SUUNNITELMIA ARBORTUMIIN

 

Yksi tavoite tälle vuodelle on lisätä arboretumiin maanpeitekasveja siis perennoja. Tähän asti olen lähinnä keskittynyt puiden ja pensaiden istuttamiseen. Kuvassa valkoisena kukkii ihana marjaomenapuu ja sen aluskasvillisuutena on rinneangervoja ja loppukesällä vaaleanpunaisena kukkivia pensashanhikkeja. Tähän ei perennoja mahdu, mutta kevään varhaisia sipulikukkia olen laittanut marjaomenapuun ympärille.

Kuten tiedätte, olen peittänyt kohopenkkejä sahalta saadulla murskatulla kuorikatteella. Tämä kate on ollut ilmaista ja sen tehtävänä on ollut vähentää kosteuden haihtumista ja hieman hillitä siemenrikkojen kasvua. 

Katepinnasta on ollut helppo nähdä maassa kasvaneet rikkaruohot. Viime kesänä kitkin arboretumin niin moneen kertaan, etten edes viitsinyt laskea. Kun pääsin kierroksen loppuun, oli jo aloitettava alusta uudelleen. 

Tässä kuvassa näkyvät paremmin edellisen kuvan matalat 'Hanajima' tarhakellokärhöt rungollisen 'Palibin' pikkusyreenin edessä. Takana näkyy 'Purpurea' pensaskärhö. Nämä kärhöt istutin 2023 ja ensi kesänä niille on varmasti mietittävä paremmat tuet.  Ajattelin siirtää itseltä 'Birch Double' idänkurjenpolven jakopaloja näiden kärhöjen lähistölle, sillä niiltä puuttuvat vielä juuristoa varjostavat perennat. Lisäksi tälle alueelle saattaisi sopia 'Cambridge' peittokurjenpolvi? Lisäksi olisi kiva saada jotain muutakin sävyä lehtien ja kukkien muodossa, ehkä hennon vaaleanpunaista joka sointuisi kauniisti kuvassakin taustalla näkyviin ’Sointu’ tarhakurtturuusuihin. 

'Korte on yksi hankala kitkettävä monin paikoin, myös tässä. En edes yritä kaivaa kortteita juurineen, ne ulottuvat niin syvälle, mutta olen yrittänyt näivettää kasvustoa poistamalla maanpäälle kasvaneen osan tasaiseen tahtiin. Maanpeiteperennojen tulisi olla sellaisia, että niiden väleistä olisi kohtuullisen helppo nyppiä kortteen vihreät osat pois. Tuleeko sinulle mieleen hyviä vaihtoehtoja?

Tässä on muuten yksi viime kesän kuva 'Ainola' puistosyreenistä, jonka eteen pieneen rinteeseen siirsin 'Birch Double' idänkurjenpolvia. Kukinta-aika ja kukkien värit sopivat hyvin yhteen. Sen vuoksi tuli mieleen istuttaa tätä idänkurjenpolvea myös Palibin syreenin lähelle, lisäksi tarpeita on omasta takaa.

Viime vuonna siirretyn ison pöytäkiven ympärille mahtuu vielä kasveja, vaikka aika paljon jo istutin sinne taimia. Jännittää nähdä, mitä kaikkea täältä keväällä pinnalle ponnistaa.

Kuva on otettu kesäkuussa. Edessä oikealla olevassa ”ympyrässä” kasvaa keskellä hopeavaahtera. Sen ympärillä kasvaa pesäkuusia koiliskulmassa, lisäksi kolmessa pienessä ryhmässä kasvaa vaaleanpunaisena kukkivia hanhikkeja joiden väleissä on pari tuiviota. Pensaat ovat vielä pieniä taimia, joten niiden kasvuun on varattava tilaa. Toisaalta taidan laittaa jotain matalia alkukesällä kukkivia maanpeiteperennoja hopeavaahteran ympärille ja ehkä myös lumikelloja, krookuksia tai muita varhaisia sipulikukkia. 

Kuva hämää vähän mittasuhteita, sillä alue ei ole ihan niin pieni kuin se tässä kuvassa näyttää olevan. Monilla istutusalueilla on ollut vuosien saatossa taipumus laajentua, myös tälle saattaa käydä niin. Hopeavaahtera määräsi ensin oman istutuspaikkansa ja sen ympärille piti saada laajempi alue multaa ja kasveja.

Tämä alue sai paljon uusia taimia sekä syksyllä 2023 että kasvukaudella 2024 eli nämäkin pensaat kasvavat kokoa tulevina vuosina. Syksyllä pistin tänne aika lailla kukkasipuleja, toivottavasti ne nousevat kukkimaan keväällä. 

Kuvan vasempaan reunaan toivon muutosta. Olen ajatellut pengertää tämän istutusalueen reunan muutamilla kivillä, joiden väleihin istutan perennoja. Raportoin kyllä edistymisestä, jos saan työn tehtyä.

Tämä kuva on puutarhan puolelta. Tavoittelen arboretumiin sekä matalia maanpeiteperennoja että paikasta riippuen myös hieman korkeampia lajeja. Kuvassa kivien päällä suikertaa hyvin matala 'Albiflorus' nummiajoruoho. Erilaiset ajoruohot voisivat olla hyvä vaihtoehto matalista perennoista, ne ainakin leviävät hyvin ja ovat pölyttäjien mieleen.

Olisi kiva löytää erilaisia hauskasti yhteensopivia maanpeitekasveja, jotka toisivat näkymään monilajisuutta ja visuaalista kiinnostavuutta. 

Nyt on kuitenkin aika lisätä perennan alkuja tuuheutumaan ja peittämään maata. Tämä projekti vie aikaa, sillä arboretumin pinta-ala on noin hehtaari eli 10 000 neliötä. Omana ajatuksenani on valita arboretumiin perennoja, jotka viihtyvät melko itsenäisesti eli eivät tarvitse kovin paljon hoitotoimia sekä sopivat puiden ja pensaiden kanssa. 

Rakenteet

Kuten blogiani seuranneet muistavat, on arboretumissa kaksi pergolaa, kaksi köynnösporttia ja köynnösaita. Tykkään rakenteista ja odotan hartaasti köynnösten kasvavan siten, että vihreys valtaa tukirakenteet. 

Olen jo viime kesästä lähtien haaveillut vielä uusista tukirakenteista arboretumin länsirajan suuren ojan reunalle. Oja on osoittautunut todella tärkeäksi vedenottopaikaksi, joten tarvitsen edelleen tietyin välein kulkuyhteyden ojaan. Isäntä on tehnyt traktorin kauhalla muutamien kymmenien metrien välein minulle helpon vedenottopaikan. 

Muutama tukirakenne köynnöksille voisi tuoda länsirajalle kivaa rytmiä ja haaveilen myös muutamista erilaisista pensaista näiden köynnöstukien lähelle. Tämä saattaa olla pidempi projekti, mutta pystyn hyvin kuvittelemaan, millainen näkymästä voisi tulla.

Haaveilu on onneksi halpaa huvia :). Lumipyryn keskellä voi maalailla kesäisiä näkymiä ja tuoda kevään vähän lähemmäksi. Hyvää viikonloppua!

SUUNNITELMIA PUUTARHAAN 2023

Haaveilen jatkavani oman pienen arboretumini parissa tänäkin keväänä. Tosin budjetti keikahti melkoisesti Rillan leikkauksen ja sen tuomien kustannusten myötä. Toisaalta joka vuosi tulee ikää lisää ja mikäli haluan nähdä puut ja pensaat vähintäänkin muutaman vuoden kasvaneina, ei istuttamista kannata lykätä.

Ilahduin hurjasti, kun lapsemme lupasivat jouluahjaksi järkätä kesällä tänne ammattilaisen dronen kanssa ottamaan puutarhasta ilmakuvat. Miten hienosti keksitty ja niin mieleinen lahja!

Ilmakuvia voi hyödyntää aluekarttaa varten ja tietysti muutenkin. Jippii!

Istuttamista odottava peltosarka näkyy osittain kuvan oikeassa reunassa olevan punasaarnin ja 2022 istutetun sateenvarjojalavan takana

Tieto ilmakuvauksesta innostaa aloittamaan arboretumin laajentamisen pohjatyöt heti, kun peltosarka kestää traktorilla ajelun. Haaveilen, että ainakin istutusalueiden muotoilun pääsisi tekemään ajoissa sekä kasvualustojen valmistamisen puiden istutusta varten. 

Lisäksi suunnittelen arboretumin nykyisen alueen täydentämistä vielä muutamilla puilla ja lukuisilla pensailla. Siirrän hiljalleen maanpeiteperennoja vanhan puutarhan puolelta arboretumin pensaiden ja puiden juurille. Työtä tulee riittämään kaikelle käytettävissä olevalle ajalle.

Talon pohjoispuolelle eli sisääntulopihaan aion tehdä vielä joitain uudistuksia. Aitan kulmassa oleva istutusalue laajenee kanttaamalla taas jonkin verran. 

Keittiön oven vierestä lähtee vanha valtavaksi kasvanut töyhtöangervo pois ja tilalle teen pienen havuryhmän. Ainakin kartiovalkokuusi tulee paikalle, siihen on kätevä laittaa talvella valosarja ilahduttamaan sisääntuloa.

Sain joulukuussa ajatuksen, että laitan ainakin kaksi kartiovalkokuusta ja niille jotain matalampia havuja kaveriksi myös aitan pitkälle sivulle vilja-aitan portaiden viereen. Nyt siinä kasvaa vain vuorenkilpiä.  Pimeä aika kestää talvella valitettavan pitkään ja kaipaan havuja, joihin saan kauniisti valosarjat tuomaan pihalle tunnelmallista valoa. Pidän ihan tosi paljon kartiovalkokuusista, jos et sitä vielä arvannut.

Tässä on elo-syyskuun vaihteessa 2022 aloitettu luumupenkin korjaus vielä kesken. Lisäksi pohdin kaiken aikaa, mitä istuttaisin ruusuorapihlajan juurelle. Olen kaivanut siihen ympyränmuotoisen alueen, joka kaipaisi kaunista sopivan matalaa (max 50 cm) kasvia ympyräksi istutettuna. Kuvan vasemmassa reunassa ensimmäisessä ympyrässä kasvavat vaaleat 'Duchesse de Montebello' rannskanruusut 'Soinnun' vieressä ja edellä mainittu ruusuorapihlaja näkyy takana. 

Myös riippajalavalla (edessä keskellä) on oma ympyränsä, joka on tosin jo laajentunut tämän kesäkuun alussa otetun kuvan jälkeen. Siihenkin kaipaan jotain kauniimpaa aluskasvia. Täältä suunnasta katsottuna ’ympyrät’ näkyvät paremmin. Minua miellyttää täällä ruusupuistossa hieman muotopuutarhan tyyppinen ilme, vaikkei varsinaisesta muotopuutarhasta voikaan puhua.

Syksyllä uudistettu luumupenkki tarvitsee lisää perennoja. Olin laiska ja niiden istuttaminen jäi kevääseen muutamaa syksyllä tehtyä siirtoa lukuunottamatta.

Ruusupuistoon aion siis tehdä lisää istutuksia. Tämä kuvassa näkyvä 'Dolgo' paratiisiomenapuu on toinen Ruusupuistossa asuvista 'Dolgoista'.

Mahtaisinko saada tänä vuonna aloitettua Varjolehdon istutusalueen laajentamisen Terijoensalavan alle? 

Jos saan homman alulle, lisääntyy istutusalue ainakin 12 neliöllä varovaisesti arvioituna. Tietysti tämäkin alue olisi kasvitettava. Osa taimista löytyy itseltä, mutta jouluruusuja ja joitain muitakin ihanuuksia pitää löytää taimikaupoista. Pitää myös miettiä, mitä alueelle sopivia perennoja voi itse kasvattaa siemenestä.

Jos nämä haaveet nimeää suunnitelmiksi, niin olisikohan näiden toteutuminen askeleen verran pidemmällä? 

KUVAMUISTOT PUUTARHANÄKYMIÄ SYNNYTTÄMÄSSÄ

Pohdin valokuvausta edellisessä jutussani ja jäin vielä miettimään kuvien ulottuvuuksia. Puutarhasta otetut valokuvat tuovat toisaalta realistisia näkymiä kuvatusta kohteesta, mutta kuvat voivat myös ilmentää vahvasti tunnelmia. Minulle monet puutarhanäkymät ovat nimenomaan tunnelmia ja vaikuttavat sykähdyttävästi monin aistein. Saanko sitten valokuvaan vangittua tämän koetun tunnelman, onkin ihan eri juttu.

Samalla kuin silmä tavoittaa jotain kiinnostavaa, mikä saa ehkä huokaisemaan haltioituneena, voi tuntea auringon lämmön ja kuulla kimalaisten ahertavan kukinnoisssa. Tuoksut ovat ehdottomasti osa puutarhaa ja välillä kuvia katsoessa, tulee muistikuvana mieleen nämä koetut asiat. 

Haluan aivan ehdottomasti istuttaa erilaisia kasveja siten, että näkymässä muodostuu eri kerroksissa kukkivia alueita, vihreyttä ja runsautta. Suuret istutusalueet ovat kasveille eduksi ja helpottavat myös ’puutarhurin’ työtä.

Ulkoilu heti sateen jälkeen on tuttua puutarhaihmisille. Miten ihana onkaan vetää keuhkot täyteen ja tuntea monet vivahteet tuoksuista. Näkymässä korostuvat eri asiat kuin auringonpaisteessa. Tätäkin kuvaa katsoessani, muistan, miltä tuntui kokea hetken onnellisuus.

Katson usein tarkoituksella näkymiä puiden oksien takaa, moni asia näyttää siten viehättävältä, vaikka onhan toki puolensa myös kauaskantoisilla näköaloilla. Molempia tarvitaan. 

Koen, että viehättävät näkymät tarvitsevat kerroksia. Kukkiva puu on itsessään kaunis, mutta on kiinnostavaa, että sen takana / ympärillä näkyy jotain muutakin silmänruokaa. Voiko olla ihanampaa, kuin kukkiva omenapuu ja sen alla sipulikukkia ja erilaisia maanpeitekasveja kukassa? 

Kun talven aikana selaan omia puutarhakuviani, keksin usein monia parannusta odottavia kohtia. Välillä aivan yllättäen olen keksinyt ihan uuden ajatuksen, mikä ei ole kesän aikana tullut lainkaan mieleen. Tämän vuoksi on hyvä olla paljon kuvia, joita voi katsoa puutarhan nukkuessa talviuntaan. Ja on inspiroivaa katsoa toisten kuvia ihanista puutarhoista, valtavan inspiroivaa!

Tarkan realistiset kuvat puutarhan jostain kohdasta helpottavat suunnittelua ja pohdintaa toteutettavasta muutoksesta, tämän vuoksi tällaiset kuvat ovat hyvin tärkeä apu. Niitä pitäisi olla eri suunnista otettuna ja mielummin liikaa kuin liian vähän. Toisaalta tunteita herättävät kuvat laukaisevat itsessäni vielä varmemmin inspiraation ’vyöryn’ ja alan kuvitella, mitä tarvitaan, jotta voisi saada kasveilla tai rakenteilla aikaan kuvan tunnelman.

Onko tämä millään lailla tuttua sinulle, vai olenko jotenkin kummallinen?

MITEN SUUNNITTELEN UUDET ISTUTUSALUEET?

Sain tämän aiheen pohdittavaksi Minnalta blogista Hiidenkiven puutarhassa. Minna kysyi, teenkö suunnitelmat paperille vai pohdinko suoraan paikan päällä. Lisäksi hän halusi tietää, kuinka uuden istutusalueen suunnitteluprosessi etenee ennen kuin lapio iskeytyy maahan. Kiitos kivasta aiheesta.

Kysymystä miettiessäni totesin, että minulla on suunnittelussa kaksi eri tapaa ja tässä alla esittely näistä molemmista.

Kasvi tai kasvit käynnistävät suunnittelun

Usein lähtökohtana on tarve saada uusi tai uudet kasvit istutettua jonnekin ja sitten täytyy ryhtyä ihan huolella miettimään, mikä olisi juuri niille paras paikka. 

Minulle tulee usein pakottava tarve saada hankittua joku puu, pensas tai perenna, johon olen törmännyt puutarhamyymälässä tai se on iskeytynyt verkkokalvolle blogien myötä tai muuta kautta.

No, siinä se kasvikaunotar sitten istuu purkissaan ja alkaa armoton pohdinta etsiä 'hänelle' arvoisensa paikka. Tämän työn aloitan etsimällä tietoa. Onneksi nykyään kaikkien kotipuutarhureiden on mahdollista saada tietoa netin syövereistä. Yritän hakea tietoa useista lähteistä ja lisäksi kokeilen aina, löytyykö kokemuksellista tietoa tai tarinoita blogien parista. 

6.5.2019 rautatieomenapuun istutus 

Yritän löytää kuvia mahdollisimman paljon, koska haluan nähdä, millainen pikkutaimesta tulee vuosien myötä. Erityisesti haluaisin löytää kuvia, missä näkyy kyseinen puu, pensas tai perenna hieman kauempaa kuvattuna (kasvutapa) ja ihan erityisen hauskaa on löytää kuvia, missä kasvia esitellään erilaisten kasvikumppaneiden kanssa. 

Tällaisista kuvista saa mielestäni valtavasti informaatiota ja oivalluksia kyseisen kasvin luonteesta. Jotain samanlaista kuin siinä, että me ihmiset olemme toisillemme peilejä. Parisuhteessa ja ystävyydessä oppii valtavasti itsestä toisen kautta katsottuna. 

Posliinirikko nuppuvaiheessa, taustalla keltamaksaruohoa

Joku itsessään hyvin vaatimaton kasvi on ihan täydellinen sopivassa paikassa tai yhdessä sopivan kasvikumppanin kanssa, molemmat tuovat toistensa kauneuden ja parhaat puolet esiin. 

Lähtökohta on kuitenkin löytää kasvin toivomat olosuhteet eli ei varjon kasvia kuivaan paahteeseen tai päinvastoin. Tärkeää on myös selvittää, haluaako kasvi kalkittua maata vai mielummin hapanta.  Aika monet viihtyvät puolivarjossa  ja kohtuullisen hyvässä puutarhamaassa, mutta nirppanokkia tai pitäisikö sanoa ’arvonsa tunteviakin’ löytyy. Jos istutusalustaan voi maanparannuksella luoda istutettavalle kasville mieluisan kasvupaikan, se yleensä palkitsee kestävällä kasvulla ja tuo runsaasti iloa tulevina vuosina. Siksi asia ei ole mitenkään vähäpätöinen.

Kun olen opiskellut eri lähteistä löytämäni tiedon, alan pohtia, mistä puutarhani osasta voisi löytyä mieleinen koti istutusta odottavalle kasville. Välillä kasvi sujahtaa helposti jo valmiina olevaan istutusalueeseen, mutta (pieni huokaus) välillä on edessä laajempi projekti. Varsinkin jos kuvien selaaminen on iskenyt inspiraation ja pitää hankkia tälle kasville niitä kivoja kumppaneita.

Tässä jälkimmäisessä tapauksessa alkaa ankara kaivaminen ja alan muokata uutta aluetta mielellään jonkun aikaisemmin paikalla olevan alueen kylkeen laajennuksena. Pyrin lähes aina tekemään suuria yhtenäisiä alueita, koska kasvit viihtyvät paremmin yhdessä ja pienet ripellykset nurmikolla eivät ole kovin kannatettavia (ainakaan tässä hehtaarin puutarhassa). 

Sirotuomipihlajan istutus kesken 17.4.2019

Yleensä laitan taimipurkissa olevan kasvin, esim. puun, ajattelemaani istutuskohtaan nurmikolla. Sitten kiertelen katsomassa sitä eri puolilta (yleensä pää kallellaan kuten isäni sanoo). Mittaan puuvartisten kasvien etäisyyden muista vastaavista kasveista ja tutkailen, riittääkö etäisyys myös kasvin kasvettua aikuiseksi. 

Melkein aina ensimmäinen ajattelemani kohta on liian lähellä muuta istutusta, sillä kauempaa eri puolilta katsoessa alkaa hahmottaa, että suureksi kasvaessaan kasvi tarvitsee enemmän tilaa ja ’ilmaa’ ympärilleen voidakseen kasvaa luontevasti. 

No, sitten siirrän taimipurkkia taas metrin eteenpäin ja aloitan uuden kiertelyn. Kun oikea paikka löytyy, alan kantata nurmikkoon penkin reunoja siten, että kasvi on uuden alueen sisällä ja saa sopivan mulloksen ympärilleen. 

Sirotuomipihlaja paikoillaan 2019, istutusalue laajeni vielä ympäriltä ja puu sai tukikepit. Poistan aina puita taimipurkissa tukevan bambukepin  ja alhaalla olevan hautovan runkosuojuksen.
 

Seuraavaksi parannan uuden alueen kasvualustaa kasvin toivomaan suuntaan. Koska meillä kasvaa nurmikossa vaikka mitä yllätyksiä, poistan nurmikon kokonaan ja vien tuppaat jonnekin toiseen kohtaan, missä tarvitaan täytettä. 

Tuon uudelle alueelle kompostia, usein upotan maahan syksyllä tippuneita puiden lehtiä, kalkitsen tarvittaessa ja mikäli kasvi kaipaa runsaasti ravinteita, laitan syvälle varastolannoitukseksi esim. hevosen lantaa, kanankakkaa, luujauhoa tmv. Nämä varastolannoitukset laitan niin syvälle, ettei kasvi ensimmäisenä kasvuvuotena todennäköisesti yllä juurillaan niihin. Teen kohopenkkejä, koska meillä talvimärkyys voi koitua monelle kasville kohtaloksi. Kohopenkissä huomioin, että maa painuu aina. 

Kun uuden kasvin /kasvien vaatima laajennusosa on valmis, on yleensä aina tyhjää multatilaa ilmestynyt puuhan myötä, joten sitten alkaa hauska pohdinta, mitä uutta kivaa voisi laittaa kasvamaan. 

Yleensä hyödynnän oivan mahdollisuuden ja hankin itselleni uuden taimen (tai muutaman)  tai sitten jaan itseltäni sopivia perennan alkuja. 

Suunnittelun lähtökohtana tarve saada uusi istutusalue tai muuttaa joku alue / osa puutarhasta uuteen käyttöön

Viime vuosina olen perustanut uusia istutusalueita myös tarpeesta saada joku puutarhan alue kauniimmaksi. 

Jalosyreeni 'Belle de Nancy', loistokärhö 'Omoshiro' ja pikkujasmike 'Snowbelle'

Tällaisia suurehkoja uusia alueita suunnittelen yleensä jo talven aikana. Ensin yritän päättää, mikä olisi se alueen tärkein kasvi (tai kasvit), minkä ehdottomasti haluan mukaan. Selvitän kyseisen lajin kasvupaikkatoiveet ja sen kautta alan etsiä sopivia kumppaneita samoihin olosuhteisiin. 

Minna kysyi, teenkö suunnitelmat paperille? No, minulla on puutarhamuistiinpanoille vanha kovakantinen ’tilikirja’, minne vähän piirustelen suunnitelmia ja lähinnä kirjoittelen mielessä pyöriviä kasvivalintoja ja löytämiäni tietoja kasvien kasvupaikkatoiveista. En kuitenkaan ole tehnyt tarkasti mittakaavassa suunnitelmia, ainoastaan sellaisen karkean suunnitelman. 

Olen nimittäin huomannut, että minun täytyy nähdä konkreettisesti istutusalue ja aloittaa istutus ensin niistä tärkeimmistä kasveista eli puista ja puuvartisista, jos niitä sisältyy suunnitelmaan. Yritän olla mahdollisimman tarkka, kun valitsen paikkaa istutettaville puille, sillä niille toivon hyvän kasvurauhan ilman siirtelyä. 

Haluan kiertää ja katsoa ’työmaata’ konkreettisesti joka puolelta ja nähdä myös kaikki ympäröivät alueet samaan aikaan. Puiden ja pensaiden istuttamisen jälkeen ovat vuorossa perennat. Hyvin usein uusi istutusalue alkaa muotoutua hieman toisin kuin ensin ajattelin, sillä yritän katsoa, mitä kasvit toivovat näyttääkseen luontevasti hyvältä. Koska en ole ammattilainen, joudun välillä korjaamaan alueen muotoilua moneen kertaan, jotta olisin tyytyväinen tulokseen.

Värit, eriaikainen kukinta, lehtien muoto

Suunnitelmaa pohtiessani ovat keskiössä sointuva värimaailma, lehtien ja kukkien muoto yms. 

Välillä saa raapia päätä, jos kyse on itselle uudesta kasvista ja päätökset joutuu tekemään vain kuvien perusteella. Onneksi sijoittelua voi muuttaa, jos tulee tehtyä virhearviointeja. Tällä tontilla moni kasvi on vaihtanut paikkaansa ja näin tapahtuu varmasti tulevaisuudessakin.

Yritän ajatella kukintaa keväästä syksyyn. Mielestäni puutarhassa on kuitenkin ihan hyväksyttävää, että kaikki alueet eivät kuki kaiken aikaa. Varsinkin, jos löytyy kauniita lehtikasveja ja virkistävää vehreyttä. 

Olen ennenkin maininnut, että omaan mielenmaisemaani sopii, että yleisnäkymä on levollisen kaunis ja värit toisiinsa sopivat. Siitä huolimatta ihailen toisten puutarhoissa vieraillessani väriloistoa ja väri-iloittelua, jos se sopii puutarhan valtiaan persoonaan ja toiveisiin.

Korkeuserot, kerroksellisuus

Tunnelma syntyy usein kerroksellisuudesta ja pienestä salaperäisyydestä. Puiden kaartuvien oksien lomasta pilkottavat kukkivat pensaat ja perenna-alueet, saavat sydämeni läpättämään onnesta. Täällä on jo valmiiksi vanhoja suuria puita tuomassa ajan jatkumoa, nykyään istutan lähinnä kukkivia puita, jotka eivät kasva ihan jättiläisiksi. Yritän huomioida, että puu voisi kasvaa niin, ettei sen varjostaminen alkaisi häiritä tai tukkisi liiallisesti  näkymää. 

Kerroksellisuutta voi saada myös pensailla ja köynnöksillä, onneksi valinnanvaraa riittää.

Graniittipenkissä kivijalkakivet nostavat penkin nurmikkotasosta korkeammalle

Korkeuserot tasaisessa maastossa tuovat vaihtelua. Täällä olen käyttänyt suuria kiviä, jotta luontevat rakenteet toisivat ryhtiä ja rosoisuutta vihreän ja kukkien keskellä. Pidän kivistä tosi paljon.

Köynnöksiä tukevat rakenteet esim. pergolat tai köynnösseinät tuovat osaltaan kiinnostavaa kerroksellisuutta.  Näitä pohtiessani yritän miettiä, että kyseiset rakenteet sopisivat luontevasti omaan puutarhaani. Monet rakenteet, joita ihastelen näkemissäni kuvissa tai puutarhakohteissa, eivät mielestäni istu tähän meidän puutarhan vanhaan miljööseen. Makuasioita tietenkin.

Pikkuinen arboretumini on hieman oma lukunsa suunnitteluprosessissa. Siellä olen kokeillut myös eri asioita kuin puutarhan 'vanhassa osassa'. Pyrin ensin istuttamaan puita, jotta ne pääsevät kasvun vauhtiin. Etenen puut, puuvartiset pensaat ja perennat järjestyksessä siten, että saisin ensin puuvartisista raameja ja kerroksellisuutta. Märkä maaperä tarvitsee paljon pintakompostoitumista, jotta perennoille ja sipulikukille tulisi paremmat kasvuolosuhteet.

En tiedä, vastasiko tämä pohdiskeluni lainkaan Minnan esittämään kysymykseen? Innostuin vähän rönsyilemään. Tässä on hyvä aihe teille muillekin kotipuutarhureille pohdittavaksi. 

Kiitos joka tapauksessa Minnalle kysymyksestäsi 😊.