ESIKASVATUKSET PALKITSEVAT JA PUUTARHASSA KUKKIVAT SIROTUOMIPIHLAJAT

 

Kääpiöpensastomaatteja eli microdwarfeja kypsyy maisteltavaksi joka päivä. Ensimmäisen itsekasvatetun tomaatin söin vapun kunniaksi. Tämä punainen on 'Jip & Janneke'.

Kasvihuoneessa on vielä aika tungos, koska käytän kasvihuoneesta pienennettyä osaa. Viime yönäkin kasvihuoneen ulkopuolella oli alimmillaan vajaa aste pakkasta. Nyt ennusteet näyttävät lämpenevää, joten voisi varmaan ottaa koko kasvihuoneen käyttöön.

Tomaatit ovat vankistuneet kasvihuoneessa ja kaikissa lajikkeissa on kukkia.

'Estilo' suippopaprikat puskevat raakileita.

Kasvihuonekurkut ovat rotevoituneet ja tästä niiden kasvuvauhti kiihtyy.

Kymmenen lastenlasten purkittamaa ja esikasvatettua perunaa ovat nyt kasvussaan tässä vaiheessa. Perunanvarsien vieressä näkyy virittämätön rotanloukku, sen tehtävänä on osoittaa Rillalle, ettei perunoita saa mennä kaivamaan. Rilla rakastaa raakoja perunoita ja mielellään nostaa perunoita ihan itsenäisesti. Riitti, että koiralle näytti yhden kerran, kuinka loukku napsahtaa siihen koskiessa, joten se ei mene lähelle loukkuja.

Kuvan koira liittyy vahvasti tapaukseen.

Laitoin ruipeloiksi venyneet 'Procut White Nite' auringonkukat kylmän viileästi ulos kasvamaan 2.5. Onneksi ne ovat selvinneet jopa -5 asteen pakkasyöstä kolmen hallaharson alla. Luulen, että aurinkoisina päivinä kaivonrengas on varastoinut lämpöä ja luovuttaa sitä harsojen alla kasveille?

Nuo pakkasviritykset eivät ole oikein kauniita, mutta tarpeellisia ne ovat vielä. Harsot saa hyvin pysymään pyykkipojilla tukikaarissa ja kivet pitävät harsojen helmat tukevasti paikoillaan.

Olen tuonut kaikki loput esikasvatetut taimet sisältä lasikuistille. Harsoja ei tarvitse laittaa kuin ihan kylmimmiksi öiksi. Edessä on palmukaalin taimia.

Daaliat ovat kasvaneet hyvin. Toivoisin, että ne voisi pian istuttaa ulos, mutta se jää nähtäväksi. En ehkä jaksa odottaa kesäkuun 10. päivään.

Vasemmassa reunassa on perennan taimia. Punasalvia jopa kukkii ensimmäisillä kukillaan.

Tässä lähempää katsottuna 'Summer Jewel Lavender' punasalvia.

'Oeschberg' purppurarevonhäntiä, näitä on toisaalla enemmän.

Olen ihastellut sirotuomipihlajien kukintaa. 

Puut ovat täynnä pieniä valkoisia kukkia.

Täynnä kukkia on myös kirsikkaluumu. Onneksi sen kukissa pörisi tänään pölyttäjiä.

Meille kaivattaisiin kovasti sadetta. Ennustetut sateen kutistuivat vain yhteensä pariin milliin kahtena eri kertana. 

Oikein hyvää keväistä viikonloppua teille kaikille!

SIROTUOMIPIHLAJIEN JUHLAA

 

En väsy ihailemasta kukkivia sirotuomipihlajia. Istutin nämä kaksi sirotuomipihlajaa keväällä 2019. 

Aamun valossa. En saa kameralla taltioitua näkymää niin kuin sen silmillä näkee. Taustalla on kukkivia luumupuita.

Toukokuun aamuissa on taikaa. 

Tässä sirotuomipihlajan kukat ovat vielä osittain nuppuisia.

Kukat aukeavat 

Yksittäinen kukka on pieni ja hento.

Arboretumin köynnösaidan vieressä kasvaa pieni sirotuomipihlaja, sen vieressä on pilvikirsikka. Molemmat kukkivat samaan aikaan. Näistä tulee kiva parivaljakko, kunhan vielä kasvavat lisää ja kukinta runsastuu sen myötä.

Kirjoitin sirotuomipihlajista myös viime keväänä, juttu on nähtävissä täällä

SIROTUOMIPIHLAJA - SIRO JA KAUNIS PIKKUPUU

Istutin Sydänpenkkiin kaksi sirotuomipihlajaa vuonna 2019. Olin ihastellut kuvia tästä viehättävästä kaunottaresta puutarhablogeissa ja halusin puun itsellenikin.

Istutuksesta on kulunut 4 vuotta ja puut ovat kasvaneet, mutta ovat edelleen olemukseltaan siroja. Tämä puu sopii hyvin käytettäväksi pienissä pihoissa. Korkeutta sille luvataan 3-4 metriä ja leveys jää noin kahteen metriin. Oksat pysyvät melko ohuina.

Kuvaan ei saa niin hyvin taltioitua puun olemusta, mutta kukkiessaan se näkyy kauas ja herättää heti kiinnostuksen. Ja minulta pääsee onnellinen huokaisu. Sirotuomipihlaja on meillä kukkinut aina toukokuussa. Tämä pärjää ainakin vyöhykkeillä I-III, mutta uskon, että sopivassa paikassa tätä voisi kokeilla pohjoisemmassakin.

Muidenkin tuomipihlajien tapaan yksittäinen kukka on pieni, mutta niitä on paljon. Sirotuomipihlajan lehdet puhkeavat hieman kuparinsävyisinä ja vastavalossa näky on oikein kaunis. Kesällä lehdistö on vihreä ja syksyllä saa nauttia oranssinpunaisesta ruskasta.

Yleensä nämä kukkivat samaan aikaan luumujen kanssa. Siitä tulee kivaa toistoa näkymään.

Puutarhan puolella minulla on kolme sirotuomipihlajaa, kolmas on istutettu pari vuotta näiden jälkeen ja sen sijainti on puolivarjoisa, joten se ei vielä kuki. Neljäs sirotuomipihlajani kasvaa arboretumissa.

Nämä ovat aika sopeutuvaisia monenlaisiin kasvualustoihin eli tietojen mukaan sirotuomipihlajat pärjäävät sekä kuivassa että tuoreessa maaperässä ja ne voi istuttaa aurinkoiseen tai puolivarjon paikkaan. Siniset pienet marjat ovat syötäviä. Nuoret puut kannattaa suojata talveksi jäniksiltä ja varmaan peuroiltakin, jos niitä vierailee pihassa.

Olisi kiva kuulla, jos teillä joillakin sirotuomipihlaja on menestynyt IV -vyöhykkeellä?

SADEPÄIVÄN RATOKSI

 

Maa on niin märkää, ettei voi kaivaa ja sade laiskottaa, on siis vain katseltava puutarhaa. Olen tyytyväinen, että nämä 2019 istutetut kerrotut tulppaanit kukkivat toistamiseen edes jollain lailla, tosin vielä ovat sateen vuoksi vähän odottavalla kannalla.

Kirsikka avaa kohta nuppunsa....

... samoin pulleat nuput kääpiömanteli 'Fire Hillin' versoilla aukeavat hyvinkin pian. Tämän kukintaa en ole vielä nähnyt kuin kuvissa.

Saman piharingin istutusalueen reunassa ovat tulppaanit ja laukat kohta kunnolla kukassa. Olen tosi huojentunut, että syksyllä istuttamani Itoh-Hybridi pionit 'Julia Rose' ja 'Ballarena de Saval' ovat nousseet esiin, merkitsin syksyllä pionien kohdat valkoisella sepelillä, etten vahingossa tallo pintaan yrittäviä versoja.

Samaa piharinkiä toiseen suuntaan. Penkin reunuskasviksi on nousemassa purppuraisia keijunkukkia (siirsin niitä syksyllä tähän), samoin kuunliljan alkuja. Jotain muuta sopivaa reunuskasvia täytyy vielä keksiä peittämään myöhemmin kuihtuvia tulppaanin lehtiä.

Sain ostettua edullisesti talven varastossa olleen kääpiövalkokuusi 'Alberta Globen'. Pidin sillä alkuun varjostuskangasta ja olen kastellut paljon, mutta olosuhteiden muutokset silti kuivattivat pinnan neulasia ruskeiksi. Hoidoksi sumutin sitä havupuubalsamilla, toivottavasti se siitä elpyy. Edessä olevan bambukepin kohdalla on nousemassa viinikärhö 'Mme Julia Correvon' - onneksi se selvisi ensimmäisestä talvestaan.

Aitan päätyyn istutin syksyllä sekoituspussin, missä oli sekä tulppaaneja että valkoisia narsisseja. Ritarinkannukset ovat lähteneet hyvin kasvuun, samoin valkoiset neilikkaruusut, neidonkurjenpolvet ja jalopähkämöt. 

Huvimajan eteläpuolella on harvassa tulppaaneja, voisihan noita enemmänkin olla. Tulppaanien väliin on nousemassa ’Nora Barlow’ akileijat ja penkin reunuskasviksi laitoin syksyllä peittokurjenpolvi ’Biokovon’ alkuja. Mirrinminttujen väliin voisi ehkä syksyllä laittaa vaikka keveitä ’Thalia’ narsisseja? 

Perennatuen kohdalla on ilokseni nousemassa tarhakellokärhö 'Arabellan' alkuja usean verson voimin. Perennatuki on toivoakseni auttamattoman pieni, mutta saa nyt aluksi merkitä kohtaa, kunnes kärhö saa paremman tuen. Olen miettinyt, onko oikein puhua 'Arabellasta' tarhakellokärhönä vai tiukukärhönä, molempia nimityksiä sille tarjotaan.

Pieni koukkaus Varjolehtoon, siellä tarhavarjohiippa on avannut kukkansa.

Sirotuomipihlaja kukkii sateesta huolimatta...

Tässä edessä viime kesänä istutettu rusotuomipihlaja, joka avaa kohta kukkansa Ruusupuiston yhtenä rajapuuna.

Tämä etualan rusotuomipihlaja on istutettu syksyllä 2019, se oli ostaessa kookkaampi ja näyttää nyt jo oikein somalta pikkupuulta. Monta kertaa olen jo sanonut, että olen näihin ihan hupsuna?

Niin suloisia nuppuja. 

Graniittipenkin tulppaanit onneksi kukkivat, vaikka en syksyllä laittanut tähän yhtään lisää. Uskokaa tai älkää, mutta kyllä maanpeiteperennat graniittipenkissä leviävät, ehkä ensi kevään kuvissa ei enää näy multaa?

Luumujen kukat aukeavat, mutta pölyttäjiä ei ole, jos ei lämpene. Viime yönä mittari näytti +3 astetta ja aamulla oli vain +5. Ja vettä sataa. Toivotaan siis poutaa ja lämpöä edes kohtuullisen mukavasti.

Olet varmaan samaa mieltä?

PUUTARHASSA KUKKIVAT PUUT

Pensaista norjanangervoilla on hyvä kukintavuosi

Sirotuomipihlajat aloittivat, perässä rusotuomipihlaja, luumut ja parhaillaan aloittamassa kirsikat ja omenapuut. Mikä ilo ja onni katsella niitä ja nauttia kauneudesta. Mies ei oikein ymmärrä, miksi niitä pitää monta kertaa päivässä ihastella, mutta ihastelenpa kuitenkin.

Sirotuomipihlaja 26.5.2020

Sirotuomipihlaja

Sirotuomipihlajat keskipenkissä ovat näyttäneet hyvin kauniilta, vaikka istutin ne vasta vuosi sitten. En vain kertakaikkiaan saa niistä otettua sellaista kuvaa, kuin silmät näyttävät. Enkä ole saanut aikaiseksi panostaa kuvaamishetkiin, koska on niin paljon tärkeää tekemistä.

Riippajalava on myös ihana

Tehtävät seuraavat toisiaan ja välillä syrjäydyn uuteen puuhaan kesken edellisen. Mieli on keveän keväinen ja raato kovilla kaikesta vääntämisestä, kaivamisesta, kärräämisestä, kanttaamisesta, konttaamisesta ja kitkemisestä. Voiko ihminen paljon enempää toivoa?

Viime syksynä istutettu rusotuomipihlaja on myös kukkinut kauniisti

Oi, vanhat tammet - ja tiedättekö mikä mahtava surina tammen kukinnoissa, kuin ilmalaivue konsanaan

Keskellä takana tammi kevätasussaan, oikealla edessä riippajalava

Luumutkin ovat täynnä kukkia

Etualan vanhassa luumupenkissä kasvavat yli 20 vuotta vanhat luumupuut, takana viime syksynä rakennettu graniittikivipenkki - siellä ovat kasvamassa kirsikkaluumut ja rusotuomipihlaja

Meidän piti viritellä kastelusysteemi, sillä sateet ovat visusti kiertäneet meidän puutarhan. Kannoin kastelukannuilla 500-600 litraa vettä päivässä uusille istutuksille. Määrä oli helppo nähdä 1000 litran vesisäiliöstä. Koska ennusteet eivät luvanneet vettä, mies viritteli pumpun järveen. En halua, että kaikki istuttamani puut, pensaat ja perennat kuolevat ennen kuin edes pääsevät juurtumaan.

Tänä keväänä istutettu Dolgo paratiisiomenapuu

Nimetön purppuraomenapuu etupihalla on aivan täynnä kukkia

Norjanangervo tässäkin

Nämä ovat oikein mieleisiä

Toivoisin tapaavani kaikki viime syksynä istutetut kasvit, mutta muutama vielä on visusti piilossa tai sitten kuollut.

Tulppaanit ilahduttavat myös, mutta muutama viime syksynä maahan laitettu ilmaantui esiin oudon sävyisinä, ehkä tulkitsin kuvan mielessäni omaan mailmaan paremmin sopivaksi ja todellisuus olikin aika valju lilahko - no, näitä sattuu. Valkoiset ovat kyllä suosikkeja ja samoin tummat kaunottaret.

Nämä muun tilauksen mukana bonuksena saadut tulppaanit ovat kiva yllätys. Väri on todellisuudessa hieman pehmeämpi, aurinko saa nämä loistamaan.

Pahoittelen, että olen ollut niin vähän koneella ja kaikkia ruokatauoilla lukemiani postauksia en ole muistanut kommentoida, ehkä tämä hektisyys kohta vähän rauhoittuu?

Olen todella iloinen kaikista uusista lukijoista ja siitä vuorovaikutuksesta, mikä on täällä puutarhablogien puolella. Kiitos, että olette!