LISÄÄ VÄREJÄ JA RILLAN ARKEA

 

Lokakuussa ei ole juurikaan kukkien kukintaa, mutta onneksi ruska tuo kauniit sävyt sekä puutarhaan että ympäröivään luontoon. Kuvan keskellä näkyvä tammi on kauniin keltainen. Sen vasemmalla puolella oleva vanha kaksisataavuotias tammi värittyy hieman hitaammin.

Ruusuissakin löytyy keltaista syysväriä, kuten kuva osoittaa. Kaukana takana pellolla kasvava koivikko on kokonaan keltainen.

Yritin saada samaan kuvaan upean punertavan mustamarjaorapihlajan ja kauniit koivuangervot, olisi pitänyt seistä kauempana, että suureksi kasvanut puu olisi näkynyt paremmin.

Pilvisten ja sateisten päivien jälkeen eilen oli ihanan aurinkoista, siitä tuli hyvä mieli. Tykkään kovasti näistä tammen keltaisista lehdistä. Näyttävät aurinkoisilta. Tänä vuonna tammet tekivät valtavasti tammenterhoja, kävellessä ne  rapisevat lehtien alla. 

Aion joku päivä ajella päältäajettavalla ruohonleikkurilla tammen aika kovia lehtiä pienemmäksi silpuksi. Lehtisilppu on hyvää tavaraa istutusalueiden pohjissa, osa lehdistä jää aina maahan, jotta madot voivat käyttää niitä maanparannukseen.

Rilla ihmetteli keinua. Pentu keksi, että voi antaa kuonolla keinuille vauhtia. Siitä tuli kiva leikki, ihmeesti lapset - olivat sitten ihmisiä tai eläimiä - keksivät monesta asiasta hauskaa puuhaa.

Vanhat mongolianvaahterat ovat jo pudottaneet lehtensä, ilmeisesti tämän viikon sateet ja tuulet vauhdittivat lehtien tippumista. Tässäkin näkyy pensasruusujen kaunista syysväriä. En saanut kunnollista kuvaa juhannusruusun upeasta viininpunaisesta lookista.

Rillalla on ollut melkoisia hepuleja, kun se kaahaa täyttä vauhtia kahisevilla pinnoilla. Naurattaa, kun sen ilakointia katselee.

Rannasta löytyi tällaisia monivärisiä aronian lehtiä. Muualla puutarhassa aroniat ovat punaisia.

Etupihan koristeomenapuut loistavat auringonpaisteessa. Tässä ’Erstaa’ on valokeilassa. Ihailen näitä keittiön ikkunasta katsellessani.

Erstaan vieressä olevassa purppuraomenapuussa on valtavasti pieniä punaisia omenoita. Linnut herkuttelevat näillä.

Piharingin rusokirsikka on nyt kokonaan upean punainen. En saanut siitä haluamaani kuvaa, mutta voitte uskoa, että puu näyttää hienolta keltaisten piharyreenien, edellä mainittujen koristeomenapuiden ja keltaisten koivujen keskellä. Myös rusokirsikka näkyy keittiönpöydän ääressä istuessa. Olen tähän hyvin ihastunut.

Tässä muuten näkyy kauempaa katsottuna jutun alussa mainittu mustamarjaorapihlaja kasvihuoneen vieressä.

Rillan kanssa harjoittelemme ahkerasti maanantaisin olevan pentukurssin kotitehtäviä. Pentu osaa olla hellyttävän suloinen ja raivostuttavan omapäinen, kun sille päälle sattuu. Nenä näyttää olevan ahkerassa käytössä ja Rilla pyydysti jopa myyrän viime viikolla. 

Kaikki koulutustehtävät sujuvat sisällä kerrassaan mallikkaasti, mutta ulkona on niin paljon mielenkiintoista, että pitää olla itse tarkkana, että teettää onnistuneita harjoituksia. Kuten kouluttaja viisaasti sanoi, luoksetulon käskysanaa ei saa / ei kannata ’sabotoida’ turhalla hokemisella, jos pentu kulkee kuono maassa ja on muuhun keskittynyt. On tosi tärkeää rakentaa luoksetuloon sellainen oma sana (tai merkkiääni), jota käytetään vain silloin, kun on tultava nopeasti ja heti. Tätä pitkällä ajalla rakennettavaa oppimista palkitaan pentuna oikein superherkuilla, jotta jää niin positiivinen muistijälki,  että koira muistaa sen koko ikänsä. 

Luoksetulon lisäksi harjoitellaan mm. kontaktia omistajaan, luopumista (jätä) ja odottamista. Kaikki nämä ovat perusarkeen kuuluvia taitoja, jotka tuovat yhteiseen elämään hyvän pohjan. 

Yksi Rillan mielihomma on leikkiä piiloa. Pentu jaksaa uskomattoman kärsivällisesti odottaa, kun isäntä sanoo ’istu ja odota’ ja lähtee toiseen päähän taloa piiloon. Kutsusta ’tule etsimään’ Rilla ampaisee matkaan ja etsii tarmokkaasti isäntää ja on löytäessään aivan supertyytyväinen. Tätä tuo parivaljakko leikkii lähes joka ilta ja hauskaa näyttää olevan … molemmilla.

Nyt sataa ja tuulee, toivottavasti huomiseksi saadaan ennusteen mukainen aurinkoinen sää. 

Hyvää viikonloppua teille kaikille.