KELLOKÖYNNÖS JÄLLEEN 2021

Kyllästyttekö jo? Niin tai näin, kirjoitan kuitenkin vielä omista kokemuksistani kelloköynnöksen kasvattamisessa. Kasvatan kelloköynnöksiä siemenestä nyt kolmatta kertaa, joten en vielä voi kehua tietävän asiasta kovin paljoa. On hyvä tallentaa nämä itselle seuraavaksi vuodeksi ja jos joku muukin tästä hyötyy, niin kiva juttu. Yllä oleva kuva on viime kesältä, samoin kun muutkin ulkona otetut kuvat.

6.2.2021 kylvetyt kelloköynnökset ovat kasvaneet mukavasti ja päätin jo siirtää ne suurempiin ruukkuihin. Ehkä ne olisivat vielä pärjänneet näissäkin, mutta haittaakaan siirrosta ei ole. Yhteensä minulla on 12 kelloköynnöstä.

Käytin jälleen säästämiäni puiden suojaruukkuja. Yhteen suureen ruukkuun laitoin kolme köynnöstä. Nyt ne saavat rauhassa kietoutua toisiinsa ja kasvaa lomittain kuten haluavat. Tätä isoa muovista ruukkua on kevyt siirrellä, siirtelyä tulee paljon siinä vaiheessa kun alkaa totuttaa köynnöksiä ulkoilmaan.

Nyt on jo havaittavissa, että lehtihangoista on tulossa uusia versoja. Tänä vuonna en aio latvoa köynnöksiä lainkaan. Viime vuonna latvoin osan ja osan jätin latvomatta. Minusta köynnöksistä tuli viime vuonna niin tuuheita, että valitsen mieluummin aikaisemman kukinnan.

Laitoin nyt matalan pyramidin tueksi, nämä kepit olivat vain 70 cm. Vähän ajan päästä on otettava käyttöön pidemmät bambukepit, joita löytyy pestynä varastosta. Nyt näyttää vielä niin harvalta, mutta kieputtelen versoja tukikeppeihin ja toisiinsa siten, että lopulta kasvustosta tulee tuuhea ja peittävä.

Näitä kolmen köynnöksen isoja ruukkuja on kolme, niistä teen taas viime vuosien tapaan köynnökset obeliskiin. Kolme köynnöstä istutin yksittäin pienten havujen mukana tulleisiin ruukkuihin. Nämä köynnökset aion luultavasti istuttaa maahan, teen ehkä arbotetumiin köynnöskaaren?

Kelloköynnöksen voi siis laittaa kasvamaan obeliskiin, kuten tässä kuvassa on kasvihuoneen molemmin puolin. Viime kesänä vaihdoin ylempänä näkyvän mustan muovisen suojaruukun suurempaan ulkoruukkuun (multaakin sai mahtumaan lisää) ja ruukkuun sovitin obeliskin köynnöksen tueksi. Tässä kyseisellä paikalla köynnökset ovat tuulelle altiita, joten ensimmäisestä vuodesta oppineena käytin suuria ja painavia ruukkuja, joita tuuli ei kaatanut. 

Onnistuin poistamaan varovasti kevyen muovisen ruukun ja sain istutettua ehjän juuripaakun kokonaisuudessaan ulkoruukkuihin. Vaikka köynnöksen versot huitelivat ainakin metrin mittaisina, ei latvus vaurioitunut operaatiossa. Oli eduksi, että sisällä oli jo kasvanut melkoinen vihreä pyramidi, mikä pysyi napakasti kasassa.

Nämä kelloköynnös neidot levittivät helmansa laajalle alueelle ja hyppelin kukkivien helmojen yli, kun häärin kasvihuoneen ympärillä. Ruukkukin on kokonaan peittynyt. Vaikka ulkoruukku oli suuri, kastelin köynnökset päivittäin ja yleensä lannoitevedellä. Ehkä vähempikin lannoittaminen olisi riittänyt 😉. Toisaalta kelloköynnös on kova veden ja ravinteiden perään.

Tämä 2.6.2020 otettu kuva näyttää toisen paikan, missä kelloköynnöstä kasvatin. Tässä köynnös on myös painavaan ruukkuun istutettuna ja obeliski tukenaan. Sekä kasvihuoneen edusta että tämä talon länsipääty kylpevät auringossa. 

Sen lisäksi, että totutin köynnöksiä hiljalleen ulko-olosuhteisiin, pidin alkuvaiheessa auringon suojana hallaharson palaa, se oli näppärä kiinnittää pyykkipojilla obeliskiin. Kiitos tästä vinkistä Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolle! Köynnöksen lehdet nimittäin kärähtävät alkukesästä helposti aurinkoon ja tuuleen tottumattomina. Oli helpompi laittaa pala hallaharsoa kiinni, kuin lähteä kiikuttamaan painavia ruukkuja varjoon. Hallaharsolla suojasin köynnökset myös hallaöinä, siinä vaiheessa kun kasvihuone oli tupaten täynnä.

Kesän kuluessa köynnös tuuheutui nopeasti, pidän kovasti kelloköynnöksen lehdistöstä, tuohan se vihreää runsautta. Tässä ryhmässä toisena köynnöksenä oli valkoinen kärsimyskukka.

Mutta onhan heinäkuun loppupuolella alkanut kukinta tietysti odotettu. Takana näkyvä 'musta' on samaa koiraa kuin edellisessä kuvassa. Rita seuraa minua kaikkialle.

Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin kukan värin muuttumisen vaaleasta yhä tummemmaksi.

Kelloköynnös käytti tässä kohdassa myös kärsimyskukan tukea, eihän sen kasvuvoimalle tahdo yksi obeliski riittää.

Tämä jo tutuksi tullut kuva osoittaa hyvin kelloköynnöksen ällistyttävän kasvun. Istutin alkukesällä molemmin puolin köynnöskaarta yhden kelloköynnöksen taimen. Nämä siis maahan istutettuna. Kastelin taimia lannoitevedellä muutaman kerran viikossa ja välillä pelkällä vedellä. Halusin varmistaa, että kaaressa vahvistuva kärhö sai voimaa omaan kasvuunsa.

Villiksi lopuksi voin vielä näyttää, miten syyskuun 19. kelloköynnös oli ryhtynyt verhoamaan tuijia ja kulki se myös maanpeitekasvina. Eikä se lopettanut ennen kun pakkasyöt sen nujersivat. Kannattaa siis miettiä, mihin köynnöksen istuttaa, ettei tarvitse viidakkoveitsen kanssa tunkeutua läpi 😅.

Onnea meille kaikille tämän vuoden kelloköynnösten kasvattamisessa, onhan tämän kasvun hämmästely aina yhtä ihmeteltävää.