Tähän juttuun sain inspiraation Päivänpesän elämää -blogin Katjalta. Totean ensin, että Katjan mainitsemat seikat päivänliljojen ominaisuuksista, saivat minutkin innostumaan näistä helpoista perennoista. Tarvitsen arboretumiin kasveja, joita ei tarvitse olla usein jakamassa tai muuten hoitamassa.
En oikein ymmärrä, miksi havahduin päivänliljoihin (Hemerocallis) vasta näin myöhään, mutta yksi iso sysäys oli lukea juttu meilläkotona.fi sivustolta (kirjoittanut Heidi Haapalahti). Tässä jutussa haastateltiin Eija Tommolaa Tommolan tilalta. Eija Tommola toteaa, että päivänliljat ovat hänen suosikkejaan, sillä "eri lajikkeiden ansiosta kukinta kestää lähes koko kesän, eikä komea kukkaloisto vaadi kitkemistä, kastelua tai muutakaan hoivaa." Jutussa mainitaan, että Eijalla kasvaa noin 80 lajiketta.
"Päivänliljat menestyvät melkein missä vain auringossa tai puolivarjossa. Niitä ei haittaa maan happamuus tai kalkkipitoisuus, ja ne sietävät jopa vähän suolaa. Juurakkoja ei tarvitse jakaa, kuten monia muita perennoja.
"Istutuskesänä päivänliljan taimi keskittyy kasvattamaan juuristoaan, toisena vuotena se tekee lehtimätästä, ja kolmantena kesänä voi odottaa kunnon kukintaa eli kymmeniä ja kymmeniä kukkavanoja.
Monissa lukemissani eri lähteissä mainitaan, että päivänliljat tarvitsevat kosteutta pidättävän, ravinteikkaan, multavan, mielellään savipitoisen kasvualustan ja niitä kehotetaan lannoittamaan kukinnan varmistamiseksi.
Eija Tommola taas toteaa em. jutussa, että jos päivänlilja ei kuki "yleensä tähän auttaa siirto varjosta aurinkoon ja entistä laihempaan maahan. Katveessa ja hyvässä maassa se tekee vain lehteä." Minusta tämä on mielenkiintoinen ohje ja aion tutkia asiaa oman kokemuksen kautta.
Meillä on kasvanut pitkään jotain vanhaa kantaa olevia päivänliljoja, joiden lajiketta en tiedä (kuvassa yllä). Sain muutaman juurakon yli 20 vuotta sitten isännän tädiltä naapurista. Ne ovat viihtyneet hyvin ja olen vaihdellut näiden päivänliljojen paikkaa vuosien myötä. Ehkä tämän päivänliljan vahva keltainen sävy ei kuulunut ihan omiin suosikkiväreihini, joten en perehtynyt tarkemmin muihin päivänliljoihin.
Vuonna 2022 kuvan ryhmä kasvoi puutarhan puolella, mutta tammi alkoi varjostaa sen verran, että muutin päivänliljat arboretumiin.
Nyt ne kasvavat arboretumissa ja suorastaan riehaantuivat aurinkoisemmasta paikasta. Istutin jakopalat tähän keväällä 2023 keskimäärin halkaisijaltaan 15 cm paakkuina ja kukinta oli näin runsas seuraavana vuonna. Pienemmäksi pilkoittuna olisi varmaan mennyt vuosi pidempään. Tästä voin ottaa jakopaloja muuallekin.
Osaatko sinä tunnistaa näiden lajikkeen? Kukinta ajoittuu aina alkukesään kesäkuun alusta noin juhannuksen tienoille. Tämä keltainen lajike on melko matalakasvuinen noin 40-50 cm korkea.
Minun ensimmäinen päivänlilja -ostokseni taimikaupasta oli syyspäivänlilja Hemerrocallis citrina, joka on aivan ihana! Tämä kukkii loppukesällä yleensä heinä-elokuussa suurin tuoksuvin lempeän sirtuunankeltaisin kukin. Sen lehdet ovat heinämäiset ja kasvusto pysyy kauniina koko kasvukauden. Korkeus on noin 90 cm.
Tässä laajempi näkymä. Syyspäivänliljat näkyvät perennaryhmän takana vasemmalla.
Istutin ensimmäisen syyspäiväliljan 2018 syksyllä. Luulin pitkään asiaa kummemmin pohtimatta, että citrina on lajike, mutta se taitaakin kuulua osana kasvitieteelliseen nimeen Hemerrocallis citrina. Pahoittelut, että olen aikaisempina vuosina kirjannut tämän väärin.
Tykään kaikin tavoin sekä tämän päivänliljan keltaisen pehmeästä sävystä että kasvutavasta.
Seuraava hankintani päivänliljojen saralla oli 'Little Gipsy Ruby', jonka istutin "Graniittipenkkiin". Tämä kukkii pitkään heinäkuusta lähes syksyyn saakka. Kukat ovat tummanroosat ja keskustassa on keltaista. Kuviin ei saa aina taltioitua kukan sävyä ihan oikein. Moniin muihin päivänliljoihin verrattuna kukan koko on melko pieni.
Tässä näkymässä, kauempaa katsottuna, tulee minusta varsin hyvin näkyviin 'Little Gipsy Rubyn' sävy ja olemus. Nämä ovat viihtyneet tässä melko hiekkapitoisessa kasvualustassa kohopenkissä, joten se viittaa Eija Tommolan kokemukseen päivänliljojen pärjäämisestä myös vähäravinteisemmassa kasvualustassa?
Viime kesänä istutin kahteen paikan arboretumissa 'Fragrant Treasure' tarhapäivänliljan taimia. Sen pitäisi kukkia pitkään heinäkuusta elokuulle. Kukan sävy on vaalean sitruunankeltainen. Tänä vuonna ei todennäköisesti ole vielä kukkia nähtävänä.
Tämä laaja istutusalue sai viime kesänä täydennykseksi 'Woodoo Dancer' päivänliljan taimia.
Olen tässä talven aikana tutkinut tietoja päivänliljoista ja hankintalistalla on ainakin viisi haavetta tämän vuoden istutuksiin. Katsotaan, löydänkö niitä tai tuleeko muita mutkia suunnitelmiin.
Olisi kiva kuulla (ja nähdä kuvia blogissasi), jos sinulla on joku luottolajike päivänliljojen laajasta kirjosta. On myös kiinnostavaa kuulla, millaisia omia kokemuksia sinulla on päivänliljojen kasvupaikasta ja oletko huomannut kasvupaikan ravinnepitoisuuden / lannoituksen vaikuttavan kukinnan määrään?
Huom. Lämmin kiitos Saaripalstan Sailalle, sotkin ensin ja puhuin epähuomiossa lajista vaikka tarkoitin lajiketta. On upeaa, että blogiystävissä on paljon asiantuntemusta - ja jopa maisema-arkkitehdin tietotaitoa ❤️.
Olen huomannut vain sen, että lajikkeet eivät puutarhassani kuki, lajit kylläkin. Minunkin lemppari on citrina, ihanan värinen ja kivan myöhäinen. Sanoit ihan oikein : citrina on nimenomaan lajinimi (ja Hemerocallis sukunimi). Ehkä tarkoitit lajiketta :-)
VastaaPoistaEkan kuvan ihana tummankeltainen voisi hyvin olla kultapäivänlilja (Hemerocallis middendorffii), siihen viittaa myös kukinnan aikaisuus. Minun pihallani se kukkii samaan aikaan kuin keltapäivänlilja (H. lilioasphodelus), aikainen sekin, mutta vähän korkeampi ja hitusen vaaleamman keltainen.
Mielenkiintoisia pointteja Tommolalta. Täytyy perehtyä niihin, jotta saisin muutkin päivänliljani kukkimaan. En kyllä muista lähes ikinä lannoittaa, joten liian paljon ravinteita ei voi olla syynä :-D
Puutarhajuttujasi on aina yhtä ihanaa lukea, kun kauniin puutarhasi kuvat ovat niin ihastuttavia.
Sähläsin taas 🙈. Ihan totta, tarkoitin lajiketta. Kiitos Saila, arvasin, että voin luottaa ammattiapuusi. Meinasin ihan juttuun kirjoittaa, että ”help me Saila”.
PoistaPitää varmaan tehdä korjaukset juttuun, ettei jää väärin kirjoitetuksi. Minäkin olen epäilyt tuota nimetöntä kultapäivänliljaksi kukinta-ajan, sävyn ja korkeuden perusteella, mutta lajikkeita on niin hurjan paljon erilaisia. Kiva kuulla, tuleeko muita arveluja.
Kiitos Saila! Toivon, että korjaat aina, jos huomaat virheitä, sillä tahdon oppia asiat oikein :). Ja kiitos kannustuksesta ❤️
Kiva postaus minulla on paljon erilaisia päivänliljoja ja ne kyllä viihtyvät ihan missä tahansa mihin ne istuttaa . Saavat jotkut myös kivan syysvärin .
VastaaPoistaPitää minun katsoa omia kuvia jonko tekisin postauksen . Keltaisia erilaisia minulla taitaa olla ainakin neljää erilaista . Kaikki eivät vielä taida kukkia tänä vuonna .
Kiitos Nila. Olisi oikein kiva lukea sinun päivänliljoistasi. Jään odottamaan :).
PoistaKivaa pohdintaa päivänliljoista! Minäkin muuten käytin tuolla aikaisemmin Katjan blogissa vastauksessani syyspäivänliljasta citrina-nimeä väärin prikuissa eli lajikenimenä. Yleensä yritän olla näiden kanssa tarkka. Välillä ote lipsuu! Syyspäivänlilja on kaunis ja menestynyt meillä ihan hoitamatta. Kerran kaivoin sen ylös ja yritin jakaa, mutta juurakot olivat niin kovat, ettei niihin pystynyt mikään, vaikka liottelin niitä saaveissa. Olisin myös halunnut rikkaruohot pois välistä, mutta sinne jäivät. Rusopäivänlilja on myös helppo ja huoleton. Se jos jokin on luottolajike. Kasvaa vaikka jätesäkissä! Sitä vaivaa vain usein päivänliljasääski, joka viime kesänä pahus oli löytänyt tiensä myös syyspäivänliljan kukkasiin.
VastaaPoistaMeillä on sellaista matalaa keltaista päivänliljaa, joka kukkii aikaisin ja kukkavarret jäävät melkein lehdistön tasalle. Nimestä ei mitään tietoa, mutta jotain vanhempaa kantaa ilmeisesti. On myös oranssimmankeltainen päivänlilja, jonka olen arvellut olevan kultapäivänlilja. Se on myös matala ja kukkii aikaisin eli samoihin aikoihin tuon keltaisen kanssa. Ja kukkii ihan hulluna. Kukka on huomattavasti isompi kuin keltaisella. Ei ole turhan tarkka tuo oranssimpi versiokaan kasvuolosuhteistaan. Yhden talven sen juurakko selvisi ylöskaivettuna maanpinnalla kyljellään. Keväällä lähti kasvamaan kuin ei mitään olisi tapahtunut! Kohtuu kestävää sorttia sanoisin😅
Eli kyllä tuossa Tommolan Eijan ohjeistuksessa varmasti ihan vinha perä on.
Kiitos Liisa tästä paneutumisesta asiaan ja kommentistasi! Yritän itsekin olla tarkka, mutta virheet ovat tosiasia aina välillä. Olen miettinyt syyspäiväliljan jakamista, mutta kiitos sinulle, voisi olla ihan järkevää antaa sen kasvaa tuolla alueella ihan rauhassa. Rusopäivänliljat ovat varmasti varmoja tapauksia. Päivänliljasääskeen en ole törmännyt ja toivottavasti en törmääkään :).
PoistaMinun nimetön lajike on myös ollut hyvin huolettomasti pitkään paakkuina odottamassa istutusta ja on selvinnyt, vaikka en olisi sitä uskonut.
Päivänliljat ovat kyllä helppoja, kauniita ja kiitollisia kasvatettavia ja kukkivat todella runsaasti.
VastaaPoistaKiitos Kruunuvuokko, muistan, että olet kirjoittanut aikaisemmin omista luotettavista päivänliljoistasi.
PoistaNyt alkaa olemaan viettelyksen hetki ja tiedän mitä mökille rantatörmälle laitan (hankala ja valoisa paikka) - päivänliljoja taidan laittaa. Siinä tuntuu yhdistyvän kaikki toivotut ominaisuudet. Kotona meillä ei vielä montaa päivänliljaa (enää) ole, koska minulle sattui kotimaisen toimittajan(ei Tommolan Eija) kanssa niin monta mokaa, että ajattelin luopua koko kasvista, mutta yritän uudelleen, onhan se kaunis vaikka ei kukkisikaan ja kestävä.
VastaaPoistaOn hienoa löytää helppo perenna, varsinkin jos on paljon lääniä :). Laaja pinta-ala tarvitsee kasveja, joita ei tarvitse paapoa turhan paljon. Surullista kuulla, että sinulla oli epäonnea jonkun toimijan kanssa. En ole itsekään välttynyt tältä ilmiöltä. Tämä valitettavasti latistaa intoa. No, toivottavasti löydät itsellesi mieleisen päivänliljan mökin rantatörmälle!
PoistaPäivänlilja ovat kyllä kauniita. Sitä mietin että maistuvatko hyvin peuroille ja kauriille ? Jos ovat niiden herkkua niin ei paljoa kannata niille niitä istutella syötäväksi.
VastaaPoistaMeillä ei ole vielä ollut peuroista haittaa puutarhassa, mutta saattaa olla, että nekin maistuvat peuroille ja kauriille. Joku muu osaa varmaan vastata tähän oman kokemuksen kautta.
Poista