LUUMUPENKIN LAAJENNUS

Olen jo pitkään suunnitellut puutarhan luumupenkin laajennusta. Kyseinen luumupenkki on etualan Graniittipenkin takana jatkuva alue. Näiden kahden kivireunaisen penkin keskellä on portti Ruusupuistoon.

Takana oleva Luumupenkki on perustettu yli 25 vuotta sitten, en löydä tarkkaa vuotta, mutta tähän tulokseen päädyin. Tämä postaus on tehty yhteistyössä kuvassa näkyvän koiran kanssa. 

Tämä kännykkäkuva on napattu, koska ei ollut aikaa hakea järkkäriä sisältä. Luumupuut istutettiin siis noin 25 vuotta sitten kohopenkkiin. Puutarhan puolelle valittiin suurimmat kivet ja kuvassa näkyvään ns. takareunaan jäivät pienemmät kivet.  Kivien keskelle ajettiin multaa ja istutin penkin keskelle luumupuiden pienet taimet. Vuosien saatossa luumuista on kehittynyt monirunkoisia. 

Satoa nämä erilaiset luumut tuottavat hyvin aina, kun on luumuille suotuisa vuosi. Isäntä voi syödä luumuja niin uskomattomat määrät päivässä, että meillä luumuja todellakin kuluu ihan tuoreena.

Yllä kuvassa näkyvästä urasta kivien edessä on nostettu robottileikkurin reunakaapeli ylös, jotta sen saa asennettua laajentuneen penkin reunaan. 

Luumujen aluskasvillisuutena on ollut pitkään mm. valkoista maksaruohoa ja isorikkoa reunoilla ja vanhaa perinteistä pinkkiä verikuljenpolvea keskellä. Verikurjenpolvi on lisääntynyt aika tavalla vuosien saatossa ja olen jo pitkään halunnut vaihtaa sen muihin lajeihin. Onhan se kukkiessaan ihan kaunis, mutta tällä hetkellä on niin paljon kauniinpiakin lajeja mahdollisuutena. 

Graniittipenkki elokuun lopussa

Halusin myös enemmän polveilevaa monilajisuutta luumupenkkiin, vähän kuten vieressä olevassa Graniittipenkissäkin on. 

Tämä työ on ollut pitkään odottavien tehtävien listalla, sillä en yksin mahtanut mitään suurille kiville. Isännälle tämä työ tuli markkinoitua sillä perusteella, että luumupuut voivat paremmin ja tuottavat runsaamman sadon, kun kasvualusta lisääntyy 😉. Kannattaa valita perusteet huolella.

Pitkään jatkuneesta kuivuudesta oli se hyöty, että pienemmän traktorin pystyi ajamaan puutarhan puolelle. Suurin kivijalkakivi ei inahtanut mihinkään ilman konevoimaa, se oli myös toisesta reunasta maahan upotettuna. Isäntä keksii aina konstit ja  kiinnitti traktorin kauhaan ketjun. Sen jälkeen kiveen kiinnitettiin tukkisakset, jotka puristivat kiveä ja ketjun avulla kivi nostettiin kuopasta.  Kivi liikkui helposti paikaltaan ja saimme asemoitua sen uudelleen.

Luumupenkin laajennus parantaa suureksi kasvaneiden luumujen tilannetta, lisäksi sain monta neliötä lisää istutustilaa. 

Luumupenkin yläreuna (pohjoisin kärki) on jäänyt suureksi kasvaneen tammen oksien alle, joten samalla sain muotoiltua penkin yläreunan muotoa paremmaksi. Kaivoin nurmikon kokonaan pois sekä kivien että laajennuksen kohdalta.

Rilla tarkistaa uudistuneen kivireunuksen. Sain uudesta multakuormasta täytettyä tarpeellisen kasvualustan, alle laitoin kompostia.

Tässä näkyy vielä suurin osa vanhoista verikurjenpolvista. Ennen penkki päättyi kurjenpolvien reunaan.

’Kuulen kyllä’ sanoo Rilla toinen korva tarkkaavaisesti pystyssä. Huomautin nimittäin pennulle, ettei ole tarkoitus syödä kaikkia maahan pudonneita luumuja.

Kanttausraudalla saa tehtyä siistin viillon robottileikkurin reunakaapelille. Kaapeli on upotettu 30 cm etäisyydelle kivistä nurmikkoon. Toiset jättävät kaapelin nurmen pintaan, mutta asentajamme sanoi, että pieni upotus säästää kaapelia auringon vaikutuksilta. Kaapeli löytyy tarvittaessa helposti. Tässä projektissa ei tarvinnut jatkaa liitoksilla kaapelin mittaa, riitti uudelleen asennus.

Tässä kuvassa verikurjenpolvet ovat poissa. Luumupuiden juurelta täytyy vielä poistaa luumun uudet versot. Oikeassa reunassa oleva vihreä kasvusto kuuluu arovuokoille. Rilla ihmetteli makuullaan olevia kääpiökurjenmiekan lehtiä. Irrottelin tiukkaa kasvustoa ja istutin kurjenmiekat uudelleen.

Tästä tilanteesta on kiva jatkaa istuttamista. Rönsytiarelloja näkyy jo etualalla. Tiarellojen vieressä näkyvä pieni keppi merkitsee ’Justa’ kärhön istutuskohdan.

Rilla täyttää tiistaina 14 viikkoa. Vauhti ja paino lisääntyvät joka viikko. Toisaalta monta asiaa on jo yhdessä opiskeltu, luoksetulo on jo aika vahva taito. Tosin, jos pentu on juuri syömässä herneitä palkoineen päivineen tai tyhjentämässä suuhunsa marjapensaista marjoja (tai luumuja luumupuusta), on kuulo hieman valikoiva ja hidas. No, näitä juttuja harjoitellaan positiivisen vahvistamisen kautta. On mietittävä, miten käskyn noudattaminen on aina palkitsevampaa kuin noudattamatta jättäminen.

Oikeastaan monta juttua onnistuu jo oikein hyvin. Sisällä ollessa pentu ei ota ruokaa, herkkuja tms. ennen katsekontaktia ja luvan saamista. Tämä oli helppo opettaa. Seuraava ja vaikeampi porras tästä on saada tämä toimimaan myös niin, ettei pöydiltä rosvota yksin ollessa, jos joskus jotain olisi sinne epähuomiossa jäänyt. Kaksi edellistä koiramme oppivat tämän ihan superluotettavasti.

Tässä ollaan Mikkelipuiston ravintolan terassilla. Koira saa oman vesikupin ja jäätelö maistuu aina
.

Onneksi Rilla on avoin ja rohkea beaucenpaimenkoiran pentu. Yksi mieleinen kohde Rillalle on Mikkelin Hankkija, siellä tuttu henkilökunta on aina ystävällisesti osallistunut sosiaaliseen kanssakäymiseen. Jostain kumman syystä joka viikko on käyty sekä Hankkijalla että Mikkelinpuistossa. Myös Viherlandiaan on Rilla tutustunut.

Nyt on panostettava myös kaupunkikäynteihin, että erilaiset ympäristöt tulevat puutarhakoiralle tutuiksi.

Hyvää uutta viikkoa teille toivoo myös puutarhakoira Rilla. Harvoin ehtii kamera tarkentaa koiraan, sillä hepulin iskiessä mennään kovaa ja pujotellaan puskien väleissä niin että 'hippulat vinkuu'.

KÄRHÖJEN LUMOISSA

Loistokärhö 'Hagley Hybrid'

Minna, blogista Hiidenkiven puutarhassa, pyysi minua tekemään kärhökoosteen. Kärhöistä olen maininnut useammassakin tämän vuoden jutussa, mutta teen tämän vuoden tilanteesta yhteenvedon itsellenikin talteen. On ehkä hauska katsoa muutaman vuoden päästä, onko valikoima lisääntynyt vai entiset hävinneet.

Minulla on tällä hetkellä 21 erilaista kärhöä, kärhöjen yhteismäärä on ainakin 30, sillä muutamia on useampi yksilö. Yritän ryhmitellä näitä eri kategorioihin, korjatkaa, jos näette virheen.

Alppikärhöt tai Tarha-alppikärhöt

Olen lähestynyt kärhöistä intoilua hieman väärästä päästä, sillä minulla ei ole tällä hetkellä kuin kaksi kärhöä tästä ns. helpommasta ryhmästä. Kaksi kertaa olen ostanut tarha-alppikärhö 'Albina Plenan', mutta ensimmäinen kuoli ja toinen osoittautui eri tyypiksi. Ensi vuonna aion hankkia jonkun kivan tarha-alppikärhön arboretumiini.

Tarha-alppikärhö 'Ballet Skirt' Clematis alpina kasvaa keittiöpuutarhan heinäseiväsaidassa. Se kukkii puolikerrotuin vaaleanpunaisin ja nuokkuvin kukin alkukesällä ja uusii välillä muutamilla kukilla loppukesällä, kuten tällä hetkellä on laita. 

Tarha-alppikärhö ’Willy’ on tämän vuoden uusi hankinta, istutin sen arboretumin köynnöstukeen. Siitä ei ole vielä kuvia.

Viini- ja tarhaviinikärhöt

Clematis viticella -ryhmän 'Kermesina'

Tarhaviinikärhö 'Kermesina' kasvaa myös keittiöpuutarhan heinäseiväsaitaa vasten. Tämä on kukkinut runsaasti ja pitkään.

Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' 

Näitä minulla on kaksi ja toinen ottaa vastaan pihaan tulijat piharingissä. Kukinta on kestänyt runsaana ilahduttavan kauan. Yllä oleva kuva on otettu 22.7.2022.

Clematis viticella -ryhmän 'Mme Julia Correvon'

... ja tämä kuva elokuussa. Takana näkyy loistokärhö 'Rouge Cardinal'. 

Tämä 'Mm Julia Correvon' on huvimajaa ympäröivällä istutusalueella lähellä keittiöpuutarhaa. 

Tarhaviinikärhö 'Etoile Violettea' kuvataan runsaskukkaiseksi klassikoksi. Kukat ovat tumman violetit, heteet ovat keltaiset. Kukinta alkaa heinäkuussa ja jatkuu pitkälle syksyyn.

Istutin omani elokuussa 2020 Ruusupuiston kaareen. Kuvassa 'Etoile Violette' kasvaa oikealla ja kurottautuu kaaressa jo alaspäin. Täysikokoisen kasvin koko on noin 3-4 metriä.

Clematis viticella -ryhmän 'Etoile Violette'

Ei suotta sanota, että 'Etoile Violette' sopii hyvin vaaleiden hempeiden sävyjen viereen. Tässä kaverina 'Sointu' -ruusu.

Clematis viticella -ryhmän 'Justa'

Tarhaviinikärhö 'Justa' on tämän kesän uusi hankinta. Istutin sen Ruusupuiston portin toiselle puolelle. Tietojen mukaan tämän pitäisi viihtyessään kasvaa noin 1-2 metrin mittaiseksi. Minun taimeni vasta keskittyi juurtumiseen. Toivottavasti ’Justa’ selviää hengissä, tästä paikasta kuoli yksi aikaisemmin istutettu 'Albina Plena'.

Clematis viticella 'Purpurea Plena Elegans'

Viinikärhö 'Purpurea Plena Elegans' on melko uusi tapaus, istutin sen elokuussa 2021. Tämä kasvaa lähellä huvimajaa ja tykkään tämän ruttuisista kukista tosi paljon. Korkeutta tälle pitäisi kertyä noin 2-4 metriä.

Tarhakellokärhöt 

Clematis 'Arabella' integrifolia -ryhmästä

Tarhakellokärhö 'Arabella' kasvaa huvimajan eteläpuolella. 

Arabellalla on monia hyviä puolia. Kukinta on runsas ja kaunis. Arabella on tavallisesti hyvässä vauhdissa ja kukkii aivan ensimmäisten joukossa, jos lasketaan alppikärhöt pois. Vielä nyt syyskuun alkaessa kukkia riittää. Arabella ei tartu oma-aloitteisesti kiinni tukiin, joten se tarvitsee jonkun tuen avuksi ellei halua antaa kärhön kasvaa maata pitkin.

Tämä kuva osoittaa, että Arabella aloittaa kukinnan aikaisin. Samaan aikaan kukkivat pionit, mirrinminttu ja enkeliperhoangervo. Hankin tänä vuonna toisen 'Arabellan' Arboretumiin.

Tarhakellokärhö 'Aljonushka' kasvaa kuvan köynnöstuessa yhdessä Miss Batemanin kanssa. Oikeastaan 'Aljonushka' kasvaa tuen ulkopuolella, mutta se on helppo sitoa raudoitusverkkoon, sillä tämäkään kärhö ei ota itse tuesta kiinni. Kukinta alkaa ennen valkoisena kukkivaa miss Batemania.

Seuraavat kärhöt ovat ryhmässä ’Muut kärhöt’

Clematis macropetala 'Propertius'

Kruunukärhö 'Propertius' kasvaa arboretumin köynnösportissa, istutin sen 2021 kesällä. Kruunukärhöt kasvavat noin 3-4 metriä korkeiksi käynnöksiksi, ne muistuttavat alppikärhöjä, mutta kukat ovat suuremmat ja avoimemmat. Kruunukärhöt kukkivat edellisvuoden versoilla, joten niitä ei leikata keväällä. 

Viime vuonna kasvu oli vielä aika vaatimatonta, mutta tänä kesänä se on kurottautunut kattoon asti. Wikipedian mukaan kruunukärhöt kukkivat alkukesästä, mutta tämä minun yksilö ei ole huomannut lukea tätä tietoa, sillä mielestäni kukkia on tullut aika lailla tasaisesti alkukesästä tähän päivään asti. Yllä oleva kuva on otettu tällä viikolla ja kuvassa on myös kelloköynnöksen kukkia.

Lumikärhö ’Paul Farges’ on tämän kesän uusi hankinta, istutin sen Arboretumin köynnösaitaan. Se on kukkinut kelloköynnöksen seassa. Toivottavasti se on ensi kesänä jo runsaampi sekä lehdistöltä että kukintaan. Lumikärhö on Vitalba -ryhmän kärhö.

Mantsuriankärhö eli clematis mandshurica Flammula -ryhmästä on niin ikään tänä vuonna hankittu ja istutettu Arboretumiin. Se ei ole vielä kukkinut. 

Loistokärhöt

Clematis 'Omoshiro'

Loistokärhö ''Omoshiro' kukkii Ruusupuistoon johtavan portin vasemmalla puolella. Tämä aloittaa loistokärhöistä ensimmäisenä kukinnan jo kesäkuussa. Hennon vaaleanpunaisten kukkien reunat ovat voimakkaan tummaroosat ja kukat muuttuvat vaaleammiksi kukinnan edistyessä. Tälle kärhölle luvataan kasvua 1,5-2,5 metriin, mutta minulla se on vielä pysytellyt aika matalana.

Clematis 'Hagley Hybrid'

Myös loistokärhö 'Hagley Hybrid' on oman kokemukseni mukaan ajoissa kukkiva. Sitä myös kiitetään kestäväksi ja runsaasti kukkivaksi ja näin on omanikin ollut. Tämän istutin aikoinaan liian pintaan, mutta lisäsin multaa päälle myöhemmin, kun minulle selvisi, että loistokärhöt ja viinikärhöt tulee istuttaa riittävän syvälle talvenkestävyyden parantamiseksi.

Clematis 'Jackmanii'

Loistokärhö 'Jackmanii' on aivan ensimmäinen kärhöni. Se kasvaa Sydänpenkissä samassa köynnöstuessa Hagley Hybridin kanssa. Kuten voitte todeta, on kukinta runsas. Nostamme tämän tuen ensi kesäksi hieman korkeammaksi, sillä kukkivat helmat osuvat maahan saakka. Tykkään kyllä siitä, että kukkivat latvat näkyvät hyvin.

Clematis 'Destiny'

Loistokärhö 'Destiny' on raikkaan valkoinen kaunotar.

Tässä ’Destiny’ toiseen suuntaan kuvattuna. Takana näkyy kaaressa kasvava ’Rouge Cardinal’.

Clematis 'Samaritan Jo'

Loistokärhö 'Samaritan Jo' kasvaa Ruusupuistossa. Istutin sen viime syksynä ja hyvin reippaasti se nousi keväällä kasvamaan ja kukki ajoissa. Tämän hopeansävy on kaunis, terälehdissä on kapeat violetit reunat. Violeteissa helteissä on keltaiset kärjet. 

'Samatitan jo' kiipeää samaan tukeen 'Etoile Violetten' kanssa. Samaritan Jo on matalakasvuinen ja sopii kivasti kavereiksi tumman violetille kärhölle.

Clematis 'Rouge Cardinal'

Loistokärhö 'Rouge Cardinalin' sävy näyttää kuvissa usein liian punaiselta, vaikka se taittuukin viininpunaiseen. Näitä minulle on kertynyt yhteensä 4 kpl. 

Tässä Rouge Cardinal kasvaa Ruusupuistossa. Samassa kuvassa näkyvät myös hieman 'Samaritan jo' ja Etoile Violette.

Tätä Kärhökaaren kolmiossa olevaa 'Rouge Cardinalia’ olen kuvannut ahkerasti, mutta tässä on yksi uusimmista kuvista.

Clematis 'Ville de Lyon'

Loistokärhö 'Ville de Lyon' oli pitkään piilossa tänä vuonna. Olin aivan varma, että se ei selvinnyt talvesta ja istutin toisen Villen merkkikepin viereen. Kaverista ilahtuneena vanhempi Ville ponnisti myös kasvuun heinäkuussa. Toivottavasti ensi vuonna kukinta on runsas.

Clematis 'Miss Bateman'

Loistokärhö Miss Batemanit' kasvavat kahdessa eri köynnöstuessa huvimajan lähellä. Tämäkin kärhö on hyvin kaunis. Jostain syystä kukinta alkoi tänä vuonna vasta elokuussa, viime vuonna se oli vähän aikaisempi. 

Tässä kuvassa näkyy kauempaa katsottuna aika monta kärhöä huvimajan ympäristössä ja takana vasemmalla myös Sydänpenkin kärhöt.

Tänä vuonna Kotkan reissulla löysin taimikaupasta valkoisena ja kerrottuna kukkivan ’First Love’ loistokärhön, sen istutan arboretumin köynnösseinään. Toivottavasti voin esitellä kuvia tästä kauniista kärhöistä myöhemmin.

Näin syyskuun ensimmäisenä päivänä suurin osa kärhöistä kukkii edelleen täyttä päätä, vaikka toki syksyn edetessä myös kärhöjen kukinta hiipuu hiljalleen. On otettava syksy vastaan ja toivotaan kauniita kuulaita syyssäitä. Öisin voisi sataa vettä hallan kartoittamiseksi ja uusien istutusten kastelemiseksi.

Nyt paistaa aurinko pilvien lomasta ja on taas lähdettävä kaivamaan puskia maahan.

ARBORETUMIN PERGOLAN YMPÄRISTÖSSÄ TOUHUTTU

Mainitsin Pergola-jutun yhteydessä, että yhden köynnöksen paikka odottaa vielä kasvualustan parantamista. Odotin multakuormaa, että pääsisin työn alkuun. Nyt on lapio sitten heilunut. Tosin ajattelemani tarha-alppikärhön tai vastaavan istutus jää todennäköisesti kevääseen. Kyseinen köynnös tulee kuvan oikean puoleiseen raudoitusverkkoon. Lisäksi minua häiritsi, että pohjoissivivulla oleva köynnösaita  on liian lyhyt. Isäntä kyllästyi työhon vuosi sitten ja asia jäi odottamaan. 

Huomaatte varmaan, että kanto sai päällensä lankut. Penkillä on mukava istahtaa.

Ensin teimme köynnösaitaan jatkoa 4,5 metriä eli kaksi vaakatasoon laitettua raudoitusverkkoa. Samalla korotimme vähän aitaa toisella vaakapuulla. Korotus tuli noin aidan puoleen väliin saakka, sillä kentän pinta laskee hieman länteen päin mennessä. Käsittelen puuosat myöhemmin tummiksi. Kaivan jo syksyllä istutusalustat valmiiksi uusille köynnöksille. Etualan yksivuotiset kelloköynnökset ovat vehreyttäneet aitaa tämän kesän ajan.

Multakuorman saavuttua muotoilin uuden istutusalueen (kuvassa oikealla puolella) siten, että vuonna 2021 kumpuun istutettu metsävaahtera pääsi osaksi tätä uutta aluetta. Samoin omassa kummussa ollut siperianpihta asettui paremmin osaksi tätä uutta istutusta.

Pääsin nyt tavoitteeseen, että pergolan molemmin puolin on kasvillisuutta. On kiva kulkea leveää polkua kasvien keskellä. Nyt tämä seikka on vain kuviteltava. Tässä näkyy taustalla jatkettu köynnösaita. Laitan siihen todennäköisesti villiviiniä kasvamaan.

Sain istutettua muutamia perennoja kuten komeamaksaruoho ’Herbstfreuden’ kolme alkua vasemmassa reunassa olevan kallion viereen, purppurakeijunkukka ’Palace Purplen’ ja tummat ’Red Sparkle’ maksaruohot näkyvät heikosti pergolan vasemmalla puolella. Varmaan otan jakopaloja myös jostain muusta maanpeitekasvista ja istutan ne ensi viikolla. Kalliosta köynnösverkon eteen asti ajattelin laittaa perennoja ja sen puuttuvan köynnöksen verkon eteen. 

Edessä olevat pensaat ovat 'Angel Gold' keltaheisiangervoja ja vieressäni oikealla kasvaa tänä vuonna istutettu purppuratuomi 'Colorata'. 

Löysin onneksi Viherlandiasta etsimäni mustaselja ’Black Lacen’ taimen. Toivon, että se viihtyy köynnösverkon vieressä yhtä hyvin kuin Ruusupuistoon istuttamani ’Black Lace’ (kuvassa). Sen lehdistö on tavattoman kaunis tummassa lookissaan. Kävin tänään katsomassa tätä kaksi vuotta sitten istutettua mustaseljaa ja sen korkeimmat versot ulottuvat rintaani asti, pensaan kasvutapa on kaunis.

’Alfredo’ amerikanheisi (edessä keskellä) ja revontuliatsaleat ’Tri-Lights’ ja ’Northern Hi-Lights’ sekä atsalea ’Ruususen Uni’ ovat pääseet myös juurtumaan, ne eivät näy kuvassa. En raaskinut laittaa istutusmultaa kuin noin kaksi metriä leveälle kaistalle. Multa tuli kaksinkertaisen paperin päälle noin 30 cm kerroksena, täydensin multaa kompostilla. Reunoilla on kaistaleet ilmaista murskattua kuorikatetta. Myöhemmin voi mahdollisesti istuttaa kuorikatteen kohdalle jotain, kunhan alla oleva sekalainen ei-toivottu kasvusto ensin näivettyy. Toivon sen näivettyvän. 

Viherlandiasta löysin myös ’Susanna’ marjaomenapensaan, joka löysi paikkansa uudelta alueelta (kuvassa ensimmäinen puska oikealta päin katsottuna). Siirsin yhden huonossa paikassa olleen hortensian siperianpihdan edustalle. Hortensian edestä ja oikealta puolelta puuttuu vielä pensaita. Hortensian vasemmalla puolella ovat revontuliatsaleat. Kuva osoittaa hyvin, että laitumella kasvaa kaiken maailman rikkaruhokasvusto, sitä ajetaan matalaksi, ehkä heitän sekaan nurmikon siementä.

Vihdoin löytyi paikka toiselle lahjaksi saadulle Mantsurianjalopähkinäpuun taimelle, nämä siemenestä kasvatetut taimet saimme lahjana ’Avoimissa Puutarhoissa’ ystävälliseltä virailijalta. Toinen jalopähkinäpuun pieni taimi päätyi Korean onnenpensaan kanssa arboretumin länsirajalle. Toivotaan molemmille hyvää kasvua. Onnenpensas oli myös lahja Avoimissa käyneeltä vieraalta. Ei kuulema saanut kiittää, mutta kuitenkin mieltä lämmittää.

Kuvia ottaessani ukkonen jyrähteli ja salamoi. Vettä satoi 7,2 mm, kaikki vesi tulee todella tarpeeseen. Saavat uudet taimetkin hieman lisää kastelua. Toivoisin hartaasti, että illalla sataisi vielä lisää, mutta ennusteisiin ei kannata luottaa, yleensä ne menevät meidän kohdalla pieleen.

Nyt paistaa jo melkein aurinko. Laitan lopuksi tämän kirkkaamman kuvan viikon takaa. 

On tuntunut tosi kivalta päästä tauon jälkeen taas kunnolla urakoimaan. Muutakin on tapahtunut, siitä myöhemmin lisää.

Olkoon tuleva viikko hyvä puutarhaviikko ja muutenkin mukava!