RUSKAN SÄVYT PIRISTÄVÄT

 

Piharingin rusokirsikka on värjäytynyt punaiseksi. Koristeomenapuissa on keltaoranssi sävy.

Monen pilvisen päivän jälkeen auringon paiste tuo iloa.

Vanhan kivipengermän päällä on mongolianvaahtera, jolla on oranssi väritys.

Mongolianvaahteralle on tyypillistä, että se voi olla punainen, keltainen tai oranssi. Huvimajan takana on toinen oranssi mongolianvaahtera. 

’Royalty’ purppuraomenapuun viininpunainen sävy on aika mehukas tässä näkymässä. Kauempana taustalla vaahtera on myös värjäytymässä omaan syysasuunsa.

Kiven vieressä on kultatyräkkejä, jotka myös saavat ruskavärityksen.

Pergolan vieressä keltaisena loistavat marjaomenapensaat ja purppuraomenapuu ’Aamurusko’. 

Ihan parin kolmen päivän aikana on tuurenpihlaja alkanut vihdoin vaihtaa vihreät lehtensä oranssiin, on jännittävää nähdä, vieläkö väritys muuttuu punaiseen.

Kauempana oikealla pilvikirsikat muuttuvat kaiken aikaa upeammiksi. 

Etualalla ilahduttavat atsaleat.

Keltaisen metsävaahteran edessä on ihana ’Alfredo’ amerikanheisi. Tämä pensas on kaunis koko kasvukauden. 

Edellisessä kuvassa koivuangervopensaita, punatammi ja takana tuohituomi keltaisena.

Yllä olevassa kuvassa rusokirsikat punaisena ja tässäkin näkyy koivuangervojen kaunista oranssia.

Vasemmassa alakulmassa keltaheisiangervo on keltainen myös syksyllä, sen takana vasemmalla punasaarni on aika heleän keltainen. Keskellä kuvaa pilvikirsikka.

On niin kiva kiertää puutarhassa ja arboretumissa ja seurata, miten värit muuttuvat yhä kauniimmiksi. Toisaalta havujen syvä vihreä tuo myös oman kontrastinsa näkymiin. 

Hyvää viikonloppua!

LOKAKUUN ALKU PUUTARHASSA

 

Japaninpihlaja

Kevätkukkien sipulit ja mukulat ovat nyt kaikki maassa ja alkavat toivoakseni juurtua. Olihan siinä hommaa jälleen, mutta helpotuksen huokaus, että tämän tehtävän voi yliviivata tehdyksi.

Daalioiden juurakoiden nosto on myös hoidettu. Kuvassa näkyy ruukkuja ylösalaisin, sillä niissä kasvoi kesän aikana osa daalioista. Keijunkukat eivät ole pakkasöistä piitanneet ja myös hopeaputous on hyvävoimainen.

Tänä talvena aion yrittää daalian juurakoiden talvetusta hevostallissa. Vanha maakellari on jo muutamaan kertaan todettu liian kosteaksi talvetettaville kasveille. Ei tunnu kivalta kaivaa keväällä kellarista täysin homehtuneita kasveja.

Vien hevostalliin myös verijapaninvaahteran ja ruukkuhortensiat. Katsotaan kuinka käy. Suunnittelimme isännän kanssa ruukuille pienen tilan, jossa voi pitää pakkasvahtia ja lämmitystä, jotta kovilla pakkasilla saadaan lämpö pysymään plussan puolella. 

Ajattelin kokeilla myös suklaakosmosten ja sirokesäkynttilän juurakoiden talvetusta. 

Seuraava iso urakka on jänisverkkojen laitto. Siinä kuluu totisesti aikaa, ensimmäiset verkot askartelin perjantaina. Jänisten superherkut esim. omenapuut ja tuurenpihlajat saavat 150 cm korkeat tiheäsilmäiset jyrsijäverkot. Puut ovat kasvaneet sen verran, ettei yksi 2,5 metrin verkko riitä, joten yhdistin kaksi verkkoa, jotta latvus mahtuu verkon sisään. 

Taaempana näkyvä tuurenpihlaja verkon sisällä on vasta hyvin verkkaeisesti aloittamassa syysväritykseen siirtymistä. 

Pieni punatammi on sitä vastoin muuttunut ihan silmissä kaiken aikaa punaisemmaksi. Myös taustalla näkyvä rusokirsikka on oikein kaunis.

Pilvikirsikkoiden väritys muuttuu myös päivä päivältä hehkuvammaksi. 

Lauantaina päivän ohjelmana oli nuorimman lapsenlapsen 2-vuotissynttärijuhlat. Kiva päivä :). Nyt lähden jatkamaan verkkojen urakointia. Tänään on pilvinen poutapäivä, mutta ensi viikolle on ennustettu sateita. 

Hyvää sunnuntain jatkoa ja alkavaa uutta lokakuun viikkoa!