SINIVALKOISTA

Näin Suomen itsenäisyyspäivän tunnelmissa laitan teille muutaman sinivalkoisen kuvan, vaikka tänä vuonna Puutarhahetki -blogin Tiiu ei julkaissut perinteistä sinivalkoista-haastetta.

Halusin mukaan kevään sipulikukkien sinistä ja valkoista, mutta piti yhdistää scillat ja krookukset, jotta sain ne samaan kuvaan.

Tässä tulppanien valkoista kukintaa ja taustalla kevätkaihonkukkien kaunista sinistä. Kuten monet ovat oman kokemuksen kautta todenneet, leviää kevätkaihonkukka herkästi, mutta minua se ei tällä hetkellä haittaa, sillä sille löytyy monia paikkoja puutarhasta ja arboretumista.

Sirotuomipihlajan valkoinen kukinta on yksi kevään odotettu ja ihailtu jakso. Herkät valkoiset kukat sinistä taivasta vasten ovat niin kaunis näky. Myös rusotuomipihlaja on yhtä kaunis. Tällä hetkellä minulla on neljä sirotuomipihlajaa ja kaksi rusotuomipihlajaa. Saatan istuttaa näitä vielä lisää.

Entä sitten tämä suloinen näky maan pinnassa? Aitan päädyssä valkovarjohiipan keveä valkoisuus ja taustalla näkyvän kevätkaihonkukan sini saavat henkäisemään syvään. Näillä on hyvä paikka kartiovalkokuusen ja pallohortensioiden välissä maata peittämässä.

Tietenkään ei voi unohtaa omenapuiden kukkia lemmikinsinistä taivasta vasten.

Tässä kuvassa korostuu ennemmän vihreys, mutta silmin katsoen kalliokielon valkoiset kukat näyttivät kivoilta kevätkaihonkukan taustaa vasten. 

 

Puutarhassa kasvaa paljon perinteistä sinistä lemmikkiä. Olen iloinen, että myös valkoinen muoto on siementänyt. Huvimajan ympäristössä lemmikit kasvavat iloisesti ja se on hyvä. Kukinnan jälkeen nykäisen kukkineet varret pois ja yleisilme on jälleen siisti.

Tämä näkymä oli niin kaunis silmin katsoen, kuvaan ei saa ihan samaa tunnelmaa. Ihanat Moskovan kaunottaren valkoiset kukinnot ja taustalla suuri pilvi ikivanhaa sinistä pihasyreeniä.

Lopuksi lokakuun sinivalkoisuutta. Taivas ja järvi.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää sinulle!