RILLA 5 kk

Rillan kuvaus ei ole millään muotoa helppoa, vaikka tässä kuvassa lähes 5kk:den ikäinen koira kerrankin istuu niin kauan, että kameran laukaisu ehtii kunnolla napsahtaa. Kamerani ominaisuudet eivät riitä nopeisiin liikkeisiin.

Nyt Rilla on jo vähän yli 5kk.

Arboretum on Rillan mielestä hauska paikka. Tietenkin pitää aina nuuskia, onko yön aikana alueella ollut muita kulkijoita, mutta erityisen hauskaa on pujotella rallivauhtia puiden ja pensaiden välissä. Ihan vakiona on ainakin yhdet hepulit / päivä arboretumissa. Olen hämmästellyt, että pentu osaa katsoa reitit niin, ettei törmää verkkoihin, vaikka vauhti on melkoinen.

Kalliot ja kivet ovat hyviä tähystyspaikkoja. 

Olen viime päivinä harpponut ja mittaillut takana näkyvien istutusten vieressä olevaa kapeaa peltosarkaa, alue on vähän yli 20 metriä leveä ja pituutta saralla on noin 127 m, kun jättää molemmista päistä kaistat laskematta eli 2540 m2. Sinne voisi istuttaa lisää puita... lehtosaania, tammia, tuohituomia, pylväshaapoja, vuorijalavia, jalopähkinäpuita jne. Myös havuista voisi kokeilla joitan ei niin tavallisia muotoja esim. surukuusi, sinikuusi, purppurakuusi, douglaskuusi, sembramänty tmv.

Mielessä pörisee suunnitelmia, mutta saa nähdä kuinka isäntä niistä innostuu, vaikka itse ensimmäisenä asiaa ehdottikin palattuamme Eija’s Gardenin jälkeen kotiin. Eipä arvannut isäntä, millaiseen ampiaispesään sohaisi, kun tuollaisen vaihtoehdon ilmaan heitti. Sen jälkeen en ole saanut asiaa mielestäni.

Rillan jatkokurssilla koulutustehtävät vaikeutuvat sopivin askelin. Koiran voi varmasti saada oppimaan monin eri tavoin, mutta kouluttaja Sanna opettaa asiat positiivisen vahvistamisen kautta niin, että koira kokee oppimisen mielekkääksi. Yhä edelleen Rillasta on koulussa tosi hauskaa ja samoin kotitehtävien tekeminen on kivaa. 

Huurrutettu kataja

Haasteena on saada tehtävät onnistumaan silloin, kun on jotain tosi mielenkiintoista häiriötä esim. tuttu kiva ihminen lähestyy kävelylenkillä metsässä. Onneksi naapurimme on itsekin käynyt samoja kursseja oman koiransa kanssa, joten hän osaa hyvin omalta osaltaan rauhoittaa Rillan intoa hyppiä vastaan. 

Tämä on yksi tosi haasteellinen juttu koulutettavaksi. Tavoitteena on, että tervehdittäessä pysyvät kaikki neljä tassua maassa, eikä hypätä vieraan tai meidän omien ihmisten kaulaan suunnitelmana nuolla kasvot.

Viime viikonloppuna kävimme Jyväskylässä ja koulutusmielessä kävimme Rillan kanssa myös yhden kauppakeskuksen tapahtumassa. Väkeä oli liikkeellä paljon ja vastaan tuli lapsiperheitä lastenvaunujen ja -rattaiden kanssa. Tapahtuman vuoksi käytävillä oli lapsia viihdyttämässä nainen, joka pyöräili yksipyöräisellä, keppien päässä valoja heilutteleva nainen ja suuri pehmeä ’leppäkerttu’. Mikään ei huolestuttanut tai riehaannuttanut Rillaa. Koira vain kulki fiksusti vieressä kaikessa rauhassa ja katseli hämmästyneenä vilinää. 

Lasten äänet saavat aina uteliaisuuden heräämään, mutta ei tarvinnut missään vaiheessa ajatella, ettei koira olisi pysynyt sivistyneesti taluttimen päässä. Siellä oli hyvä harjoitella välillä ’seuraa’ -tehtävää ja muitakin kontaktitehtäviä. Jotkut ihmiset pyysivät lupaa tulla tervehtimään koiraa ja kolmen vieraan kanssa tehtiin tällainen sovittu tervehdys samalla, kun me keskustelimme heidän kanssaan. Nämä kohtaamiset menivät hyvin ja tassutkin pysyivät maassa.

Pentukurssi ja sen jatkokurssi opettavat tärkeitä arkielämän taitoja ja ne ovat myös hyvä perusta muuhun oppimiseen, koiran kanssa on helppo jatkaa harrastamista missä lajissa tahansa. Minusta nämä kurssit ovat olleet niin mielenkiintoisia, että aiomme jatkaa Rillan kanssa opiskelua Sannan kursseilla vielä tämän jatkokurssin jälkeenkin.

Hurjaa, miten alhaalla järven pinta on näin marraskuussa

Jatkokurssilta löysimme Rillalle koirakaveriksi 6 kk vanhan saksanpaimenkoiran. Lala on ollut meillä leikkimässä Rillan kanssa jo kaksi kertaa ja voit uskoa, että nurmikolla painellaan täyttä vauhtia ja järveä hyödynnetään välillä vilvoitteluun ja juomiseen. Vajaan tunnin jälkeen ovat molemmat koirat aivan puhki väsyneitä, niin tehokkaasti ne käyttävät nämä leikkikerrat sopivan kokoisen ja mieleisen kaverin kanssa.

Teen aamuisin Rillan kanssa 1-1,5 tunnin kävelylenkin, jonka aikana tehdään välillä koulutustehtäviä. Suurimman osan lenkistä Rilla saa olla vapaana, kiitos meidän metsäisen ympäristön täällä maaseudulla. Toki reitin aikana harjoitellaan myös kaunista hihnakävelyä ja hyvin se jo sujuukin, jos ei tule liian houkuttelevaa häiriötä. Ehkä pennun on helppoa kulkea rauhassa hihnassa, kun vastapainona on myös vapaata metsäkävelyä ja kotona voi aina päästellä höyryjä kaahaamalla pitkin tonttia.

Joka viikko käydään iltapäivällä tai illalla kävelemässä oman kunnan taajamassa tai Mikkelissä, jotta Rilla tottuu myös vastaantuleviin ihmisiin, koiriin, pyöräilijöihin, sauvakävelijöille jne. Nämä ohitukset on tavoitteena saada onnistumaan siten, ettei koira poukkoile taluttimessa vaan keskittyy omaan kulkemiseensa ja omaan ihmiseen. Tähänkin asiaan saimme eilen Sannan kurssilla hyvän kotitehtävän, jatkoksi edellisen viikon tehtävälle. Koira palkitaan siitä, että se paikallaan seisten katsoo erikoista, innostavaa, huolestuttavaa tms. asiaa ja sen jälkeen minua. On siis toivottavaa, että ’huomasin tuon’, mutta ei tarvitse tehdä asian suhteen mitään ja voi keskittyä omaan ihmiseen.

1.11. mitattuna Rilla painaa 24,9 kg ja kasvua tapahtuu tasaisesti. Sisäsiisti Rilla on ollut oikeastaan ihan luovutusiästä alkaen. Pari kertaa tuli pissa sisälle, koska en heti ymmärtänyt ulospyyntöä (olimme juuri tulleet sisälle ulkoa), joten nämä vahingot menivät minun piikkiini. Olen vieläkin kiitollinen siitä, että kasvattaja oli tehnyt pentujen kanssa todella hyvän pohjatyön eli pennut olivat tottuneet käymään ulkona tarpeilla jo ihan pienestä alkaen, koska viettivät paljon aikaa pihalla yhdessä emonsa ja kasvattajan kanssa.

Kasvattajan hyvä pohjatyö näkyy myös siinä, että pennut tottuivat monenlaisiin asioihin ja tilanteisiin yhdessä emon ja pentukavereiden kanssa. Tällaisten tilanteiden järjestäminen vaatii kasvattajalta viitseliäisyyttä. Kasvattajan pohjatyö vaikuttaa osaltaan siihen, että Rilla on avoin ja rohkea beussipentu.

Rilla on mitä ilmeisemmin vilkkaampi kuin edellinen beussimme, joten energia on hyvä suunnata toivottuihin asioihin. Vielä en tiedä, mitä alamme yhdessä harrastaa, ehkä kokeilen muutamia lajeja, jotta löytyy sellainen, mikä on molemmista hauskaa. Kilpailemista en suunnittele, ainoastaan yhteistä kivaa tekemistä, mikä saa koiran purkamaan toimintatarmonsa hyödyllisesti.