PIENEN ARBORETUMINI KESÄ ON OLLUT SUOTUISA

 

Kesä on koetellut kasveja sekä pitkän kuivuuden, runsaiden sateiden että pitkän hellejakson myötä, mutta ihmeellisesti kaikki näyttää yllättävän hyvältä. Lähdetään kierrokselle keittiöpuutarhan luota. Tykkään todella paljon noista vaalean keltaisista melko matalista auringonkukista. Tuo korkeus sopii minulle hyvin, kukkia on helpompi ihailla, kun ne jäävät reilun metrin korkeudelle.

Keittiöpuutarhan kivipenkissä kukkivat viime vuoden kosmoskukkien ja koristeporkkanoiden siemenistä itsekseen kylväytyneet kukat. Hyvä, että nämä olivat omatoimisia, koska kivipenkin kaikki tsinniat kokivat karun kohtalon alkukesän viileydessä ja menetin ne. Taustalla kukkivat edelleen tuoksuherneet.

Tässä samoja kosmoskukkia. Taustalla on pensasmustikoiden suojaksi tehty "laatikko", jossa jyrsijäverkko pitää rastaat poissa kypsyvien mustikoiden apajilta. 

Myös arboretumin pöytäkiven luona on viime vuonna esikasvatettujen koristeporkkanoiden jälkeläisiä. Katsoin jo keväällä, että maasta näyttää nousevan tutun näköisiä taimia ja ilokseni ne ovat kukkineet jo pitkään.

Eilen kiersin Rillan ja kameran kanssa katsomassa yleisnäkymiä arboretumissa ja tuntuu siltä, että puut ja pensaat ovat ottaneet kasvupyrähdyksen. Varmaan juuret ovat päässeet kohopenkkien alle saviseen kasvualustaan ja kasvit ammentavat sieltä sekä ravinteita että kosteutta. Uusia taimia kastelin, mutta aikaisempien vuosien istutukset joutuivat pärjäämään omillaan. 

Kuvan keskellä vasemmassa reunassa kukkivat 'Color Flash' tarhajaloangervot ja niiden väri toistaa samalla alueella kukkivien Sweet Annabelle pallohortensioiden sävyä. Ihan kuvan etureunassa on keijunkukka 'Marmalade' ja sen oransiin taittuva sävy on yllättävän kaunis. Minulla on kasvamassa näiden pikkutaimia, joita siirrän vielä havujen väleihin. 

Tässä jaloangervojen kaksi ryhmää näkyvät paremmin.Vasemmalla olevan kohopenkin reunaan pitäisi ehkä siirtää jotain perennoja.

Tämän näkymän monet vivahteet olivat aika ihastuttavia isolla näytöllä alkuperäisessä kameran kuvakoossa, mutta kuvan pienentäminen tänne blogiin vie tehoa pois.  Yhtä kaikki, monin paikoin näyttää jo mukavan rehevältä.

Köynnösaidassa kukkii 'William Baffin' köynnösruusu, se on istutettu vuonna 2022. Otin kuvan pysäköintialueen puolelta.

Tarhakurtturuusu 'Louisa Bugnet' Rosa Rugosa -ryhmästä kukkii myös runsaasti tällä hetkellä. Tämän pensaan istutin kesällä 2023 ja tänä vuonna se on kasvanut paljon. Ruusu tuoksuu miellyttävältä ja tälle on erityistä, että ruusun nuput ovat punertavat, mutta kukat aukeavat valkoisina. Ostin tälle tänä vuonna kaksi taimea seuraksi, jotta aikanaan kolmen ruusun ryhmä olisi näyttävämpi.

Köynnösaidan monivuotiset köynnökset ovat pitkistä kuivista jaksoista huolimatta kasvaneet tänä vuonna. En ole kastellut näitä lainkaan. Kuvittelen, että syksyllä köynnösten viereen lisämäni biohiili, komposti ja multa ovat auttaneet kasveja. Tämän aidan vieressä kasvualusta on nimittäin aika kuiva ja kivinen. Aikoinaan isäntä perusti ratsastuskentän pohjan (aidan oikealla puolella) ajamalla sinne monia kymmeniä traktorin peräkärrykuormallisia kiviä ja niitä valui myös kentän ulkolaidoille. Onneksi ratsastuskenttä toimii nyt tarpeellisena pysäköintialueena eikä jäänyt tyhjän pantiksi.

Nyt köynnösaidan viereen istutetut puut ja pensaat alkavat näyttää siltä kuin istutusvaiheessa suunnittelin. Kuvan oikeassa reunassa on kiinanlaikkuköynnös 'Annikki'.

Seison kuvaa ottaessani melko lähellä arboretumin pohjoisreunaa. Selkäni takana odottaa vielä yksi tälle syksylle suunniteltu kunnostusprojekti. Täytyy kurkistaa myös pressun alle, mitä kuuluu viime vuoden kitkemisjätteille. Minulla on ainakin monta uutta laatikollista silputtuja puiden oksia ja lehtiä. Niistä aion sekoittaa lisää kuiva-ainesta seokseen ja ehkä luomulantaa myös tarvitaan?

Olen tyytyväinen, että tämän kevään uudet istutukset ovat hengissä pitkästä hellejaksosta huolimatta. Uskon toiveikkaana, että uudet perenna-alueet näyttävät ensi vuonna jo paljon paremmilta. 

Sen verran kuivuus koetteli pöytäkiven vieressä kasvavia rusokirsikkapuita, että ne ovat jo alkaneet värittyä ruskaan. Istutin puut vasta keväällä 2024, joten niiden juuret eivät vielä ulotu kovin syvälle. Puut kasvoivat viime vuonna ihan hurjasti ja pelkäsin, ehtivätkö ne valmistautua talveen. Mutta kaikeksi onneksi ne lähtivät keväällä reippaina kasvuun ja voivat hyvin. Ruska saattaa olla tänä vuonna hieno?

Kuvan oikeassa reunassa amerikanpihlaja esittelee punaisia marjojaan.

Tänään on sadepäivä ja olen siitä onnellinen. Perennoja istuttaessani maa on ollut niin rutikuivaa, että vesi tulee todella tarpeeseen. Meillä satoi edellisen kerran 15.8. ja sen jälkeen on tullut pari pikkuripsua, joista ei mittariin kertynyt mitään.

Hyvää viikonloppua!

UUSI ALUE JA KÖYNNÖSPORTTI

 

Arboretumin muutokset etenevät vuosi vuodelta pienin askelin, koska kaikkea ei voi tehdä yhdellä keralla. 

Istutin keväällä 2023 arboretumin peltosaralle kolme metsätammea. Kaksi näistä tuli omalle ”kummulle”, jotta tiukka savimaa ei nitistäisi puiden mahdollisuuksia. Kuvassa voi erottaa lehdettömät tammen taimet, joista toinen on Rillan pään takana ja toinen jonkun matkan päässä.

Vielä viime vuonna isäntä toi traktorilla multaa ja kiviä näiden kahden tammen välistä nurmea pitkin. Puita istuttaessani mittasin tammien väliin 8 metrin etäisyyden.

Tiesin jo istutusvaiheessa, että hieman tökerönnäköinen istutuskumpu ei ole lopullinen visio, mutta kaksi vuotta sitten oli tärkeää saada puut juurtumaan. Toivon, että jossain vaiheessa tammet rajaavat kauniisti arboretumin länsireunaa.

Tänä keväänä oli vihdoin muutoksen aika. Kohopenkki laajeni näiden kahden tammen välille ja alueen keskelle tuli portti köynnöksille. Tavoitteena on saada tasaiselle savipellolle vertikaalisia linjoja. Tietysti puut kasvaessaan tuovat niitä, mutta sitä odotellessa on kiva tuoda tunnelmaa myös köynnösporttien avulla.

Isäntä rakensi köynnösportin sivut huhtikuun yhtenä iltapäivänä. Vappuaattona asensimme portin paikoilleen. Nyt kestopuu saa kuivua ja saatan sutia portin tummaksi jo tänä kesänä, jotta se on väriltään yhteneväinen arboretumin ja keittiöpuutarhan muiden rakenteiden kanssa.

Äitienpäivänä pääsin viimein jatkamaan tätä projektia. Asensin ensin portin sisäpuolelle turveharkot reunustamaan kohopenkkiä ja pitämään mullat istutusalueen puolella. 

Istutin köynnösportin betoniverkkoja pitkin kasvamaan lumikärhöt. Savimaan vuoksi kunnostin kärhöjen kasvualustan huolella ja kevensin paikalla olevaa raskasta maata hiekkapitoisella istutusmullalla. Sekoitin istutuskuoppaan myös biohiilikompostia. Toivon, että biohiili imee liian kosteuden itseensä ja kuivina kausina lahjoittaa kosteutta sitten kärhölle. Tein jälleen portin ulkopuolelle istutusalueen kohopenkiksi, mutta nyt tammet asettuvat luontevammin osaksi kokonaisuutta.

Muotoilin uuden istutusalueen portin molemmin puolin kanttausraudalla ja kaivoin todella rikkaruohoisen nurmikon pois, koska tähän tulee paljon perennoja. Työtä tehdessä realisoitui, miten raskasta savimaata tämä pelto on. Ihan kuin tiiliskiviä olisi irroitellut pois. Onneksi kastematoja oli paljon ja otin ne hellästi irti nurmipaakusta ja laitoin takaisin töihin. 

Kanttasin nurmikkoa kaistale kerrallaan pois ja pitkään käytössä olleesta piikkipäisestä työkalusta katkesi jopa varsi, kun jouduin sen verran voimalla repimään ”tiiliskiviä” irti maasta. Konttasin tätä aluetta aika monta tuntia turpeita kiskoen.

Meistä on isännän kanssa tullut aika käteviä asentamaan robottiruohonleikkurin sähkölankoja uusiin muotoihin. Muutoksen myötä ”Touhu” ajaa nurmen portin alta, mutta muuten kiertää istutusalueen ulkopuolella. Eri vaiheissa kokeililmme, että aluesingnaali toimii, jotta on helpompi jäljittää vika, jos sellainen olisi tullut. Onneksi kaikki sujui ongelmitta. 

Tietysti vaaditaan aikaa, että köynnökset kasvavat verhoamaan porttia ja aikaa tarvitaan myös perennoille, joita istutin tammien ympärille ja kärhöjen viereen kasvamaan.

Näin alkuun uusi kohopenkki näyttää vähän oudolta, mutta uskon sen asettuvan maisemaan samoin kuin arboretumin vähän vanhemmilla alueilla on tapahtunut.

Kuvan vasemmassa reunassa on arboretumin takareuna lännessä. Tämä pitkä sivu kulkee pellon koko mitan. 

Mustaselja ’Cherry Lace’ on uusi tuttavuus, ennestään arboretumissa kasvaa ’Black Lace’ mustaseljoja. Lisäksi toisen tammen ympärillä kasvaa kaistale Grönlanninhanhikkia ja toisen tammen reunalla on keltajapaninangervojen ryhmä. Muutama pallotuija tuo vihreyttä ympäri vuoden ja toimii ehkä myös lumikärhön juurialueen varjostajana, vaikka eivät ne ihan vieressä kasvakaan. 

Näiden lisäksi yritän saada matalia perennoja leviämään tammien ympärille ja vähän korkeampina myös päivänliljoja ja loistosalvian pikkutaimia, joita tilasin Korpikankaalta. Ne tuskin kukkivat vielä tänä vuonna, mutta viihtyessään tämän herkän ametistinvärisen salvian kukkien pitäisi muiden salvioiden tapaan houkutella perhosia. 

Kaikki kuvassa näkyvät alueet ja istutukset (niitä kahta tammea lukuunottamatta) ovat alle vuoden vanhoja, joten uskon kaiken vielä muotouvan silmälle parempaan suuntaan.

Istutin portin köynnöstukiin, lumikärhöjen lisäksi, kaksi kelloköynnöstä molemmin puolin varmistamaan tämän vuoden verheyttä. Kärhöillä menee kuitenkin oma aikansa juurtumiseen ja paikoilleen asettumiseen. Varjostusverkot suojaavat nyt ensi alkuun kelloköynnöksiä auringolta ja tuulelta.

Aivan edessä on tuohituomi, joka kasvaa peltosaran eteläisimmällä istutusalueella. Seuraavana tämän alueen takana näkyy hieman uusi portti tammien keskellä.

Tämä kuva on otettu arboretumin ensiksi tehdyn alueen puolelta, uusi portti näkyy kauempana kuvan keskellä. Uskon ja toivon, että ajan myötä istutusalueet yhä paremmin asettuvat maisemaan. 

Tammiportin alueella kasvavat seuraavat perennat:

• Hopeatäpläpeippi ’Pink Pewter’
• Isomaksaruoho ’Prillant’
• Kangasajoruoho ’Pink Chintz’
• Thymus praecox ’Coccineus’
• Loistosalvia ’Amethyst’
• Maksaruoho ’Coccineum’
• Patjarikko ’Pixie Pan Appleblossom’
• Rönsyakankaali
• Rönsytiarella
• Tarhapäivänlilja ’Pink Damask’
• Tuoksuorvokki ’Dara Freckles’
• Tuoksumatara

LISÄÄ KIVIÄ SAARNIPENKKIIN

 

Arboretumiin saapui lisää kiviä, kiitos taas isännälle traktoriavusta. Kiertelimme hankikannon aikaan peltojen reunoja, sinne on vuosikymmenten aikana siirtynyt pellosta nostettuja kiviä. Sieltä on aika helppo löytää mieleisen muotoisia ja kokoisia isoja kiviä. Ihan kaikkiin ei pääse käsiksi, mutta teimme muutaman aika sopivan löydön. 

On kiva juttu, että kyseiset kivet ovat pitkän ajan kuluessa paistatelleet päivää ja niiden pinta näyttää kauniilta. Kivet ovat ilmaisia ja isäntä sai ne siirrettyä omalla traktorilla ja pienellä puutarvarakuormaajalla haluttuun paikkaan arboretumiin. Tämä siirto tehtiin lumien aikaan maaliskuussa eli traktori ei sotkenut nurmikkoa.

Tiedätte jo, että minä tykkään kivistä. Lisäksi alueella on luonnostaan kalliota ja suuria kiviä, joten uudet kivet sopeutuvat hyvin muiden joukkoon. Isoilla kivillä on mukava istahtaa ja ne elävöittävät minun mielestäni maisemaa. 

Auringon lämmittämät kivet ovat lisäksi kasveille ja pikkueläimille mieleen. Kivet tulivat tämän arboretumin länsirajalla olevan laajan istutusalueen etureunaan puutarhasta päin katsottuna siten, että istutusalue laajeni leveyssuunnassa noin metrin verran. 

Kuvassa näkyy nurmella vihreä robottiruohonleikkurin rajakaapeli. Nostin sen maasta esiin ja asensimme rajakaapelin uudelleen nykyisen alueen muotoa mukaillen. Asennus maahan upottamalla käy helposti kanttausraudan avulla. Eli isäntä kanttasi uran nurmikkoon 30 cm penkin reunasta ja minä konttasin perässä painaen rajakaapelia uraan ja samalla painoin uran polvilla kiinni. Helppoa!

Tälle alueelle kiviä tuli harvakseltaan ja laitoin kivien väleihin terijoensalavasta katkottuja kuivia oksia. Paksut oksat pitävät mullan erossa nurmikosta ja puu saa lahota ajan myötä. Kivien väleihin laajensin istutuspaikkoja erilaisille perennoille ja muutamalle matalalle havulle. Koska pellon hyvin tiukka savinen multa on haasteellinen kasvualusta sellaisenaan, toin nurmen päälle lehtikompostia ja lehtipuuhaketta, jota kääntelin reippaasti saven sekaan kompostoitumaan. Seuraavaksi kerrokseksi päätyi hiekkaista juuririkoista vapaata istutusmultaa omalla biohiilikompostilla täydennettynä.

Sitten oli vuorossa hauskin vaihe eli istuttaminen. Multakuorma (melkein 18 tonnia) saapui 5.5. ja aloitin saman tien kasvualustan muokkaamisen ja taimien istuttamisen.

Tavoitteena oli saada tämän laajan nurmesta noin 40 cm koholla olevan istutusalueen etureuna muotoiltua loivasti laskevaksi nurmikon suuntaan. Haluaisin, että se näyttää lopulta jonain vuonna siltä, että maasto on vain kumpareinen siltä kohdalta. Harpoin alueen mitoiksi pituutta 20 metriä ja leveyttä 4-5 metriä eli vähintäänkin 80 m2.

Tulevaisuudessa perennat ja erilaiset sipulikukat peittävät maanpinnan - näin toivon. Ylimpänä oksiaan ojentelevat tällä alueella kasvavat kaksi lehtosaarnia ja yksi tammi. Matalampina puuvartisina tältä alueelta löytyy riippaokasinen hernepuu ja rungollinen mongolianvaahtera. Erilaisia kukkivia pensaita on paljon ja matalat havut tuovat vihreyttä eri vuodenaikoina. Havujen vihreä rauhoittaa kivasti lehtipensaiden vaihtelevia sävyjä ja kukintaa.

Edellä on siis unelma ja toteutumista voi arvioida sekä tämän että tulevien vuosien aikana. Perennoja siirrän vielä lisää lähiaikoina ja otan kuvia, kunhan puuvartisen silmut puhkeaisivat. 

Toistaiseksi olen istuttanut tähän saarnipenkkiin seuraavat perennat:

• Himalajanesikko ’Gigas’
• Jalokuunlilja ’Curly Fries’
• Kaukaasianmaksaruoho 'Summer Glory'
• Kissankäpälä ’Alex Dugui’
• Komeamaksaruoho 'Herbstfreude'
• Komeamaksaruoho ’Purple Emperor’
• Laukkaneilikka ’Nifty Thrifty’
• Patjarikko ’Purpurteppich’
• Rönsytiarella
• Tarhakurjenmiekka ’Little Bay Denoc’
• Tarhakurjenmiekka ’Black Watch’
• Tarhapäivänlilja Joan Senior
• Tarhapäivänlilja Stella D’Oro
• Tarhavarjohiippa
• Turkestataninmaksaruoho

PUUTARHAYHDISTYS VIERAILULLA

 

Mustialanruusu 'Minette'

Eilen illalla meillä oli Mikkelin puutarhayhdistyksen puutarhavierailu. Olen itsekin jäsen tässä meitä lähimpänä olevassa puutarhayhdistyksessä. Heidän edellisestä vierailusta taitaa olla kolme vuotta.

Puutarhayhdistykset järjestävät paljon mielenkiintoista ohjelmaa mm. luentoja ja retkiä erilaisiin puutarhakohteisiin, joten toimintaa voi suositella. Kuvan Minette ruusu kiittäköön kaikkia eilen meillä vierailleita - oli hienoa, että mukana oli myös monta ensivisiitillä.

On aina kivaa tavata muita, jotka jakavat saman kiinnostuksen puutarhaan. Lopuksi juotiin kahvit /tee  huvimajan alueella. Tarhakellokärhö 'Aljonushka' kukkii köynnöstuessa.

Arboretumin alue oli muuttunut eniten edellisen vierailun jälkeen ja käydään siellä pienellä pyörähdyksellä.

Joltain osin alkaa olla jo hieman rehevämpää, vaikka puhutaankin hyvin nuoresta puulajipuistosta. Kuten eilinen vieras totesi, on kivaa, että alueella on myös tummempia pensaita tuomassa kontrastia vihreään. Tämä kuvan purppuraheisiangervo on 'Tiny Wine'.

Kuvan oikeassa kulmassa on tummalehtinen mustaselja 'Black Lace', se kärsi hieman viime talven kovista pakkasista ja jouduin leikkaamaan korkeimmat oksat pois, mutta onneksi pensas on hengissä ja elinvoimainen. Vasemmalla näkyvä puu on punasaarni, se on istutettu 2021 ja näyttää jo ihan puulta. Takana pergolan luona on vuonna 2022 istutettu sateenvarjojalava.

Olen iloinen, että tänä kesänä 'Early Sensation' syyshortensiat aikovat kukkia ihan runsaasti. Istutin nämä pensaat syksyllä 2021 ja niillä meni jonkun aikaa kotiutumiseen. Ehkä myös viime vuonna niille lisätty biohiilellä täydennetty komposti on tuottanut intoa kasvuun. 

Keskustelimme eilen vieraiden kanssa tavastani lisätä pussista biohiiltä kuivikkeen kanssa lämpökompostoriin. 

Vihdoin kukkiva aidanne alkaa edistyä toivottuun suuntaan arboretumin pohjoisreunassa. Tosin monivuotiset köynnökset eivät ole vielä värittäneet raudoitusverkkoa vihreäksi, mutta onneksi köynnökset näyttävät nyt olevan paremmassa kasvussa kuin viime vuonna. Laitoin näillekin biohiilikompostia, koska paikka on aika kuiva ja vähän karu kasvualustaltaan. Täytyy lisätä kompostia tänäkin vuonna.

Tällä alueella kukkii runsaasti pinkkinä kartanonruusu 'Pikkala' ja sen vieressä sammalruusu Tertinkartano, nämä istutin kesällä 2022. Takana valkoisena kukkii ihana mantsuriankärhö.

Vielä tänne mahtuu kasveja, mutta onneksi tämä arboretumin puoli, mistä aloitimme istutusalueiden muokkauksen 2020, alkaa näyttää jo ihan kivalta. Keskellä näkyvä ruusu on 'Sointu' tarhakurtturuusu.

Onneksi kuivuuteen tuli hieman helpotusta tällä viikolla. Keskiviikkona satoi n. 10 mm ja viime yönä sekä tänä aamuna sadetta saatiin yhteensä 5 mm. Tämä ei suinkaan riitä, mutta on ehdottomasti todella tarpeen. Monet viime viikkojen ennustetut sadepilvet purjehtivat meidän ohi luovuttamatta yhtään pisaraa ja lämpöä on riittänyt helteiksi asti.

ARBORETUM

 

Arboretum eli puulajipuisto alkoi puolivahingossa syntyä puutarhan länsirajalle. Kun vuonna 2018 teimme keittiöpuutarhan vanhan hevoslaitumen puolelle, tuli tarve kohentaa keittiöpuutarhan ympäristöä. Hevosten jälkeen savinen ja kostea maaperä alkoi nopeasti kasvaa viitapihlaja-angervoa, lepikkoa, pujoa jne. 

Aloin niittää ja kitkeä näitä ei-toivottuja kasveja pois. Samalla sain ajatuksen istuttaa kauniita puita tuomaan suojaa pohjoistuulilta. Lisäksi puut ja pensaat parantavat pienilmastoa. 

Keväällä 2020 ryhdyimme oikein toden teolla muokkaamaan kivikkoista laidunaluetta  puistomaiseen suuntaan. Yhdistimme aikaisemmin istutettuja yksittäisiä puita suuriksi yhtenäisiksi alueiksi, joita täydensimme pensailla. Savisen pohjamaan vuoksi istutukset on tehty kohopenkkeihin.

Isäntä pengersi maaston korkeuseroa kauniilla luonnonkivillä. Erilaiset pensaat kukkivat pienessä rinteessä köynnösaidan edustalla. Köynnösaita rajaa arboretumin pohjoisreunan pysäköintialueesta. Köynnösaidan eteen on istutettu monivuotisia köynnöksiä, jotka toivottavasti vuosien myötä verhoavat seinän vihreäksi ja kukkivaksi.

Olemme halunneet tuoda kallion ja  suuret kivet näkyviin osaksi monimuotoista puistoa. Myös lahoavia puiden kantoja ja rungon osia on tarkoituksella jätetty pikkuötököiden asuinsijoiksi. 

Keväällä 2023 laajensimme arboretumin viereisen peltosaran puolelle. Syksyllä 2023 yhdistimme kevään istutuksia jälleen suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja istutin uusia puita ja pensaita. Isäntä rakensi uuden pergolan ja sen ympäristö sai lisää istutuksia. Työ jatkuu keväällä 2024.

Erilaiset pensaat tuovat kukkiessaan iloa myös pölyttäjille. Puiden ja pensaiden lehtien eri sävyillä ja muodoilla on tärkeä arvonsa maisemaa maalatessa. 

Puiden kasvaminen vie aikansa, mutta arboretumin rakenteet mm. kaksi erilaista pergolaa sekä köynnöstuet, tuovat näkymään pystylinjoja. Kunhan köynnökset pääsevät kasvussa vauhtiin, lisääntyy myös vehreys.

Kannon päällä on penkki istahtamista varten. Arboretumissa kävellään nurmipolkuja pitkin, kulkeminen ei ole aivan tasaista matkan varrella.

Erilaisia monivuotisia köynnöksiä  on istutettu 20 kpl tähän mennessä. Yksivuotiset kelloköynnökset täydentävät köynnösten valikoimaa.

Havukasvit tuovat kaunista vihreää lehtipensaiden keskelle. 

Erilaiset jalavat, saarnet, tammet, vaahterat, lehmukset ja pähkinäpuut kasvavat arboretumissa kukkivien pikkupuiden kanssa. Yhteensä puita on istutettu 118 kpl ennen kevään 2024 alkua. 

Tässä arboretumin syksyn 2023 viimeiset istutukset. Talven aikana on ollut aikaa tehdä suunnitelmia tulevan kevään kasvivalintoja varten. Olet tervetullut tutustumaan pikkuiseen arboretumiin. Minulle tämän alueen suunnitteleminen on ollut todella innostavaa. On hienoa nähdä, miten puut ja pensaat kasvavat. Perennojen määrää lisään pikkuhiljaa.