maanantai 26. syyskuuta 2022

MIETTEITÄ, MUISTOJA JA PENTUARKEA

Rusokirsikka on vasta aloittamassa syyspukeutumista



Monin paikoin näkee upeita ruskan värejä, mutta meillä kaikki ruskaan värittyvät puut tai pensaat eivät ole vielä vaihtaneet sävyjään.



Olen tehnyt puutarhan syystöitä jaksoissa. Viimeiset kaksi viikkoa meillä on ollut pari konemiestä syömässä ja kahvilla arkipäivät. Muistuu mieleen ajat, jolloin se oli hyvin tavallista. Nykyään ei niinkään, tai ainakaan näin pitkäkestoisesti. Joutuu vähän enemmän miettimään, mitä laittaa ruoaksi, jotta menu olisi viikon aikana vaihteleva. Isäntä syö sujuvasti samaa ruokaa vaikka useamman päivän putkeen, kun olemme kahdestaan. Lisäksi olen nyt tehnyt jälkiruokia / kahvileipää perusarjesta poiketen.



Oikeastaan olen hämmästellyt, miten nuorena kolmen pienen lapsen äitinä sain vielä tehtyä sesonkiaikoina työ- tai talkoomiehille ruokaa kaksi kertaa päivässä. Lisäksi päivä alkoi usein miesten aamukahvilla ja tietysti päiväkahvit leivonnaisineen kuuluivat ohjelmaan. Muistan kyllä, että leivoin melkein joka päivä jotain ja usein pienimmäinen keikkui lonkalla sylissä, kun hämmensin keitoksia hellalla. Oli sekin aikaa. 

Kun kuopus syntyi, oli esikoinen 3v 2kk ja siinä välissä vielä keskimmäinen lapsista 1v ja 5 kk. Joten voitte uskoa, että vipinää riitti. Tosin lapset myös viihdyttivät toisiaan, vaikka riitti siinä sivussa kunkin päiväunien  ja ulkoilujen ohjelmointia, leikkien valvomista, vaipanvaihtoa ja ruokintaa. Pyykkirumba oli aika hurjaa.



Lauantaina hoidin meillä pientä tyttären poikaa, sillä tytär oli koiransa kanssa kisoissa. Niklas on nyt 1v ja 10kk. Meillä oli oikein kiva ja toimelias päivä. Touhusimme yhdessä ulkona ja sisällä tietenkin leikimme ja luimme kirjoja. 

Huomaa kuitenkin, että nämä intensiiviset päivät vievät enemmän energiaa kuin nuorena. Tai ehkä lapsenlapsen kanssa on tarkempi ja on kiva olla täysillä läsnä eri puuhissa. Yläkertaan vievät portaat ovat liukkaat, joten en uskalla päästää lasta yksin niitä kulkemaan. Joten mummi siis pinkoi mukana, kun Niklas kipitti yläkertaan ja laski alas mahallaan, sillä komento oli, että aina pitää alas tulla takaperin. Voitte uskoa, että yläkerrassa käytiin monta kertaa päivän aikana. Tietysti olisi voinut estää porrasharjoittelun, mutta toisaalta se on halpaa huvia, hyvää treeniä ja sai aikaan monet naurut.

Enkeliperhoangervon syysväritys on kaunis



Oma lukunsa hoitopäivässä oli yrittää saada Niklas ja Rilla pidettyä myönteisesti ja turvallisesti yhdessä ja erikseen. Lapsi oli varsin ihastunut koiraan ja pentu oli erittäin kiinnostunut lapsesta. Molemmista olisi ollut tosi hauskaa juosta talossa edestakaisin yhdessä. Juoksuleikkiin oli heti puututtava, sillä Rilla painaa nyt jo 20 kg ja vauhdin lisääntyessä se alkaa myös leikkiä kuten koirakavereiden kanssa ja siinä jää alle 2-vuotias jalkoihin. 

Terijoensalavassa on hyvä istuskella

Tosi sievästi Rilla nuolaisi (ilman  hampaita) Niklasta ja rauhallisissa hetkissä Niklas silitteli pentua ja antoi koiralle nameja kädestä.  Näistä hetkistä saavat molemmat hyviä muistijälkiä tulevaisuutta ajatellen. 



Mutta yhtään ei uskaltanut pitää pentua ja lasta keskenään ilman aikuisen tiivistä läsnäoloa. Tämä haaste vaati ukin ottamaan välillä pennun metsälenkille ja välillä ukki & Niklas tekivät omia hommia, kun minä olin varattu ruoka- tai muissa puuhissa.



Sunnuntaina sain kaivettua kaikki hankitut kukkasipulit maahan. En viitsinyt enää odottaa tulppaanien kanssa. Lämpötilat ovat laskeneet ja tälle viikolle luvatut vesisateet auttavat juurtumisessa.

Verkkojen laitto on jo yli puolen välin, mutta vielä löytyy verkkoja odottavia puita ja pensaita ainakin 70 kpl äkkiä laskeskellen. Osan pensaista laitan ryhmäkarsinaan. 

Lumipalloheisi



Kasvihuoneen tyhjennän loppuun viimeistään ensi viikolla, eipä siinä enää paljon ole tehtävänä. Niklas auttoi mummia, kun purin Blumatin (kastelujärjestelmä) osiin, poika vei aina irrotetun osan ämpäriin. Välillä keräsimme ja söimme kypsyneitä tomaatteja.



Tänään olimme taas Rillan kanssa pentukurssilla. Kurssilla harjoitellaan tärkeitä arkielämän perustaitoja. Meillä on tavoitteena, että Rilla oppii hyvin käyttäytyväksi koiraksi, jonka kanssa on helppoa ja mukavaa toimia missä vain. Varasimme myös jatkokurssin pentukurssin perään. Koiralle on hyödyllistä, että samassa koulutustilassa on kolme muutakin pentua omistajineen. Oppii keskittymään myös toisten koirien ollessa samassa huoneessa.

Koulussa on Rillan mielestä hurjan kivaa, koska joka tehtävän suoritettuaan saa aina superhyviä palkkanameja ja kiitoksia. Me isännän kanssa taas yritämme palauttaa mieleen pennun ajatusmaailmaan asettumista ja koitamme kouluttaa itseämme niin, että autamme omalla toiminnallemme pentua oppimaan asiat oikein. Saa muuten ihan oikeasti keskittyä, vaikka tavallaan asiat ovat hyvin tuttuja aikaisempien koirien jälkeen. Jokainen koira on kuitenkin oma persoona ja on aina parempi oppia opettamaan asiat oikein. Koiran huonon ja ei-toivotun käyttäytymisen ohjelmoiminen pois on työläämpää kuin opettaa koiraa alusta asti toimimaan oikein. Jaahas, tässä on itselle melkoinen oppimisen paikka jälleen. Paljon toistoja, kärsivällisyyttä ja iloista leikkiä vastapainona.



16 kommenttia:

  1. Olipas mukava postaus. Seitsemän lapsen mummuna, iät välillä 1-13 v. tunnistan ja allekirjoitan ajatuksesi. Sanoin myös koiran /koirien omistajana. Mukavaa syksyä sinne🌾🍂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, muistankin, että sinulla on aika katras lapsenlapsia. Teillä on varmasti usein lapsenlapsia hoidossa ja siinä samassa myös koira-lapsitilanteet ovat tuttuja.
      Oikein hyvää syksyä myös sinulle!

      Poista
  2. Meille tulee lapsenlapset yökylään seuraavalla viikonloppuna. Otamme nyt vain yhdeksi yöksi. Se on hurjan väsyttävää ja ihanaa kuitenkin. Lapset on 5 ja 3 vuotiaita ja vaativat myös koko ajan huomion ja meidän tarkkaavaisuuden ettei mitään satu vastuu on kova. Koira arjesta ja hoidosta en tiedä mitään. Pihassa ja puutarhassa riittää vielä puuhaa pitkäksi aikaa ja mikä se on tehdessä jos ilmat pysyy näin kauniina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsenlapset ovat todellakin valtavan ihania, ihan sydän pakahtuu, kun saa olla yhdessä ja huomaa, että pienet kädet ojentuvat ’ota syliin’ pyynnöstä. Lastenlasten kanssa vastuu on jotenkin suurempi, ettei vaan tapahdu onnettomuuksia. Isovanhemmuus sallii täysipainoisen leikkimisen yhdessä, mutta intensiivinen läsnäolo on näillä kymmenillä vaativaa. Ihanaa, mutta väsymys on erilaista kuin nuorempana.
      Kuulaat syyspäivät ovat hyviä puutarhatöihin, taidan nytkin lähteä jatkamaan verkkojen kanssa, sillä sain Rillan juuri nukahtamaan päiväunille.

      Poista
  3. Lastenlasten vierailut ovat aina tosi kivoja, mutta välillä myös melko voimia kysyviä. Vastuu lapsenlapsista kun on aina hyvin suuri, kuten sanoit ja täytyy huolehtia tarkkaan, ettei mitään vahinkoja pääsisi heille tapahtumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Nyt oli vielä oltava niin tarkka, ettei pennun ja lapsen yhteiselossa tulisi mitään ikävää juttua. Rillan tassu on niin nopea heilahtamaan ja vaikka kynsiä leikkaa usein, ovat ne aika terävät pientä poskea vasten. Pentu ei vielä osaa rajottaa liikkeitään ja leikkiään, joten tarkkana oli oltava.

      Poista
  4. Sama kokemus minullakin -lapsenlapsien kanssa oleminen vie jotenkin paljon enemmän energiaa, kuin omien kanssa aikoinaan. Kun aikaa on rajoitetusti, haluaa olla koko ajan 100% läsnä. Minulla on 1 ja 3 vuotiaat tytöt, aivan ihanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se varmasti on. Omien lasten kanssa on pakko luottaa siihen, että perustilanteet arjessa sujuvat, vaikka ei ole ihan koko ajan vieressä. Ja kodin ympäristö on myös todennäköisesti aika tuttu lapsille ja riskit otettu huomioon. Lapsenlapsen kanssa ei ole niin helppo tietää, mitkä jutut sujuvat ja missä on mahdollisesti vaara. Ja totta kai on niin mielellään täysillä läsnä silloin kun ollaan yhdessä.
      Kiva kuulla sinun lapsenlapsista!

      Poista
  5. Lastenlasten kanssa on erilaista kun siinä voi ns. poimia rusinat pullasta ja ottaa vain parhaat palat ja jättää arjen vanhemmille. Mutta mehut se vie, etenkin kun on itse päiväkodissa työssä. Meillä on moni ruskan kuningatar tänä vuonna ihan tavallisen näköinen, rusokirsikka ei vaihda väriä eikä punatammessa ole yhtään punaista lehteä vaan eipä ole ollut pakkastakaan. Minulla on verkottamiset loppusuoralla, puuttuu pari yksittäistä verkkoa ja ryhmäkarsinat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan.
      Meillä on nyt rusokirsikka kokonaan vaihtanut värinsä ja ihan viime päivien aikana on tullut muutenkin enemmän värejä maisemaan, mutta lisääkin saisi tulla.
      Minäkin sain jo kaikki puut verkotettua, enää puutuu viimeset pensaiden ryhmäkarsinat, eiköhän nekin ole ensi viikolla tehty.

      Poista
  6. Olitpa kirjoittanut mukavasti sekä nykyhetkestä että menneistä vuosista.
    Tarkkana onkin oltava, ettei Rilla kumoa pikku miestä. Aikuisempi koira osaisi varoa voimiaan, mutta pentu on pentu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pentu on jo nyt isompi ja painavampi kuin moni aikuinen koira, joten tarkkana saa olla.

      Poista
  7. Kauniilta teillä näyttää syksylläkin. Varmasti teillä on ollut kova tohina, kun lapset olivat pieniä. Silloin elämä pyörii aika paljon samojen rutiinien ympärillä ja aikaa on sitten tosi vähän oikein muille asioille. Ihan varmasti lapsenlapsen kanssa on täysillä mukana. Ikä kyllä varmasti tekee osuutensa, ainakin omien lasten isovanhemmat ovat näin kertoneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikon sisällä ovat ruskavärit lisääntyneet näistä tämän jutun kuvista. Nyt sataa vettä ja tuulee. Saa nähdä ehdinkö ottaa kivoja ruskakuvia ennen kun lehdet putoavat puista.
      Kyllä ikä varmasti vaikuttaa, vaikka en varsinaisesti tunne itseäni kovin vanhaksi vielä. Toisaalta omien lasten kanssa rutiinit sujuivat aika lailla painollaan (kuten sanoit). Nyt on niin hienoa seurata lastenlasten kasvua ihan eri tavalla eri roolista.

      Poista