DIAGNOOSI - VOI PIENTÄ RILLAA!

Meillä on ollut ahdistavan surullinen vaihe, sillä puoli vuotta täyttänyt Rilla alkoi ihan yllättäen ontua ilman mitään selvää traumaa. Ensin ajattelin, että villi beauceronin pentu revitteli itselle lihasrevähdyksen. Seurasin kaikkea liikettä haukan katsein ja ensin näytti siltä, että lievästi epäpuhdas ravi korjaantui itsekseen. Kunnes tilanne paheni niin, että Rilla alkoi ontua selvästi ihan rauhallisesti kävellessä.

Varasin ajan klinikalle, onneksi ajan sai nopeasti. Ontumatutkimus tehtiin ensin ja Rilla yritti tietysti olla hyvin ystävällinen eläinlääkärille ja hoitajalle, vaikka taivutukset eivät tuntuneet oikein mukavalle kipeässä jalassa. Sitten koira laitettiin nukkumaan ja etujalat kuvattiin.

Aika isku oli saada jonkun ajan päästä eläinlääkäriltä toteamus, että vasemmassa etujalassa näkyy selvästi olkanivelen osteokondroosi. Siinä siis syy ontumiseen. Tämä puolen vuoden ikä on tyypillinen   osteokondroosin eli kasvuhäiriön esiin tulemisessa. Kasvuhäiriössä ruston alainen luutuminen epäonnistuu. Tämä on monigeeninen perinnöllinen sairaus, vaikka molemmat Rillan vanhemmat ovatkin tältä osin terveitä. 

Klinikalta lähetettiin Rillan tiedot ja rtg-kuvat ortopedille arvioitavaksi.

Vietin tämän jälkeen koko viikonlopun lukemalla kaiken mahdollisen tiedon, mitä löysin koirien osteokondroosista. Mieli oli maassa ja kaikenlaiset ahdistavan epätietoiset ajatukset kiersivät kehää päässä. Tuntui kerta kaikkiaan mahdottomalta ajatella, että vilkkaan pennun elämä tuomittaisiin jo puoli vuotiaana jäämään eläkeläiseksi, joka vain kävelisi hiljalleen narun jatkona ilman luontaista koiran elämää.

Lääkärin ohjeena ontuvalle pennulle olivat lyhyet hihnakävelyt ilman hyppyjä ja hillumista. Kipulääkettä Rilla saa aamuin illoin. 

Rilla ei ihan tarkalleen ymmärtänyt lääkärin ohjeistuksia, vaikka katselikin pää kallellaan yrittäen kohdistaa sumuisen piikinhuuruisen katseensa tohtoriin. Tieto jäi mitä ilmeisemmin vain meidän kaksijalkaisten haltuun, sillä nämä muutamat päivät diagnoosin jälkeen ovat jo osoittaneet, että haasteita on ja rutkasti. 

Rilla saattaa kulkea melkein koko ulkoilun sievästi nenä maassa nuuskien kaikkia kiinnostavia jälkiä. Välillä tehdään hallittuja seuraamistehtäviä, ettei Rilla unohda kaikkia koulutuksessa opittuja taitoja ja kontaktia omaan ihmiseen. 

Mutta sitten…. kaunis hallittu tilanne muuttuu kuin veitsellä leikaten. Pentu päättääkin ilman mitään ihmeempiä ennakkovaroituksia ponkaista upean hypyn ilmaan, välillä kierteen kanssa ja ihan sujuvasti on pienessä hetkessä niputtanut itsensä monelle kierrokselle talutushihnaan. Oikein riehakkaissa tunnelmissa tämä loikkasarja toistuu uudelleen, ehkä muutamankin kerran. Että sillä tavalla! 

Tämä toiminta on jo nyt kiellettyä, mutta jos päädytään leikkaushoitoon, on se ehdottomasti kiellettyä, jotta nivel saadaan paranemaan mahdollisimman hyvin. 

Hankeen on heitetty nameja etsittäväksi

Kaiken lukemani perusteella on olkanivelessä olevan osteokondroosin hoito tähystysleikkauksella antanut monelle nuorelle koiralle hyvän avun. Onneksi sain myös yhteystietoja ja myönteistä vertaistukea koiran omistajilta, joiden leikatut koirat ovat toipuneet hyvään koiran elämään tämän toimenpiteen myötä.

Nyt suurin epätietoisuus on juuri tämän kyseisen potilaan kohdalla siitä, että miten ihmeessä leikkauksen jälkeinen noin 6~8 viikon sairausloma kaikkine rajoituksineen saadaan toteutettua ilman, ettei yksi reipas loikka (tai monta loikkaa) ja loikan jälkeinen maahan tömähdys tuhoa ortopedin tekemän työn ja suotuisan toipumisen?

Iso kuljetushäkki on jo tilattu ja pitää ryhtyä etukäteen opettamaan Rillalle, että olohuoneessa olevassa häkissä oleilu on oikein kivaa. (Argh). Sitten pitää ostaa yhtä sun toista eli lähdetään sovittamaan eläinkaupoissa kahvallisia valjaita, jotka eivät toivon mukaan paina leikkausaluetta. 

Sisälle on hankittava lattiapinta täyteen luistamattomia mattoja, niin että tassu pitää joka kohdassa, missä oletetaan koiran liikkuvan sairauslomansa aikana. Pitää myös rakentaa ramppi, jota pitkin koira kävelee ulos ja sisään, sillä portaiden kulku on ymmärtääkseni koiralta kielletty. 

Hurja määrä erilaisia koiran aivojen aktivointitehtäviä on koottuna, jotta näistä voi tehtävä kerrallaan ottaa käyttöön potilasta viihdyttäviä puuhia, jotta koira pysyy tyytyväisenä (?) häkissä ja häkki ehjänä. Toivottavasti häkissä oleilu ei ole pakollista kaiken aikaa, mutta onhan se varmuuden vuoksi oltava käytettävissä.

Mutta eniten minua epäilyttää, miten koira ymmärtää liikkua kaiken aikaa kävellen, kun käydään ulkona tarpeilla? Kaikki patoutunut liikunnantarve purkautuu mitä todennäköisemmin haluna edes muutamaan loikkaan, jos hihnan päässä oleva ikävä ihminen estää juoksun? Meillä on tältä osin koulutus vielä pahasti kesken. Rilla on edistynyt monessa asiassa tosi hienosti, mutta eihän leikkisä puolivuotias vielä ole hillitty aikuinen.

Sitten on vielä se tylsä tosiasia, että mokasin koiravakuutuksen kanssa. Hankimme Rillalle ihan pienenä pentuna koiravakuutuksen ja vastuuvakuutuksen. Mutta en vakuutusta ostaessani ymmärtänyt, että olisi pitänyt ottaa vakuutus sellaisella kalliimmalla lisäyksellä, mikä korvaa nämä kasvuhäiriöt. Meidän vakuutus olisi korvannut kaikki ulkoiset tapaturmat ynnä muut, mutta ei pennulla olevaa kasvuhäiriötä ja sen tuomia hoitoja. En kyllä edes ymmärtänyt, että tällainen tilanne voisi tulla vastaan. Aikaisemmilla koirilla ei näitä kasvuhäiriöitä ole ollut.

Ortopedi suositteli olkapään tähystysleikkausta, koska kuvissa on selvä osteokondroosi, oireena on ontuminen ja kyseessä on puolivuotias koira, joka kasvaa suureksi. 

Nyt siis pitää suunnitella ensi vuoden budjetti uudelleen, jos napataan vähintään 2000 euroa pienen Rillan hoitoon. Syntyvät kulut eivät tietenkään jää vain leikkauksen listahintaan, pitää varautua myös lääkehoitoon ja fysioterapiaan. Mikäli yritämme kaikkemme saadaksemme pienen potilaan leikkauksella hoidettua niin, että se voisi elää ja harrastaa rotuunsa kuuluvaa nuoren ja aikuisen koiran elämää kivuista vapaana ja mieli iloisena, niin mitä jos erittäin energinen pentu sabotoi oman hoitonsa ja menetämme sekä rahallisen panostuksen että rakkaan koiran?  Tämä on raakaa puhetta, mutta en hyväksy, että omalla vastuullani oleva eläin kärsii jatkuvista kivuista. 

Nivelrikkodiagnoosi on yleinen monella aikuisella tai elämän loppupuoliskolla olevalla koiralla, mutta näissä tapauksissa on varmasti helpompi hyväksyä konservatiivinen hoitolinja ja pyrkiä hoitamaan kipua mahdollisimman huolellisesti. Nämä koirat ovat jo ohittaneet nuoruusiän, läpäisseet koulutuksensa ja ovat ehtineet viettää riehakasta koiranelämää yhdessä omistajansa kanssa. Nyt on kyse puolivuotiaasta koirasta, jolla on selvä ontuminen jo nyt ja koko elämä edessä. Olen jo nyt joutunut miettimään tarkasti, etten pyydä koiralta koulutustehtävien aikana mitään sellaista, mikä aiheuttaa olkapäässä kipua, sillä pentu todennäköisesti ajattelisi koulutuksen olevan kivuliasta, vaikka itse yritän tehdä kaiken positiivisen vahvistamisen kautta.

Todettakoon vielä, etten ole menettänyt suhteellisuudentajuani. Ymmärrän, että eläimen sairaus on pieni asia maailmalla tapahtuvien kauheuksien tai monen perheen kohtaaman vakavan sairauden tai vaikeuksien rinnalla. Eläin on eläin, mutta koska tämä kyseinen eläin on nyt meidän vastuullamme, on yritettävä tehdä oikea päätös tässä puskista eteen tulleessa tilanteessa.

Mietin kovasti, kirjoitatko tästä, mutta päädyin tähän ratkaisuun, koska Rillan kuulumisista kysellään paljon. Toivon myös, että vertaistuki voi puolin tai toisin olla avuksi. Rillalle on varattu aika leikkaukseen 20.12. sitä ennen yritän ottaa mahdollisimman monta asiaa huomioon etukäteen tapahtuvassa harjoittelussa, jotta leikkauksen jälkeinen toipuminen sujuisi mahdollisimman hyvin.