MIETTEITÄ, MUISTOJA JA PENTUARKEA

Rusokirsikka on vasta aloittamassa syyspukeutumista

Monin paikoin näkee upeita ruskan värejä, mutta meillä kaikki ruskaan värittyvät puut tai pensaat eivät ole vielä vaihtaneet sävyjään.

Olen tehnyt puutarhan syystöitä jaksoissa. Viimeiset kaksi viikkoa meillä on ollut pari konemiestä syömässä ja kahvilla arkipäivät. Muistuu mieleen ajat, jolloin se oli hyvin tavallista. Nykyään ei niinkään, tai ainakaan näin pitkäkestoisesti. Joutuu vähän enemmän miettimään, mitä laittaa ruoaksi, jotta menu olisi viikon aikana vaihteleva. Isäntä syö sujuvasti samaa ruokaa vaikka useamman päivän putkeen, kun olemme kahdestaan. Lisäksi olen nyt tehnyt jälkiruokia / kahvileipää perusarjesta poiketen.

Oikeastaan olen hämmästellyt, miten nuorena kolmen pienen lapsen äitinä sain vielä tehtyä sesonkiaikoina työ- tai talkoomiehille ruokaa kaksi kertaa päivässä. Lisäksi päivä alkoi usein miesten aamukahvilla ja tietysti päiväkahvit leivonnaisineen kuuluivat ohjelmaan. Muistan kyllä, että leivoin melkein joka päivä jotain ja usein pienimmäinen keikkui lonkalla sylissä, kun hämmensin keitoksia hellalla. Oli sekin aikaa. 

Kun kuopus syntyi, oli esikoinen 3v 2kk ja siinä välissä vielä keskimmäinen lapsista 1v ja 5 kk. Joten voitte uskoa, että vipinää riitti. Tosin lapset myös viihdyttivät toisiaan, vaikka riitti siinä sivussa kunkin päiväunien  ja ulkoilujen ohjelmointia, leikkien valvomista, vaipanvaihtoa ja ruokintaa. Pyykkirumba oli aika hurjaa.

Lauantaina hoidin meillä pientä tyttären poikaa, sillä tytär oli koiransa kanssa kisoissa. Niklas on nyt 1v ja 10kk. Meillä oli oikein kiva ja toimelias päivä. Touhusimme yhdessä ulkona ja sisällä tietenkin leikimme ja luimme kirjoja. 

Huomaa kuitenkin, että nämä intensiiviset päivät vievät enemmän energiaa kuin nuorena. Tai ehkä lapsenlapsen kanssa on tarkempi ja on kiva olla täysillä läsnä eri puuhissa. Yläkertaan vievät portaat ovat liukkaat, joten en uskalla päästää lasta yksin niitä kulkemaan. Joten mummi siis pinkoi mukana, kun Niklas kipitti yläkertaan ja laski alas mahallaan, sillä komento oli, että aina pitää alas tulla takaperin. Voitte uskoa, että yläkerrassa käytiin monta kertaa päivän aikana. Tietysti olisi voinut estää porrasharjoittelun, mutta toisaalta se on halpaa huvia, hyvää treeniä ja sai aikaan monet naurut.

Enkeliperhoangervon syysväritys on kaunis

Oma lukunsa hoitopäivässä oli yrittää saada Niklas ja Rilla pidettyä myönteisesti ja turvallisesti yhdessä ja erikseen. Lapsi oli varsin ihastunut koiraan ja pentu oli erittäin kiinnostunut lapsesta. Molemmista olisi ollut tosi hauskaa juosta talossa edestakaisin yhdessä. Juoksuleikkiin oli heti puututtava, sillä Rilla painaa nyt jo 20 kg ja vauhdin lisääntyessä se alkaa myös leikkiä kuten koirakavereiden kanssa ja siinä jää alle 2-vuotias jalkoihin. 

Terijoensalavassa on hyvä istuskella

Tosi sievästi Rilla nuolaisi (ilman  hampaita) Niklasta ja rauhallisissa hetkissä Niklas silitteli pentua ja antoi koiralle nameja kädestä.  Näistä hetkistä saavat molemmat hyviä muistijälkiä tulevaisuutta ajatellen. 

Mutta yhtään ei uskaltanut pitää pentua ja lasta keskenään ilman aikuisen tiivistä läsnäoloa. Tämä haaste vaati ukin ottamaan välillä pennun metsälenkille ja välillä ukki & Niklas tekivät omia hommia, kun minä olin varattu ruoka- tai muissa puuhissa.

Sunnuntaina sain kaivettua kaikki hankitut kukkasipulit maahan. En viitsinyt enää odottaa tulppaanien kanssa. Lämpötilat ovat laskeneet ja tälle viikolle luvatut vesisateet auttavat juurtumisessa.

Verkkojen laitto on jo yli puolen välin, mutta vielä löytyy verkkoja odottavia puita ja pensaita ainakin 70 kpl äkkiä laskeskellen. Osan pensaista laitan ryhmäkarsinaan. 

Lumipalloheisi

Kasvihuoneen tyhjennän loppuun viimeistään ensi viikolla, eipä siinä enää paljon ole tehtävänä. Niklas auttoi mummia, kun purin Blumatin (kastelujärjestelmä) osiin, poika vei aina irrotetun osan ämpäriin. Välillä keräsimme ja söimme kypsyneitä tomaatteja.

Tänään olimme taas Rillan kanssa pentukurssilla. Kurssilla harjoitellaan tärkeitä arkielämän perustaitoja. Meillä on tavoitteena, että Rilla oppii hyvin käyttäytyväksi koiraksi, jonka kanssa on helppoa ja mukavaa toimia missä vain. Varasimme myös jatkokurssin pentukurssin perään. Koiralle on hyödyllistä, että samassa koulutustilassa on kolme muutakin pentua omistajineen. Oppii keskittymään myös toisten koirien ollessa samassa huoneessa.

Koulussa on Rillan mielestä hurjan kivaa, koska joka tehtävän suoritettuaan saa aina superhyviä palkkanameja ja kiitoksia. Me isännän kanssa taas yritämme palauttaa mieleen pennun ajatusmaailmaan asettumista ja koitamme kouluttaa itseämme niin, että autamme omalla toiminnallemme pentua oppimaan asiat oikein. Saa muuten ihan oikeasti keskittyä, vaikka tavallaan asiat ovat hyvin tuttuja aikaisempien koirien jälkeen. Jokainen koira on kuitenkin oma persoona ja on aina parempi oppia opettamaan asiat oikein. Koiran huonon ja ei-toivotun käyttäytymisen ohjelmoiminen pois on työläämpää kuin opettaa koiraa alusta asti toimimaan oikein. Jaahas, tässä on itselle melkoinen oppimisen paikka jälleen. Paljon toistoja, kärsivällisyyttä ja iloista leikkiä vastapainona.