ON LAPIO HEILUNUT

Scillat terijoensalavan juurella 'Varjolehdossa'

Tämä viikko on tähän asti mennyt ruokataukoa lukuunottamatta ihan pihalla. Iso työmaa on ollut 'Varjolehdon' laajennus. Vielä alue ei olla läheskään valmis, mutta nyt sain havuja istutettua pallohortensioiden viereen, ainakin siis yhden erän havuja. Tämän idean kummitätinä oli jälleen Riina blogista Versoja Vaahteramäeltä. Kiitos Riina - jälleen :)

Alueen pohjatyö on hidasta, sillä joudun kanttaamaan ja rullaamaan nurmikon kokonaan pois. Ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä istutusalueelle tulee myös perennoja, ja meillä nurmikossa kasvavaa niin monia sellaisia kasveja, joita en halua perennapenkkiin. Jokaisessa rullaamassani nurmikkosiivussa on varmasti ainakin yksi voikukka, yleensä enemmän. Lieroja tervehdin ilolla ja ne siirrän aina hellästi mullosta möyhentämään.

Tästä aloitin maanantaina. Pallohortensiat ovat vielä lehdettömiä, yhdeksän pallohortensian ryhmä on etureunassa ja oikealla. Tätä aluetta en ollut edes siistinyt talven jäljiltä, sillä tiesin aloittavani tämän urakan. Kartiovalkokuusen ja pesäkuusen taimen avulla on helpompi hahmottaa suunnitelmaa eteenpäin.

Onneksi työ etenee pikku hiljaa ja siivu kerrallaan. Alku on tuskaisinta, mutta työ palkitsee siinä vaiheessa, kun alkaa nähdä muutoksen. Jokainen tätä touhua tehnyt tietää, että selkäruodossa ja hartioissa tuntuu, kun tekee monta tuntia putkeen.

Alueen muoto ei ole siis millään tavalla vielä lopullinen. Laajenemista tapahtuu, kunhan saan perennojen taimia, mitä olen tänne suunnitellut.

Pieni pensas vasemmassa reunassa on vanha rusokuusama, joka oli melkein kuollut, mutta piristyi viime vuonna alueen muutostöistä. Seurailen sen edesottamuksia.

Tuoksumatara levisi ilahduttavan paljon viime kesänä, sitä näkyy matalana alueen etualalla. Odotan kovasti sen valkoista ihastuttavaa kukintaa. 

Kasvilavat ovat valmiina kylvöjä varten, taidan odottaa alkuviikon mahdolliset lumisateet ensin. Lumeton talvi koetteli mansikan taimia, mutta nyt Polka on kyllä ihan mukavasti aloittamassa kasvua. Lisäsin vähän multaa, pitää etsiä olkia riviväleihin.

Kurkku on ilmeisesti selvinnyt koettelemuksistaan ja on tomerasti ryhtynyt hoitamaan perustehtäväänsä. 

Pitää vielä laittaa kuva viime syksynä alelaarista ostamistani palloesikoista. Olisivathan ne voineet vähän suuremmiksikin kasvaa, mutta ehkä sitten ensi keväänä, söpöjä ovat kuitenkin.

Oikein hyvää loppuviikkoa teille kaikille!

ENTÄS SITTEN TOMAATIT

Koska olen lähtenyt kokeilujen tielle kasvihuonekurkkujen kanssa, niin antaa mennä samoin myös tomaattien suhteen. Myönteinen kokemus kaksinkertaisista hallaharsoista telttana ja lämpöpuhaltimesta lämmönlähteenä innosti yrittämään. Kasvihuonekurkut ovat vieläkin hengissä ja ne ovat kasvaneet korkeutta, kukkiakin on kehittymässä. Osa lehdistä otti tosin vähän osumaa auringon valosta, tottumattomia kun vielä ovat, joten eilisen päivän pidin varjostuskangasta kurkkujen yllä. Ihmeen sitkeitä otuksia, kun ottaa huomioon juuriston vaurioitumisen siirron yhteydessä - ja onhan kasville rasitus koota uutta juuristoa kun lehtimassaa on jo paljon.

Päätin siis eilen 2.5. istuttaa tomaatit kasvihuoneeseen. Tarkistin kyllä, että viikon päästä on taas ennusteessa kylmiä öitä, mutta ajattelin luottaa tarkkuustermostaatilla toimivaan lämmönlähteeseen. Yksi peruste tähän päätökseen oli tomaatin taimien suotuisa kasvu, taimet olivat kasvaneet jo tukikepeistä reippaasti yli ja tuntuivat kaipaavan isompaa kasvualustaa. Niinpä tuumasta toimeen...

Viime vuonna kasvatin tomaatit ja kurkut valmiissa kasvusäkeissä, säkit olivat helppo tapa aloittaa kasvatus ja satoa tuli. Tänä vuonna kokeilen tomaateille monivuotisia laastipaljuja, yhden laatikon tilavuus on 60 litraa. Porasin pari reikää astian alareunaan ja laitoin pohjalle ruukkusoraa. Kasvualustaksi valitsin nyt turvemullan ja tomaattimullan sekoituksen. Luomulannoitteesta tein varastolannoituksen toiselle pitkälle sivulle laatikon alaosaan - vähän samaan tapaan kuin on kasvusäkeissä.

Päädyin isännän ehdotuksesta laittamaan paljut poikittain kasvihuoneen etelänpuolen pitkälle sivulle ja laitoin kaksi taimea yhteen paljuun. Kasvukausi näyttää, ovatko taimet liian tiheästi. Eturivissä on yhteensä kolme pensastomaattia, joten se ehkä auttaa jonkun verran, ainakin hoitotoimenpiteissä..

Laitoin viime vuoden tapaan juuttinarun tomaatin juuripaakun ympärille ja istutin tomaatit syvempään kuin ne olivat taimiruukussa olleet, melkein alimpia lehtiä myöden. Juuttinarun kieputin taimen ympärille ja kiinnitin vetosolmun kasvihuoneen katossa olevaan vaijerin. Narussa on löysää sen verran paljon, että taimien venyessä on varaa kieputtaa narua.

Tuli niin iloinen mieli, kun näin taimien pääsevän hyvään kasvualustaan ja lopulliselle asuinsijoilleen. ”Red Profusion” amppelitomaatit sekä ”Vilma” ruukkutomaatti kukkivat ja toivottavasti aloittavat pian myös sadon tuottamisen. Myös ”Tiny Tim” pensastomaatti on tekemässä nuppuja :).

Takaseinällä on pensastomaatteja, aivan etualalla on tuoksuherneitä.

Tänä aamuna tomaatit olivat ensimmäisen kasvihuoneessa vietetyn yönsä jälkeen hyvävoimaisia. Tunnustan teille, että toimin eilen ohjeita vastaan ja jätin tomaattien kouluttamisen väliin, kun innostuin taimien istuttamisesta kasvihuoneeseen (ei kannata matkia). Huolehdin varjostamisesta alkuvaiheessa tarkemmin, jotta olosuhteen muutos ei häiritsisi kasvua.

Esikasvatustila on ollut viileässä yläkerrassa, joten taimille ei lämpötilassa tapahdu kovin suurta muutosta, kasvihuoneessa ei myöskään tuule.

Myös paprikat muuttivat kasvihuoneeseen

Kurkut ovat kasvaneet kasvihuoneessa ja uusi kasvu on mukavan vihreää. Pyykkipojista on paljon apua harsojen kiinnityksessä.

Kuten mainitsin, olen nyt varjostanut kurkkuja, alalehdet vähän haalistuivat valo-olosuhteiden muutoksesta. Myönteistä on, että uusi kasvu on pontevan vihreää.

Tänään istutin osan basilikoista ruukkuihin kasvihuoneeseen, osa on vielä sisällä. Pienikukkaiset samettikukat sain vasta nyt koulittua suurempiin purkkeihin. 

Saako sanoa, että olen niiiin onnellinen tästä kasvihuoneesta. Vielä on epäjärjestystä, koska kasvihuoneessa asuvat yöaikaan myös koulutettavat perennat ja kesäkukat, mutta pikkuhiljaa...
Olen ollut erittäin tyytyväinen, että ostimme tämän 13 neliön kasvihuoneen, tuntuu sekin olevan välillä liian pieni ;). Ja ehdottomasti tuplaovista on hyötyä, kun kantaa erilaisia tavaroita sisään ja ulos. 

IHANA VAPUN AURINKO

Aamu valkeni erittäin kylmän yön jälkeen ihmeen lempeänä. Vaikka mittari näyttää alle +3 astetta, niin henki on erilainen, sillä tuulen suunta on kääntynyt etelään. 

Ostin vappukukaksi tarhakylmänkukan taimen

Viime yönä oli tämän viikon kylmin yö, meillä pakkanen painui - 7,4 asteeseen. Aamulla kipaisin yöpaidassa kasvihuoneeseen. Mittareiden mukaan keskilattialla oli ollut alimmillaan -1,3 astetta, mutta harsoteltassa kurkut näyttävät selvinneen lämpöpuhaltimen avustuksella. Jippii, tässä vaiheessa!

Passandra uhmaa kaikkea ymmärrystä, sillä rikkoutuneesta juuripaakustaan huolimatta, tämä päättää ryhtyä jälleen pontevasti kurkun kasvatukseen. En vieläkään tiedä, voiko uskoa todeksi, että kurkut olisivat selvinneet tuosta siirto-operaatiosta. Viikon sisällä sen näkee varmemmin.

Vappuaatto meni puutarhatyön merkeissä, tulin sisään vasta klo 20.30. Sain nyt yhteen välivaiheeseen puutarhan itäreunan istutukset. Nyt on tuumailtava välillä ja katsottava, mitä tämä alue vielä kaipaa. Graniittikivien oikealle puolelle istutin pensasruusujen lisäksi muitakin pensaita, aivan edessä mustaherukka. Esittelen aluetta lisää, kunhan kasvu lähtee alkuun. Graniittikivillä etureunan sai tuettua kunnolla kohopenkiksi, tällä alueella ei kasva muuten mikään talvimärkyyden vuoksi.

Eiköhän nämä uudet penkit tekeydy paremmin, kunhan kasvit alkavat kunnolla kasvaa ja maanpeiteperennat täyttävät multatilan. Tulevina vuosina toivon näkeväni hedelmäpuiden keväistä kukintaa, samoin kuvassa etualalla olevan rusotuomipihlajan valkoisen kukkapilven.

Hyvää jatkoa itse kunkin vapulle! Toivotaan lämpimämpiä öitä ja päiviä.

KURKUT MUUTTIVAT

No, niin ... tällä viikolla maanantaina oli sitten pakko siirtää kolme aikaisin kylvettyä kasvihuonekurkkua kasvihuoneeseen, ennen kuin ne olisivat ottaneet kiinni salin verhotangosta. Nämä kolme kurkkua kylvin siis vastoin kaikkia ohjeita ja järkeä jo 28.1.

17.4.2020

Kokeilu sujui esikasvatuksen aikana  melko mallikkaasti, koska meillä on paljon ylimääräistä tilaa esikasvatukseen ja useita etelän puolen ikkunoita. Loppuaikana tosin kaikki pidemmätkin tukikepit jäivät liian lyhyiksi kurkkujen venyttyä noin 180 cm mittaan. Passandra alkoi kukkia ennen Cordobaa. Molemmat lajit ovat partenokarppisia eli hedelmä muodostuu ilman pölytystä.

Kuten sanottu, maanantaina 27.4. oli pakko ryhtyä toimiin. Vaihtoehtoina olisi ollut vapaana retkottavan kurkun latvuksen katkeaminen, jollei se sitä ennen olisi saanut kiinni vehotangosta. No, yhdessä siipan kanssa kannoimme taimet kasvihuoneeseen - se meni helposti. Seuraava vaihe oli saada juuripaakku irti isosta ruukusta, tähän olisi ehkä tarvittu vielä kolmannet käsiparit, isäntä joutui nimittäin huolehtimaan kurkun pikästä kasvustosta. Päätin kuitenkin istuttaa kurkut isompaan multatilaan laastipaljuun, jotta ravinteikasta kasvualustaa on tarpeeksi. Paljuun olin jo aikaisemmin porannut reiät alaosaan mahdolliselle liika vedelle, astian pohjalla oli ruukkusoraa.

Juuristo ei siis ollut vielä täyttänyt tarpeeksi multatilaa, joten juuripaakku ei pysynyt napakasti kasassa, joten en saanut kunnolla siirtoa onnistumaan ehjällä juuristolla. Tässä siis suurin vaaran paikka näin suureksi kasvaneilla kurkuilla. No, painelin sivuilta multaa napakasti kasaan ja toivoin parasta. Kurkut olivatkin jo kasvihuoneen kiinnitysvaijerin korkeudella, ylöspäin kasvua ei sis enää tarvita, mutta rotevuutta saavat lisätä. Jouduin myös karaisemaan mieleni ja katkoin kaikki 11 kasvun alussa olevaa kurkkua pois, jotta kasvit saisivat käyttää voimansa uudelleen juurtumiseen.

Koska viikko on ollut kylmä ja mittari on ollut pakkasen puolella joka yö, saivat kurkut kaksinkertaisen hallaharson teltakseen yöksi. Harsot oli helppo kiinnittää pyykkipojilla kiinnitysvaijeriin. Virittelin illalla lämpöpuhaltimen ”telttaan” ja termostaatin säädin käynnistymään, kun kasvihuoneen seinässä lämpötila laskee + 6 asteeseen.

Seuraavana aamuna hiippailin huolissani kasvihuoneeseen, epäilin kurkkujen olevan tuhon omat kaikista järkytyksistään, joista juuriston rikkoutuminen oli varmasti suurin, sillä lehtimassaa oli jo melko paljon. Iloinen yllätys oli, että kaikki kolme olivat vihreinä ja kohtuullisen reippaina, vaikka toki lehdet vielä vähän lurpattavat. Mittareiden mukaan yöllä kasvihuoneen sisällä lämpö oli laskenut alimmillaan + 6 asteeseen ja harsoteltassa alin lämpö oli ollut + 12 astetta.

Tästä intoutuneena siirsin loputkin kurkut jo eilen kasvihuoneeseen, jos nämä maaliskuussa kylvetyt kurkut ryhtyisivät kasvamaan rotevampina paremmissa olosuhteissa. Yhden taimen kohdalla kävi onnettomuus ja varsi meni poikki aivan juuresta, joten tämä taimi menetettiin. Kasvihuoneessa  on nyt elämästään taistelemassa yhteensä 6 kurkkua, kolme molempia lajeja. Kurkku on arka kylmälle, joten tämä tarina ei ole vielä kirjoitettu loppuun, juonen käänteitä voi tulla suuntaan tai toiseen.

Tämän kokeilun tulevat vaiheet kertovat, oliko ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun ryhdyn kurkun suhteen näin varhaiseen esikasvatukseen. Vaivannäöstä toivoisin saavani varhaista satoa, mutta tämän suhteen on vielä turhan aikaista riemuita. Huomenna kylvän vielä kolme siementä :). Kurkkujen tarina siis vielä jatkuu....

Lopuksi perunoiden iloiset kuulumiset. 23.3. multaan laitetut kolme perunaa porskuttavat iloisesti (kuvassa takana). Perunat ovat tuuheutuneet niin, että täyttävät koko laatikon tilan. Edessä kolme laiheliinia ovat 2,5 viikkoa myöhäisempää sarjaa, näitä laitoinkin 8 kpl samaan aikaan.

Ensi yö on varmaan ennätyskylmä, saa nähdä miltä tilanne kasvihuoneessa huomenna näyttää.

UUSIA PUITA

Scillat lisääntyvät nurmikossa monin paikoin eri puolilla puutarhaa

Viikon sisällä multaan ovat päässeet kaksi tuurenpihlajaa, toinen kotiutui viistosti vajaan 10 metrin päähän riippajalavasta puutarhan itärajalle ja toinen arboretumiin. Varmaan muistattekin, että meikäläisen "arboretum" on vasta lapsenkengissä - ehkä lähinnä kapalovaiheessa.

Tuurenpihlaja alkaa availla silmujaan

Lisäksi istutettuna ovat koristeomenapuu ”Aamurusko” ja paratiisiomenapuu ”Dolgo”, nämä laitoin uuden (vielä kesken-eräisen) "ruusutarhan" takaosaan. Ruusutarhassa ovat tässä vaiheessa kasvamassa pensasruusuista tarhakurtturuusu "Sävel" ja "Sointu" sekä teresanruusu rosa Therese Bugnet kera useamman neilikkaruusun F.J. Grootendorstin. Kunhan näen näiden kukintojen yhteensopivuuden, päätän jatkosta tarkemmin. Olenko ymmärtänyt oikein, että edellämainitut ruusut eivät tekisi niin hanakasti juuriversoja? Voimakkaasti juuriversoja tuottavat pensasruusut yritän sijoittaa toisaalle.

Puutarhassa on meneillään sellainen työmaameininki, joten kauniita kuvia ei ole myllerryksestä luvassa. Miten onnistunkin aina levittämään kaikki työvälineet, kalkkisäkit jne. ympäriinsä? Kuviin en muista myöskään panostaa kesken urakoinnin, yleensä olen myös jokseenkin mullassa, joten hyvä jos kännykän saan kaivettua taskusta kuvausta varten.

Pikkukäenrieskaa löytyy myös nurmikon seasta monin paikoin

Tänään on  istutusvuorossa ruusuorapihlaja, sirotuomipihlaja ja vielä yksi koristeomenapuu. Lisäksi kaikkea muutakin, mistä raportoin myöhemmin. On hauskaa saada istutuksia tehtyä jo näin huhtikuun puolella.

Multakuorma saa myös hymyilemään. Tänään kuorma-auto toi 17 tonnia ihanaa puhdasta multaa, joten eikun hommiin mars!

NYT JÄNNITTÄÄ

Alkanut viikko muutti tuulen miellyttäväksi ja sää on suosinut puutarhahöperöä. Olen ollut koko päivän ulkopuuhissa ja illalla sen huomaa selkäruodossaan. On nimittäin lapio heilunut ja multaa siirtynyt paikasta toiseen.

Osa teistä ehkä muistaakin, että kyselin kokemuksia riippajalavasta. Olen hyvin kiitollinen Riinalle blogista Versoja Vaahteramäeltä,  Riina vastasi kysymykseeni ja rohkaisi tekemään tämän hankinnan, joka on ollut haaveissani. Kiitos Riina!

Tilasin taimen ja sain upean yksilön. Mittanauhaa en käyttänyt, mutta rungon korkeus näyttäisi olevan noin 3 metriä. Ainakin kaunista latvusta saa katsoa niska kenossa ylöspäin :). Melkoinen toimenpide oli saada taimi pakattua peräkärryyn turvallisesti, ei nimittäin mahtunut 2,70 metriä pitkään peräkärryyn. Onneksi mieheni oli mukana ja sitoi ruukun aisan "päälle" liinoilla, minä ja myymälän puutarhuri suunnittelimme latvukselle suojan matkan ajaksi. Melkoinen viritys, mutta onnistuimme kuljetuksesta ilman vaurioita.

Kuvia on vaikea ottaa, mutta muutaman nappasin kännykällä istutuksen jälkeen. Olen aivan haltioissani latvuksen kauniista muodosta ja jännittää kovasti nähdä, miten kasvu alkaa (toivottavasti alkaa). Koska riippajalavan latvuksesta tulee kookas, on puu tuettava hyvin istutuksen yhteydessä. 

Laitoimme kolme vahvaa tukiseivästä, toivon tämän tuen olevan riittävä. Maa on tällä alueella tuoretta ja suurta istutuskuoppaa kaivaessani möyhin olemassa olevaa ruokamultaa ja lisäsin vielä uutta istutusmultaa. Riippajalavan istutimme sunnuntaina, sen jälkeen tällä alueella on tapahtunut paljon muutakin, mistä kerron myöhemmin.

Mieheni teki laudoista kasteluputken, jotta taimea pääsee katselemaan myös suoraan juuristoon. Olemme laittaneet tällaisia kastelusysteemejä monelle istutetulle puulle ja minusta idea on ollut hyvä. Ajatuksena on siis, että veden saa menemään suoraan juuristolle ja puu ymmärtää kasvattaa juuriaan alaspäin. Tietysti kastelen alkuun juuripaakkua myös päältä päin. Pitää jälkeen varautua kuivaan kesään.

Riippajalava asustaa siis puutarhan itälaidalla. Yllä olevassa kuvassa lehdetön latvus häviää taustaan. Kastelukannun vasemmalla puolella olevat pensaat lähtevät pois. Nämä ovat vanhoja ja erittäin hankalasti vuohenputken ja juolavehnän valtaamia karviaisia ja mustaherukoita. Karviaisia kitkiessä tietää kitkeneensä - niin täynnä piikkejä ovat sormet sen jälkeen.

Lupaavalta näyttää myös viime vuonna istutettu rusokirsikka pullistuvine silmuineen. Voi, kunpa näkisin muutaman kukankin tänä keväänä.

Sää on hieno edelleen, eli mars kaivamaan!

KYLMÄ JAKSO HIDASTAA

Kylmä jakso hidastaa sekä puutarhaa että tarhuria. Tänäänkin tuulee niin rajusti, ettei tahdo nähdä eteensä, kun hiukset tulevat pipon alta silmille kaiken aikaa. Mielessä on monta tehtävää, mutta on vain joutunut vielä odottamaan tämän kylmän säätilan vuoksi. Uuden istutusalueen kimpuun en ole vielä päässyt, sillä maa on ollut jäässä nurmikon alta.

Lämpimän pionipenkin pääsin onneksi jo kanttaamaan, siellä maa oli sulanut. Samalla kitkin näkyvät rikat pois ja täydensin penkkiin hieman uutta multaa pilkottujen perennanvarsien päälle. Pionien ympäristölle en lisää multaa, etteivät suutu. Jännittää nähdä, nousevatko viime vuonna laitetut uudet pionit, kurjenpolvet ja loistosalviat kasvuun.

Pionipenkin pituus on 10 metriä, jos mittaa matkan keskeltä penkkiä kahden suuremman omenapuun välillä. Kanttaamalla on helppo laajentaa aluetta ja säätää muotoa. Ennen laajennusta pitää olla taimia, joten olkoon nyt näin.

Myös huvimajan alueella oli kanttaus tarpeen.

Tässä tilanne ennen aloittamista. Nurmikko tahtoo aina itsepäisesti levitä kohti perennapenkkiä.

Eiköhän tällä kanttauksella selvitä jonkun matkaa. Kesällä uusin toimenpiteen tarpeen mukaan. Talvi koetteli myös rönsyakankaalia, lehdistö on aika tavalla ruskettunut, mutta tämä ilmiö on toistunut hyvin monina vuosina ja ihmeesti vihreys valtaa kasvun alettua. Ripottelin tähänkin penkkiin hieman uutta multaa piristykseksi.

Etsimistäni kivistä sain tehtyä kärhökaarelle vievän kivipolun. Polku näyttää uskoakseni mukavammalta, kun vieressä kasvavat perennat täyttävät multatilan ja pehmentävät näkymän.

Kiinnostavaa on nähdä, nouseeko kärhö kasvamaan talven jälkeen - odotus ei ole kovin vahva. Jännitystä mielessä on muidenkin syysistutusten johdosta. Alue ei ole suinkaan valmis, mutta ennen uusia lisäyksiä täytyy katsoa, mitkä jakopaloista ja syksyn ostoksista ovat selvinneet talvesta, keijunkukat näyttävät surkeilta, mahtoiko mennyt talvi olla niille huono?

Täytyy varmaan todeta, että elämme säiden puolesta melko normaalia huhtikuuta? Toivoisin kuitenkin vähän lämpimämpää ja tyynempää jaksoa.

Hyvää viikonloppua teille kaikille!