PÄIVÄNLILJAT ALKAVAT KIINNOSTAA

 

Tähän juttuun sain inspiraation Päivänpesän elämää -blogin Katjalta. Totean ensin, että Katjan mainitsemat seikat päivänliljojen ominaisuuksista, saivat minutkin innostumaan näistä helpoista perennoista. Tarvitsen arboretumiin kasveja, joita ei tarvitse olla usein jakamassa tai muuten hoitamassa. 

En oikein ymmärrä, miksi havahduin päivänliljoihin (Hemerocallis) vasta näin myöhään, mutta yksi iso sysäys oli lukea juttu meilläkotona.fi sivustolta (kirjoittanut Heidi Haapalahti). Tässä jutussa haastateltiin Eija Tommolaa Tommolan tilalta. Eija Tommola toteaa, että päivänliljat ovat hänen suosikkejaan, sillä "eri lajikkeiden ansiosta kukinta kestää lähes koko kesän, eikä komea kukkaloisto vaadi kitkemistä, kastelua tai muutakaan hoivaa." Jutussa mainitaan, että Eijalla kasvaa noin 80 lajiketta. 

"Päivänliljat menestyvät melkein missä vain auringossa tai puolivarjossa. Niitä ei haittaa maan happamuus tai kalkkipitoisuus, ja ne sietävät jopa vähän suolaa. Juurakkoja ei tarvitse jakaa, kuten monia muita perennoja.

"Istutuskesänä päivänliljan taimi keskittyy kasvattamaan juuristoaan, toisena vuotena se tekee lehtimätästä, ja kolmantena kesänä voi odottaa kunnon kukintaa eli kymmeniä ja kymmeniä kukkavanoja.

Monissa lukemissani eri lähteissä mainitaan, että päivänliljat tarvitsevat kosteutta pidättävän, ravinteikkaan, multavan, mielellään savipitoisen kasvualustan ja niitä kehotetaan lannoittamaan kukinnan varmistamiseksi.

Eija Tommola taas toteaa em. jutussa, että jos päivänlilja ei kuki "yleensä tähän auttaa siirto varjosta aurinkoon ja entistä laihempaan maahan. Katveessa ja hyvässä maassa se tekee vain lehteä." Minusta tämä on mielenkiintoinen ohje ja aion tutkia asiaa oman kokemuksen kautta.

Meillä on kasvanut pitkään jotain vanhaa kantaa olevia päivänliljoja, joiden lajiketta en tiedä (kuvassa yllä). Sain muutaman juurakon yli 20 vuotta sitten isännän tädiltä naapurista. Ne ovat viihtyneet hyvin ja olen vaihdellut näiden päivänliljojen paikkaa vuosien myötä. Ehkä tämän päivänliljan vahva keltainen sävy ei kuulunut ihan  omiin suosikkiväreihini, joten en perehtynyt tarkemmin muihin päivänliljoihin.

Vuonna 2022 kuvan ryhmä kasvoi puutarhan puolella, mutta tammi alkoi varjostaa sen verran, että muutin päivänliljat arboretumiin.

Nyt ne kasvavat arboretumissa ja suorastaan riehaantuivat aurinkoisemmasta paikasta. Istutin jakopalat tähän keväällä 2023 keskimäärin halkaisijaltaan 15 cm paakkuina ja kukinta oli näin runsas seuraavana vuonna. Pienemmäksi pilkoittuna olisi varmaan mennyt vuosi pidempään. Tästä voin ottaa jakopaloja muuallekin.

Osaatko sinä tunnistaa näiden lajikkeen? Kukinta ajoittuu aina alkukesään kesäkuun alusta noin juhannuksen tienoille.  Tämä keltainen lajike on melko matalakasvuinen noin 40-50 cm korkea. 

Minun ensimmäinen päivänlilja -ostokseni taimikaupasta oli syyspäivänlilja Hemerrocallis citrina, joka on aivan ihana! Tämä kukkii loppukesällä yleensä heinä-elokuussa suurin tuoksuvin lempeän sirtuunankeltaisin kukin. Sen lehdet ovat heinämäiset ja kasvusto pysyy kauniina koko kasvukauden. Korkeus on noin 90 cm.

Tässä laajempi näkymä. Syyspäivänliljat näkyvät perennaryhmän takana vasemmalla. 

Istutin ensimmäisen syyspäiväliljan 2018 syksyllä. Luulin pitkään asiaa kummemmin pohtimatta, että citrina on lajike, mutta se taitaakin kuulua osana kasvitieteelliseen nimeen Hemerrocallis citrina. Pahoittelut, että olen aikaisempina vuosina kirjannut tämän väärin.

Tykään kaikin tavoin sekä tämän päivänliljan keltaisen pehmeästä sävystä että kasvutavasta. 

Seuraava hankintani päivänliljojen saralla oli 'Little Gipsy Ruby', jonka istutin "Graniittipenkkiin". Tämä kukkii pitkään heinäkuusta lähes syksyyn saakka. Kukat ovat tummanroosat ja keskustassa on keltaista. Kuviin ei saa aina taltioitua kukan sävyä ihan oikein. Moniin muihin päivänliljoihin verrattuna kukan koko on melko pieni. 

Tässä näkymässä, kauempaa katsottuna, tulee minusta varsin hyvin näkyviin 'Little Gipsy Rubyn' sävy ja olemus. Nämä ovat viihtyneet tässä melko hiekkapitoisessa kasvualustassa kohopenkissä, joten se viittaa Eija Tommolan kokemukseen päivänliljojen pärjäämisestä myös vähäravinteisemmassa kasvualustassa?

Viime kesänä istutin kahteen paikan arboretumissa 'Fragrant Treasure' tarhapäivänliljan taimia. Sen pitäisi kukkia pitkään heinäkuusta elokuulle. Kukan sävy on vaalean sitruunankeltainen. Tänä vuonna ei todennäköisesti ole vielä kukkia nähtävänä. 

Tämä laaja istutusalue sai viime kesänä täydennykseksi 'Woodoo Dancer' päivänliljan taimia. 

Olen tässä talven aikana tutkinut tietoja päivänliljoista ja hankintalistalla on ainakin viisi haavetta tämän vuoden istutuksiin. Katsotaan, löydänkö niitä tai tuleeko muita mutkia suunnitelmiin.

Olisi kiva kuulla (ja nähdä kuvia blogissasi), jos sinulla on joku luottolajike päivänliljojen laajasta kirjosta. On myös kiinnostavaa kuulla, millaisia omia kokemuksia sinulla on päivänliljojen kasvupaikasta ja oletko huomannut kasvupaikan ravinnepitoisuuden / lannoituksen vaikuttavan kukinnan määrään?

Huom. Lämmin kiitos Saaripalstan Sailalle, sotkin ensin ja puhuin epähuomiossa lajista vaikka tarkoitin lajiketta. On upeaa, että blogiystävissä on paljon asiantuntemusta - ja jopa maisema-arkkitehdin tietotaitoa ❤️.

EARLY WHITE SYYSLEIMU JA SEN KUMPPANIT

 

Keittiöpuutarhan rajaa muusta puutarhasta kapea istutusalue, jonka aikoinaan nimesin "Rixin saarekkeeksi" alueella kasvavan koristeomenapuu 'Rixin' mukaan. Heinäkuussa Rixin alla kukkivat valkoisena suloiset 'Early White' syysleimut. 

Siirrytään vielä kevääseen ja Rixin kukintaan. Tämä näkymä on kuvattu huvimajasta. 'Rixi' näkyy osittain purppuraomenapuu 'Royaltyn' oksien takaa. Puu on istutettu 2018 syksyllä ja se on kasvanut mukavasti.

Keväällä "Rixin saarekkeen" kukinnasta vastaavat koristeomenapuun ohessa tulppaanit.

'Rixin' kukat näyttivät viime toukokuun helteiden jälkeen aika vaaleilta verrattuina muihin vuosiin. Rixiä kuvataan yleensä erittäin runsaasti kukkivaksi ja melko matalaksi sekä sirokasvuiseksi koristeomenapuuksi. Puun lehdet puhkeavat punertavina ja vihertyvät kasvukauden edetessä. Kukat aukeavat vuodesta riippuen touko-kesäkuun vaihteessa.

Tämä on kaunis puu.

Perennoista kukkivat ensimmäisenä hämykurjenpolvet ja neidonkurjenpolvet. Kuvan etureunassa näkyy hämykurjenpolvien hennon laaleanliloja kukkia. Tämän perennan kukinta-aika on ollut pitkä. Tällä paikalla se on aloittanut kukinnan jo kesäkuussa ja kukkia ilmaantuu vielä elokuussakin.

Lähikuvassa näkyy vasemmassa reunassa myös muutama neidonkurjenpolven vaaleanpunainen kukka. Näiden sävyt ovat melko lähellä toisiaan, mutta hämykurjenpolven väri on selvästi lilaan taittuva.

Tässä heinäkuussa otetussa kuvassa kukkivat valkoisten 'Early White' syysleimujen lisäksi 'Rosy Queen' loistosalvia ja purppurainen isotähtiputki. Ne sointuvat hauskasti viereisen alueen purppurakeijunkukkien ja 'Rouge Cardinal' kärhöjen kanssa. 

Tästä kuvasta näkee, että "Rixin saareke" on kapea ja meidän tontilla pieni istutusalue, mutta se täyttää hyvin tehtävänsä, sillä koristeomenapuu viihtyy paremmin, kun se on istutettu perennojen kanssa. Lisäksi lähellä on muita istututuksia, joten kukkia näkyy samalla silmäyksellä vieressä. Nurmikaistale toimii kävelypolkuna. 

Tästä kuvakulmasta näkee paremmin koristeomenapuun koon heinäkuussa 2024 kuusi vuotta istutuksen jälkeen.

Lähikuvassa 'Early White' syysleimun suloisia kukkia. Olen tästä kirjoitellut aikaisemminkin, mutta mainittakoon vielä uudelleen, että tämä on perinteisiin syysleimuihin verrattuna matala (korkeus 40-50 cm), tanakkavartinen ja melko aikaisin kukkiva lajike. 

Se sopii hyvin aurinkoisten tai puolivarjoisten paikkojen perennaryhmiin, syysleimut toivovat mieluiten tuoretta, ravinteikasta ja runsasmultaista kasvupaikkaa. 

Kun katsotaan samoja syysleimuja puutarhan suuntaan, näkyy taustalla katseen suunnasta riippuen kukkivia pensasruusuja.

Näkymä kauempaa. Tykkään kovasti siitä, että katse löytää toistoa samoista väreistä tai yhteensopivista sävyistä. Tässä valkoiset syysleimut saavat toistoa mm. keittiöpuutarhan laatikoissa kasvavista valkoisista tuoksuherneistä.

Vielä vähän eri kuvakulma. Tästä johtaa tieni kasvihuoneeseen ja keittiöpuutarhaan.

Kirjoitin jutun tästä alueesta vuonna 2021 ja oli mielenkiintoista katsoa kuvista, millä tavalla kasvua ja muutoksia on tapahtunut. Jos haluat kurkata kyseisen jutun ja muutokset, pääset sinne tästä

Ainakin koristeomenapuu ’Rixi’ on kasvanut. 

KUULUMISIA

 

Todennäköisesti joudumme kohta taas hyvästelemään auringon joksikin aikaa, sääennusteissa on tulevalle viikolle luvassa pilvistä ja ehkä vähän lumisateita.

Jäätiköt hiekkateillä ja pihapiirin auratuilla alueilla ovat olleet jälleen ikävä tosiasia. Aurinkoinen sää houkuttaisi lenkkeilemään, mutta vain pellolla tai metsässä kahlatessa pysyy pystyssä. Minulla on kyllä nastalenkkarit, mutta matala varsi ei ole hyvä idea, koska osan lenkistä joutuu kahlaamaan hangessa.

Onneksi puutarhassa on vielä lunta, joten käymme metsälenkkien lisäksi Rillan kanssa siellä kiertelemässä, jotta koirakin pääsee liikkumaan ilman sutimista.

Myös arboretumin alueella on helppo kierrellä koiran kanssa. Rilla tykkää kaahailla ja pujotella verkotettujen puiden väleissä. Samalla minä tarkistan, että verkot ovat hyvin jänisten vierailuja ajatellen.

Tänään aamulla oli pakkasta -4,5 astetta ja isäntä kävi tuuran kanssa tarkistamassa, että jää on riittävän paksua kävelylenkille. Rilla tarkkailee tilannetta.

Jäällä olisi viikollakin ollut helppo kävellä, mutta jäiden paksuus ja kestävyys on hieman epävarmaa. Valtaosa järven jäästä on varmasti kantavaa, mutta matalissa virtauspaikoissa saattaa olla omat riskinsä. Olen hieman arka lähtemään yksin retkille saaria kiertelemään, jollen ole varma jäiden kestävyydestä.

Olen valmistellut viime päivinä verokirjanpitoa. Saapahan senkin työlistalta pois. Hartioiden jumitukseen on hyvä lähteä ulos happea haukkaamaan ja liikkumaan.

Rillasta saa lenkeille takuuvarmasti kaverin. 

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

SUUNNITELMIA ARBORTUMIIN

 

Yksi tavoite tälle vuodelle on lisätä arboretumiin maanpeitekasveja siis perennoja. Tähän asti olen lähinnä keskittynyt puiden ja pensaiden istuttamiseen. Kuvassa valkoisena kukkii ihana marjaomenapuu ja sen aluskasvillisuutena on rinneangervoja ja loppukesällä vaaleanpunaisena kukkivia pensashanhikkeja. Tähän ei perennoja mahdu, mutta kevään varhaisia sipulikukkia olen laittanut marjaomenapuun ympärille.

Kuten tiedätte, olen peittänyt kohopenkkejä sahalta saadulla murskatulla kuorikatteella. Tämä kate on ollut ilmaista ja sen tehtävänä on ollut vähentää kosteuden haihtumista ja hieman hillitä siemenrikkojen kasvua. 

Katepinnasta on ollut helppo nähdä maassa kasvaneet rikkaruohot. Viime kesänä kitkin arboretumin niin moneen kertaan, etten edes viitsinyt laskea. Kun pääsin kierroksen loppuun, oli jo aloitettava alusta uudelleen. 

Tässä kuvassa näkyvät paremmin edellisen kuvan matalat 'Hanajima' tarhakellokärhöt rungollisen 'Palibin' pikkusyreenin edessä. Takana näkyy 'Purpurea' pensaskärhö. Nämä kärhöt istutin 2023 ja ensi kesänä niille on varmasti mietittävä paremmat tuet.  Ajattelin siirtää itseltä 'Birch Double' idänkurjenpolven jakopaloja näiden kärhöjen lähistölle, sillä niiltä puuttuvat vielä juuristoa varjostavat perennat. Lisäksi tälle alueelle saattaisi sopia 'Cambridge' peittokurjenpolvi? Lisäksi olisi kiva saada jotain muutakin sävyä lehtien ja kukkien muodossa, ehkä hennon vaaleanpunaista joka sointuisi kauniisti kuvassakin taustalla näkyviin ’Sointu’ tarhakurtturuusuihin. 

'Korte on yksi hankala kitkettävä monin paikoin, myös tässä. En edes yritä kaivaa kortteita juurineen, ne ulottuvat niin syvälle, mutta olen yrittänyt näivettää kasvustoa poistamalla maanpäälle kasvaneen osan tasaiseen tahtiin. Maanpeiteperennojen tulisi olla sellaisia, että niiden väleistä olisi kohtuullisen helppo nyppiä kortteen vihreät osat pois. Tuleeko sinulle mieleen hyviä vaihtoehtoja?

Tässä on muuten yksi viime kesän kuva 'Ainola' puistosyreenistä, jonka eteen pieneen rinteeseen siirsin 'Birch Double' idänkurjenpolvia. Kukinta-aika ja kukkien värit sopivat hyvin yhteen. Sen vuoksi tuli mieleen istuttaa tätä idänkurjenpolvea myös Palibin syreenin lähelle, lisäksi tarpeita on omasta takaa.

Viime vuonna siirretyn ison pöytäkiven ympärille mahtuu vielä kasveja, vaikka aika paljon jo istutin sinne taimia. Jännittää nähdä, mitä kaikkea täältä keväällä pinnalle ponnistaa.

Kuva on otettu kesäkuussa. Edessä oikealla olevassa ”ympyrässä” kasvaa keskellä hopeavaahtera. Sen ympärillä kasvaa pesäkuusia koiliskulmassa, lisäksi kolmessa pienessä ryhmässä kasvaa vaaleanpunaisena kukkivia hanhikkeja joiden väleissä on pari tuiviota. Pensaat ovat vielä pieniä taimia, joten niiden kasvuun on varattava tilaa. Toisaalta taidan laittaa jotain matalia alkukesällä kukkivia maanpeiteperennoja hopeavaahteran ympärille ja ehkä myös lumikelloja, krookuksia tai muita varhaisia sipulikukkia. 

Kuva hämää vähän mittasuhteita, sillä alue ei ole ihan niin pieni kuin se tässä kuvassa näyttää olevan. Monilla istutusalueilla on ollut vuosien saatossa taipumus laajentua, myös tälle saattaa käydä niin. Hopeavaahtera määräsi ensin oman istutuspaikkansa ja sen ympärille piti saada laajempi alue multaa ja kasveja.

Tämä alue sai paljon uusia taimia sekä syksyllä 2023 että kasvukaudella 2024 eli nämäkin pensaat kasvavat kokoa tulevina vuosina. Syksyllä pistin tänne aika lailla kukkasipuleja, toivottavasti ne nousevat kukkimaan keväällä. 

Kuvan vasempaan reunaan toivon muutosta. Olen ajatellut pengertää tämän istutusalueen reunan muutamilla kivillä, joiden väleihin istutan perennoja. Raportoin kyllä edistymisestä, jos saan työn tehtyä.

Tämä kuva on puutarhan puolelta. Tavoittelen arboretumiin sekä matalia maanpeiteperennoja että paikasta riippuen myös hieman korkeampia lajeja. Kuvassa kivien päällä suikertaa hyvin matala 'Albiflorus' nummiajoruoho. Erilaiset ajoruohot voisivat olla hyvä vaihtoehto matalista perennoista, ne ainakin leviävät hyvin ja ovat pölyttäjien mieleen.

Olisi kiva löytää erilaisia hauskasti yhteensopivia maanpeitekasveja, jotka toisivat näkymään monilajisuutta ja visuaalista kiinnostavuutta. 

Nyt on kuitenkin aika lisätä perennan alkuja tuuheutumaan ja peittämään maata. Tämä projekti vie aikaa, sillä arboretumin pinta-ala on noin hehtaari eli 10 000 neliötä. Omana ajatuksenani on valita arboretumiin perennoja, jotka viihtyvät melko itsenäisesti eli eivät tarvitse kovin paljon hoitotoimia sekä sopivat puiden ja pensaiden kanssa. 

Rakenteet

Kuten blogiani seuranneet muistavat, on arboretumissa kaksi pergolaa, kaksi köynnösporttia ja köynnösaita. Tykkään rakenteista ja odotan hartaasti köynnösten kasvavan siten, että vihreys valtaa tukirakenteet. 

Olen jo viime kesästä lähtien haaveillut vielä uusista tukirakenteista arboretumin länsirajan suuren ojan reunalle. Oja on osoittautunut todella tärkeäksi vedenottopaikaksi, joten tarvitsen edelleen tietyin välein kulkuyhteyden ojaan. Isäntä on tehnyt traktorin kauhalla muutamien kymmenien metrien välein minulle helpon vedenottopaikan. 

Muutama tukirakenne köynnöksille voisi tuoda länsirajalle kivaa rytmiä ja haaveilen myös muutamista erilaisista pensaista näiden köynnöstukien lähelle. Tämä saattaa olla pidempi projekti, mutta pystyn hyvin kuvittelemaan, millainen näkymästä voisi tulla.

Haaveilu on onneksi halpaa huvia :). Lumipyryn keskellä voi maalailla kesäisiä näkymiä ja tuoda kevään vähän lähemmäksi. Hyvää viikonloppua!

HELMIPENSAS JA HAASTE ITSELLE UUDESTA MIELEISESTÄ KASVISTA

Vuosi sitten tammikuussa kirjoitin helmipensaasta. Minulla on kauppanimellä Lootus Moon exochorda x macrantha 'Bailmoon' helmipensaita. Kommentissa sain pyynnön raportoida pensaan pärjäämisestä.

Viime talvi -23-24 oli kova monelle aralle lajille, meillä pakkanen kiri jopa -30 asteen lukemiin ja kevättalvi oli haastava pakkasen, auringon ja kovien tuulien kurittaessa kasveja. 

Istutin siis omat helmipensaani keväällä 2022. Nyt niillä on meneillään kolmas talvi ja edelleen puhutaan alkuvaiheen tuttavuudesta. Helmipensaalle suositellaan vyöhykettä I-II ja meidän puutarha on II vyöhykkeen pohjoisosassa.

Tässä yllä kuvassa helmipensaan juurella kasvaa vasemmalla 'Fort Hill' sammalleimu ja oikealla vaaleampi 'Candy Stripes' sammalleimu. Nämä ovat mielestäni kauniit yhdessä samaan aikaan kukkiessaan.

Nämä kuvat ovat viime vuodelta. Toukokuun helteiden innoittamana helmipensaiden kukinta alkoi viime keväänä jo toukokuun puolella eli kukat olivat täysin auki 28.5.2024. 

Olen vieläkin hyvin tyytyväinen, että ostin itselleni helmipensaan. Toivottavasti näen tämän kukkivan jälleen tänä keväänä tai kesäkuun alussa.

Mikäli haluat kurkata viime vuonna kirjoitetun jutun helmipensaasta, pääset sinne tästä linkistä

HAASTE:

Uusi puutarhavuosi on alkanut, toivottavasti löydämme taas jotain kivoja kasvituttavuuksia puutarhaan iloa tuomaan. Haluaisin tietää, jos sinulla on esiteltävänä joku puuvartinen, perenna tai yksivuotinen kasvi, joka ilahdutti ja innosti sinua erityisesti viime kasvukauden aikana tai on muuten sinulle suhteellisen uusi mieleinen tuttavuus.

Toivon, että laitat tiedon esittelystä tänne minun blogini kommenttikenttään, jotta löydän ne varmasti.

Voi myös haastaa blogiystäviä esittelemään omia uusia kasvituttavuuksiaan, haasteen voi napata käsiteltäväksi myös ihan itsenäisesti.

Haastan mukaan blogit:

• Kukka & Kaali
• Liisan kasvit
• Rikkaruohoelämää