Tänään on taas vaihteeksi satanut muutamaan otteeseen ja nyt illalla tulee tasaista tihkua. Töitä ulkona pystyi kuitenkin tekemään koko päivän. Etupihan koristeomenapuu availee kukkiaan, vielä se ei ole täydessä kukassa, mutta olen katsonut, että se sointuu kauniisti kukkivaan 'Fire Hill' kääpiömanteliin.
Tässä kyseinen 'Fire Hill' kääpiömanteli, se kukkii täällä nyt ensimmäisen talvensa jälkeen ja olen iloinen, että se selvisi siitä.
Myös valkovarjohiipan kaikki kolme taimea kukkivat aitan päädyssä. Ymmärsin jostain, että valkovarjohiippa olisi tarhavarjohiippaa epävarmempi, mutta ilokseni nämä voivat hyvin.
Toinen kuvakulma valkovarjohiipasta. Milloinhan näitä uskaltaa levittää jakamalla vai laajeneeko luontaisesti itse?
En ole varmaan ennen laittanut kuvaa näistä kotkansiipisaniaisista? Vieressä oleva tuomi lopettelee jo kukintaansa, yhdessä ne ovat varsin viehättävä näky tontin itälaidalla.
Onneksi huoleni oli turha, sillä lahjaksi saamani peruukkipensas 'Royal Purple' on kuin onkin selvinnyt ensimmäisestä talvestaan. Samoin mustaselja 'Black Lace' tekee lehtiä vähän matkaa tästä peruukkipensaasta eteenpäin. Olen niin iloinen näistä molemmista!
Matkalla huomaan, että rönsytiarellat alkavat kukkia graniittipenkissä.
Etualalla varjorikko nostaa pian kukkavanansa, tämä on minusta tosi ihana. Totesin tyytyväisenä, että kaikki viime kesänä ottamani pistokkaat ovat hengissä ja moni jopa aikoo tehdä kukan. Toukokuun sateet varmasti auttoivat. Tätä aion edelleen lisätä tähän graniittipenkkiin. Verikurjenpolvi 'Elken' taimet ovat vielä pieniä.
Tarhakalliokielon alku oli viime keväänä istuttaessa hyvin heiveroinen. Onneksi se kuitenkin ryhtyi kasvamaan ja nyt tekee ensimmäiset kukkansa. Todennäköisesti nyt voi huokaista ja uskoa, että tämä kotiutui Varjolehtoon ja jää pysyväksi asukkaaksi.
Innostuin aika tavalla, kun huomasin, että elokuussa istuttamani kolme syysvuokkoa taisivat selvitä talvesta ja kasvavat nyt ihan tomerasti. Varjolehto oli ilmeisesti mieleinen paikka näille. Olin aika varma, että syysistutuksena en saa näitä jäämään eloon ja tilasin netin kautta keväällä istutettavaksi kolme 'Königin Charlotte' tarhasyysvuokkoa. Olisipa hauska, jos saisin syysvuokot viihtymään täällä!
Kohta kukkii ihana tuoksumatara.
Kuinka syvään istutatte tarha-alppikärhö 'Alpina Plenan' ja muut tarha-alppikärhöt? En ole nähnyt näissä 'helpoissa' ja varmemmissa kärhöissä eloa, vaikka loistokärhöni näyttäisivät olevan aika lailla hengissä. Itse istutin muistaakseni oman 'Alpina Plenan' melko lailla samaan syvyyteen kuin se oli purkissaan, mutta olisiko pitänyt laittaa syvempään?
Olen istuttanut alppikärhöt muutamaa senttiä syvempään kuin ovat olleet purkissa, eli ei niin syvälle kuin jalokärhöt. Yksi viime kesänä istutettu ei osoita vielä mitään elonmerkkiä. Se kyllä kärsi viime kesänä pahasti ötököistä joten en tiedä ehtikö juurtua riittävästi. Lajike oli ihana Pink Flamingo joten harmittaa jos ei kasva.
VastaaPoistaSyysvuokkojen selviämisestä voi olla erityisen iloinen.
Voihan olla, että kyseinen kasvupaikka ei ollut muutenkaan sopiva, mutta pitää vielä tarkkailla nousisiko maan alta jotain - viime vuoden versot olivat ainakin kuivat.
PoistaAina harmittaa, jos kauniita kasveja jää virkoamatta, toivottavasti sinun Pink Flamingo vielä heräisi.
Syysvuokot tosiaan yllättivät iloisesti.
Oi kun onkin kauniin näköistä joka puolella, tuo kotkansiipien vihreys ihan salpaa hengen. Ihania noin suurena rintamana!
VastaaPoistaMahtava juttu, että peruukki ja mustaselja versovat. On niin ihanaa, kun kasvit pikku hiljaa ilmoittavat elossa olemisestaan. Niitä niin jännittää.
Olen istutellut kärhöjä eri syvyyksiin sen mukaan, mikä on ollut mahdollista, tuuripelillä.
Kiitos Saila, minäkin ihastelen kotkansiipien rintamaa puutarhan rajalla, onneksi ovat viihtyneet niin hyvin.
PoistaNämä aremmat jännittävät erikoisesti ja on aina voitto, kun selviävät ensimmäisestä talvesta, ehkä hyvä juurtuminen tulevaisuudessa auttaa vielä lisää.
Hyvä kuulla, jos ei olisi ihan sentin päälle, mutta olen hämmästellyt erilaisia ohjeita asiassa ja haluaisin tietää laitanko tänä vuonna vaikkapa noin 5 cm multaa päälle?
Enpä ole ennen tajunnut, että peruukkipensas menestyy meillä ulkokasvina. Tämä menee kyllä kokeiluun, kiitos vinkistä.
PoistaEipä kestä, toivotan onnea kokeiluun :).
PoistaMinäkin ihailin kotkansiipisaniaisia ja koivut takana on kuin postikortista. Varjorikkoa minulla on kotona todella paljon ja täällä mökillä jonkinverran, mökille minäkin aion niitä lisätä kunhan kerkiää kukinnan jälkeen jakamaan. Kärhöistä minä en tiedä vielä mitään. Rönsytiarellat kukkii minulla myös täyttä päätä. Ne on todella kauniita.
VastaaPoistaKotkansiipisaniaiset ovat viihtyneet ja lisääntyneet tuossa kohdassa ja siinä on tilaa edelleen lisääntyä. Pidän myös niiden tuomasta tunnelmasta ja hyvin sanoit koivuista taustalla :).
PoistaVarjorikon lisääminen näytti olevan tosi helppoa. Rönsytiarelloja olen laittanut moneen paikkaan, sillä se on tosi kaunis kasvi.
Varjorikko on todella kauniin vehreä näin keväisin. Itselläni on iso- ja posliinirikkoa. Toivon voivani jakaa ensimmäistä tänä kesänä.
VastaaPoistaKaikki rikot taitavat olla kauniita, minä olen myös jakanut sekä iso- että posliinirikkoa, jotta niiden kukintaa saa useampaan kohtaa ja riitäävän suurina alueina.
PoistaIhana kääpiömanteli. Minulla se on jo aika iso puska ja levinnyt viereiseen perennapenkkiinkin.
VastaaPoistaSaniaisten seinämä on vaikuttava, todella hieno ja näyttävä kasvi tismalleen oikeassa paikassa.
Minä laitoin puutarhurin ohjeen mukaan omat alppikärhöni ihan vaan pari senttiä syvemmälle. Nyt hyvässä kasvussa ensimmäisen talvensa jälkeen.
Kiva kuulla kääpiömantelistasi, minäkin toivon omani kasvavan. Oikea paikka taitaa olla avainasemassa, että kasvit sekä viihtyvät että tuovat parhaat puolensa esiin.
PoistaKiitos myös ohjeestasi alppikärhön suhteen. Olen lukenut /kuullut 5-0 cm istutussyvyydestä, mutta mikä lie sitten se oikea ja paras?
Onpa hienoa, että syysvuokot nousevat. Kaunista on saniaisten nousu.
VastaaPoistaSyysvuokot yllättivät todella. Kun kuulin syysvuokon kevätistutuksen parantavan mahdollisuuksia kasvin asettumiseen, niin tilasin nämä uudet - ehkä talven maassa olleet päättivät näyttää kyntensä, etteivät jää huonommiksi ;).
PoistaHianoja onnistumisia! Nua pinkkikukkaaset kukkijat sykähryttäävät aina. Valakoone varijohiippa on arempi ku muut, mutta jos tuloo kova talavi, kaikki menöö. Kokemusta on. Se tuuhettuu kivasti joka vuasi. Oon istuttanu alappikärhöt n.10 cm syvemmälle, vaikka ne suasitellahanki istuttamahan samahan syvyytehen ku purkis. Näillä korkeuksillon ainaki toiminu.
VastaaPoistaKiitos kokemustesi jakamisesta. Hyvä kuulla, että alppikärhöt eivät ole suuttuneet 10 cm syvyydestäkään. Laitan varmaankin tämän vuoden istutukset ainakin 8cm syvyyteen.
PoistaIhana ruusumanteli! Hienosti on talvehtinut, samoin peruukkipensas ja mustaselja. Noista arkajalkojen hyvästä talvehtimisesta on aina todella iloinen. Minä vähän harmittelin köynnöskuusamani hangen yläpuolisten osien paleltumista, mutta toisaalta on hyvä, että matalammalta versoo hyvin pontevasti uutta alkua. Nietospensaiden talvehtiminen oli melkein itsestäänselvyys, sillä peittelin ne ensin kokonaan puunlehdillä ja sitten tuli vielä paksulti lunta lisäsuojaksi. Tänään huomasin niissä ensimmäisiä nuppuja.
VastaaPoistaHienoa, että syysvuokkosi ovat heränneet. Löysit niille mieleisen paikan. Toivottavasti innostuvat syksyllä kukkimaan komeasti.
Minä olen istuttanut alppikärhöt muutaman sentin (suunnilleen 3-8cm, en ole mitannut) syvemmälle mitä ovat ruukussa olleet. Jos ihan pintaan jättää, saattavat kuivua helpommin. Kuten näistä kommenteista voi päätellä, niin ei niitä tarvitse mittanauhan kanssa istuttaa :)
Aurinkoista kesäkuuta!
Arkajalat ovat aina kiinnostuksen kohteina ja on pieni voitto, kun saa nähdä niiden nousevan kasvuun.
PoistaArvasinkin, että saan sinulta tietoa alppikärhöjen suhteen , lämmin kiitos!
Näyttää upealta tuo kotkansiipi, tuomi, koivu näkymä!
VastaaPoistaIhanaa, että herkkiksetkin ovat selvinneet talvesta. Joskus vyöhykerajoja on vain pakko testata:)
Minä istutan alppikärhö ihan samaan syvyyteen mitä ovat olleet ruukuissa, ne jalommat serkkunsa sitten syvemmälle.
Kiitos Pioni, kiva kuulla kokemuksistasi alppikärhöjen kanssa.
Poista