IHANA JA KIIREINEN TOUKOKUU

Voi, miten kaikki  kasvu suorastaan pursuaa innolla maasta. Uusi kasvu pitää kiirettä ja kiirettä riittää myös kotipuutarhurilla, että ehtisi perässä. Onneksi saimme 'Tarmon' eli robottiruohonleikkurin työtehtäviin maanantaina. Viikon kuluessa se on saanut työalueensa jo aika hyvälle mallille.

En ole ehtinyt kitkeä läheskään joka penkkiä, kanttaamisesta puhumattakaan. Pitää yrittää jossain vaiheessa paneutua näihinkin toimiin.

Luumupenkki vastavaloon kuvattuna, värityksestä tuli aika erikoinen, mutta pidän tunnelmasta. Etualan kasvusto kuuluu arovuokoille, joita on nousemassa pintaan ihan reippaasti - sopii minulle!

Nuo takana näkyvät pensaat ovat ikivanhaa rusopajuangervoa. Se on aika kiva tausta näin keväällä ja alkukesällä, mutta en yhtään tykkää sen kukista enkä ajasta kukinnan jälkeen. Onko teillä kellään kokemusta kyseisen angervon muotoonleikkauksesta? Monet angervot toimivat oikein hyvin leikattuina, mutta en löytänyt mainintoja, että joku olisi leikannut rusopajuangervoa.

Kuva vääristää liljatulppaanien sävyn, väri on oikeasti tummempi ja sopii oikein kivasti tarhakylmänkukan ja hyasinttien väreihin.

Siemenestä kasvattamani tarharistikit ovat viihtyneet Helmikaaren rinteessä. 'Leichlinii' tarharistikki on tuota lilanpunaista valkoisen sammalleimun edessä. 

Huvimajan edustalla oleva pyöreä kulmaus tuli myllättyä viime vuonna. Kaikki alueelle istutetut pionit ja enkeliperhoangervot näyttävät olevan hyvässä kasvussa. 

Täytyy kiittää 'Tarmon' uurastusta. Ei olisi ruoho tuossa kunnossa, jos minun olisi pitänyt ehtiä sitäkin hoitaa. Isäntä korjasi päältäajettavaa leikkuria pari päivää, että se saatiin ajokuntoon arboretumin puolelle. 

Etupihalla piharingissä kukkii parhaillaan 'Fire Hill' kääpiömanteli.

Nyt on ruokatauko pidetty ja on paras kääriä hihat ja siirtyä ulos töihin. Nauttikaa sunnuntaista!

SIROTUOMIPIHLAJA - SIRO JA KAUNIS PIKKUPUU

Istutin Sydänpenkkiin kaksi sirotuomipihlajaa vuonna 2019. Olin ihastellut kuvia tästä viehättävästä kaunottaresta puutarhablogeissa ja halusin puun itsellenikin.

Istutuksesta on kulunut 4 vuotta ja puut ovat kasvaneet, mutta ovat edelleen olemukseltaan siroja. Tämä puu sopii hyvin käytettäväksi pienissä pihoissa. Korkeutta sille luvataan 3-4 metriä ja leveys jää noin kahteen metriin. Oksat pysyvät melko ohuina.

Kuvaan ei saa niin hyvin taltioitua puun olemusta, mutta kukkiessaan se näkyy kauas ja herättää heti kiinnostuksen. Ja minulta pääsee onnellinen huokaisu. Sirotuomipihlaja on meillä kukkinut aina toukokuussa. Tämä pärjää ainakin vyöhykkeillä I-III, mutta uskon, että sopivassa paikassa tätä voisi kokeilla pohjoisemmassakin.

Muidenkin tuomipihlajien tapaan yksittäinen kukka on pieni, mutta niitä on paljon. Sirotuomipihlajan lehdet puhkeavat hieman kuparinsävyisinä ja vastavalossa näky on oikein kaunis. Kesällä lehdistö on vihreä ja syksyllä saa nauttia oranssinpunaisesta ruskasta.

Yleensä nämä kukkivat samaan aikaan luumujen kanssa. Siitä tulee kivaa toistoa näkymään.

Puutarhan puolella minulla on kolme sirotuomipihlajaa, kolmas on istutettu pari vuotta näiden jälkeen ja sen sijainti on puolivarjoisa, joten se ei vielä kuki. Neljäs sirotuomipihlajani kasvaa arboretumissa.

Nämä ovat aika sopeutuvaisia monenlaisiin kasvualustoihin eli tietojen mukaan sirotuomipihlajat pärjäävät sekä kuivassa että tuoreessa maaperässä ja ne voi istuttaa aurinkoiseen tai puolivarjon paikkaan. Siniset pienet marjat ovat syötäviä. Nuoret puut kannattaa suojata talveksi jäniksiltä ja varmaan peuroiltakin, jos niitä vierailee pihassa.

Olisi kiva kuulla, jos teillä joillakin sirotuomipihlaja on menestynyt IV -vyöhykkeellä?

PIENTÄ JA KAUNISTA

Illan pienellä verryttelykierroksella ihastelin monia pieniä ja suloisia kukkia. Arboretumiin istutetut isot rusotuomipihlajan taimet ovat täynnä näitä valkoisia söpöläisiä.

Rusotuomipihlajia tuli katsottua päivän aikaan monta kertaa, sillä tänään tein koko päivän kasvualustoja arboretumin seuraaville puille. Ja koko kroppa on siinä määrin ollut kovilla, että oli paras lähteä hieman jaloittelemaan.

Aitan päädyssä kukkivat nyt jo yli neliön alueella pienet siniset kevätkaihonkukat. Ja saavat ihan rauhassa vallata alaa enemmänkin. 

Piharingin balkaninvuokot ovat ihmeen sitkeitä kukkijoita, näistä on iloa pitkään.

Balkaninvuokkojen viereen on auennut helmililjojen vana, myös palloesikot täydentävät kukkakimaraa.

Koska kukkii -haasteeseen veikkasin, että kirjopikarililjat kukkivat tänä vuonna 16.5. Pieleen meni, sillä nämä ovat olleet kukassa jo viikonlopun eli aloittivat 13.5. yhtään liljakukkoa ei ole vielä (toistaiseksi) näkynyt.

Viime vuonna istutettu tähtimagnolia avasi ainakin nämä kukat, kiinnostavaa seurata jaksavatko muut nuput aueta.  Olen iloinen näistäkin.

Luumupenkissä kukkii narsissisekoitus. Aika söpöjä. 

Nyt on lähdettävä saunaan, jotta saa pestyä kaikki päivän mullat nahasta pois ja lihakset löylyssä pehmenemään. Tänään oli suorastaan kuuma, kun työskenteli rivakasti ja ilma oli aurinkoinen ja lämmin. 

KURKISTUS KASVIHUONEESEEN

Olen tosi iloinen kasvihuoneen asukkaista. Nyt näyttää siltä, että taakse jäänyt kylmä jakso on selätetty hienosti ja kaikki kasvit voivat suorastaan erinomaisesti. Tässä matka kasvihuoneen suuntaan käy Helmikaaren vierestä.

Kasvihuonekurkkuja pääsee varmasti maistamaan äitienpäivänä. Siinäpä mukava äitienpäiväyllätys, jos maltan odottaa siihen saakka. 

Täytyy merkitä puutarhapäiväkirjaan, että kolmen kurkun kylvö 6.3. oli varsin sopiva ajankohta. Kurkun taimet olivat sopivan kokoisia ja ne oli helppo siirtää kasvihuoneeseen huhtikuussa ja nyt pääsee aloittamaan kurkkujen omavaraisuuden. Kolme kurkkua on kylvetty 24.3. ja ne ovat vielä selvästi pienempiä kuin kuvassa näkyvä Cordoba.

Kolme suurempaa kurkkua ovat kasvaneet jo yli kasvihuoneen seinäkorkeuden, joka on 172 cm. Uusia kukkia tulee esiin kaiken aikaa.

Runkotomaatit ovat vankistuneet kasvihuoneessa huomattavasti.

Pisimmät ylettyvät leukaani asti. 

Kaikki lajit ovat tehneet kukkaryppäitä.

On niin ihana aamulla avata kasvihuoneen ovet ja löytää tällainen näkymä. Taimien eteen nähty vaiva on saanut palkintonsa, vaikka satoa ei ole vielä valmistunutkaan. 

’Vilmat’ eli pensastomaatit kasvattavat raakileita ja ovat muutenkin tuuheutuneet hyvin.

'Vilma pärjää hyvin ulkona lämpimässä paikassa, näistä kasvattamistani Vilman taimista on suuri osa menossa kasvamaan ulos lasten terasseille. Kasvatan näitä vielä kasvihuoneessa, jotta ne tekevät raakileita jo valmiiksi.

Myös ’Olly’ paprikat kukkivat usean kukan voimalla, osa kukista on jo lakastunut ja toivottavasti raakileen kehitys alkaa.

Basilikat istutin kasvihuoneeseen tällä viikolla. Kuvassa on kanelibasilika, maustebasilikan taimia tuli enemmän.

Pepino päärynämelonin siirrän lopulliseen kasvupaikkaansa, kunhan varmistun, ettei ennusteissa ole luvassa uutta kylmää jaksoa. Laitan edelleen varmuudeksi teltan kasvien suojaksi öiksi, tällä viikolla siirsin kuitenkin kasvit väljemmin ja teltta on suurempi kuin pakkasöinä.

Vielä maanantain vastaisena yönä meillä oli -3,1 astetta pakkasta. Päivän mittaan lämpö onneksi varastoituu multaa täynnä oleviin laatikoihin sekä kivilattiaan ja kaksinkertainen hallaharso pitää lämmön teltan sisällä. Lämpöpuhallin varmistaa, ettei teltan sisällä pääse lämpötila laskemaan liian alas. Puhaltimen voi säätää käynnistymään haluamassaan lämpötilassa.

Alkuviikolla kylvin lavakauluksiin ja suurempiin laatikoihin sipulit, porkkanat, punajuuret ja herneet. Nämäkin ovat harson alla. Onneksi laatikoissa multa on sopivan lämmintä. Perunamaahan vedimme isännän kanssa pari riviä perunoita harson alle. Loput perunat laitamme myöhemmin.

Nyt jatkamaan taimien istuttamista. Hyvää loppuviikkoa teille kaikille!

LISÄÄ PUITA

Viikonloppuna saimme istutettua kolme uutta puuta arboretumiin. Näiden istutuksessa tarvitsin apua, sillä varsinkin Mantsurianjalopähkinäpuun pellosta kaivinkoneella nostettu taimi oli paakkuineen niin painava, että sen siirtelyyn ja nosteluun tarvittiin miesvoimaa. 

Mantsurianjalopähkinä

Onneksi poika oli perheineen käymässä ja isäntä sai pojasta apua samalla, kun minä keskityin sijoittelemaan juuripaakkua oikeaan asentoon istutuskuoppaan. Nokkakärryillä sai puun siirrettyä kohteeseen aika kätevästi, kantamalla ei olisi ollut toiveita, koska matka laidunkatokselta istutuspaikkaan oli aika pitkä ja piti varoa puun oksia ja varsinkin avautumassa olevia silmuja.

Aloitin istutuksen valmistamisen kaivamalla saviseen peltoon 1m x 1 m kokoisen laakean kuopan. Poistin raskasta maata noin 25 cm syvyydeltä. Koska halusin saada puulle mahdollisimman hyvän kasvualustan, isäntä toi traktorilla istutusmultaa kohopenkiksi kolme traktorin kauhallista. Mullasta tuli reilu laakea kumpu, jotta tiivis savimaa ei tappaisi puun mahdollisuuksia.

Yksi beauceron Rilla on vähän turhan innokas apulainen ihan joka puuhassa. Siis koiran pitää työntää kuononsa joka työvaiheeseen ja olla niin lähellä tapahtumia kuin mahdollista.

Istutin myös kaksi kookkaampaa rusotuomipihlajan paakkutaimea samalla menetelmällä. Nämä kolme puuta ovat nyt kummallisen näköisesti paikoillaan, mutta alueen muokkaus on vielä aivan kesken. Tärkeintä oli saada puut juurtumaan, muuta ehtii tehdä myöhemmin. 

Levitimme ison olkipaalin kompostoitumaan maan pinnalle ja kasvualustan rakentaminen puiden väliin jatkuu. Tavoitteena on tehdä puiden väliin yhtenäinen koholla oleva istutusalue, johon tulee ainakin matalia pensaita. Pitää ottaa myös huomioon, että mullan pinta laskee vielä istutustilanteesta.

Istutin mantsurianjakopähkinän lähelle päivänliljan jakotaimia, nämä saattavat olla kultapäivänliljan taimia tai sitten jotain muuta vanhaa kantaa.

Puiden välillä on olkipaalista kerros, kunhan kasvualusta on valmis, istutan tähän jotain kivaa,

Toivon, että joskus arboretumissa kasvaa monenlaisia maanpeitekasveja ja sipulikukkia. Kuvassa on Helmikaaren rinne, mutta jotain samankaltaista monilajisuutta on ehkä muutaman vuoden päästä myös arboretumissa.

Nyt on kiivas työviikko meneillään, kaivamista ja multakuormien kärräämistä on niin paljon, että huomaan olevani aika raato iltaisin. Miten voikaan saada itsensä näin kipeäksi? Kai tässä tulee vanhaksi?

JÄÄTÄVÄÄ

Piharingin balkaninvuokot

Nyt kyllä odotan ihan todella ensi viikolle ennustettua lämpenemistä säätilassa. Onhan raekuurot ja lumisade vähän liikaa, kun pitäisi nauttia kevään suloisista kukkijoista ja ulkopuuhista. Eilen ei tainnut päivälä lämpötila juuri nousta edes +5 asteeseen. Ja puuskittainen kylmä tuuli porautui vaatteista läpi.

Ennen illan lumipyryä kiertelin istutusalueita ja vinkaisin innosta, kun huomasin viime vuonna tuliaislahjaksi saamassani vaaleajouluruusussa kukkanupun. Jippii! Kiitos sinulle ihanalle ihmiselle, joka toit tämän Avoimet Puutarhat -tapahtumapäivänä.

Jouluruusut kasvavat täällä Varjolehdon penkissä ja toivon niin hartaasti, että ne kotiutuisivat oikein perusteellisesti ja joskus ehkä alkaisivat tuottaa jälkeläisiä.

Luumupenkin viime syksyn laajennus kaipaa vielä perennoja, mutta näin kylmässä en ole vielä ryhtynyt siirtelemään jakopaloja. Onneksi sipulikukat tuovat aukkopaikkoihin väriä. Syksyllä siirsin tiarelloja, kurjenmiekkoja ja isorikkoja, joten on edes jotain tulossa.

Myös luumupenkin pohjoispäätyä kunnostin syksyllä ja istutin tänne kokeeksi kuolanpionin. Kyseinen pioni näyttäisi olevan hengissä ja pieniä punaisia piippoja on nousemassa esiin aivan kuvan alareunassa keskellä. 

Eilen illalla lumisateen jälkeen oli tällainen näkymä. Nyt perjantaina lumet ovat jo lähestulkoon sulaneet, mutta mittarin lukema on edelleen klo 11.20 vain +3,2 astetta. Kunhan päästään ensi viikon puolelle, niin ehkä sitten jo olisi miellyttävämpää tehdä kasapäittäin odottavia puutarhatöitä.

TOUKOKUUN ENSIMMÄINEN VIIKKO ALKANUT

Vapun päivä valkeni kylmänä. Maanantain vastaisena yönä pakkasta oli - 4,7 astetta. Mittareiden mukaan kasvihuoneen teltan sisällä alin lämpö oli käynyt +7 asteessa. Tämä mittauspiste oli nurkassa tomaatin alalehdillä, tomaatit voivat onneksi varsin mainiosti. 

Ravinteikas kasvualusta on saanut tomaatin lehdet tumman vihreiksi ja ensimmäiset runkotomaatit ovat avanneet kukkansa. 

Tällä kertaa ensimmäiseksi ehtivät rinta rinnan luumutomaatti ’Modus’ ja kirsikkatomaatti ’Cherrola’. Aivan pienellä askeleella pronssisijalle jäi ’Yellow Submarine’. Varkaiden poisto lehtihangoista kuuluu jo päivittäisiin hoitorutiineihin.

’Vilma’ pensastomaatit tekevät raakileita, niitä tulee esiin piilostaan lehtien alta, kun vähän tarkemmin kurkistelee. 

Mainitsin aikaisemmin, että hontelot kasvihuonekurkut piristyvät nopeasti kasvihuoneessa. Vappuna kurkun keltaisia kukkia oli useita auki samaan aikaan ja muutenkin kurkkujen lehtihangoista pursuaa uutta kasvua.

Ennusteiden mukaan näyttää edessä olevan varsin kylmä viikko ja todennäköisesti myös useita pakkasöitä. Kasvihuoneen asukkaat viettävät siis edelleen yönsä tiiviisti keskellä kasvihuoneen lattiaa tuplaharsoilla vuoratussa teltassa lämmittimen kanssa. Tämä vaivannäkö kannatta, koska kasvit voivat hyvin ja valmistautuvat sadon tuotantoon.

Olen saanut Arboretumiin istutettua viikon kuluessa 17 pensasta. Yuki Cherry Blossom nietospensaita tuli neljä lisää viime vuonna istutettujen eteen kaareen kivien reunaan, koska ’more is more’. Mietin tätä jo viime vuonna, mutta toteutus ja tälle keväälle. Lehdettömiä pensaita ei kuvasta erota.

Syksyn alennusmyynnistä ostin kaksi ’Nuuk’ grönlanninhanhikkia köynnösaidan rinteeseen kivien reunaan, nyt istutin näille kaveriksi viisi taimea lisää. Grönlanninhanhikit kasvavat oikeassa reunassa olevien kivien takana.

Köynnösaidan länsipäätyyn istutin ’Ainola’ puistosyreenin, tein tälle kuopan valmiiksi jo syksyllä. Kuten huomaatte, köynnösaidan korotusosa odottaa vielä sutimista tummaksi.

Seppelvarpuihin ihastuin viime kesänä ja niitä tuli lisää liuskalehtilehmuksen ympärille kaaren muotoon. Lehdetön liuskalehtilehmus on kuvan vasemmassa reunassa takana.

’Illusia’ puistoatsalea kaipasi selvästi lajitovereita, joten se sai kaksi kaveria kolmion muotoon istutettuna. Koska alue on laaja, näyttää paremmalta, että yhtä lajia on hieman runsaammin. Monilajisuutta en tietenkään unohda. 

Toivon multakuorman saapuvan pian, jotta pääsen jatkamaan istutuksia. Taimet odottavat aikoinaan hevosille tehdyssä laidunkatoksessa. Verkko on edessä, ettei Rilla kuskaa taimia omiin leikkeihinsä. Istutusta odottavia puita on 17 ja pensaita /havuja yhteensä 30. Siis tällä erää.

Vapun päivän ilta-auringossa paistatteli viime vuonna istutettu tarhakylmänkukka Helmikaaren rinteessä. Takana olevat keltaiset täplät ovat pikkukäenrieskoja. ’Woodstock’ hyasintit ovat nousemassa mullasta esiin ja kukkivat lähipäivinä.

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Koska kukkii -haasteeseen veikkasin, että Helmikaaren rinteen pikkukäenrieskat avautuvat tänä vuonna 2.5. Pieleen meni, sillä nämä ovat kukkineet jo useita päiviä. Ainakin 26.4 oli tällainen näkymä. No, ei haittaa mitään :).

Tänään taitaa sataa koko päivän. Onneksi eilen oli aurinkoinen puutarhapäivä.