SIIRRYIMME SYKSYYN

 

Rilla odottaa minua tähystyspaikallaan kalliolla. "Hei, joko tulet sieltä, on tarkastettava oma reviiri".

Kalenterin mukaan syyskuu on alkanut ja näin myös ensimmäinen syksyn kuukausista. Kuten olen monta kertaa todennut, meidän tontilla kesä oli vähäsateinen, jopa kuiva. Elokuun viimeisenä päivänä saimme sadetta 12 mm. Tälle viikolle on vielä luvattu hyvin lämmintä säätä.

Aurinkoisinakin päivinä on syksy on selvästi aistittavissa. Ainakin sadonkorjuuta on riittänyt. En ihan muista, milloin viimeksi olisi omenasato ollut näin valtavan hyvä. Omenat ovat suuria ja puhtaita,  olen jalostanut niitä sekä paloina pakkaseen että sosetta keittämällä. Mehua aion myös tehdä mehumaijalla höyryttämällä.

Monet tämän kevään istutukset ovat kasvaneet kesän aikana tuuheutta. Odotan hurmesilkkiheinien syysväritystä, ne ovat jo nyt aika ihania. Kunpa ne selviäisivät talvesta.

Keittiöpuutarhan kulmalla kasvava mongolianvaahtera on kyllä kasvanut melkoisiin mittoihin 36 vuoden aikana. Ihan tarkkaa istutusvuotta en muista, mutta ensimmäisen mongolianvaahteran istutin vuosi naimisiin menon jälkeen 37 vuotta sitten ja tämän kuvassa näkyvän muistaakseni sitä seuraavana vuonna.

Huvimajan vieressä kasvaa purppuraomenapuu 'Royalty' ja vasemmassa kulmassa näkyy osa edellisen kuvan mongolianvaahterasta. Nämä ovat kiva pari koko kasvukauden ajan. Olen iloinen niiden tuomasta kerroksellisuudesta ja tunnelmasta huvimajan lähellä.

Kuten moni blogikaveri on todennut, tämä kesä on ollut kelloköynnöksille erinomainen. 

Kuvan kelloköynnös kasvaa arboretumin portissa maahan istutettuna. 

Keijunmekot ovat kukkineet ihan hurjasti ja kukkivat edelleen. 

Keijunmekot näkyvät matalassa köynnöstuessa oven vieressä ja sen lisäksi ne levittäytyvät roikkumaan ruukkujen reunojen yli - minusta ne näyttävät tosi kauniilta. Etualan koristeomenapuu 'Hopan' pienet tummat marjat sointuvat hyvin kejunmekkoihin ja ruukkuryhmän muihin kukkiin.

AAMUKIERROS ARBORETUMISSA

Aaamuaurinko paistoi lempeästi, kun kiertelimme Rillan kanssa pitkin puutarhaa. Aloitimme arboretumista, siellä ovat monet hortensiat avanneet kukkansa, mutta edelleen osalla ovat kukat vielä nupussa. Etualalla kukkii Sunday Fraise syyshortensia. Takana vasemmalla 'Early Sensation' on alkanut värjäytyä valkoisesta punertavaan.

Rilla katsoo, että mihin sinä oikein jäit. Kärhöt ovat tämän kesän aikana nousseet valtaamaan pergolan tämän puolen verkkoa. Tässä kasvaa rinnakkain tarha-alppikärhö 'Lemon Beauty' ja tarha-alppikärhö 'Cecile'.

Yritän loppukesän aikana tuoda perennojen jakopaloja tähän komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' viereen.

Tästä kuvakulmasta näkyvät tarha-alppikärhöt sivulta päin. Oikealla puolella ensimmäisessä verkossa kasvaa kiinanlaikkuköynnös 'Adam' ja taaempana 'Zilga' viiniköynnös on ehtinyt ensimmäisillä versoillaan jo verkon yläosaan asti. Tuuheutta tarvitaa vielä lisää.

Muutama metri eneenpäin käveltynä. Zilga on oikealla ja edessä kauempana näkyvät mm. 'Early Sensation'  syyskortensiat.

Rilla nuuhkii kukkivaa Pinkachu syyshortensiaa (kasvitieteellinen nimi 'Smhppinka').

Arboretumin puolella meillä on apulaisena robottiruohonleikkuri Touhu. Isoveli Tarmo työskentelee puutarhan puolella. Touhu on Husqvarna Automover 450X NERA. Hyvä apulainen tämäkin. Rilla käy usein haistelemassa Touhun takapuolen, mutta ei ole löytänyt sieltä mitään kiinnostavaa.

Rilla huokailee hidasta etenemistä. Rillan takana viime vuonna istutetut Wim's Red syyshortensiat. Puu on lehtosaarni.

Tämän pergolan raudoitusverkoissa kiipeilevät Amurinviinit. 'Sweet Annabelle' pallohortensiat ovat nyt kukassa.

Kuvan keskellä on kolmen pensaan ryhmä Vanille Fraise syyshortensioita. Täältä päin katsottuna pieni kukkiva pensas on istutettu tänä keväänä. Korkeammat Vanille Fraiset ovat vasta nuppuisia. 

Tämä kuva on otettu aivan vastavaloon. Rilla tähystää kalliolla.

Nauhukset loistavat soihtujen lailla koristeomenapuu 'Aamuruskon' ympärillä.

Jatketaan aamukierrosta myöhemmin. Rillan kanssa toki teimme pidemmän lenkin.

ILOINEN TAPAHTUMA RUSKAN SÄVYISSÄ

 

Syyskuun erikoisen lämpimästä säästä on siirrytty lokakuun viileyteen. Yöt olivat jo hyvinkin nollan vaiheilla syyskuun lopussa, mutta perjantain vastaisena yönä oli ensimmäinen kunnon pakkasyö. Alin lämpö oli mittarin mukaan -2,8 astetta, vielä aamulla kahdeksan aikoihin näytti mittari -1,1 astetta. Kuvassa on pilvikirsikan syksyisiä lehtiä.

Tässä poseeraa piharingin rusokirsikka. Toivottavasti väri ehtii vielä kauttaaltaan muuttua leiskuvaksi ennen kuin lehdet tippuvat pois. 

Sain onneksi syyskuun viimeisen viikon aikana aurinkoisella säällä tehtyä monta ns. pakollista työtä alta pois. Näihin kuuluu verkkojen laitto ja sekin homma on nyt hoidettu. 

Torstaina huvimajan takana arboretumissa kukkivat Vanille Fraise syyshortensiat 'Renhy' täyttä päätä valkoisenaan, ne virkosivat hieman myöhään keväällä, ehkä myöhäinen syysistutus vaikutti asiaan.  Takana näkyy pilvikirsikoita.

Takana näkyvä vanha Grandiflora syyshortensia on ollut jo pitkään punertavassa lookissaan. Edessä ihanainen keijunmekko torstaina kuvattuna.

Tällä viikolla maanantain puolella 2.10 syntyi pojan perheeseen pikkuinen tytär. Olin hoitamassa esikoista eli 1 v 8 kk:den ikäistä söpöliiniä vanhempien ollessa sairaalassa. Nyt olen neljän lapsen mummi, arvokas tehtävä. Pikkuneidin kanssa teimme mm. ulkona hieman lehtien haravointia ja tytöstä oli hauska matkustaa lehtiä täynnä olevassa kottikärryssä. On ilahduttavaa, miten pienestä lapsi saa ilon aihetta. Häntä nauratti kovasti, kun mummi hyppi tasahyppyjä laakeiden maakivien päälle ja pois. Sain monta komentoa topakalla sormenosoituksella, että alahan taas loikkia. Pikkuneidin nauru kannusti mummia  kuntoilemaan. 

Tässä lamoherukan kaunista syysväriä. Arboretumissa lamoherukka verhoaa yhdellä istutusalueella maanpintaa, tätä voisi istuttaa jonnekin muuallekin.

Atsaleat ovat muuttaneet aika punaisiksi. Olen laittanut kaikki atsaleat verkkojen sisään, etteivät jänikset syö niitä talvella. Tässäkin näkyy muuten lisää Vanille Fraise syyshortensioita. Uskon, että ensi kesänä ne kasvavat jo hyvin, tämä kesä on mennyt juurtumiseen.

Rilla tykkää istua kivien päällä, ne ovat hyviä tähystyspaikkoja. Aivan kuvan oikeassa reunassa on tuurenpihlaja. Kuva on otettu perjantaina ja nyt jännitetään, muuttuuko Tuuren väritys kunnolla leiskuvaksi, pientä hentoa punerrusta on jo nähtävissä.

Yritin kuvata kallion päältä näkymää, mutta Rillan mielestä kuva ei ole mitään ilman kunnollista katseenvangitsijaa. 

Arboretumin kaksi uutta keväällä istutettua rusokirsikkaa ovat vielä aivan vihreitä, toinen näistä näkyy vasemmassa reunassa. Olen tosi tyytyväinen, että sain Hankkijalta tehdyn ennakkotilauksen myötä keväällä näin hyvät Tahvosten taimet. Voitte päätellä puun koon siitä, että sitä suojaa 150 cm korkea verkko. 

Kuvan keskellä on punasaarni, jonka syysväri on kellertävä. Olen jo aikaisemmin maininnut, että istutin vuosi sitten sähköpylvään toiselle puolelle piippuköynnöksen. Tänä vuonna se ei ole vielä kasvanut kovin paljon, mutta ehkä se siitä jossain vaiheessa reipastuu ja alkaa verhota sähköpylvään ympärille laitettua kanaverkkoa vihreäksi ja kauniiksi.

Tästä kuvasta näkyy paremmin punasaarnin syysväri. Näitä kasvaa arboretumissa kolme. Tänä vuonna istutin peltosaran laajennusosaan kaksi lehtosaarnia Saaripalstan Sailan saarnijutun innoittamana. 

Minun täytyy myöntää teille, että tykkään ihan hurjasti kävellä pienessä arboretumissani ja kuvitella näkymiä muutaman vuoden päästä. Vastoinkäymisiä toki on odotettavissa, kaikki kasvit eivät selviä, mutta löydän joka päivä monenlaista kivaa ihmeteltävää. 

Rilla tykkää kovasti, että yli hehtaarin omalla tontilla on erilaisia alueita ja monenlaista tutkittavaa. Teemme tietysti päivittäin lenkkejä metsään, mutta lisälenkkeinä Rilla pääsee kiertelemään omaa tonttia eri puolilla ja nauttii myös villistä kaahailusta puiden ja pensaiden väleissä ja nurmikolla.

Lopuksi vielä perjantaina otettu kuva 'Herbstfreude'  komeamaksaruohosta pienen kuuran koristamana. Edessä olevat hennot hörsylät ovat 'Palace Purple' keijunkukan kukintoja. Nämä perennat ovat kivat kumppanit vierekkäin eri kasvukauden vaiheissa.

Eilen perjantaina sää oli mitä kaunein ja aurinkoisin. Tänään tulee vettä ihan täydeltä taivaalta. Sisähommiakin riittää, joten puutarha odottakoon parempaa säätä. Enää ei ole mitään pakollista, joka saisi minut sadetakissa +3,7 asteessa vesisateeseen märissä puutarhahanskoissa touhuamaan. 

Rilla pääsee kyllä metsäkävelylle. Hyvää viikonloppua!

RILLA ON VUODEN VANHA

 

Beauceron Rilla synttäripäivänä 23.5. kukkien kera

Rilla täytti vuoden ja on kuvassa iltakierroksella arboretumin alueella.  Tapansa mukaisesti Rilla yritti ensin laskeutua istumaan pienen kuningasatsalean päälle, mutta pienen vinkaisuni jälkeen se asettui pensaan taakse. 

Jotain edistymistä teinikoiran haastavista vaiheista on tapahtunut eli Rilla on ajoittain hyvinkin yhteistyökykyinen ja oikein tottelevainen, mutta kiihtyy edelleen tosi nopeasti innostavista ärsykkeistä. Tontilla vierailevat ihmiset ovat vallan ihania ja usein pitää rajoittaa aika lailla koiran tervehdyksiä. Sovittu sääntöhän on, että ihmisiä tervehditään neljä tassua maassa, eikä vastaan hyppimällä. 

Muihin koiriin Rilla ei valitettavasti suhtaudu kovin rauhallisesti, vaikka olemme käyneet ’koirakoulussa’ ohjatuilla koulutustunneilla harjoittelemassa toisten koirien ohituksia ja kaikkea arkitottelevaisuuten kuuluvia tärkeitä taitoja. Kouluttajan erinomaisilla ohjeilla ja harjoitustehtävillä sain kokonaan loppumaan monta ikävää tapaa, joita Rilla yritti harrastaa murrosiän keskellä. Koiran ohjaaminen ja opettaminen vaatii vain ihan valtavan paljon kärsivällisyyttä, toistoja ja omaa aktiivisuutta. 

Haista kukkanen - tuumii Rilla

Rillan kanssa on aika mahdotonta tehdä puutarhatöitä, koska se osallistuu kaikkeen tekemiseen erittäin intensiivisesti. Jos minä kitken istutusalueita, Rilla päättää kaivaa viereen kuopan tai päättää osallistua auttavana apulaisena, mutta kasvituntemus on vielä vaiheessa, sillä ylös nousee todennäköisemmin pioni kuin voikukka. Tai sitten koira lähtee iloisesti lennättämään kottikärryistä nappaamiaan saaliita pitkin pihaa. Eihän nuori koira vielä ymmärrä, etten varsinaisesti juuri sillä hetkellä leiki sen kanssa tai järjestä sille aktiviteettia omilla puuhillani. 

Rilla keksii ihan loputtomasti kivaa tekemistä itselleen. On hyvin tavallinen näky, että Rilla juoksee ohi varsin ylpeänä häntä pystyssä suussaan taimipurkki, kastelukannu, hanska tai mitä tahansa löytämäänsä.  ’Jätä’ -komento toimii yleensä, mutta vaihtokaupaksi on nuorelle koiralle annettava hyvä palkka ja kunnon kehut. Onneksi Rillan mielenkiinto istutettuihin kasveihin loppuu, mutta taimipurkissa istutusta odottava pensas on erityisen houkutteleva saalis.

Nyt on alkanut kauan kestävä työ yrittää opettaa Rillalle, että nurmikoilla saa juosta, mutta kukkapenkit ovat kiellettyjä touhupaikkoja koiralle. Saa nähdä, milloin tämä menee ymmärrykseen. Rilla tulee kyllä tottelevaisesti pois istutusalueelta nurmikolle pyydettäessä, mutta loikkaa hetken päästä takaisin, kun näkee jotain kiinnostavaa.

Kasvihuoneeseen koira ei saa tulla. Tämä kuva on otettu 26.4. Aluksi Rilla piti melkoisena kiusantekona, että sen käskettiin odottaa ulkopuolella, kun minä tein hoitotöitä kasvihuoneessa. Nyt asia on jo sisäistetty ja Rilla odottaa ihan tyynesti, että saan tehtävät hoidettua. 

Pelkäsin varhain keväällä, että koiraa ei saisi millään pysymään poissa keittiötarhan laatikoista, sillä talvella Rilla hyppäsi aina tähystämään lumen peittämien laatikoiden päälle. Onneksi oikea-aikainen komento on tuottanut tuloksen ja nyt Rilla antaa kylvettyjen hyötykasvien kasvaa rauhassa. Toivottavasti tämä tilanne jatkuu tästä eteenpäinkin. Rilla saa kyllä oikeasta toiminnasta hurjasti kehuja ja kiitoksia… palkkionameja unohtamatta.

1.5.2023

Oma ranta on Rillasta kiva asia. Rannassa voi käydä juomassa ja vilvoittelemassa tarpeen mukaan. Erittäin paljon Rillaa kiinnostavat joutsenet ja muutkin linnut, mutta linnut pyrähtävät lentoon niin nopeasti, ettei niitä pääse lähelle. Joutsenet ovat hyvin itsetietoisia, eivätkä piittaa koirasta vähääkään. Asento ei ole oikein kuvauksellinen, mutta koira keskittyy juuri nakertamaan löytämäänsä risua.

Meillä on ehkä Rillan kanssa hieman eri näkemys puutarhakoiran roolista ja tehtävistä, mutta Rilla on omasta mielestään varsin tarkkaavainen luonnon tutkija. Tässä kuvan tilanteessa oli kiinnostuksen kohteena joku ötökkä.

Kamerani on liian hidas kuvan laukaisussa, joten harvoin saan Rillasta kunnollisia ja tarkkoja poseerauskuvia. Koiran pää kääntyilee tiuhaan tahtiin, sillä kaikki lintujen luritukset ja muut äänet on tietysti tarkistettava. Rilla arvelee olevansa suuri tilusten vartija. 

Jos kumarrun ottamaan koirasta kuvaa, se on Rillan mielestä selvä luoksetulokutsu ja saan iloisen ryntäyksen suoraan kohti kasvojani (ja kameraa). Jos pyydän koiraa pysymään paikoillaan kuvan oton ajan, se istahtaa odottamaan tai menee makuuasentoon. Tämän vuoksi melkein kaikissa kuvissa Rilla istuu.

Hei, mitäs tuolla tapahtuu? Näissä tilanteissa pitää olla itse hereillä ja ennakoida, ettei koira lähde tontin rajojen ulkopuolelle. Silloin kun keskityn puutarhatöihini, minun on pidettävä koira sisällä nukkumassa, sillä jos katse ei ole koirassa, ei ehdi enää välttämättä reagoida kyllin nopeasti.

Rilla tietää kyllä, mitkä alueet ovat hehtaarin tontilla sallittuja ja missä menee raja, minkä ulkopuolelle ei saa lähteä. Mutta jos katse on lentävässä kurjessa, ei Rilla tietenkään ehdi katsoa tontin rajoja ja on jo vauhdilla viereisellä pellolla. Läheistä hiekkatietä kulkevat autot, pyörät ja ihmiset ovat myös superkiinnostavia, sen vuoksi on oltava hyvin tarkka omassa ennakoinnissa, että koiralle vahvistuu omalla tontilla pysyminen, eikä tiellä kulkevien jahtaaminen tai tervehtiminen. En todellakaan halua, että koiramme alkaa juosta autojen perässä tai säikyttelemässä ihmisiä.

Voin istua myös juuri istutetun rinneangervon päällä, jos kerran pitää odottaa kuvausta.

Rilla on monella tapaa paljon haastavampi koira kuin edellinen beussimme. Rotu on sama, mutta Rillan vilkkaus ja kiihtyvyys ovat hyvin eri tasolla kuin edesmenneellä Ritalla. Tosin Rillan kohdalla ovat vasta menossa villit nuoren koiran kuukaudet (ensimmäinen juoksukin on vielä alkamatta). Pentukursseilla saadut opit hävisivät välillä kuuroille korville, mutta ovat jälleen palanneet aika lailla takaisin. Onneksi uusia kursseja pääsee käymään ja Rilla tykkää kyllä kovasti tehdä yhdessä kaikenlaisia koulutustehtäviä.

Tarina jatkuu myöhemmin. 

RILLA 8 kk

Rillan olkapään osteokondroosin vuoksi tehdystä tähystysleikkauksesta on nyt 7 vk. Irtopalan poistaminen nivelestä oli Rillalle iso helpotus, ontuminen jäi leikkauspöydälle. Ortopedi totesi, että Rillalla on varsin hyvät mahdollisuudet toipua ihan reipasta käyttöä kestäväksi koiraksi.

Fysioterapeutti totesi viikko sitten, että olkapää näyttää parantuneen hyvin. Saimme luvan aloittaa asteittain lisäten koiran liikkumisen vapaana, siis vähän kerrassaan. Toki on seurattava, ettei olkapää kipeydy. Mikäli koira alkaa ontua tai liike on muuten epäpuhdas, pitää rauhoittaa tahtia muutamaksi päiväksi. Lisäksi saimme taas Rillalle uusia jumppaohjeita.

Rilla on nauttinut ihan hurjasti vapaista hetkistä. Onhan tosi siistiä, että omistaja ei kaiken aikaa määrää vauhtia ja liikkeitä narussa 'roikkuen'. 8 kk:den ikäinen junnukoira keksii paljon hauskaa puuhaa ihan itse, ilman, että omistaja yrittää olla liian tiukkapipoinen, tuumii Rilla hyvin varmana mielipiteestään.

Omassa rannassa on hurjan hauska tähystää. Näkee pitkälle ja voi välillä ottaa ilon irti. Onneksi vapaan liikunnan lisääntyminen ei ole aiheuttanut ontumista. Ilmeisesti Rilla ehti saikkuaikana treenata olkapäätä niin monipuolisilla liikkeillä omistajien kauhistuneista katseista piittaamatta, että olka on hyvin verrytelty näihin nykyisiin spurtteihin.

Koiran kuvaaminen on hieman hankalaa, koska se on yleensä on siirtynyt uuteen paikkaa, ennen kuin saan kameran tähtäyksen valmiiksi. Nämä tervalepän pienet kävyt pysyvät huomattavasti paremmin aloillaan.

Olin juuri ottamassa hyvin ryhdikkäästi seisovasta koirasta tyylikkään otoksen, kunnes Rilla päätti istahtaa. Tässä liike istumista kohden on alkanut, mutta huomaa Rillan ajatus pian saatavasta palkkionamista. Hieman keskustelimme siitä ja Rilla arveli, että sen saaminen on varmempaa, jos istuu. 

Välillä on ollut harmaita päiviä niin säätilassa kuin koiran toipumisen matkassa. Kun arvioin kulunutta leikkauksen jälkeistä aikaa, on todettava, että oli helpotus, että Rillan kohdalla oli kyse ocd tähystysleikkauksesta, eikä esim. toipuminen luun murtumasta. En jaksa uskoa, että luut olisivat saaneet luutua rauhassa, niin vilkas tämä potilas on ollut. Ihmeen nopeasti on aika kulunut, kun taaksepäin katsoo.

Nyt kuitenkin paistaa aurinko ja ehkä voi jo huokaista hieman helpotuksesta. Rilla on joutunut sairausloman aikana opettelemaan rauhoittumista ja se on ollut vaikeaa. Rauhoittumisen taito on kuitenkin erittäin hyödyllinen nuorelle villille koiralle, joka välillä saa itsensä melkoisille kierroksille.

Osa koirakoulussa pentuna opituista taidoista on välillä kateissa, tähän varmasti vaikuttaa sekä Rillan turhautuminen sairausloman aikana olleisiin rajoituksiin että murrosikä. 

Kauniita helmikuun päiviä teille kaikille! Ihanaa, että kevät lähestyy.

TAMMIKUU KUNTOUTETAAN RILLAA

Tällä viikolla torstai valkeni kylmänä. Pakkasta oli silloin -16,7 astetta, myös loppuviikko on ollut 8-9 asteen pakkasta, tänään sunnuntaina mittari näyttää -11,1 astetta. Lumi kantaa nyt melko hyvin ja kiertelin katsomassa ovatko verkot hyvin paikoillaan. 

Keskellä näkyvä puu on Ruusupuistossa asuva ’Aamurusko’ purppuraomenapuu. Kuten ehkä huomaatte, jouduin syksyllä tekemään valmiiseen verkkoon jatkopalan vanhasta kanaverkosta, koska puun oksisto oli kasvanut sen verran leveäksi, ettei rullassa ollut verkko riittänyt puun ympärille. Tyytyväisenä totesin, että jatko-osa on kestänyt hyvin - ainakin toistaiseksi. 

Isäntä aurasi pellolle ’tien’ ja tätä on hyvä kulkea, koska se ei ole jäätikköä

Rillan olkapäästä poistettiin tähystysleikkauksen yhteydessä laitetut ompeleet 30.12. Mietin etukäteen, mahtaako tämä energiapakkaus pysyä paikallaan toimenpiteen aikana. Homma sujui käsittämättömän hyvin. Rilla hyppäsi tutkimuspöydälle ennen kuin ehdin pyytää. Koira varmaan ajatteli, että tähän hoitopöydällehän aina pyydetään klinikalla ollessa ja siinä on saanut namit palkkioksi. No, siinä Rilla istui tomerasti paikoillaan meidän rapsutellessa ja lääkäri napsi ompeleet pois. Ei mitään ongelmaa. 

Vielä toistaiseksi, 2,5 vk leikkauksesta, on koiralle sallittu kävelymäärä aika rajoitettu. Nyt on ollut ihan hurjan liukasta, monet hiekkatiet ovat jäätiköllä ja jäätä peittää sentti pari lunta, joten ei voi tietää, mikä kohta on liukas. Olkanivelen suotuisan toipumisen onnistumiseksi koira ei saisi liukastella. Isäntä aurasi pellolle mukavan kierroksen, joka menee pienen metsäsaarekkeen halki, tätä on kiva ja turvallinen kiertää.

Rilla on tosin aivan eri mieltä saamistaan ohjeista. Määräyksinä oli: ei hyppyjä, ei loikkia, ei liukastella, ei riehuta, ei tehdä äkkirynnistystä, eikä äkkipysähdyksiä. Rilla on kokeillut näitä kaikkia ja monta kertaa, vaikka on kävelytetty vain hihnassa ja pyritty estämään tällaiset hillumiset.

Yritän varautua loikkaan ja pyrin saamaan valjaiden kahvasta kiinni, jotta saan pehmennettyä loikan alastulon, mutta eihän se aina tietenkään onnistu. Tämä ipana on niin nopea liikkeissään. Rillaa ottaa koville, kun ei saa ulkona leikkiä ja rallatella menemään. Tätä masentavaa hihnakävelyä on jouduttu harrastamaan jo yli kolme viikkoa ennen leikkausta ja vielä koko tammikuu on määräys kulkea siivosti ja aikuismaisen rauhallisesti. Hui hai sanoo Rilla.

Meillä on selkeästi etujen ristiriita. Siis omistajilla ja Rillalla. Toimelias nuori koira haluaa leikkiä, viilettää lumihangessa, loikkia jänisten jälkien perässä ja juosta. Ehdottomasti juosta ja nauttia vauhdista ja elämän riemusta. Tylsät omistajat koittavat saada iloisen pennun huomion ja tehdä kontaktitehtäviä ulkona ja rajoittaa ylikuumentuneita kierroksia. Voi, pojat. Ei ole helppo yhtälö!

Koska sallitut kävelymatkat ovat toistaiseksi vielä aika lyhyitä, menemme usein autolla jonnekin uuteen kiinnostavaan kohteeseen, missä Rilla voi uteliaana katsella ympärilleen, nuuskia paikkoja ja unohtaa loikkimisen, koska haistelu on niin kivaa. Yhden metsätien isäntä aurasi vasta tällä viikolla, joten se on onneksi pohjaltaan mukava, eikä yhtään liukas. 

Olemme myös käyneet tekemässä aivojumppaa kauppakeskuksissa. Siellä tehdyn kävelymatkan aikana saa harjoitella ihmisten, koirien, lastenrattaiden yms. ohituksia ja opetella rauhallisuutta näissä tilanteissa. Aloitus näillä reissuilla on vähän turhan iloista, mutta onneksi Rilla hetken päästä rauhoittuu ja kulkee ihan siivosti. Huomattavasti fiksummin kuin kotona pihalla, sillä omalla pihalla varmaan muistuu mieleen aika ennen ontumista ja vapaus leikkiä.

Kauppakeskuksessa Rilla harjoitteli rauhoittumista, kun joimme itse kahvia. Nämä ovat tärkeitä taitoja tulevaisuutta varten. Edellisen beussimme kanssa saatoimme syödä ravintolan terassilla ja koira nukkui pöydän alla jalkojemme juuressa kaikessa rauhassa ja hipihiljaa. Tämä on matkoilla ihan tarpeellinen ominaisuus. Jotkut todennäköisesti käyvät kauppakeskuksissa ihan muista syistä, mutta me käytämme paikkaa lähinnä koiran koulutukseen ;).

Välillä muistelen haikeana aikuisen koiran viisautta ja miten mutkatonta kaikki oli Ritan kanssa. Rita herätti kaikkialla kulkiessaan ihastelua tottelevaisuudesta ja hyvästä käytöksestä. Tavoite on siis selkeä myös Rillan suhteen, mutta tämä villi otus vaatii aika paljon työtä ennen kuin tähän tavoitteeseen päästään.

Onneksi Rilla on tottunut omaan häkkiinsä sisällä ja viime viikot olemme opettaneet, että häkissä voi rauhoittua, jos muuten kierrokset eivät laske. Joskus näillä koiralapsilla kierrokset ovat ylikuumentuneet ja on autettava rauhoittumista. Rillan kohdalla on lisäksi niin paljon patoutunutta liikunnan tarvetta tämän sairausloman johdosta. 

Jos sisällä tehdyt nenätehtävät ja muut aivojen aktivointihommat (joiden pitäisi väsyttää koiraa), eivät auta ja Rilla yrittää vain heittää lelujaan ilmaan, jotta pääsisi loikkaamaan ne ilmalennosta suuhunsa (voi olkanivel), niin pyydämme koiran siirtymään omaan häkkiin. Ja se onkin ollut nyt oikein hyvä apu rauhoittumiseen. Rilla saa palkkion häkissä makuulle asettumisesta ja ryhtyy melkein oitis nukkumaan. Hetken päästä häkin oven voi avata ja koira jatkaa silti nukkumista kaikessa rauhassa.

Fysioterapeutin tapasimme 2.1. ja onneksi hän totesi Rillan käyttävän tosi hienosti leikattua olkapäätä ja kaiken olevan toistaiseksi hyvällä mallilla. Harjoittelimme fysioterapeutin ohjauksessa kotiharjoituksia, joita pitää tehdä kolmasti päivässä, jotta olkanivel kuntoutuu hyvin.

Onneksi Rilla tekee näitä harjoituksia mielellään ja keskittyy ihan kelvollisesti. Ontumista ei ole enää ollut ja pitää seurata, etteivät jumppaharjoitukset tai asteittain pitenevät kävelyreissut aiheuta uudelleen koiran ontumista, tämä olisi merkki siitä, että olka kipeytyy ja täytyy vähentää liikettä.

Tammikuussa puutarha on talviunilla, joten kirjoittelen sen vuoksi tästä Rillan tilanteesta. Ehkä joku saa vertaistukea, jos omalla koiralla on todettu leikkaushoitoa vaativa ocd. Toivon myös, että myöhemmin voin lukea näitä päiväkirjamerkintöjä ja todeta, että kaikesta kuitenkin selvittiin ja jopa hyvin vilkas ja energinen koira saatiin kasvatettua yhteiskuntakelpoiseksi.

Pikku hiljaa uusi puutarhakausi käynnistyy ja palataan jälleen puutarha-asioihin.