IHANA RUSOKIRSIKKA JA RUSOTUOMIPIHLAJA

Tämän vuoden ihana ruska leimuaa vielä hetken. Värikkäitä lehtiä on jo lennellyt tuulen mukana ja nurmikko on monin paikoin piiloutunut lehtien alle.

Rusokirsikka on ollut ilon tuoja syksyn loistavassa lookissaan. Katson sitä aina keittiön pöydän ääressä istuessani. Puu näkyy myös pihaan ajettaessa, sillä rusokirsikka kasvaa etupihalla piharingissä.

Moni on todennut, että rusokirsikalla on kaksi kukintaa; kevään hennon vaaleanpunainen pilvi ja tämä syksyn loistava punainen.

Oma rusokirsikkani on selvinnyt kaksi talvea täällä II -vyöhykkeellä Etelä-Savossa. Valitsin tälle paikan, missä suuri osa pohjoistuulista jää suurien kuusien ja maakellarin taakse. Pihapiiriä kiertävä korkea ja leveä syreeniaita varmaankin vie pahimman terän pohjoistuulista, vaikka syreenit olisivat lehdettömiä. 

Kun puutarhan toiselle puolelle kierretään vanhojen tammien alta, näkyy toinen kauniin värinen puu nimittäin rusotuomipihlaja.

Rusotuomipihlaja on vielä pitänyt kiinni lehdistään, kun sirotuomipihlajat puolestaan ovat jo lähes lehdettömiä. Yllä kuvassa näkyy enemmän rusotuomipihlajan lehtien alapuolen oranssia.

Tässä kuvassa toinen katselusuunta. Rusotuomipihlajan lehdissä on hauskaa kaksivärisyyttä, en muista oliko viime vuonna samalla tavalla?

Oikeassa reunassa näkyy rusotuomipihlajan lehtiä ja rannassa loistaa aronia.

Pensasmustikat ovat olleet jo kauan punaisia ja onneksi ovat vieläkin. Takana näkyvät pilvikirsikat ilahduttavat varmasti väriloistollaan tulevina vuosina, kunhan vielä kasvavat.

Tämä mummi näkee onneksi taas huomenna pienen iloisen ja niin rakkaan lapsenlapsen ja päästään leikkimään. Luultavasti Niklas muistaa taas hyvin tämän vanhan talon portaikon ja konttaa sinne heti, jos silmä välttää. Porrastreeni on ilmeisesti aloitettava jo ennen kuin kävelemään oppii. Taisimme jossain vaiheessa hävittää portin omien lasten jäljiltä, ei olisi kannattanut.

Ennusteen mukaan luvassa on sadepäiviä, mutta hyvää viikonloppua kaikille joka tapauksessa!

TUNNISTUSTEHTÄVÄ JA UUSIA PERENNOJA

Voi ihmettä - tämä kevään valo ja vauhdilla lisääntyvä vihreys. Tekemistä on joka puolella, mihin vain katseen kääntää ja silti pistää huokailemaan ilosta. Iloa on esiin pilkistävistä perennoista, jotka ovat odotuttaneet pitkään jännityksessä. Koristeomenapuiden ja hedelmäpuiden kukkasilmut ovat poksahtamaisillaan kukintaan. 

Sirotuomipihlajat kukkivat aivan pian

Sain Hirvelän Taimistolta tilaamani perennalähetyksen ja vietin ensikohtaamisen sekä tarhavarjohiippojen että valkovarjohiippojen kanssa, ovat minusta ihania. Istutin valkovarjohiipat aitan päätyyn ja tarhavarjohiipat ’Varjolehtoon’. Soikeat sydämenmuotoiset lehdet värisevät hellyttävästi tuulen mukana.

Olen iloinen kommenteistanne ja ehdotuksistanne aitan päädyn suhteen. Tässä vaiheessa olen istuttanut havujen ja pallohortensioiden välille nämä valkovarjohiipat, yhden kevätkaihonkukan ja pitsimyssyjä eli tupastiarellan alkuja.

Edessä vasemmalla kevätkaihonkukka, sinivuokot oikealla

Katson, miten nämä asettuvat aloilleen ja viihtyvät. Sijoittelua voi vielä muutella / täydentää ajan kuluessa. Syvimmässä varjossa havujen ja kiviportaan välissä ovat lehtotaponlehden taimet. Lisäksi sinivuokkoja on havujen ja kallion välissä, kaivan lisää nurmikkoa pois ja vuokot voivat lisääntyä rauhassa. Omien perennojen jakopaloja otan vielä multatilaa peittämään. Tälle alueelle sopivat myös pienet sipulikukat ensi kevättä ajatellen, vanhat kevättähden sipulit laitoin takaisin multaan.

Oman pikkuisen Hanamin sain viime vuonna istutetun rusokirsikan kanssa. Vaikea kuvattava tämä ilon tuoja.

Varjolehtoon sain tämän samaisen lähetyksen mukana kolme taimea valkoista sinikämmentä. Vielä ovat pieniä, mutta toivon näiden viihtyvän.

Edessä tarhavarjohiippoja Epimedium x rubrum

Lisäksi punakolmiolehti asettui kiven viereen ja rotkolemmikki tästä metrin päähän. On todella kiinnostavaa seurata näiden itselle uusien perennojen kasvua. Nyppykurjenpolvet kasvavat myös täällä.

Kiven vasemmalla puolella on kolme pikkuriikkistä sinikämmenen taimea

Edessä punakolmiolehti Trillium erecta

Varjolehdon havujen maanpeitekasviksi päätyi kaksi kevätkaihonkukkaa sekä alut Etelän kevätesikosta ja kesäesikosta. Näistä kuvia vielä myöhemmin.

Nyt kaipaan tunnustusapua teiltä. Viime vuonna sain tosi pienen alun perennaa, jota muistelin valkotäpläimikäksi, onko tämä kyseinen kasvi?

Onko edessä vasemmalla valkotäpläimikkä?

Nyt muistin ottaa kuvan ’Varjolehdon’ mongolianvaahteran alla kasvavasta kerrotusta valkovuokosta, on aika ihana vai mitä?

Nyt ei voi säitä moittia! Lämpöä on saatu ja olenkin asunut ulkona, kivaa tekemistä on niin paljon.
Illalla rantasaunan lämpö ja uida pulahtaminen kruunaa onnen. Kuvassa näkymä rantasaunan edustalta.