TALVEN KOURISSA

 

Johan on jälleen kylmää. Mittari näytti eilen ja tänään aamulla -26,8 astetta pakkasta. Nyt klo 14.00 iltapäivällä näyttää mittari lukemaa -16,6 astetta. Taidan taas pukea vaatteet päälle ja lähteä ulos lenkille.

Aamukävelyllä lumi narskui kävellessä ja hengitys höyrysi.

Laitoin tällä viikolla varjostusverkot paikoilleen, sillä aurinko on paistanut jo muutamana päivänä kylmään talvimaisemaan eli on parasta suojata kevätahavalle arat havukasvit.

Lumikuorrutetut talventörröttäjät ovat kauniita taideteoksia. Tässä esittäytyy purppurapunalatva talviasussaan.

Yläkerran taimipöydälle on jo kertynyt muutamia taimipurkkeja. Microdwarf kääpiötomaattien sirkkalehdet ovat vielä kovin pikkuisia, mutta koulin jo taimia paistattelemaan kasvilamppujen ja auringon valoon.

Hyvää tammikuun viimeistä päivää ja alkavaa helmikuuta. Kohti kevättä mennään ja olkoon mieli siitä iloinen!

TALVEN TUNTUA

 

Tallennan tänne puutarhapäiväkirjaan, että uusi vuosi 2026 on alkanut reippaassa pakkasessa. Maanantaina oli hetken jopa -27 astetta mittarissa. Tänään perjantaina mittari näyttää -25,3 astetta, kun hörpin aamukahvia. Isäntä näki lukeman -26, kun laski aamulla koiran ulos.

Lunta satoi viime vuoden puolella noin 10 cm, joten pieni lumikerros on suojana kasveilla, vaikka saisihan lumihuntu olla vähän parempi ainakin arkojen kasvien päällä.

Maisema on näyttänyt aurinkoisina päivinä hyvin kauniilta, mutta minulle riittäisi kyllä pakkasen pienemmät lukemat. Pitkään jatkuneen flunssan jälkimainingeissa kävelylenkit kovassa pakkasessa eivät tunnu oikein mukavilta.

Tänään on lämmitetty uuneja ja onneksi verokirjanpito edistyi melkein valmiiksi.

Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille!

KUULUMISIA

 

Todennäköisesti joudumme kohta taas hyvästelemään auringon joksikin aikaa, sääennusteissa on tulevalle viikolle luvassa pilvistä ja ehkä vähän lumisateita.

Jäätiköt hiekkateillä ja pihapiirin auratuilla alueilla ovat olleet jälleen ikävä tosiasia. Aurinkoinen sää houkuttaisi lenkkeilemään, mutta vain pellolla tai metsässä kahlatessa pysyy pystyssä. Minulla on kyllä nastalenkkarit, mutta matala varsi ei ole hyvä idea, koska osan lenkistä joutuu kahlaamaan hangessa.

Onneksi puutarhassa on vielä lunta, joten käymme metsälenkkien lisäksi Rillan kanssa siellä kiertelemässä, jotta koirakin pääsee liikkumaan ilman sutimista.

Myös arboretumin alueella on helppo kierrellä koiran kanssa. Rilla tykkää kaahailla ja pujotella verkotettujen puiden väleissä. Samalla minä tarkistan, että verkot ovat hyvin jänisten vierailuja ajatellen.

Tänään aamulla oli pakkasta -4,5 astetta ja isäntä kävi tuuran kanssa tarkistamassa, että jää on riittävän paksua kävelylenkille. Rilla tarkkailee tilannetta.

Jäällä olisi viikollakin ollut helppo kävellä, mutta jäiden paksuus ja kestävyys on hieman epävarmaa. Valtaosa järven jäästä on varmasti kantavaa, mutta matalissa virtauspaikoissa saattaa olla omat riskinsä. Olen hieman arka lähtemään yksin retkille saaria kiertelemään, jollen ole varma jäiden kestävyydestä.

Olen valmistellut viime päivinä verokirjanpitoa. Saapahan senkin työlistalta pois. Hartioiden jumitukseen on hyvä lähteä ulos happea haukkaamaan ja liikkumaan.

Rillasta saa lenkeille takuuvarmasti kaverin. 

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

VUOSI ALKOI RAIKKAASTI

 

Tämä viikko on ollut hyisen kylmä. Uudenpäivänä 1.1. pakkasta oli -26 astetta, mutta tiistaina päästiin jo tosiasioiden äärelle, sillä aamulla mittari näytti -31 asteen pakkasta. Sen jälkeen onkin menty näissä lukemissa koko viikko pienin parin asteen vaihteluin.

Ulos pitää pukeutua kuin tönkköukoksi, kerroksia on oltava riittävän paljon. Isäntä kantaa puita uuneihin tasaiseen tahtiin. Vanha talo alkaa jäähtyä usean päivän kylmyyden jälkeen. Pidän sisällä kahdet villasukat päällekkäin, silti meinaa kylmä hiipiä jalkoihin.  Onneksi on mukavia villavaatteita, joita voi pukea päälle myös sisällä. 

Lämmitämme vain kahta huonetta eli keittiötä ja oleskeluhuonetta, muualla talossa on sen verran lämpöasteita, etteivät putket jäädy. Makuuhuone on varsin raikas nukkumiseen, mutta tarkenee hyvin, kun vetää lämpimän päiväpeiton täkin päälle korviin asti.

Rilla ei oikein tykkää pitää toppatakkia kävelyreissulla, se yrittää kaiken aikaa kiskoa sitä päältä pois. Koiralenkkejä on siis päivän aikana useita, mutta sen verran lyhyitä, että Rilla ne sietää. 

Onneksi beauceronin turkki on varsin säänkestävä, mutta onhan -30 astetta tällekin rodulle turhan paljon, jos ulkona vietetty aika venyy liian pitkäksi. 

Olemme tyhjentäneet mummon asunnon nyt melkein valmiiksi, huonekaluja on vielä paikoillaan. Yllättävän paljon kaappeihin mahtuu tavaraa, kun kaiken purkaa pois. Vanhat arvokkaat käsityöt tietenkin säästämme suvussa. Liinavaatekaapista löytyi hienoa kansanperinnettä mm. kangaspuilla kudottuja pellavaisia suuria pöytäliinoja erilaisilla kuvioilla. Pistää miettimään niitä aikoja, jolloin kaikki oli käsityötä. Mikä taito ja vaivannäkö! 

Tavaroiden lajittelua tehdessä monet muistot tulvivat mieleen. Tätä kulhoa mummo käytti marjametsässä ja tämä katettiin pöytään monen monta kertaa, kun hyvin vieraanvarainen anoppini kutsui kahvi- tai ruokapöytään.

Lapsemme saivat itselleen mieleisiä käyttötavaroita, käsitöitä ja astioita, jotka jatkavat elämää heidän kodeissaan ja muistuttavat mummosta. Paljon lajittelimme tavaroita myös kierrätykseen. Uskon, että mummo olisi ollut mielissään, että nämäkin tavarat tai vaatteet, voivat olla iloksi ja tarpeen jollekin ihmiselle.

Kaappien kätköistä löytyi valtavasti valokuvia, jotka oli järjestetty pitkään riviin albumeja tarkoilla merkinnöillä kuvan tapahtumasta. Monta iltaa vierähti, kun katsoimme isännän kanssa kuvia ja muistelemme tapahtuneita. Vanhat mustavalkoiset kuvat ovat todella kiinnostavia ja kertovat ajasta kauan sitten.

Kaikki tämä kaappien tyhjennys ja tavaroiden lajittelu muistutti jälleen itseä siitä, että oli ryhdyttävä siivoamaan omia kaappeja tehokkaammalla seulalla. On eri asia säilyttää vanhaa tai tunnearvolta tärkeää, kuin säästää ihan kaikkea ajatuksella ”jos joskus tarvitsisi”. Meillä täällä vanhassa suuressa talossa on niin paljon kaappeja ja yläkerrassa säilytystilaa, että on liian helppoa varastoida melkein mitä vaan. 

Johan oma jälkikasvu saa hermoromahduksen, jos heidän pitäisi meidän jälkeemme tyhjentää tämän talon kaapit ja varastot. Oma uuden vuoden päätökseni oli käydä selvitystyöhön ja siirtää kierrätykseen paljon sellaista, mitä ei ole tarvittu enää aikoihin. Näissä tavaroissa on suuri osa sellaisia, mitä on meidän avioliiton aikana eri elämänvaiheissa jäänyt tarpeettomaksi. Nämä tavarat eivät ole kulttuurihistoriallisesti tärkeitä ja joutavat päästä elämään elämäänsä joko uusiokäyttöön tai jonkun toisen tarpeeksi ja käyttöön.

Tämän viikon pakkasten aikana olen tehnyt valokuvakirjan mummon hautajaisista ja muistotilaisuudesta, sekin on ollut hyvä prosessi ja tuonut paljon muistoja ja ajatuksia mieleen. Minusta on kiva laittaa painettuun valokuvakirjaan myös tekstejä, näin esim. kukkatervehdysten antajat jäävät muistiin nimien ja heidän lukemiensa ajatusten kanssa. Tänään saan lähetettyä kirjan painettavaksi.

Maisema ulkona on kuin upeasta talvisesta taulusta. Onneksi on paksu lumikerros kasvien päällä, toivottavasti arat lajit selviytyvät lumieristeen alla. Rillalla riittää tutkittavaa omalla tontilla, sillä jänisten jälkiä on joka puolella. 

Hyvää tammikuun jatkoa!

SUUNNITELMIA PUUTARHAAN 2023

Haaveilen jatkavani oman pienen arboretumini parissa tänäkin keväänä. Tosin budjetti keikahti melkoisesti Rillan leikkauksen ja sen tuomien kustannusten myötä. Toisaalta joka vuosi tulee ikää lisää ja mikäli haluan nähdä puut ja pensaat vähintäänkin muutaman vuoden kasvaneina, ei istuttamista kannata lykätä.

Ilahduin hurjasti, kun lapsemme lupasivat jouluahjaksi järkätä kesällä tänne ammattilaisen dronen kanssa ottamaan puutarhasta ilmakuvat. Miten hienosti keksitty ja niin mieleinen lahja!

Ilmakuvia voi hyödyntää aluekarttaa varten ja tietysti muutenkin. Jippii!

Istuttamista odottava peltosarka näkyy osittain kuvan oikeassa reunassa olevan punasaarnin ja 2022 istutetun sateenvarjojalavan takana

Tieto ilmakuvauksesta innostaa aloittamaan arboretumin laajentamisen pohjatyöt heti, kun peltosarka kestää traktorilla ajelun. Haaveilen, että ainakin istutusalueiden muotoilun pääsisi tekemään ajoissa sekä kasvualustojen valmistamisen puiden istutusta varten. 

Lisäksi suunnittelen arboretumin nykyisen alueen täydentämistä vielä muutamilla puilla ja lukuisilla pensailla. Siirrän hiljalleen maanpeiteperennoja vanhan puutarhan puolelta arboretumin pensaiden ja puiden juurille. Työtä tulee riittämään kaikelle käytettävissä olevalle ajalle.

Talon pohjoispuolelle eli sisääntulopihaan aion tehdä vielä joitain uudistuksia. Aitan kulmassa oleva istutusalue laajenee kanttaamalla taas jonkin verran. 

Keittiön oven vierestä lähtee vanha valtavaksi kasvanut töyhtöangervo pois ja tilalle teen pienen havuryhmän. Ainakin kartiovalkokuusi tulee paikalle, siihen on kätevä laittaa talvella valosarja ilahduttamaan sisääntuloa.

Sain joulukuussa ajatuksen, että laitan ainakin kaksi kartiovalkokuusta ja niille jotain matalampia havuja kaveriksi myös aitan pitkälle sivulle vilja-aitan portaiden viereen. Nyt siinä kasvaa vain vuorenkilpiä.  Pimeä aika kestää talvella valitettavan pitkään ja kaipaan havuja, joihin saan kauniisti valosarjat tuomaan pihalle tunnelmallista valoa. Pidän ihan tosi paljon kartiovalkokuusista, jos et sitä vielä arvannut.

Tässä on elo-syyskuun vaihteessa 2022 aloitettu luumupenkin korjaus vielä kesken. Lisäksi pohdin kaiken aikaa, mitä istuttaisin ruusuorapihlajan juurelle. Olen kaivanut siihen ympyränmuotoisen alueen, joka kaipaisi kaunista sopivan matalaa (max 50 cm) kasvia ympyräksi istutettuna. Kuvan vasemmassa reunassa ensimmäisessä ympyrässä kasvavat vaaleat 'Duchesse de Montebello' rannskanruusut 'Soinnun' vieressä ja edellä mainittu ruusuorapihlaja näkyy takana. 

Myös riippajalavalla (edessä keskellä) on oma ympyränsä, joka on tosin jo laajentunut tämän kesäkuun alussa otetun kuvan jälkeen. Siihenkin kaipaan jotain kauniimpaa aluskasvia. Täältä suunnasta katsottuna ’ympyrät’ näkyvät paremmin. Minua miellyttää täällä ruusupuistossa hieman muotopuutarhan tyyppinen ilme, vaikkei varsinaisesta muotopuutarhasta voikaan puhua.

Syksyllä uudistettu luumupenkki tarvitsee lisää perennoja. Olin laiska ja niiden istuttaminen jäi kevääseen muutamaa syksyllä tehtyä siirtoa lukuunottamatta.

Ruusupuistoon aion siis tehdä lisää istutuksia. Tämä kuvassa näkyvä 'Dolgo' paratiisiomenapuu on toinen Ruusupuistossa asuvista 'Dolgoista'.

Mahtaisinko saada tänä vuonna aloitettua Varjolehdon istutusalueen laajentamisen Terijoensalavan alle? 

Jos saan homman alulle, lisääntyy istutusalue ainakin 12 neliöllä varovaisesti arvioituna. Tietysti tämäkin alue olisi kasvitettava. Osa taimista löytyy itseltä, mutta jouluruusuja ja joitain muitakin ihanuuksia pitää löytää taimikaupoista. Pitää myös miettiä, mitä alueelle sopivia perennoja voi itse kasvattaa siemenestä.

Jos nämä haaveet nimeää suunnitelmiksi, niin olisikohan näiden toteutuminen askeleen verran pidemmällä? 

TAMMIKUU KUNTOUTETAAN RILLAA

Tällä viikolla torstai valkeni kylmänä. Pakkasta oli silloin -16,7 astetta, myös loppuviikko on ollut 8-9 asteen pakkasta, tänään sunnuntaina mittari näyttää -11,1 astetta. Lumi kantaa nyt melko hyvin ja kiertelin katsomassa ovatko verkot hyvin paikoillaan. 

Keskellä näkyvä puu on Ruusupuistossa asuva ’Aamurusko’ purppuraomenapuu. Kuten ehkä huomaatte, jouduin syksyllä tekemään valmiiseen verkkoon jatkopalan vanhasta kanaverkosta, koska puun oksisto oli kasvanut sen verran leveäksi, ettei rullassa ollut verkko riittänyt puun ympärille. Tyytyväisenä totesin, että jatko-osa on kestänyt hyvin - ainakin toistaiseksi. 

Isäntä aurasi pellolle ’tien’ ja tätä on hyvä kulkea, koska se ei ole jäätikköä

Rillan olkapäästä poistettiin tähystysleikkauksen yhteydessä laitetut ompeleet 30.12. Mietin etukäteen, mahtaako tämä energiapakkaus pysyä paikallaan toimenpiteen aikana. Homma sujui käsittämättömän hyvin. Rilla hyppäsi tutkimuspöydälle ennen kuin ehdin pyytää. Koira varmaan ajatteli, että tähän hoitopöydällehän aina pyydetään klinikalla ollessa ja siinä on saanut namit palkkioksi. No, siinä Rilla istui tomerasti paikoillaan meidän rapsutellessa ja lääkäri napsi ompeleet pois. Ei mitään ongelmaa. 

Vielä toistaiseksi, 2,5 vk leikkauksesta, on koiralle sallittu kävelymäärä aika rajoitettu. Nyt on ollut ihan hurjan liukasta, monet hiekkatiet ovat jäätiköllä ja jäätä peittää sentti pari lunta, joten ei voi tietää, mikä kohta on liukas. Olkanivelen suotuisan toipumisen onnistumiseksi koira ei saisi liukastella. Isäntä aurasi pellolle mukavan kierroksen, joka menee pienen metsäsaarekkeen halki, tätä on kiva ja turvallinen kiertää.

Rilla on tosin aivan eri mieltä saamistaan ohjeista. Määräyksinä oli: ei hyppyjä, ei loikkia, ei liukastella, ei riehuta, ei tehdä äkkirynnistystä, eikä äkkipysähdyksiä. Rilla on kokeillut näitä kaikkia ja monta kertaa, vaikka on kävelytetty vain hihnassa ja pyritty estämään tällaiset hillumiset.

Yritän varautua loikkaan ja pyrin saamaan valjaiden kahvasta kiinni, jotta saan pehmennettyä loikan alastulon, mutta eihän se aina tietenkään onnistu. Tämä ipana on niin nopea liikkeissään. Rillaa ottaa koville, kun ei saa ulkona leikkiä ja rallatella menemään. Tätä masentavaa hihnakävelyä on jouduttu harrastamaan jo yli kolme viikkoa ennen leikkausta ja vielä koko tammikuu on määräys kulkea siivosti ja aikuismaisen rauhallisesti. Hui hai sanoo Rilla.

Meillä on selkeästi etujen ristiriita. Siis omistajilla ja Rillalla. Toimelias nuori koira haluaa leikkiä, viilettää lumihangessa, loikkia jänisten jälkien perässä ja juosta. Ehdottomasti juosta ja nauttia vauhdista ja elämän riemusta. Tylsät omistajat koittavat saada iloisen pennun huomion ja tehdä kontaktitehtäviä ulkona ja rajoittaa ylikuumentuneita kierroksia. Voi, pojat. Ei ole helppo yhtälö!

Koska sallitut kävelymatkat ovat toistaiseksi vielä aika lyhyitä, menemme usein autolla jonnekin uuteen kiinnostavaan kohteeseen, missä Rilla voi uteliaana katsella ympärilleen, nuuskia paikkoja ja unohtaa loikkimisen, koska haistelu on niin kivaa. Yhden metsätien isäntä aurasi vasta tällä viikolla, joten se on onneksi pohjaltaan mukava, eikä yhtään liukas. 

Olemme myös käyneet tekemässä aivojumppaa kauppakeskuksissa. Siellä tehdyn kävelymatkan aikana saa harjoitella ihmisten, koirien, lastenrattaiden yms. ohituksia ja opetella rauhallisuutta näissä tilanteissa. Aloitus näillä reissuilla on vähän turhan iloista, mutta onneksi Rilla hetken päästä rauhoittuu ja kulkee ihan siivosti. Huomattavasti fiksummin kuin kotona pihalla, sillä omalla pihalla varmaan muistuu mieleen aika ennen ontumista ja vapaus leikkiä.

Kauppakeskuksessa Rilla harjoitteli rauhoittumista, kun joimme itse kahvia. Nämä ovat tärkeitä taitoja tulevaisuutta varten. Edellisen beussimme kanssa saatoimme syödä ravintolan terassilla ja koira nukkui pöydän alla jalkojemme juuressa kaikessa rauhassa ja hipihiljaa. Tämä on matkoilla ihan tarpeellinen ominaisuus. Jotkut todennäköisesti käyvät kauppakeskuksissa ihan muista syistä, mutta me käytämme paikkaa lähinnä koiran koulutukseen ;).

Välillä muistelen haikeana aikuisen koiran viisautta ja miten mutkatonta kaikki oli Ritan kanssa. Rita herätti kaikkialla kulkiessaan ihastelua tottelevaisuudesta ja hyvästä käytöksestä. Tavoite on siis selkeä myös Rillan suhteen, mutta tämä villi otus vaatii aika paljon työtä ennen kuin tähän tavoitteeseen päästään.

Onneksi Rilla on tottunut omaan häkkiinsä sisällä ja viime viikot olemme opettaneet, että häkissä voi rauhoittua, jos muuten kierrokset eivät laske. Joskus näillä koiralapsilla kierrokset ovat ylikuumentuneet ja on autettava rauhoittumista. Rillan kohdalla on lisäksi niin paljon patoutunutta liikunnan tarvetta tämän sairausloman johdosta. 

Jos sisällä tehdyt nenätehtävät ja muut aivojen aktivointihommat (joiden pitäisi väsyttää koiraa), eivät auta ja Rilla yrittää vain heittää lelujaan ilmaan, jotta pääsisi loikkaamaan ne ilmalennosta suuhunsa (voi olkanivel), niin pyydämme koiran siirtymään omaan häkkiin. Ja se onkin ollut nyt oikein hyvä apu rauhoittumiseen. Rilla saa palkkion häkissä makuulle asettumisesta ja ryhtyy melkein oitis nukkumaan. Hetken päästä häkin oven voi avata ja koira jatkaa silti nukkumista kaikessa rauhassa.

Fysioterapeutin tapasimme 2.1. ja onneksi hän totesi Rillan käyttävän tosi hienosti leikattua olkapäätä ja kaiken olevan toistaiseksi hyvällä mallilla. Harjoittelimme fysioterapeutin ohjauksessa kotiharjoituksia, joita pitää tehdä kolmasti päivässä, jotta olkanivel kuntoutuu hyvin.

Onneksi Rilla tekee näitä harjoituksia mielellään ja keskittyy ihan kelvollisesti. Ontumista ei ole enää ollut ja pitää seurata, etteivät jumppaharjoitukset tai asteittain pitenevät kävelyreissut aiheuta uudelleen koiran ontumista, tämä olisi merkki siitä, että olka kipeytyy ja täytyy vähentää liikettä.

Tammikuussa puutarha on talviunilla, joten kirjoittelen sen vuoksi tästä Rillan tilanteesta. Ehkä joku saa vertaistukea, jos omalla koiralla on todettu leikkaushoitoa vaativa ocd. Toivon myös, että myöhemmin voin lukea näitä päiväkirjamerkintöjä ja todeta, että kaikesta kuitenkin selvittiin ja jopa hyvin vilkas ja energinen koira saatiin kasvatettua yhteiskuntakelpoiseksi.

Pikku hiljaa uusi puutarhakausi käynnistyy ja palataan jälleen puutarha-asioihin.