RILLA JA SYKSYN KAUNEUS

Torstain vastaisena yönä mittari kävi alimmillaan -4,8 asteen pakkasessa, vielä aamulla klo 8 oli pakkasta -3 astetta. Mutta mikä ihana valo ja tunnelma olikaan puutarhassa, kun lähdimme Rillan kanssa aamulenkille! 

Ensin piti ihmetellä kuuran koristamia haltiankukan kukintoja. 

Lehtiä sataa jatkuvasti puista maahan, mutta vielä on jotain ruskavärejä tallella. 

Rillakin taitaa ihmetellä luumupenkin edustalla huurteen kuorruttamaa nurmea, tai sitten alueella on liikkunut joku otus yön aikana.

Verkot ovat yhtä suurempaa mustikoiden ryhmäkarsinaa vaille paikoillaan, tarvitsen viimeisessä isännän apua. Onhan noita saanut kieputtaa, mutta toisaalta homma ei ole niinkään hullumpaa, kun valitsee hyvän sään ja mielenkiintoisen äänikirjan kaveriksi. 

Tätä(kin) työtä teen vain Rillan päiväunien aikana. Karvainen avustaja suhtautuu toistaiseksi kaikkiin puutarhatöihin niin ylenpalttisella innolla, että ei kannata menettää hermoja sen osallistumisesta. Verkot saavat olla ihan rauhassa, kun ne ovat paikoillaan, mutta yritäpäs tehdä asennusta niin, että Rilla on vieressä. Pentu yrittää ottaa verkon reunaa hampaisiinsa, hyökkäilee levitettävää rullaa vasten, varastaa pihdit yms. jatkuvaa häiriköintiä 😅. 

Olen tosi tyytyväinen, että olemme osallistuneet Koirapalvelu Tatsin pentukurssille Rillan kanssa. Olemme kasvattaneet aikaisemmin jo kaksi erilaista paimenkoiraa ja edellinen koiramme Rita oli samaa rotua kuin Rilla, silti huomaan joka kurssikerralla, että on tosi hyvä nollata oma pää ja paneutua tähän pentuun kuin olisi kasvatushommassa ensimmäistä kertaa. 

Sanna on kouluttajana erinomainen ja osaa hyvin luotsata meidät pennun ajatusmaailmaan. Itse saattaisin helposti oikaista liian nopeasti joitain pohjatyön tärkeitä vaiheita ja niillä kuitenkin luodaan perusta kaikelle myönteiselle oppimiselle. 

Hei, nämä omenathan putoavat hauskasti, kun oksaa heiluttaa!

Kerran viikossa on koulutunti ja samassa koulutustilassa on neljä pentua. On oikeastaan ihan hämmästyttävää, että pennut ovat oppineet keskittymään omaan oppimiseensa omistajiensa kanssa, eivätkä yritä päästä moikkailemaan muita pentuja tai ihmisiä. Hyvää harjoitusta kontaktiin oman ihmisen kanssa.

Oho, täällä on joku kiva haju!

Viikon aikana kotona harjoitellaan saatuja kotiläksyjä. Ainakin tulee tehtyä tehtävät kuuliaisesti, kun tietää, että viikon päästä jatketaan seuraavaan vaiheeseen. Pentuhan opii jotain koko ajan ja itse voi nyt vaikuttaa siihen, onko oppi toivottua vai sellaista käyttäytymistä, mikä saa raastamaan hiuksia päästä myöhemmin. 

Tuota Tuurenpihlajaako meidän piti tulla katsomaan, eihän siinä ole mitään jännää?

Nyt olemme harjoitelleet ’seuraa’ sanaa hihnakävelyillä. Ensin pennun täytyy tietää, mitä tuo sana tarkoittaa, eli käsky sanotaan tilanteessa, kun pentu kävelee kauniisti vasemmalla puolella lyhyt etäisyys taluttajasta ja hihna on löysällä… sitten pienellä viiveellä sanotaan palkkasana (meillä ’yes’) ja palkitaan namilla. Mietin etukäteen, missä tilanteissa tätä harjoitellaan, jotta oppiminen on kivaa, eikä seuraamista tarvitse tehdä liian pitkään tai paljon yhdellä kertaa. Rilla ottaa hyvin kontaktin silmiin katsomalla näissä tehtävissä… ja kaikissa muissakin tehtävissä.

Ei täällä kauan ehdi poseerata, koska kiinnostavaa tutkittavaa on niin paljon!

Myös ’hihnapaine’ on harjoitustehtävänä eli jos pentu alkaa vetää, opetetaan, että vetämisen lopettaminen on palkitsevampaa kuin toiminnan jatkaminen. Tähänkin oli tosi hyvät menetelmät ja Rilla sai heti juonesta kiinni, vaikka tämän ikäisenä asia unohtuu pennulta, kun jotain hauskaa näkee edessä. Nyt täytyy olla tarkkana, että toimii itse aina johdonmukaisesti, jotta ajan kanssa oppi tulee niin hyvin omaksutuksi, että on ilo liikkua missä paikassa tahansa hyvin käyttäytyvän koiran kanssa. 

Pienestä beauceronista kasvaa suuri ja vahva koira, joten en halua, että Rilla aikuisena vetää minua perässään hihna suorana.

Joo, mennään rantaan! Näytän taas sinulle rantahepulit!

Onneksi oman tontin lisäksi läheltä löytyy laajat metsät ja paljon kivoja metsäuria, missä pentu pääsee leikkimään ja juoksentelemaan vapaana. Metsässä etsitään puolukoita maisteltavaksi ja heitellään keppejä, käpyjä ja nuuskitaan kovasti. Nuuskimisen hoitaa koira. Metsässä on myös ihania sammalpeitteisiä kiviä, joille on kiva kiivetä ja tähystää maisemia. Metsäpohjan mäet ja epätasaisuus tuo hyvää luontaista lihasharjoittelua niin Rillalle kuin minullekin. 

Vapaana ollessaan Rilla seuraa minua tarkasti, etten vain häviä näkyvistä. Juostessaan ja nuuskiessaan ympärilläni metsäkävelyillä, Rilla käy tasaiseen tahtiin oma-aloitteisesti vieressäni ja silloin se saa aina sivulla katsekontaktista palkkasanan YES ja namin. 

Riittävien lepohetkien jälkeen jaksaa taas tehdä pienen kotiläksyn. Pentu ei saa turhautua harjoituksissa, se ei vie koulutusta eteenpäin. 

Ensi viikolla meillä onkin kaksi koulutuntia Sannan kanssa. Pentukurssin viimeinen ja pentujen jatkokurssin ensimmäinen kerta.

Iloista viikonloppua sekä minulta että iloiselta opiskelija Rillalta. Välittömästi kuvan napsahdettua sain pennun syöksymään syliin.