KUULUMISIA

Meillä oli viime viikon lopulla kolme reipasta pakkasyötä peräkkäin. Pakkaslukemat vaihtelivat -7,5  asteen ja -5,5 asteen välillä yöstä riippuen. Päivällä paistoi aurinko, mutta lämpöasteita oli sen verran vähän, että pukeuduin toppavaatteisiin, kun askaroin verkkoja puille ja jänisten suosimille pensaille. 

Tässä yksi marjaomenapensas on verkkon sisään käärittynä. Takana näkyvä puu on kynäjalava.

Laskin juuri kalenterista, että olen käyttänyt verkkojen laittamiseen tähän mennessä 10 työpäivää ja verkotusurakka on nyt lähes valmis. Muutamalle arboretumin suuremmalle puulle laitan vielä varmuudeksi kanaverkkoa rungon ympärille, jospa se vähentäisi jänisten houkutusta kokeilla hampaita puun kuoreen. 

Aamupäivät olen kyllä varannut Rillan kanssa lenkkeilyyn. Verkkojen kiinnitys rautalangalla pitää tehdä paljain sormin, joten aamun kylmät tunnit on parempi kävellä. Rilla on asiasta aivan samaa mieltä. 

"Ryhmäkarsinoiden" rakentaminen tukipuiden kanssa mm. pensasmustikoille ja atsaleoille on aika hidasta, mutta kannattaa kyllä. 

Välillä päivät ovat kuluneet muissakin tehtävissä, joten kaikkea aikaa ei puutarha ole enää saanut.

Ajatukseni ovat olleet viime viikkoina vähän etäällä blogeista. Mieheni sisar kuoli ja vaikka hän oli sairastanut jo aika pitkään, yllätti kuolema kuitenkin. Hautajaiset olivat kaunis ja lämmin tilaisuus, paljon muistoja yhteisistä hetkistä nousi mieleen. Nämä monet valoisat muistot ovat olleet mukana, kun olen kulkenut metsäpoluilla tai valmistellut puutarhaa talvea varten.

Vielä on yhtä ja toista viimeisteltävää ennen talven tuloa, mutta onneksi lähes kaikki välttämätön on nyt tehty. 

Erilaisista havuista on erityistä iloa näin syksyllä ja tietysti myös talvella. Ruskaan värittyvät lehtipensaat ja vihreät havut ovat kaunis yhdistelmä.

Etualalla on 'Nidiformis' pesäkuusia. Viininpunaisena hehkuu 'Atropurpurea Nana' kääpiöpurppurahappomarjapensaat ja niiden vieressä on kääpiöserbiankuusi 'Nana', jonka takana täältä katsottuna näkyvät 'Blue Swede' sinikatajat.

Tänä keväänä istutin 'Jeddeloh' kanadanhemlokin ja toivon kovasti sen viihtyvän. Olisi kiva päästä seuraamaan tämän itselleni uuden tuttavuuden kasvutapaa. 

Tietojen mukaan se on hidaskasvuinen, siro-okainen ja kasvutavaltaan leveän pallomainen tai linnunpesämäinen. Oksien kärjet nuokkuvat kauniisti. Pitää muistaa suojata tämä kevätauringolta.

Ihan edessä oikealla on nuori lännendouglaskuusi, istutin sen vuonna 2023. Vielä puun habitus ei oikein selvästi tule esiin, mutta ehkä ensi vuonna saan siitä jo parempia kuvia. Vasemmalla näkyy 2024 syksynä istutettu 'Amber Jubilee' heisiangervo. 

Piharingin pesäkuuset ja kartiovalkokuuset ovat koko talven ilona aina pihaan tullessa.

Olen harjoitellut uutta somekanavaa blogin rinnalle. Eli puutarhasta löytyy kuvia Instagramissa nimellä Ryönänhovin puutarha. Blogia en aio hylätä, sillä sinne on edelleen helpompi tallentaa tarkemmin puutarhan projekteja ja kasvien tietoja, mutta ehkä Insta toimii videoiden ja kuvien jakajana sellaisille henkilöille, jota enemmän käyttävät Instagramia. Joudun vielä harjoittelemaan aika tavalla, että opin uusia taitoja mm. videoiden tekemiseen ja kaikkien työkalujen käyttämiseen. Ehkä aivojumppa auttaa osaltaan dementoitumisen ehkäisijänä? 😉

Tässä syysasussa ihana 'Nuuk' grönlanninhanhikki. Tämä on osittain ikivihreä ja pysyy aika matalana. Ihana mätästävä ja varpumainen kasvi maanpeittäjäksi ja vaikkapa havujen kaveriksi samaan ryhmään.

Voikaa hyvin!

ARVONTA SUORITETTU

Voihan marraskuun matalapaine. Olen selkeästi ollut marraskuun aika lailla horroksessa. Kalenterin asiat tulee kyllä hoidettua, mutta en ole vielä päässyt kiinni havutöihin, vaikka vahva aikomus on ollut.

Puutarha näyttää toistavan omaa verkkaista olotilaani, onneksi havut tuovat näkymään vihreyttä. Rantasaunan ympärillä olevat tuijat, rohtokatajat ja tuiviot loistavat vihreinä ja piristävät.

Kappas vain, vene sointuu aika hyvin rantasauna kulmalla olevaan havuryhmään.

Eilen kävimme isännän kanssa sunnuntaikävelyllä 'kylällä' tavanomaisten metsäreittiemme sijaan. Rita on hyvin ihastunut päästessään aina satunnaisesti haistelemaan lukuisia kiinnostavia merkkejä, mitä taajaman koirat ovat jättäneet kierroksen varrelle. Kiersimme kaunista rantareittiä, tämän kävelytien varrella oli näköpiirissä myös omakotitaloja pihoineen. 

Tähän aikaan vuodesta havuistutukset korostuivat monissa pihoissa, en tietenkään kuvannut taloja ja yksityispihoja, mutta tämän yhden kuvan (kiitos ja anteeksi) nappasin erään kauniin tontin ja kunnan maan rajalta, kuvakulmaan en saanut pesäkuusia ja muita matalia havuja kovin hyvin, mutta ne olivat ihan tieltä katsottuna oikein kauniita. Hienoa, että monet panostavat pihapiirien kauneuteen ja istutuksiin.

Omassa pihassa ilahduttavat nyt myös nämä piharingin kartiovalkokuuset, 'Alberta’ kääpiövalkokuuset ja pesäkuuset (ihan kuvan etureunassa). Tämä kyseinen kuva on otettu syyskuussa, nyt eivät enää isotähtiputket ja Mme Julia Correvon viinikärhö ole kukassa. Laitoin ajastimella syttyvät pienet valosarjat näihin kartiovalkokuusiin ja ne ilahduttavat tosi paljon pimeässä. Kiva, että löytyy myös patterilla toimivia valosarjoja paikkoihin, mihin ei voi virittää johtoja.

Blogin synttäriarvonta päättyi eilen illalla. Arvonnan suoritin perinteisellä lippuarvonnalla ja arpaonni suosi tyttiä.  Laitan sinulle sähköpostia henkilökohtaisesti. Kiitos kaikille osallistujille.

Toivon teille kaikille hyvää viikkoa! Ehkä te olette virkeämpi kuin minä :).

AITAN PÄÄDYN KUNNOSTETTU PENKKI

Kohta ollaan selvitty tästä erittäin kylmästä keväisestä viikosta. Päivät ovat olleet enimmäkseen aurinkoisia, mutta vaatetta on saanut olla puutarhatöissä riittävästi. Tosin sykettä nostavissa kaivuutöissä saa sitten paidan selkämyksen hiestä märäksi.

Koskahan uskaltaa jättää perennan taimet yöksi ulos ilman suojaamista? Hankala tehdä ratkaisuja, sillä en voi luottaa sääennusteisiin kuin suuntaa antavasti. Yleensä meillä on aina yölämpö muutama aste kylmempi kuin Foreca ennustaa. Kuluneen viikon aikana on ollut pakkasta joka yö ja enimmillään -5 astetta, useampana yönä -3 ~ -4.

Kurtturuusun entinen asuinsija on nyt lopullisesti siistitty ja nurmikonsiemen kylvetty. Kaivoin vielä yhden jätesäkillisen juurenniskoja ja osin juuristoakin pois samalla kun harasin aluetta kylvökuntoon. Lopputulos on minusta siisti, meni vain aikaa, että totuin ajatukseen. Koristeomenapuut tulevat nyt esiin paremmin.

Tälle alueelle ei parane istuttaa mitään ainakaan kolmeen vuoteen, että saa kurtturuusun juuriston kunnolla kuolemaan. Kaivonkannelle on varmaan laitettava ruukku, ettei kukaan ”putoa” kaivoon. Tämä ei ole syvä kaivo ja olen lisäksi täyttänyt sitä vuosien mittaan kivillä ja maa-aineksilla. Aikoinaan se palveli pihakaivona, mutta vesi ei riittänyt kuin vähän aikaa vuodesssa.

Kunnostin täysin uudelleen aitan päädyn perenna-alueen. Nyt se saa enemmän huomiota, kun kurtturuusun poiston jälkeen näkyy paremmin. Kyseinen perennapenkki on ollut omissa oloissaan vuosikaudet, en ole ollut siihen kovinkaan tyytyväinen. Kasvit alueella ovat olleet lahjoitus- tai jakopalaperennoja muualta ja ovat täyttäneet tehtävänsä yli 20 vuotta.

10.7.2019 aitan kulmalta katsottuna, kurtturuusu on paikoillaan kaivonkannen ympärillä.

Yllä kuvassa kesän vihreys tuntuu kyllä ihanalle. No, poistin nyt kaikki nauhukset. Tässä kasvoi keskenään risteytyneinä aurinkonauhusta ja soihtunauhusta, mitkä toki olivat kukkiessaan kauniita, mutta eivät viihtyneet lainkaan kuivina jaksoina vaan lurpattivat surkeina auringon paistaessa. Toisella puolella oli vaaleaa jaloangervoa, minkä juuristoa kiusasi vuohenputki. Poistin jaloangervonkin kokonaan, minulla löytyy sitä parempikuntoisena muualta.

Aitan päätyyn polku oli heinittynyt, juolavehnä ja muu heinä oli kasvanut askelkivien päälle. Tämäkin kohta piti uudistaa perusteellisesti. Ja nyt pääsin myös eroon noista järkyttävän rumista muovisista reunanauhoista. Miksiköhän niitä joskus tuli laitettua?

10.7.2019

Säästin alueella kasvaneet vanhat violetit jaloritarinkannukset, sain niistä jaettua useamman hyvänkokoisen taimen. Olen esikasvattanut talven aikana valkoisia jaloritarinkannuksia ja ne pääsevät tähän penkkiin, ajattelen valkoisen näkyvän kauniisti punaista aittaa vasten.

Istutin myös valkoisia neilikkaruusuja, White Grootendorst, neilikkaruusujen sanotaan sopivan hyvin perennojen kanssa. Uskoisin neilikkaruusun sievän kukinnan sopivan tähän aittahenkeen. Etualalla reunuskasvina on valkoista japaninakileijaa ja neidonkurjenpolvea tässä vaiheessa, tilaa on vielä muillekin.

Nyt tätä penkkiä voi hyvin kantata laajemmaksi, kun kurtturuusu on poissa lähistöltä. Eli lisään tähän kaikenlaista sointuvaa ja kaunista ajan mittaan. Polun päällystin aluksi kivituhkalla, myöhemmin tästä voi tehdä mukulakivipolun, jahka ennätän.

Polun toiselle puolelle istutin ympäri vuoden kauniina palvelevat kartiovalkokuuset ja 3 pesäkuusta. Nämä sopivat minusta kauniisti takana näkyvän kallion eteen. Kalliolla on ollut vuorenkilpiä jo kauan ennen kun olen tänne emännäksi tullut.

Havujen edustalle istutin pallohortensia Annabellea,  toivottavasti ne jaksavat kukkia tässä puolivarjon alueella. Ottaisin mielelläni ehdotuksia maanpeitekasveista havujen ja pallohortensioiden väliin.

Kevättähdet ennen työn aloittamista

Laitoin alueella kasvaneet kevättähden sipulit takaisin kasvamaan, toivottavasti juurtuvat.

Kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä olette tarhavarjohiipasta (Epimedium x rubrum) tai valkovarjohiipasta (Epimedium x youngianum Niveum) havujen alueelle. En ole itse nähnyt näitä kumpaakaan livenä, joten kasvutavasta ei ole kokemusta. Kasvavatko varjohiipat tähän tarkoitukseen liian korkeiksi? Olen blogeissa näitä ihaillut ja ainakin ’Varjolehtoon’ näitä istutan, mutta kävisivätkö myös tähän? Maanpeiteperennojen tulisi aitan päädyssä olla varjon tai puolivarjon kasveja. Taponlehti on tietysti yksi vaihtoehto.

Kuten sanottu, nyt on aihio tehtynä. Laajennan, kun on taas taimia käytettävänä. Ainakin tuli perusteellisesti kunnostettua koko kasvualusta ja ihana puhdas multa kera kompostin ravitsee kasveja jatkossa. Tein tarkoituksella kunnon kohopenkin, että ruusuille ym. on hyvä kasvualusta, multa kuitenkin painuu vielä. Kun penkki laajenee kanttaamalla korkeusero myös loivenee.

Nyt sataa hiljalleen vettä ja iltapäivän lämpötila on +5,5 - siis järkyttävän kylmää! Vesisateen otan kiitollisena vastaan, mutta toivoisin jo hieman lämpimämpää.

Virkistävää puutarhaviikonloppua teille kaikille urheille ulkoilijoille!