HAASTE: ETTÄ, JOTTA, KOSKA, KUN, JOS VAIKKA, KUIN

Kukka & Kaali -blogin Pauliina käynnisti tämän haasteen seuraavilla saatesanoilla:

"Hyvä puutarhaystäväni, jatka lauseita ja julkaise ne toistenkin iloksi. Halutessasi voit haastaa puutarhaystäviäsi mukaan. 

Tämä ensimmäinen haaste lähti heille, joilla on kukkatapetti. Minulla ei ole ihan varsinaista kukkatapettia, mutta keittiön tapetissa on kyllä sekä kukkia, puiden oksia että eläimiä (Sandberg Eden). 

Pidän siitä, että kevät on kohta edessä. Talven jälkeen on energiaa ja intoa työskennellä puutarhassa pitkiä päiviä, kevään valo on uskomattoman ihana, samoin vaalea vihreys, kevään kukat puissa ja maassa. Kaikki ihana on vielä edessä.

En olisi arvannut, että puutarhasta tulee minulle harrastuksen lisäksi hyvin mieleinen työ yrittäjänä, vaikka ehdin jo tehdä ihan toisella alalla pitkän työuran. Puutarhamme on siis pienimuotoinen matkailukohde puutarha-asioista kiinnostuneille.

Et ehkä tiennyt, että vaikka olen aika tarkka väreistä ja niiden yhdistelemisestä, myös vihreä kaikkine sävyineen on mielestäni ihana .... ja varsinkin, kun valo leikkii lehdissä.

Olen valmis ahertamaan, jotta puutarhan näkymät alkaisivat hiljalleen muuttua ja täydentyä siihen suuntaan, mistä unelmoin. Vielä on matkaa kuljettavana :).

Koska haluan nähdä kauneutta puutarhassa, olen valmis tinkimään monesta muusta asiasta eli käytän rahaa mielummin kasveihin kuin muihin hintaviin harrastuksiin, vaatteisiin, kosmetiikkaan, matkusteluun tms.

Minun kesäni alkaa siitä, kun lumi on sulanut ja pääsen aloittamaan ulkotyöt puutarhassa. Ei haittaa, että kalenterin mukaan olisi vielä kevätkuukausi.

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen, nautin lämmöstä ja auringosta puutarhatöitä tehdessäni. Tuo on jo ihan riittävä lämpötila, että jaksaa vielä työskennellä. Lämpimät iltahetket huvimajassa ovat superihania.

Jos toiveeni toteutuu, saan keväällä arboretumissa aikaan vielä visioiden mukaisia kivien vääntelyjä ja istutuksia, jotta alueet muuttuvat siihen suuntaan kuin on koko ajan ollut haaveena. 

Vaikka en pidä sora-alueiden kitkemisestä, on sitä tehtävä aika-ajoin. Omasta mielestäni liian usein. 

Puutarhurina olen kuin kaikesta uudesta innostunut lapsi. Toisaalta jaksan puurtaa aika tavalla, jotta pääsen kokeilemaan uusia ihania kasveja ja saan niiden viihtymisestä valtavasti iloa.

Kunhan lumet sulavat, pääsen taas väsyttämään puutarhatöissä käytettäviä lihaksia, etsimään innolla piippoja ja tutkimaan kaikkea maasta nousevaa sekä hämmästelemään silmujen avautumista puissa ja pensaissa.

Ellei minulla olisi puutarhaani,  tuntuisi, etten keksisi luovuudelle sopivaa ilmaisukanavaa.

Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänä taas ahkeroin hiki valuen ja maassa kontaten.

Haastan mukaan blogikaverit, jotka tykkäävät itsekasvatetuista tomaateista.

Tästä (klik)  pääset katsomaan Pauliinan laatiman pohjan kysymyksille. Pauliina pyysi myös laittamaan tiedon ko. jutun kommenttikenttään, kun haasteeseen on vastattu.  

Kiitos Pauliina kivasta haasteesta!