RUUSUPUISTON PUOLELLA PIENI PROJEKTI

 

Taisin jo mainita, että Varjolehdon alueella huhkiessani, silmät osuivat monta kertaa satoa tuottamattomiin viinimarjapuskiin ja mielessä alkoi pyöriä uusia suunnitelmia niiden tilalle. Ihan kuvan vasemmassa reunassa näkyy osa yhdestä mustaherukasta.

Tässä katsotaan vastapäisestä suunnasta nurmea, johon tekisi mieli tehdä pieni laajennusalue istutuksille.

Vasemmalla näkyy osa poistettavista marjapensaista. Niitä oli rivissä useampi puska. Poiston syynä oli siis se, että pensaat eivät enää tuottaneet satoa ja toisaalta niiden juurilta olisi pitänyt tasaisin väliajoin kitkeä sitkeitä rikkakasveja mm. vuohenputkea. Lisäksi kuivien oksien leikkaustarve toistui usein. Paljon työtä, eikä vastaavaa hyötyä. 

Kuvan oikeassa laidassa näkyy kaksi yksinäistä valkoherukkapensasta, jotka odottavat vielä siirtoa sopivaan paikkaan. Ne tuottivat marjoja, mutta pensaat eivät voi kovin hyvin, nekin haluaisivat päästä kohopenkkiin.

Poistettujen marjapensaiden alue on Rillan oikealla puolella. Ensin ajattelimme kaivaa maasta marjapensaiden juurakot pois, mutta päädyimme kuitenkin isännän kanssa siihen, että hän poisti raivaussahalla pensaiden maanpäälliset osat. Tästä tulee kokeilu. 

Pensaan juuret pyrkivät tietysti aloittamaan uuden kasvun, mutta katsotaan, onnistuuko jatkuva ruohonleikkaus pitämään alueen nurmena? Mikä painoi vaakakupissa tähän ratkaisuun? Se, että aina, kun poistetaan suuria juurakoita, täytyy tilalle haalia uutta maa-ainesta, ellei halua alueen jäävän kuopaksi. Emme halunneet tuhlata nurmikkoon multaa. Vanhat marjapensaat olivat jääneet isojen puiden varjoon, joten en myöskään halunnut tehdä uutta istutusta ihan samalle paikalle.

Käytin uudelta istutusalueelta poistetun nurmikon peittämään poistettujen marjapensaiden mullosalueen. Rilla seisoo siirrettyjen nurmituppaiden päällä.

Rakensin siis omatekoisen "siirtonurmikon", jotta sain peitettyä maata myöten leikattujen marjapensaiden puiset oksantyngät ja painuneen mullosalueen niiden ympäriltä. Olen huomannut, että nurmituppaat juurtuvat hyvin ja pian alueeella kasvaa tasainen vihreä nurmi. Robottileikkuri ryhtyi heti ajelemaan alueen päällä ja toivottavasti hoitaa tästä eteenpäin nurmen alta pintaan yrittävät marjapensaiden uuden versot. Katsotaan, näivettyykö juuren voima, kun lehtiä ei pääse maan pintaan?

Uusi kaivanto näkyy Rillan takana. Kuva hieman vääristää, mutta tavoittelin uuden alueen takareunan muodoksi samantapaista kaarta kuin tässä edessä olevassa alueessa.

Tässä vastapäisestä suunnasta katsottuna sama kaivanto. Muotoilu jatkuu toivottavasti vielä syksyn aikana tai viimeistään ensi vuonna. Olisin halunnut jatkaa kanttausta alueen suurentamiseksi, mutta isännällä oli juuri silloin mahdollisuus tulla asentamaan robottileikkurin rajakaapelit uudelleen, niin myönnyin sitten siihen. Apu on otettava vastaan silloin, kun sitä on tarjolla. Poistettujen marjapensaiden ympäriltä vapautui paljon rajakaapelia tälle alueelle ja samalla korjasimme myös uuteen uraan puutarhan itäreunan rajakaapelin.

Rilla seisoo rajakaapelin liitoskappaleen vieressä, eli siitä kohdasta kannattaa jatkaa alueen laajennukseen uutta kaapelia. Robotti ”Tarmo”on ahkerasti hoitanut nurmea vuodesta 2020. Kun se aikanaan tulee työvuosissaan eläkeikään,  tilalle tulee varmasti rajakaapeliton robotti. Tänä vuonna tontin pohjoisosiin hankittu ”Tomera” eli Husqvarna Automower 430 V Nera on toiminut kerrassaan loistavasti virtuaalirajauksella eli sateliittipaikannus toimii hienosti. Kuudessa vuodessa on tapahtunut valtava kehitys näissä asioissa.

Kyllästytän teitä näillä kasvualustan selostuksilla, mutta kirjaan tiedot itseäni varten, jotta voin arvioida asioita tulevina kasvukausina. 

Nurmikkoa poistaessa huomasi selvästi, että multa oli nurmen alla hyvin tiivistä ja raskasta. Kasvualusta tarvitsi siis ilmiselvästi lisää humusta ja ilmavuutta. Kippasin tänne neljä isoa laatikollista lehtioksasilppua ja sekoitin massan kasvualustaan talikon syvyydeltä kääntelemällä. Onneksi isäntä on ollut ahkera ja innostunut hakettamaan puiden kuivia oksia. Lisäsin myös kalkkia.  

Täytin kottikärryn puolilleen biohiiltä, ostin uuden suursäkin Carbonsilta ja siitä riittää taas käytettäväksi pitkäksi aikaa.  Kastelin biohiilen löysän vellimäiseksi seokseksi. Lopuksi lisäsin keitokseen lämpökompostorista saatua tuotosta ämpärillisen. Ämpäri odottaa kottikärryn vieressä.

Biohiiltä ja vettä sekoitellessa massa jähmettyi nopeasti eli biohiili todella imee veden itseensä. Työtä tehdessä huomaa, kuinka monta kastelukannullista kannattaa lisätä. Nyt biohiilen koostumus oli mukavaa käsitellä. Sekoitin tämän massan tasaisesti istutusalueelle ja kääntelin maata taas talikolla. Raskaat multapaakut alkoivat käsittelyn aikana hienontua. 

Kasvihuonetta tyhjentäessäni otin kottikärryyn tomaattien lehdet ja pilkoin tomaatin puiset varret parin sentin mittaisiksi - myös tämä vihermassa päätyi jatkamaan kompostoitumista uuden istutusalueen mullan alla. Onneksi maassa on paljon kastematoja, lisäksi lämpökompostorista otettu komposti vauhdittaa vihermassan kompostoitumista, samoin vihermassan sekaan ripoteltu kanankakka. Pintaan kippasin sekä tomaattien ruukuissa käytettyä Biolanin Musta Multaa että hiekkapitoista istutusmultaa, jota olin säästänyt suursäkkiin kevään multakuormasta. Suurin osa tästä istutusalueesta saa tekeytyä talven aikana kevään istutuksia varten.

Istutin alueen toiseen päätyyn kolme syyshortensiaa (tähän päätyyn en lisännyt kalkkia).  Living Little Love syyshortensiat 'LCNO20' hydrangea paniculata, ovat jälleen yksi uusi lajike, joita syntyy syyshortensioiden perheeseen kaiken aikaa. Tietojen mukaan tämän pitäisi olla "kompaktin kokoinen syyshortensia, jonka kukinnot ovat pallomaiset. Vihertävinä aukeavat kukinnot muuttuvat kermanvalkoisen kautta pehmeän vaaleanpunaisiksi. Korkeus 80 cm ja leveys 90 cm."

Toiveena on kokeilla tällä alueella Austin ruusujen viihtymistä. Lisäksi istutan kavereiksi perennoja vähän Gottage Garden henkeen. Siirsin jo toiseen päähän itseltä loistosalvioita ja pari alkua aitoukonhattuja on juurtumassa. Talven aikana on hyvä pohtia kasvivalintoja.

Istutusalueen koko on kuvassa noin 8 neliötä eli liian pieni meidän puutarhan mittasuhteisiin nähden. Jostain on kuitenkin aloitettava ja alkuun päästyä jatkaminen on helpompaa. Istutusta voi laajentaa joka suuntaan ja muoto tulee muuttumaan istutuksen laajentuessa. Toivon, että tämä alue jatkossa nivoutuu vieressä olevan istutusalueen läheisyyteen. 

Oi voi, haluaisin jo nähdä tuon alueen monta kertaa suurempana, mutta onneksi nyt on päästy alkuun ja marjapensaat on poistettu. Jos syksy on suotuisa, jatkan alueen työstämistä, sillä syksy on hyvää aikaa kasvualustan kunnostamiseksi kevään istutuksia varten. Myös biohiili on järkevää saada maahan ennen talvea ja syksyn lehdet kannattaa hyödyntää mullan sekaan.