MITÄ ON TULOSSA TERIJOENSALAVAN TILALLE?

 

Kerroin jo aikaisemmin 39 -vuotiaan terijoensalavan kaatamisesta. (Juttu löytyy täältä. ) Meillä on nurmikkoa jo sen verran runsaasti, että en halunnut jättää puun aluetta kokonaan nurmelle. Ehkä muistatte, että olen pitkään haaveillut istuttavani puun ympärille perennoja, nyt suunnitelma muutti muotoaan, koska edessä oli ns. tyhjä taulu.

Ensimmäiseksi aloin kanttaamalla leventää olemassa olevan ”Varjolehdon” istutusta. Kuorin nurmikon pois, jotta nurmikossa kasvava monilajien rikkaruohokasvusto ei jäisi perennoja haittaamaan. Voitte uskoa, että työ oli melkoinen. Uutta istutusaluetta tuli vaihdellen 60-100 cm koko alueen pituudelta. 

Vaikka puun kanto oli jo jyrsitty ja jyrsimellä kierretty puusta lähtevät isot juuret, sai isäntä vielä möyhennettyä kuormaajalla aika paljon kaikenlaista juurta esiin. Tämä helpotti kovasti minun työtäni, sillä samalla kasvualusta muuttui kuohkeammaksi käsitellä. Meni silti aikaa, kun käsipelin poistin rikkaruohotuppaat ja juuret pois.

Isäntä toi suuren kiven (kuva yllä) terijoensalavan kannon paikalle. Tuo kivi painoi lähes 2000 kg, suurin osa sen epätasaisesta pohjasta on maan alla. Meillä (lue: isännällä) oli haaste saada kiven tasainen istuskelupinta vaakatasoon, sillä puutavarakuormaajamme ei jaksanut nostaa kiveä kunnolla.

Halusin alueen halki kulkevan polun, jota voin käyttää hoitotöissä, lisäksi polkua pitkin kävellessä pääsee katsomaan kasveja lähempää. Tilasin Kivitorilta isot askelmakivet polkua varten. 

Oman metsän kätköistä paikalle tuotiin vielä lisää isoja kiviä, joilla saatiin hieman pengerrettyä länteen päin laskevaa maan pintaa. Kiviä upotettiin siten, että pinta oli aika suorassa, samalla kiven alla oleva multa tuli hyötykäyttöön istutusalueelle.

Tästä näkee ehkä paremmin, kuinka isot reunakivet pengertävät polun reunaa. Polun oikealla puolella on kanttaamalla laajentunut "Varjolehdon" vanha alue.

Nyt polun alussa kasvaa oikein kaunis ja rehevä varjohiippojen alue.

Pitkän aikaa työmaa-alue oli aika myllerrystä. Sakset ovat muuten sen ison kiven päällä, joka nyt merkkaa minulle terijoensalavan vanhan paikan.

Suursäkissä on kivituhkaa, jota tarvittiin kivipolun liuskekivien asentamisessa.

Hankimme myös pienen paviljongin, koska tuntui, että jotain katsottavaa oli kiva saada puun tilalle. Paviljongin lattiaksi tilasin Kivitorin kautta valmiiksi tehdyn liuskekiviympyrän. 

Tämä oli iso helpotus, sillä kivet oli valmiiksi numeroitu halkaisijaltaan kahden metrin ympyrään. Meidän tehtäväksi jäi vain ”palapelin” kokoaminen saadun ohjeen mukaisesti. Voin lämpimästi suositella tätä palvelua, jos ei halua itse leikata kiviä oikeaan muotoon. 

Olen tosi iloinen, että takana näkyvä ”Varjolehdon” 2020 istutettu alue on jo rehevä, sillä se on hyvä tausta uudelle laajennukselle. Edessä vasemmalla on terijoensalavan paikalle laitettu iso kivi.

Olen todennut, että tykkään yhä enemmän havujen rauhoittavasta vihreästä osana istutuksia. Päädyin istuttamaan uuden alueen reunakasveiksi sekä kääpiövuorimäntyjä että toiselle sivulle 'Nana’ harokatajia. Havujen lomassa on mm. haltijankukkia. Kuvassa näkyy myös uusi sateenvarjojalava.

Polun reunakivet löytyivät omasta metsästä eli niihin sain isännän arvokasta apua ja pienempiä kiviä hakiessa käytettiin vain sykettä nostavaa kuntoilua, kun kiviä kannettiin kallion päältä polkuja pitkin. Voin kertoa, että hiki tuli niillä reissuilla. Polun oikean reunan tekeminen on vielä kesken.

Kuvassa näkyy sateenvarjojalava polun vasemmalla puolella ja lähelle paviljonkia kasvaa nyt purppuraomenapuu ’Hopa’.

Pumppuhuoneen yläosaa ympäröivät tuiviot ja lisäksi 2020 istutettuja havuja ovat kartiovalkokuuset, pesäkuuset ja ’Karel’ kääpiöserbiankuuset. Strong Annabelle pallohortensiat eivät ole vielä päässeet oikein kunnolla kasvussa vauhtiin.

Kuvaa ottaessani seison lähellä pumppuhuoneen "tönöä". 

Tässä hieman lähempi kuvakulma uuden paviljongin suuntaan.

Isännän ehdotuksesta paviljonki asennettiin niin, että sen ilmavan rakenteen taustalla voi nähdä järven.

Minustakin on kiva katsoa erilaisia näkymiä paviljongin läpi. Kuten huomaatte uusi istutusalue on vielä aika harva. On sinne toki jotain istutettu tämän kuvan oton jälkeen. 

Paviljongin ympärille päädyin istttamaan koivuangervoja, aion pitää ne matalana muotoonleikattuna aitana paviljongin pyöreää muotoa mukaillen. Täältä kauempaa katsottuna uusi alue näyttää aika pieneltä, mutta voin kertoa, että taimia uppoaa sinne paljon, eikä vielä siltä osin ole valmista.

Taustan korkeat pihasyreenit ovat kukkineet aivan uskomattoman runsaasti.

Oletteko samaa mieltä syreeneistä?

Paviljongin rannan puolelle (kuvassa vasemmalla) vanha istutusalue laajeni ja sinne olen tässä vaiheessa istuttanut kaksi kartiovalkokuusta, kanadanhemlokki ’Jeddelohin’, ’Leonard Messel’ tarhamangolian, ’Satomi’ puistoatsalean ja perennoista sormivaleangervoja, joiden toivon hartaasti viihtyvän ja kasvavan komeiksi.

Nurmikolta pääsee kävelemään paviljongin kautta kivipolkua pitkin. Nyt alkuun pakollinen kohopenkki on hieman silmiinpistävä, mutta kunhan alue tekeytyy, niin uskon luontevan olemuksen jälleen löytyvän.

Laitan lisää kuvia alueen kasveista kesän edetessä.

SIIRRYIMME KESÄKUUHUN

 

Toukokuu vaihtui kesäkuuhun niin varkain, että tuskin ehdin sen ymmärtää. Perinteiset pihasyreenit ovat tällä hetkellä täydessä kukassa joka puolella puutarhaa.

Helmipensaiden kukat ovat myös täysin auki, niin kauniita nekin.

Onneksi toukokuun viimeisen viikon varsin tuulinen sää kovine puhureineen on muisto vain. Tuulenpuuskat olivat haaste esikasvatetuille kesäkukille, joita päättäväisesti istutin ulos, koska en jaksanut enää odottaa. Onneksi hallaharsot auttoivat antamalla suojaa, vaikka harsojenkin kiinnittämiseen sai kiinnittää erityistä huomiota. 

Yhtä kaikki, nyt joka ikinen esikasvatettu kasvi on istutettu lopulliseen paikkaansa ja siltä osin voin huokaista helpotuksesta. Kuvassa näkyy kaksi viimeisintä istutettua kelloköynnöstä portissa varjostusverkkojen suojaamina.

Mennyt talvi teki ilmeisesti monille pensaille ja puille haittaa, sillä olen joutunut leikkaamaan kuivia lehdettömiä oksia. Tämä on hieman harmillista, sillä siihen kuluu nyt aikaa, jonka mielummin käyttäisi vaikka kitkemiseen. 

Suuri menetys on jo aikaisemmin kovia kokenut Mantsurianjalopähkinä, sillä puu vuoti koko kevään vuolaana nesteitä ja on nyt aivan kuiva käppänä. Poistin kuivan puun haketettavaksi ja katson, mahtaako rungon vierestä nousevista versiosta kehittyä mitään puun kaltaista. 

Uskoisin, että puu ei ehtinyt valmistautua pitkän leudon alkutalven jälkeen tulleisiin 30 asteen pakkasiin. Meillä on vielä sen verran olematon pienilmasto, että ei varmaan kannata yrittää näitä kasveja, jotka eivät tykkää kovista pakkasista ja muuten ankarista olosuhteista.

Kuvassa näkyy viimeisiä kukkivia tulppaaneja puutarhan sydänpenkissä. Nyt olen päässyt viimein kitkemisessä alkuun. Tämän viikon aurinkoisina päivinä lämpöä on riittänyt ja tietää tehneensä, kun konttaa pitkin puutarhaa. Voikukkia voisin minäkin myydä kaikille halukkaille. Haluaisin tietää, miksi voikukkia löytyy aina pensaiden tai perennan juurakoiden keskeltä, sieltä niiden poistaminen on hankalaa.

Isäntä oli glaukooman vuoksi silmäleikkauksessa tiistaina. Minulla on puhelimessa hälytykset, jotta muistan tiputtaa hänelle erilaisia silmätippoja kymmenen kertaa päivässä tarkan ohjelman mukaisesti. Muutenkin isäntää pitää "vahtia", että hän malttaa noudattaa lääkärin antamia rajoituksia kahden viikon ajan. Toivottavasti leikkaus auttoi, sillä lääkkeistä ei ollut enää apua.

Päivänpesän elämää -blogin Katjalta ostamani kaksi Mai Tai kellukkaa ovat tuoneet paljon iloa kukkimalla kauniisti. 

Onneksi teimme isännän kanssa monta projektia ennen leikkausta, sillä nyt sairauslomalainen ei pääse auttamaan raskaissa töissä.

Tänään lämpö nousi 25 asteeseen, joten kesältä tuntuu.