KÄÄRITÄÄN VERKKOJA JA ILOITAAN ALETAIMISTA

 

Taas on meneillään syksyyn kuuluva työ eli tavoitteena on estää jäniksiä herkuttelemasta istuttamillani puilla ja pensailla talven aikana. Kesäkaudella puput ovat onneksi pysyneet viereisessä metsässä, mutta talven aikaan näkee niiden muodostamia polkuja tai jopa valtateitä lumihangessa. 

Kuvan näkymä ihastutti minua kun tein töitä arboretumissa. Pilvikirsikat alkavat värjäytyä loistavaan asuun.

Tuurenpihlaja kukkii uudelleen samalla kun siinä näkyy jo vähän ruskan väritystä. Aika sekaisin on moni kasvi näin lämpimän syyskuun jälkeen.

Päädyin tänä vuonna ostamaan lähes kaikki uudet verkot 150 cm korkeina. Laitan ne puille, jotka saavat rusakoiden kuolan aivan erityisesti valumaan. On minulla paljon myös 120 cm korkeita verkkoja. Vanhimmat ns. kanaverkot ovat jo 30 vuotta käytössä olleita, mutta niillekin löytyy aina käyttöä. Nykyään hankin tiheäsilmäisiä jyrsijä/ jänisverkkoja. 

Uusilla puilla on aina tukikepit pitämässä puun suorana. Tukikepit edesauttavat myös puuta juurtumaan, kun tuuli ei heiluta juuripaakkua. Näihin tukikeppeihin on kätevä pyöräyttää verkko kiinni, ettei talven tuulet nosta verkkoa irti maasta. Tuuli tarttuu yllättävän hyvin ”hölskyviin” verkkoihin.

Istutin vielä tämän viikon aikana uusia puita ja pensaita -70 % alelöytöinä. Näin hyvällä alennuksella oli mukava täydentää uusia tyhjiä istutusalueita. Istutin 'Little Princess' keijuangervoja maanpeitteeksi keväällä istutetun lehtosaarnin viereen, samoin 'Mint Julep' tarhakatajia. 

Arbotetumiin löytyi 'Nova' valkomarjapihlaja ja pylväspihlaja. Molemmat ovat jo verkkojen sisällä, en ota riskejä näiden nuorten puiden kanssa.

Tony Tim pallotuijia päätyi leveän istutusalueen keskelle kartiovalkokuusten seuraan. 

Uskaltauduin kokeilemaan 'Variegata' kirjosiniheinää pallotuijien lähelle. Keveät heinät sopivat niin hyvin pallotuijien tai muiden havujen kanssa. Oikealla edessä retkottavat 'Purple Emperor' komeamaksaruohot, ne olivat oikein hyvin pysytyssä ennen kuin Rilla päätti asettua lepäilemään juuri niiden päälle. No, kyllä ne siitä tokenevat.

Olen yrittänyt vastustaa intoa perennojen istuttamisessa ennen kuin olen saanut arboretumin kasvualustojen rikkakasvit hieman paremmin hallintaan, mutta nämä olivat melkein ilmaisia, joten sorruin.

Tässä kuvakulma vastapäisestä suunnasta. Etualalla näkyy yksi kolmesta Pinkachu 'Smhppinka' syyshortensiasta'. Tuolle vasemmalla näkyvälle nurmikolle on suunnitelmissa tehdä vielä yksi itseäni innostava alue, jonka kruunaa suuri kivi. Kivi odottelee jo vanhalla ratsastuskentällä, katsotaan ehtiikö isäntä siirtää sen uuteen paikkaansa ennen talvea. Kivi tarvitsee tietysti taakseen istutuksia....

Laitanpa teille vielä katsottavaksi yhden työmaan tällä samaisella peltosaralla, joka toivottavasti arboretumiksi muotoutuu. Etualalla näkyy isännän ajamaa peltomultaa, jota en ole vielä lainkaan työstänyt. Kärräilen tähän syksyn lehtiä yms. Kastematoja näyttää olevan mukavasti. 

Keskelle kunnostin pienen kaistan, jotta sain istututettua edellä mainitun pylväspihlajan (näkyy verkon sisällä) ja 70% alennuksella laitoin tänne myös marjaomenapensaan ja 'Pohjan Neito' lumipalloheiden. Muuten tämän alueen istutus jää kevääseen. 

Lämmin syyskuu on innostanut nämä päivänliljat uudelleen kukkimaan. 

Todennäköisesti laitan nyt pisteen tämän kauden istutuksille, tosin ihan ehdoton ei tietenkään voi olla.  Luulen, että minulla on täysi työ verkkojen kanssa ja kaikkea muutakin hoitotyötä olisi tehtävänä.

Hyvää loppuviikkoa teille tämän arboretumin köynnösaidan kärhön kera! Miss Bateman päätti aloittaa kukinnan vasta syyskuun lopussa, tämän istutin vuosi sitten syyskuussa.

VIELÄ PITÄISI JAKSAA

En voi ymmärtää, että syyskuu on jo näin pitkällä? Vielä olisi työlistalla tekemistä vaikka muille jakaa, mutta ehkä joudun osan kanssa luovuttamaan tältä kaudelta, tietysti paljon riippuu loppusyksyn säistä. 

Mutta olette varmaan yhtä mieltä katsuran ihanasta värityksestä! Kuvan keskivaiheilla näkyy kaksi syysväriin siirtynyttä atsaleaa.

Eilen oli kerrassaan mahtava syyspäivä, oli niin lämmintä, että tarkeni ohuessa puserossa. Iso rasti tehtävälistaan tuli, kun urakoin kaikki ostamani kevätkukkien sipulit maahan. 

Tulppaaneja laitoin maahan 235 sipulia, suurin osa puutarhan puolelle, mutta päätyi osa tänne arboretumiinkin. Sääli vai, että määrä oli liian pieni, mutta en raaskinut ostaa enempää. Pikkusipuleja eli krookuksia ja kevätkurjenmiekkoja istutin yhteensä 175. Syksyllä sipulien maahan kaivaminen ei todellakaan kuulu mielipuuhiini, mutta keväällä aina harmittelen, miksi en laittanut enempää.

Tämä näkymä on ensi kesänä toivon mukaan aika ihana, kun samalla kertaa näkyy kolme ryhmää Sweet Annabelle pallohortensioita. Sweet Annabellen taimia on yhteensä 17 kpl. Silmin näkyy myös valkoisten pallohortensioiden ryhmä ja kaukana, kaukana takana Pink Annabelle pallohortensiat osana muuta istutusta. 

Tähän etualan ryhmään olen kärrännyt multaa valmiiksi, yritän ehtiä istuttaa puutarhasta vuorenkilpiä rusotuomipihlajan juurelle. Kyseiset vuorenkilvet ovat saamassa joka tapauksessa siirron ja ne saavat tehdä rikkojen ehkäisyyn työtä tämän ison alueen keskellä.

Tällä viikolla olen istuttanut arboretumiin 50 % alesta hankittuja taimia. Tämä alue vaatii vielä paljon kasvualustan muokkausta, mutta olen edennyt vaiheittain eli taimien kohdalla on istutusmulta ja kunnon kasvualusta, mutta tyhjällä alueella työ on kesken. Tästä istutusalueesta näkyy vain osa. Tällä hetkellä alueen koko on 4 m x 22 m. Täytyy talven aikana hioa suunnitelma muiden hankittavien kasvien osalta.

Peltonurmeen jää pakosta traktorin renkaan jälkiä, mutta yritämme tehdä suuret maansiirrot nyt syksyllä, jotta keväällä ei tarvitsisi enää traktorilla ajella pehmeällä pellolla. 

Siivosin jo kasvihuoneen tältä kaudelta tyhjäksi. Minun pitää varautua lähtemään lyhyellä varoitusajalla pojan perheeseen hoitamaan pikkuneitiä, sillä sisaren syntymän laskettu aika on hyvin lähellä. Näin ollen, on parasta tehdä tällaiset työt alta pois.

Lämmin syksy on saanut kelloköynnökset tekemään kukkia ihan hurjasti. 

Tässä toinen puoli köynnösportista, jota kelloköynnös vehreyttää. Rillan takana vähän matkan päässä näkyy katsura. Rillan vieressä japaninhappomarjat alkavat hiljalleen siirtyä syysväriin.

Eilisen ihana auringonpaiste on muisto vain, sillä tänään aamu valkeni pilvisenä ja Rillan aamulenkin jälkeen alkoi sataa. Huomaatte varmaan, että amurinviini on vaihtanut upeaan syysväriin.

Rilla nuuhkii sateen tuloa. Keppien paikalle pitäisi istuttaa timanttituijat, mutta katsotaan löydänkö ne vielä syysalesta vai jääkö istutus kevääseen. Rillan takapuolen kohdalla on 'Hicksii' kartiomarjakuusen alennustaimi, kaksi pientä havua ovat 'Nana' kääpiöserbiankuusia. 'Nana' kasvaa hitaasti, mutta voi saavuttaa yli 3 metrin korkeuden. Olen nähnyt kolme 'Nana' kääpiöserbiankuusta noin kolmen metrin korkuisina ja ne olivat kaunis näky.

Tämä kuvakulma ei ole niin kaunis, mutta uskon, että ensi vuonna näyttää jo paremmalta. Suunnitelma on, että erilaiset havukasvit sekä näyttävät kiinnostavilta että ajan myötä tuovat tuulelta suojaa. Tuolla takana on vielä traktorin kauhasta kipattuja multakasoja, joita minun pitää työstää taimia varten.

Multakasoja löytyy muualtakin, mutta teen kun ehdin. Verkkorumba pitäisi aloittaa, ettei tarvitse sitä puuhaa tehdä sormet kohmeessa.

MYRSKYN JÄLKEEN

Varpu-myrsky näytti voimansa keskiviikkoaamuna ja yhdessä tuulen puhurissa se kaatoi meidän tontilta kaksi yli 100 vuotiasta kuusta ja vei sähköt. 

Nämä talon pohjoispuolella tienhaarassa pitkään vartioineet puut kaatuivat yhdessä rysäyksessä ja veivät sähkötolpan mukanaan.

Tie oli tehokkaasti poikki.

Sähkökaapeleita oli sekä pylvään luona, maassa makaavien kuusten oksien seassa että maantiellä pitkin pituuttaan. 

Tästä pitäisi ajaa meille ja muiden tien varrella asuvien tonteille. 

Kaikeksi onneksi lähellä oli työmaalla ystävällinen metsäkoneyrittäjä, hän tuli riittävän järeällä kalustolla raivaamaan tien käyttökuntoon. Pelastuslaitos ohjasi liikennettä hidastamaan vauhtia maassa makaavia sähkökaapeleita ylitettäessä.

Puut eivät olleet lahoja, mutta myrsky näytti voimansa tällä kohdalla. Myös metsässä kaatui paljon puita, isännällä menee jonkun aikaa kun selvittelee sen sotkun.

Meillä ei ollut sähköä 27 tuntiin. Sähkön tuomiin mukavuuksiin on sen verran tottunut, että huomaa aika selvästi, kun mitkään sähkölaitteet eivät toimi eikä hanasta tule vettä.

Ihme ja kumma, että puutarhassa kaikki näyttää olevan melko lailla entisellään, tietysti kuivia oksia tippui suurista puista. Tuhoja tehneen puhurin kaista oli ilmeisesti melko kapea. Onneksi kukaan ei jäänyt kaatuvien puiden ale.

 

VAUHDIKKAITA PÄIVIÄ

'Grandiflora' syyshortensiat kukkivat parhaillaan upeasti. Viime yönä ei mittarin mukaan ollut pakkasen puolella, mutta paikoitellen nurmi oli riitteessä, joten ehkä sittenkin halla kävi maan pinnassa vierailulla. Iltapäivällä näkee, miten kävi syyshortensioiden kukille.

Toivottavasti kukinnot eivät vielä rusketu.

Tällä viikolla kaikki lapset ja lapsenlapset olivat meillä viettämässä synttäreitäni. En ajatellut pitää juhlia, mutta lapset järjestivät hauskan yllätyksen, hoitivat järjestelyt ja kutsuivat lähipiirin koolle. Tytär toi ruoat ja herkulliset kakut tullessaan.

Ruusut jaksavat vielä kukkia, tässä köynnösruusu Above and Beyond paistattelee päivää kaverinsa kanssa.

Ennen 'synttärihulinoita' tein monta peräkkäistä päivää arboretumissa keväällä tehtyjä istutusalueita laajentaen. Kevät on aina kiireistä aikaa ja silloin oli tärkeää saada kaikki tilatut puut ja pensaat istutettua ja juurtumaan. Tiesin jo silloin, että tehdyt istutusalueet tulevat kasvamaan, kunhan on aikaa tehdä kasvualustojen pohjatöitä. Rilla istuu keväällä istutetun hopeavaahteran juurella, puusta näkyy kuvassa vain alaosa, mutta puu on jo nyt ilo silmälle.

Arboretumiin keväällä liitetyn peltosaran pohjoispäädyssä yhdistin nyt kolme istutusta yhdeksi suureksi alueeksi. Kuvan vasemmassa reunassa on keväällä istutettu vuorijalava. Havujen alue oli kesällä oma erillinen ryhmänsä ja osa pienimmistä havuista tuli istutettua hieman liian tiiviisti, koska ei ollut aikaa tehdä suurempaa yhtenäistä aluetta. Nyt havuryhmä yhdistyi edelleen pylväshaapojen ryhmään, joten istutustilaa tuli hulppeasti lisää.

Oli kiva nähdä, että havut olivat kasvattaneet hienosti juuria, kun kaivoin isona paakkuna 'Nana' kääpiöserbiankuuset väljemmille vesille kasvamaan. Myös pesäkuuset saivat oman kolmio -ryhmänsä vähän suuremmaksi. Uusina tulokkaina istutin kaksi höyhenpensasta, Pinkachu syyshortensia 'Smhppinkan' ja sinikataja 'Blue Sweden'. Takariviin (nurmikkon suunnasta katsottuna) edellisen kuvan keppien kohdille on tarkoitus laittaa kaksi tai kolme timanttituijaa.

Olen viihdyttänyt itseäni ihanilla Pinterestin kuvilla monimuotoisista havuryhmistä höystettynä lehtipensailla. Tämä alue on vielä kesken, mutta näyttää nyt omaan silmään suurena alueena luontevammalta kuin mihin tilanne jäi keväällä.

Tämä alue jäi keväällä pitkäksi ja kapeaksi, mutta nyt leveyttä tuli lisää siten, että pinta-ala vähintäänkin tuplaantui tai melkein triplaantui. Istutin rungollisen mongolianvaahteran uuteen multatilaan. 

Levitimme mullan alle olkipaalista tasaisen kerroksen, sitten isäntä ajoi pellon päästä multaa olkien päälle. Lierot saavat tehdä oman työnsä kasvualustan parantamiseksi. 

Lopuksi vielä katse viime ja edellisenä vuonna tehtyihin istutuksiin. Rilla on mukana kierroksilla, Rillasta arboretum on oikein kiinnostava seikkailupuisto.

ARBORETUMISSA JÄLLEEN YHTÄ SUN TOISTA

Tästä on tullut yksi suosikkinäkymäni, kun kävelen pienessä arboretumissani. Silmillä näkee vielä laajemmin eri suuntiin. Osan tunnelmasta tuovat oikealla puolella oksiaan taivuttava kynäjalava ja vasemmalla puolella samaan pyrkii metsävaahtera. Molemmat ovat kasvaneet kohisten tänä kesänä. Kynäjalava on istutettu 2020 ja vaahtera 2021.

Tässä vielä kuva elokuussa valmistuneesta pergolasta, vaikka teinkin siitä ihan oman juttunsa. 

Edessä näkyy yksi kesken oleva projekti. Päätimme pienentää perunamaata ja teen vanhan perunamaan päätyyn uuden istutuksen. Siirsin kuvassa näkyvät pallohortensiat toisaalta tähän (ne ovat odottaneet siirtoa arboretumiin jo vuoden verran).  Pallohortensiat saavat kavereikseen ainakin pieniä havuja ja ehkä pikkupensaita, jahka ehdin laajentaa ja muotoilla kasvualustan sekä pohdiskella vaihtoehtoja.

Teimme nyt perunoita varten kahdella laudalla maasta nostetun laatikon. Onneksi varastosta löytyy sahattua lautaa, jota on jäänyt eri rakennustöistä. Myös tummaa maalia löytyi purkin pohja, joten sutaisin kuivat laudat saman tien mustiksi. Laatikon pitkä sivu on noin 3 metriä, joten tuohon saa sopimaan kolmeen riviin ihan mukavasti pottuja. Laatikko täytettiin puhtaalla mullalla jo valmiiksi ensi kevättä odottamaan. Kyseisellä paikalla on ollut perunaa jo aika monena vuonna, vaikka olen yrittänyt hieman vaihdella rivien paikkaa vuoroviljelyssä jonkun muun kasvatettavan kanssa. Heinäseiväsaitaa täytyy käydä suorittamassa, kuvassa se näyttää olevan sen tarpeessa.

Tässä kuva pitkältä sivulta. Kuvan etureunassa näkyy kehäkukkia, aion jatkossakin kasvattaa kesäkukkia tässä samassa paikassa. Ruiskukat olivat jo niin ohikukkineita, että nyhdin ne pois samalla kun kitkin alueen.

Takana pellolla on jo tuotuna yksi multakasa traktorilla, lisää multaa on siirtymässä kunhan isäntä ehtii. Sinne on tarkoitus tehdä uusi istutusalue ensi keväänä.

Tästä kuvakulmasta näkyy pallohortensioiden sijoittuminen melko lähelle uutta pergolaa. Todennäköisesti istutan alueen muut kasvit vasta keväällä. Ajattelin kärrätä kasvihuoneen kasvualustat tähän, kunhan on kasvihuoneen tyhjennyksen aika. Uusi sateenvarjojalava on neljän metrin päässä pallohortensioiden takana. Vaaleanpunaiset pensashanhikit kukkivat kauniisti.

Kitkin kuvan keskellä olevan alueen nyt kunnolla ja siirsin kultatyräkkiä reunuskasveiksi. Kuvasta ei saa oiken selvää, mutta tuossa kasvaa kaksi pensasmaista luumua ja omenapuu. 

Kunhan kaikki mylläykset tällä kohdalla on tehty ja keväällä loputkin kasvit istutettu, uskon että tämä tienoo arboretumin ja keittiöpuutarhan rajalla koheni merkittävästi.

Katselin yhtenä sadepäivänä kuvia arboretumin alueelta vuosilta 2019 ja 2020. Täytyy olla iloinen, että paljon on tapahtunut ja näkymä on muuttunut. Tämä täytyy pitää mielessä, kun silmä etsii puutteita ja huomaa paikkoja, jotka kaipaavat lisää istutuksia. Nurmikkoa vasten näkyy muuten tummana keväällä istutettu sulkamustaselja.

Sulkamustaselja 'Black Lace', mikä ihana kasvi! Ensimmäisen ’Black Lacen’ istutin kolme vuotta sitten puutarhan puolelle ja kaksi uutta kasvaa arboretumissa. Viihtyessään mustaselja voi kasvaa jopa kaksi metriä korkeaksi pensaaksi. Jos talven jälkeen on ränsistyneitä oksia, ne leikataan pois. Puutarhan mustaseljasta leikkasin keväällä pari oksaa ja pensas oli silti oikein kaunis koko kesän. Kannattaa valita pensaalle aurinkoinen paikka ja kasvualustaksi hyvä puutarhamulta. Tälle suositellaan vyöhykettä I-II, mutta varmasti kasvupaikka on vyöhykettä ratkaisevampi.

Aurinko paistaa ja on luvassa ihana syyspäivä. Lähden jatkamaan töitä arboretumiin, siellä tapahtuu nyt monessa kohdassa. Kerron lisää myöhemmin. Hyvää viikonloppua teille!

KUKKIVIA MAKSARUOHOJA

'Firecracker' maksaruoho on tällä hetkellä yksi Graniittipenkin kaunotar. Sen tumma punainen sävy näkyy pitkälle.

'Lime Zinger' kukkii marjapuuron sävyisenä etualalla. Korkeampi 'Herbstfreude' näkyy sen vieressä. Takana sydänpenkin purppurapunalatvat sointuvat kivasti kokonaisuuteen.

Tässä  komeamaksaruoho 'Herbstfreude' marunoiden vieressä Graniittipenkissä. Pitääkin muistaa viedä jakopaloja marunasta arboretumiin. Aaprottimaruna leviää siihen tahtiin, että siitä riittää moneen paikkaan, vaikka en taida kovin monesta paikasta jaksaa rajoittaa sen kasvua.

Arboretumissa 'Lime Zinger' on katsuran maanpeitekasvina. Ne sointuvat hauskasti yhteen. En meinannut millään saada kuvaa otettua, koska Rillan kuono tunki koko ajan väliin.

Tykkään komeamaksaruoho 'Herbstfreudesta' tosi paljon. Sen pyöreä kasvutapa, kiva olemus koko kasvukauden ja kaunis väri näin syksyllä ovat kaikki plussaa. Tämä kuvan on otettu piharingistä.

Komeamaksaruoho 'Carl' on hieman matalampi kuin 'Herbstfreude' ja väri on enemmän pinkki. 

Tässä 'Carl' sydänpenkin reunuskasvina.

Tämä 'Red Sparkle' maksaruoho on uudempi tuttavuus. Istutin tämän vuosi sitten arboretumin kärhöjen juurelle. Tämä on melko matalakasvuinen, hyvin tummalehtinen ja kukkii syyskesällä. Tämän tumma lehdistö tuo kontrastia muihin kasveihin kesällä jo ennen kukintaa.  

Viime yön alin lämpö kävi +0,8 asteessa. Huh, sentään. En kaipaisi vielä hallaöitä.