LUUMUPENKIN LAAJENNUS

Olen jo pitkään suunnitellut puutarhan luumupenkin laajennusta. Kyseinen luumupenkki on etualan Graniittipenkin takana jatkuva alue. Näiden kahden kivireunaisen penkin keskellä on portti Ruusupuistoon.

Takana oleva Luumupenkki on perustettu yli 25 vuotta sitten, en löydä tarkkaa vuotta, mutta tähän tulokseen päädyin. Tämä postaus on tehty yhteistyössä kuvassa näkyvän koiran kanssa. 

Tämä kännykkäkuva on napattu, koska ei ollut aikaa hakea järkkäriä sisältä. Luumupuut istutettiin siis noin 25 vuotta sitten kohopenkkiin. Puutarhan puolelle valittiin suurimmat kivet ja kuvassa näkyvään ns. takareunaan jäivät pienemmät kivet.  Kivien keskelle ajettiin multaa ja istutin penkin keskelle luumupuiden pienet taimet. Vuosien saatossa luumuista on kehittynyt monirunkoisia. 

Satoa nämä erilaiset luumut tuottavat hyvin aina, kun on luumuille suotuisa vuosi. Isäntä voi syödä luumuja niin uskomattomat määrät päivässä, että meillä luumuja todellakin kuluu ihan tuoreena.

Yllä kuvassa näkyvästä urasta kivien edessä on nostettu robottileikkurin reunakaapeli ylös, jotta sen saa asennettua laajentuneen penkin reunaan. 

Luumujen aluskasvillisuutena on ollut pitkään mm. valkoista maksaruohoa ja isorikkoa reunoilla ja vanhaa perinteistä pinkkiä verikuljenpolvea keskellä. Verikurjenpolvi on lisääntynyt aika tavalla vuosien saatossa ja olen jo pitkään halunnut vaihtaa sen muihin lajeihin. Onhan se kukkiessaan ihan kaunis, mutta tällä hetkellä on niin paljon kauniinpiakin lajeja mahdollisuutena. 

Graniittipenkki elokuun lopussa

Halusin myös enemmän polveilevaa monilajisuutta luumupenkkiin, vähän kuten vieressä olevassa Graniittipenkissäkin on. 

Tämä työ on ollut pitkään odottavien tehtävien listalla, sillä en yksin mahtanut mitään suurille kiville. Isännälle tämä työ tuli markkinoitua sillä perusteella, että luumupuut voivat paremmin ja tuottavat runsaamman sadon, kun kasvualusta lisääntyy 😉. Kannattaa valita perusteet huolella.

Pitkään jatkuneesta kuivuudesta oli se hyöty, että pienemmän traktorin pystyi ajamaan puutarhan puolelle. Suurin kivijalkakivi ei inahtanut mihinkään ilman konevoimaa, se oli myös toisesta reunasta maahan upotettuna. Isäntä keksii aina konstit ja  kiinnitti traktorin kauhaan ketjun. Sen jälkeen kiveen kiinnitettiin tukkisakset, jotka puristivat kiveä ja ketjun avulla kivi nostettiin kuopasta.  Kivi liikkui helposti paikaltaan ja saimme asemoitua sen uudelleen.

Luumupenkin laajennus parantaa suureksi kasvaneiden luumujen tilannetta, lisäksi sain monta neliötä lisää istutustilaa. 

Luumupenkin yläreuna (pohjoisin kärki) on jäänyt suureksi kasvaneen tammen oksien alle, joten samalla sain muotoiltua penkin yläreunan muotoa paremmaksi. Kaivoin nurmikon kokonaan pois sekä kivien että laajennuksen kohdalta.

Rilla tarkistaa uudistuneen kivireunuksen. Sain uudesta multakuormasta täytettyä tarpeellisen kasvualustan, alle laitoin kompostia.

Tässä näkyy vielä suurin osa vanhoista verikurjenpolvista. Ennen penkki päättyi kurjenpolvien reunaan.

’Kuulen kyllä’ sanoo Rilla toinen korva tarkkaavaisesti pystyssä. Huomautin nimittäin pennulle, ettei ole tarkoitus syödä kaikkia maahan pudonneita luumuja.

Kanttausraudalla saa tehtyä siistin viillon robottileikkurin reunakaapelille. Kaapeli on upotettu 30 cm etäisyydelle kivistä nurmikkoon. Toiset jättävät kaapelin nurmen pintaan, mutta asentajamme sanoi, että pieni upotus säästää kaapelia auringon vaikutuksilta. Kaapeli löytyy tarvittaessa helposti. Tässä projektissa ei tarvinnut jatkaa liitoksilla kaapelin mittaa, riitti uudelleen asennus.

Tässä kuvassa verikurjenpolvet ovat poissa. Luumupuiden juurelta täytyy vielä poistaa luumun uudet versot. Oikeassa reunassa oleva vihreä kasvusto kuuluu arovuokoille. Rilla ihmetteli makuullaan olevia kääpiökurjenmiekan lehtiä. Irrottelin tiukkaa kasvustoa ja istutin kurjenmiekat uudelleen.

Tästä tilanteesta on kiva jatkaa istuttamista. Rönsytiarelloja näkyy jo etualalla. Tiarellojen vieressä näkyvä pieni keppi merkitsee ’Justa’ kärhön istutuskohdan.

Rilla täyttää tiistaina 14 viikkoa. Vauhti ja paino lisääntyvät joka viikko. Toisaalta monta asiaa on jo yhdessä opiskeltu, luoksetulo on jo aika vahva taito. Tosin, jos pentu on juuri syömässä herneitä palkoineen päivineen tai tyhjentämässä suuhunsa marjapensaista marjoja (tai luumuja luumupuusta), on kuulo hieman valikoiva ja hidas. No, näitä juttuja harjoitellaan positiivisen vahvistamisen kautta. On mietittävä, miten käskyn noudattaminen on aina palkitsevampaa kuin noudattamatta jättäminen.

Oikeastaan monta juttua onnistuu jo oikein hyvin. Sisällä ollessa pentu ei ota ruokaa, herkkuja tms. ennen katsekontaktia ja luvan saamista. Tämä oli helppo opettaa. Seuraava ja vaikeampi porras tästä on saada tämä toimimaan myös niin, ettei pöydiltä rosvota yksin ollessa, jos joskus jotain olisi sinne epähuomiossa jäänyt. Kaksi edellistä koiramme oppivat tämän ihan superluotettavasti.

Tässä ollaan Mikkelipuiston ravintolan terassilla. Koira saa oman vesikupin ja jäätelö maistuu aina
.

Onneksi Rilla on avoin ja rohkea beaucenpaimenkoiran pentu. Yksi mieleinen kohde Rillalle on Mikkelin Hankkija, siellä tuttu henkilökunta on aina ystävällisesti osallistunut sosiaaliseen kanssakäymiseen. Jostain kumman syystä joka viikko on käyty sekä Hankkijalla että Mikkelinpuistossa. Myös Viherlandiaan on Rilla tutustunut.

Nyt on panostettava myös kaupunkikäynteihin, että erilaiset ympäristöt tulevat puutarhakoiralle tutuiksi.

Hyvää uutta viikkoa teille toivoo myös puutarhakoira Rilla. Harvoin ehtii kamera tarkentaa koiraan, sillä hepulin iskiessä mennään kovaa ja pujotellaan puskien väleissä niin että 'hippulat vinkuu'.