on patjarikkoa, hieman kauempana mm. posliinirikkoa ja isorikkoa.



Tässä kuvakulma ylhäältä katsottuna. Lopuksi vielä etupihan purppuraomenapuun kukintaa :)



Teille kaikille hyvää viikonloppua!

lauantai 14. joulukuuta 2019

ISTUTTAMANI PUUT


Ajattelin tehdä hiljalleen puutarhan kasvilistoja. Olisi kiva, että tiedot pysyisivät jossain tallessa, muisti kun näyttää olevan rajallinen. Puiden osalta sarjan aloittikin puutarhan vanhat puut. Nyt siirryn puihin, jotka olen itse tänne istuttanut näiden 33 vuoden aikana.

Terijoensalavan istutin 1987 melko lähelle rantaa, tuolloin puutarhaan oli vasta kylvetty nurmikko ja näkymä oli aika lailla aukea, kasvillisuutta kaivattiin seiniksi ja kerroksellisuutta tuomaan. Muistan vielä, kun menin paikalliseen puutarhamyymälään ja pyysin ehdotuksia sopivasta puusta. Valitsin tämän puu nimen (hmnn..) perusteella, se kuulosti jotenkin kauniilta ;). Valinta ei kyseiseen kasvupaikkaan ollut lainkaan huono, sillä en usko, että jalot lehtipuut olisivat pärjänneet talvimärkyyden kanssa.

Terijoensalava keskellä, mongolianvaahtera edessä oikealla
Terijoensalava on kasvanut nopeasti suureksi puuksi ja se on tosiaan pärjännyt hyvin tuoreessa kasvualustassa. En ymmärtänyt tuohon aikaan kovinkaan paljon puutarhanhoidosta. Löysin ostokseni jälkeen kuvia tästä puusta, enkä halunnut pihaan tiivistä "pallopuuta", joten ryhdyin joka vuosi leikkaamaan lavusta siten, että poistin puun sisälle kasvavia oksia. Ehkä tämä vaikutti siten, että puu muotoutui omaan silmään kauniimmaksi, eivätkä leikkaukset näyttäneet puuta suututtavan. Terijoensalava vaatii suuren tilan, joten se ei mielestäni ole pienten pihojen puu laisinkaan. Huonona puolena on myös, että puu roskaa tavattomasti; kovemmalla tuulella tippuu aina oksia nurmikolle.


Tässä kuvassa ihmisten kanssa näkyy paremmin puun mittasuhteet sekä rungon ja oksiston muoto, mihin uskon useiden vuosien leikkauksien vaikuttaneen. Puussa ei ole kissa vaan ennakkoluuloton koira.

Mongolianvaahtera on pensas, mutta korkeus on täysikasvuisena kuin pikkupuulla. Ensimmäisessä kuvassa näkyvän mongolianvaahteran istutin samaan aikaan kuin terijoensalavan. Ihastuin kovasti mongolianvaahteran heleän vihreään kevätasuun ja kauniiseen ruskaväriin. Joten puutarhasta löytyy suurikokoisia mongolianvaahteroita eri puolilta yhteensä 4. Toinen kuva suuresta mongolianvaahterasta myöhemmin tässä postauksessa.

Metsävaahtera oikealla, vasemmalla näkyy mustamarjaorapihlajan lehdistöä
Metsävaahtera oli suorastaan pakko ostaa, kun kävimme perheen kanssa retkellä eräässä puistossa toukokuussa noin vuonna 2000 ja siellä oli useita hienoja metsävaahteroita kukassa. Vaahteran keltaisenvihreänä loistava kukinta teki suuren vaikutuksen minuun. Tämä puu on minusta ihana ja olen pitänyt tavattomasti sen olemuksesta ympäri vuoden. Nyt olen kovasti huolissani, sillä puuhun on tullut suurien oksanhaarojen väliin repeämä. Luin vasta myöhemmin, että avoimella paikalla vaahtera haarautuu herkästi ja haarojen repeämät ovat tyypillisiä. Repeämä alkaa herkästi lahottaa puuta. Olemme joutuneet parin viime vuoden aikana poistamaan kuivuneita oksia latvuksesta.

Tässä poikamme on ryhtymässä kuivien oksien poistoon syyskuussa 2019
Pienenä ensiapuna laitoimme liinan repeämän kohdalle tukemaan puuta, en tiedä onko siitä hyötyä. Myös yksi oksa, mikä painoi repeämää suuremmaksi, poistettiin. En millään haluaisi kaataa puuta ennen kuin on pakko.

Hevoskastanja keväällä 2018
Hevoskastanja on yksi puutarhan helmi. Sain puutarhaystävältäni Pirkolta pienen hevoskastanjan taimen, minkä hän oli kasvattanut siemenestä. Istutin sen muistaakseni 2000 -luvun alussa. Ensimmäisinä vuosina pieni puu otti vähän osumaa, kun mieheni ei huomannut sitä traktoria kääntäessään. Onneksi puu säilyi hengissä, taisi tosin vähän haarautua. Hevoskastanjan vieressä (kuvassa oikealla puolella) kasvaa unkarinsyreeniaita, mikä on toisaalta suojannut ja toisaalta varjostanut. Ehkä varjostus länsiauringolta on vaikuttanut siihen, ettei puu ole vielä kukkinut? Minkä ikäisenä teidän hevoskastanjat ovat kukkineet ensimmäisen kerran?

Hevoskastanja keskellä, etualalla unkarinsyreeni kukassa, hevoskastanjan takana unkarinsyreenin kukat vasta nupussa.
Unkarinsyreenit ovat noin 4 metriä korkeita ja hevoskastanja on nyt noin 5 metriä. Toivon, että kukinta alkaa, kun latvus pääsee nyt paremmin valoon.


Rantasaunan vieressä kasvaa vuonna 1998 istutettu "Tammelan kaunotar". Tämä valkoisena kukkiva rungollinen syreeni on pikkupuu ja kukinta on ihastuttava.



Edessä oleva puunrunko kuuluu mustamarjaorapihlajalle
Mustamarjaorapihlajan istutin noin 20 vuotta sitten. Moneen vuoteen en sitä erityisemmin huomannut, muulloin kuin törmätessäni sen piikkeihin, jotka ovat erittäin terävät. Puu on ajan kuluessa kasvanut kovasti ja sen kauneus on tullut paremmin esiin. Kesäkuussa se peittyy valkoiseen kukkaloistoon ja on täynnä surinaa, kun kaikenlaiset pörriäiset nauttivat puun antimista. Puun syysväri on kaunis punainen. En ole huomannut kuvata puuta kukkivana.

Mustamarjaorapihlajan syysväri on punainen
Koristeomenapuista ensimmäiset istutin talon pohjoispuolelle noin vuonna 2000, ne näkyvät pian pihaan ajettaessa. Ensimmäisenä tulija näkee valkoisena kukkivan paratiisiomenapuu Erstaan ja toisena on vaaleanpunaisin kukin kukkiva nimetön puu. Sen sain aikoinaan ostettua hyvin edullisesti, koska taimi oli reppanan näköinen ja nimilappu oli kadonnut. Hyvin on kuitenkin kasvanut.

Vasemmanpuoleinen koristeomenapuu on Erstaa, oikeanpuoleisen lajinimeä ei ole tiedossa


Tämä koristeomenapuu on nimetön, mutta kukkii kauniisti

Seuraavana hankin vuonna 2002 rakennetun huvimajan viereen purppuraomenapuu Royaltyn.


Royalty on kasvanut suureksi ja sen kuvaaminen ei ole kännykällä ihan helppoa.


Tässä kuvassa näkyy paremmin Royaltyn sijainti huvimajan vieressä. Samassa kuvassa näkyy hieman puutarhan toinen Erstaa koristeomenapuu pöytäryhmän takana.


Tässä Erstaan valkoisia kukkia. Valitettavasti menetin tuntemattomasta syystä Erstaan lähettyvillä kasvaneen Makamikin. Se oli jo kasvanut mukavan kokoiseksi ja kukki niin ihanasti. Kesän 2018 aikana Makamik yksinkertaisesti kuivui oksa kerrallaan.


Viimeisin, vuonna 2018 istuttamani purppuraomenapuu "Rixi" kasvaa istutusalueella keittiöpuutarhan vieressä. Tässä kuvassa (yllä) se näkyy hyvin hennosti huvimajaa vasten. Vaihdan kuvan, kunhan saan ensi kesänä paremman otoksen Rixistä.


Tarhaomenapuista Syysjuovikas (kuvassa) ja Pirja ovat vanhimmat. Monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen istutin vihdoin omenapuut talon eteläpuolelle rinteeseen, osaksi isoa perennapenkkiä, ja siinä ne ovat viihtyneet hyvin. 


Syysjuovikkaan ja Pirjan keskellä kasvaa 2015 istutettu "Päärynäomenapuu", valitettavasti tarkempi lajinimi puuttuu. Ehkä kyseessä on Tallinnan päärynäomena tai Moskovan päärynäomena. 

Uusin omenapuu tällä alueella on 2019 istutettu "S¨ugisdessert" syyslajike Virosta. Tietojen mukaan hedelmä on punakeltainen, mehukas, raikkaan happoinen ja suurikokoinen. Puu on aikaissatoinen ja satoisa.



Kesällä 2019 istutin myös tarhaomenapuu "Solnyshkon", se on talvilajike. Tietojen mukaan hedelmän pitäisi olla täysin ruvenkestävä, punainen, aromikas, erittäin mehukas ja säilyy jouluun. Puu on aikaissatoinen. Kuvassa tämä taimi näkyy uuden istutusalueen yläreunassa.

Lisäksi kesällä 2018 istutettuja tarhaomenapuita kasvaa keittiöpuutarhan länsireunalla. Siellä lajikkeet ovat "Slava pobediteljam" (myöhäinen syyslajike), "Särsö" (syyslajike) ja "Viurilan ananas" (myöhäinen kesälajike). Omenapuut ostimme Hirvensalmen taimistolta (Omenapuu.com), lajikkeita siellä on huikea määrä.



Luumupuita kasvaa useampi luumupuiden kohopenkissä (yllä kuvassa). Ensimmäiset luumupuut istutin noin vuonna 2000. Lajikkeita on ainakin "Sinikka" ja "Kuokkalan luumu", myös joku muu laji, minkä lajinimen olen hävittänyt. Väentuvan päädyssä kasvaa isokokoinen "Yleinen keltaluumu" sekä syksyllä 2018 istutettu luumupuu "Victoria".
Uudessa graniittipenkissä kasvaa 2019 istutettuina: "Vetraz" venäläinen kirsikkaluumu, "Podarok st. Petersburg eli Pietarin lahja" tämäkin on kirsikkaluumu sekä "Kubanskaja Kometa", mikä on kiinanluumun ja kirsikkaluumun risteytys ja tekee isokokoisia, aikaisin kypsyviä maukkaita luumuja. Nämä kolme lajia toimivat hyvin toisilleen pölyttäjinä. Odotan sadon lisäksi myös keväistä huikeaa kukintaa!



Kirsikkapuita on kaksi keittiöpuutarhan eteläreunalla. Nämä hapankirsikat istutin kesällä 2018. Yllä kuvassa "Suklaakirsikka" näkyy vasemmalla edessä ja "Schedraja eli Pohjolan helmi" on tuettuna vasemmalla. Tässä kuvassa näkyy myös vasemmassa reunassa vanha mongolianvaahtera, toisen mongolianvaahteran latvusta näkyy taaempana terijoensalavan edessä. Vanhoja syreenejä kasvaa huvimajan oikealla puolella.



2019 istutettu sirotuomipihlaja, takana luumupuiden kohopenkki

Tänä keväänä 2019 istutin keskipenkkiin kaksi sirotuomipihlajaa. Lisäksi piharinkiin talon pohjoispuolelle rakennusten suojaan uskaltauduin istuttamaan rusokirsikan. Rautatieomenapuu pääsi kasvamaan kivipengerryksen eteläpuolelle. Uudessa graniittipenkissä kasvaa kirsikkaluumujen lisäksi myös rusotuomipihlaja. Näistä lisään kuvia ja kokemuksia myöhemmin.


Ryhdyin syksyllä 2019 tekemään vanhalle laitumelle arboretumia, katsotaan myöhemmin kuvin ja arvioin, mitä tästä syntyy. Idea kypsyi, kun näytti, että keittiöpuutarha hyötyisi pienilmastosta.

Pohjoisen tuulia toivottavasti joskus tulevaisuudessa katkaisee pieni serbiankuusien metsikkö. Nämä 19 pikkuista serbiankuusta kasvavat vanhan ratsastuskentän lähistöllä. Pihta-alueella on istutettuna 5 koreanpihtaa (kuvassa yllä yksi jo vähän vanhempi taimi), 2 japaninpihtaa ja yksi harmaapihta. 

Lehtipuita edustavat: Kynäjalava (2), taatanpihlaja (1), keltamarja pylväspihlaja "Autum spire" (1), hopeavaahtera (2) sekä pilvikirsikka (6).


Laitumella oleva kallio kaivettiin esiin korkean sekalaisen kasvillisuuden keskeltä. Kuvaa otettaessa istutettuina olivat oikealla siilikuusi, vasemmalla kellokuusama "Kellokas" ja kaksi kartiovalkokuusta. Myöhemmin istutin siilikuusen lähistölle kääpiökataja "Green carpetin". Tämäkin alue on vasta vaiheessa eli ensi kasvukaudella jatketaan töitä.