PAAHTEISEN KESÄN KELLOKÖYNNÖKSET

Kasvatin tänä vuonna kolmatta kertaa siemenestä kelloköynnöksiä. Kylvin omat kelloköynnökseni tänä vuonna 6.2. ja vaihdoin taimet sisällä suurempiin ruukkuihin 17.3. Kolmannen siirron tein vielä ulkoruukkuihin tai istutin maahan. 

Kahtena edellisenä vuonna kelloköynnökset kasvoivat hyvin suurissa ruukuissa ulkona ja tänä vuonna käytin samoja ruukkuja kuin viime vuonna. 

Ilmeisesti tämän vuoden kova paahde ei oikein sopinut ruukussa kasvaville kelloköynnöksille tai sitten niitä olisi pitänyt kastella enemmän kuin kerran päivässä. Kuvastakin huomaa, että lehdet ovat osittain ’kovemmat’ ja kuivahkot. Helle ei saanut näitä ruukussa kasvavia kelloköynnöksiä aikaistamaan kukintaa, sillä viime vuonna samoissa paikoissa kasvaneet kukkivat aikaisemmin.

Kasvihuoneen viereen laitoin tänä vuonna onneksi vain yhden kelloköynnösobeliskin. Tämäkin ruukussa kasvava kelloköynnös on näyttänyt vähän kärsineeltä samalla tavalla kuin talon päädyssä oleva. Molemmissa on ollut muutama yksittäinen kukka, mutta ei samaan tapaan kukkaryöppyä kuin viime vuonna. 

Sitä vastoin Arboretumissa maahan istutetut kelloköynnökset voivat erinomaisesti korkeissa köynnösporteissa, vaikka istutin ne kasvupaikalleen vasta touko-/kesäkuun taitteessa. Ilmeisesti kosteus säilyy kasvualustassa paremmin.

Ensimmäinen kukka ilmestyi heinäkuun 13. päivä ja sen jälkeen nuppujen ja kukkien määrä on lisääntynyt tasaista tahtia. Myös lehdistö on samalla tavalla kaunis kuin aikaisempina vuosina.

Näitäkin olen tietysti kastellut, mutta ei suinkaan joka päivä. Kasvua voi hyvällä syyllä sanoa reheväksi.

Osa köynnöksestä on siirtynyt maanpeitekasviksi ja osa verhoaa portin.

Kuvasta näkyy vähän heikosti, mutta katossa on nuppuja vieri vieressä, vähän kuin pystytukka konsanaan. Pian on hauska nähdä nuput kukkivina.

Vertailun vuoksi laitan kuvan toisen köynnösportin tuoksuköynnöskuusamasta. Tämä on myös istutettu kesäkuun alussa ja kasvuun lähtö onnistui hyvin. Köynnös on kiivennyt portin yläreunaan saakka ja on kukkinut, mutta ensimmäisenä vuonna kasvu on vielä harvaa. Toivottavasti talvi menee hyvin ja ensi vuonna kasvu on jo rehevämpää.

Tämän portin toisella sivulla on kelloköynnös, jotta vihreyttä tulee jo tälle kesälle enemmän.

Toivoin keväällä, että nämä köynnösportit kasveineen tuovat nuoren arboretumin 'tyhjyyteen' runsautta, koska puiden kasvua saa vielä odottaa. Mielestäni ne täyttivät tehtävänsä. Edessä näkyy tänä keväänä istutettuja atsaleoja (keskellä) ja vasemmassa reunassa purppuraheisiangervo 'Lady in Red'. Maanmyötäisesti kasvaa lamoherukkapensaita.

Muutama metri siirrytty edellisen kuvan paikalta oikealle. Pensasalueen päädyssä (molemmissa päädyissä) kasvaa metsätammi. Tammien keskinäinen etäisyys toisistaan on 10 metriä.

Vielä lopuksi täältä suunnasta lähempää katsottuna. Kallion vieressä kasvaa kellokuusama 'Kellokas'.

Tämän kuivan ja paahteisen kesän perusteella näyttää siltä, että kelloköynnökset viihtyivät paremmin maahan istutettuna tai sitten olisi pitänyt kastella ruukuissa olevia pari kertaa päivässä, sillä minulla ruukut olivat auringon paisteessa. 

Millaisia kokemuksia teillä oli omien kelloköynnöstenne suhteen tämän kesän osalta?

MIETTEITÄ JA TAPAHTUMIA

Tarhakurtturuusu 'Sointu'

Olen vieläkin ihastunut 'Sointu' ruusun suloisuuteen ja keveyteen. Nuppuja on aukeamassa paljon ja uskoakseni ruusun kukintaa on luvassa vielä pitkän - ja se on hyvä. Luullakseni näitä sulosointuja mahtuu vielä puutarhaan lisääkin. 

Tarhakurtturuusu 'Sävel'

Viime viikolla alueen puutarhayhdistys järjesti jäsenilleen pihakävelyn täällä meillä. Nämä pihakävelyt ovat jo yhdistyksen vakiintunut toimintatapa, olen itsekin saanut tutustua moneen kauniiseen yksityiseen puutarhaan yhdistyksen jäsenenä. 

Oli innostavaa jälleen saada vieraaksi samanhenkisiä ja eri ikäisiä puutarhasta kiinnostuneita ihmisiä. Sää oli lähialueilla kylmä ja sateinen tuona päivänä, mutta täällä ei taaskaan satanut yhtään ja aurinko pilkisteli pilven raosta. Sain ilokseni tarpeellisia neuvoja pienten luontaisesti lisääntyneiden tammien muotoilemisessa.

Koristeomenapuun pienet omenat ovat kauniita.

Meillä on tänä kesänä käynyt jonkun verran ihmisiä sovitusti ihan vain puutarhakierroksella ja toiveita on esitetty puutarhan aukioloajoista myös vieraille maksua vastaan. 

Olen kovasti miettinyt, voiko tällaisen avoimen puutarhan esim. 1-2 iltapäivää viikossa järjestää pienellä vapaaehtoisella 'pääsymaksulla' taimirahastoa varten. Muistan kuulleeni tai lukeneeni tällaisista menettelytavoista jossain avoinna olevissa puutarhakohteissa. Onhan meillä yrittäjinä olemassa Y-tunnus, mutta mikäli aikuista laskuttaa 5€ käynnistä, tulee kaikesta laskutukseen liittyvästä ehkä enemmän menoa kuin taimirahaa? Mistähän tähänkin saisi löydettyä oikean vastauksen, en halua vankilaan veropetoksesta.

Graniittipenkissä kasvavien valkoalpien kukinnot näyttävät niin mukavan persoonallisilta. Nämä ovat selvinneet jo kahdesta talvesta. Keskipenkin purppurapunalatvat ovat lisääntyneet mahtavaksi kasvustoksi ja heiluvat hauskasti tuulessa. Vaikka purppurapunalatvan korkeus on noin 2 m, pysyy se hyvin omin avuin pystyssä. 

Kanttasin taas tätä keskipenkkiä suuremmaksi, oikeastaan sen nimen voisi muuttaa sydänpenkiksi, sillä muoto on vähän tyylitellen sydämen muotoinen ja onhan tämä keskellä eteläpuolen puutarhaa.

Punahattuja voisi lisätä ihan reippaasti ja onneksi siementaimia on taas nähtävissä ...

.... tämän punahatun sävy sopii reunuskasvina olevaan 'Carl' komeamaksaruohon sävyyn. Kuvaa ottaessa tuuli haittasi tarkennusta.

Tarhakurtturuusu 'Ritausma'

Työlistalla on odottamassa luumupenkin toisen päädyn kunnostus, sieltä pitäisi kaivaa ylös pari robustaruusua ja niiden mukanaan tuoma valtaisa kasvusto villiversoja. Piikkisten versojen kanssa taistelu puistattaa jo etukäteen, mutta nyt on vain otettava homma hoidettavaksi. Kunhan saan tuolta noin kolmen neliön alalta kaivettuja kaikki juurakot pois, niin kasvualustan kunnostuksen jälkeen siirrän siihen ainakin ritarinkannuksia. Alueen tyhjennyksen jälkeen näkee paremmin, mitä kasveja se kaipaa.

Tänään lauantaina oli taas koirien  nosework 'puutarhapäivä'. Elina tyttäremme järjesti toistamiseen meillä koirien kaikkien lajien etsintäkokeen. Osallistujia tuli pitkien matkojen takaa (pisin kuulemamme matka oli kestänyt yli 4h). Samoin tuomareilla oli ihan riittävät kilometrit ajettavana. Sääennuste lupasi aika ikävää sadepäivää, mutta aivan ihmeesti sateet taas kiersivät meidät paria lyhyttä kuuroa lukuunottamatta. Iltapäivä kisailtiin auringon paistaessa. Tälläkin kertaa oli mukava kuulla kiitoksia viihtyisästä miljööstä. Minä hoidin taas ruokahuollon ja pidin verannalla kanttiinia.

Onneksi autojen parkkipaikalle on tilaa sekä kuvassa näkyvällä alueella että entisellä ratsastuskentällä. Pysähtyipä ohi ajava turistikin kysymään, mikä tapahtuma täällä on järjestetty ja voiko tulla mukaan 😊.

Loistokärhö 'Samaritan Jo' on tämän vuoden hankinta ja sen sävy on hopeinen, kukkien terälehdissä on kapeat violetit reunat, violeteissa heteissä on keltaiset kärjet.

Tällaisiin tapahtumiin on ehdottomasti kiva saada poutasää ja jopa aurinko on ihan toivottu tunnelman tuoja, mutta edelleen meidän tontilla on satanut hyvin nuukasti. Viikko sitten satoi 11.1 mm ja muut sateet ovat jääneet 1-2 mm kuuroiksi. Voin kuvitella, että sitten kun hanat aukeavat, tulee vettä ihan liian kanssa ja estää kaikki kaivuuhommat. Ja kaivamista olisi edessä, kun nämä kalenteriin merkityt vierailut ja tapahtumat ovat nyt takanapäin.

Iloista viikonloppua teille kaikille!

HORTENSIAT HEHKUVAT

Olen tyytyväinen, että istutin 2020 keväällä aitan päätyyn ryhmän pallohortensioita. Ne ovat kukkineet jo pitkän aikaa ja katselen niitä aina keittiön ikkunasta ihastellen. Myös pihaan ajettaessa ne näkyvät kuten yllä oleva kuva osoittaa.  

Polun toisella puolella aitan sivulla on neilikkaruusuja ja niiden kukinta on nyt kahtena peräkkäisenä vuonna mennyt vuorotahtiin pallohortensioiden kanssa. Neilikkaruusut kukkivat siis runsaasti ennen pallohortensioita ja nyt tekevät uusia nuppuja syksyä varten.

Vaikka tämä aitan pääty on osan päivästä ihan varjossa, ovat pallohortensiat viihtyneet ja kukinta on runsas. Istutin pensaat lomittain noin 70-80 cm etäisyydellä toisiinsa ja suuret kukinnot ovat pysyneet hyvin pystyssä. 

Täältä katsottuna näkyy lipputangon vieressä kasvava mustilanhortensia. Yritän kasvattaa talon eteen marjakuusista matalaa leikattua aitaa. Vuonna 2020 istutetut pensaat ovat vielä pieniä, eivätkä ole kasvaneet kiinni toisiinsa. Tämän syksyn aikana on tarkoitus poistaa talon edestä muutkin perennat, sillä ne ovat kasvaneet vuosien saatossa ihan kiinni taloon ja sehän ei ole talolle hyväksi. Taidan jatkaa matalaa marjakuusiaitaa kiertämään koko talon pohjoispuolen siten, että se on riittävästi irti talon seinästä. 

Tämä lipputangon vieressä kasvava mustilanhortensia on kasvanut kolmessa vuodessa paljon, sitä voisi jo vähän suitsia leikkaamalla, sillä viime talven lumet painoivat alaoksia sivulle päin ja pupu parturoi yläoksia toispuoleisesti. Katson keväällä tilanteen ja leikkaan muodon paremmaksi, vaikka ohjeiden mukaan mustilanhortensiaa ei tarvitse leikata.

Kirsikkakulmassa kasvava mustilanhortensia on nuorempi ja pienempi.

Yli 30 vuotta vanha syyshortensia 'Grandiflora' kivipengerämän päällä kukkii uskollisesti, vaikka siitä on parin viime vuoden aikana lohjennut suuria oksia. Ihmeesti syyshortensia selviää näistä lohkeamisista, vaikka viimeksi lähes puolet pensaasta hävisi paksun oksan repeämisen myötä.

Huvimajan vieressä kasvava 'Grandiflora' syyshortensia on hieman varjoisammassa paikassa ja kukat avautuvat pikkuisen myöhemmin. 

Pari viikkoa sitten istutin arboretumiin yhteensä kolme syyshortensia 'Vanille Fraisea'. Tämä yksilö näkyy huvimajasta katsottuna.

Keittiöpuutarhan vieressä kasvihuoneen kulmalla kasvaa kaksi 'Limelight' syyshortensiaa 'Little Devil' purppuraheisiangervojen kaverina. 

Takana muuten näkyy, miten reippaasti kelloköynnös on kasvanut arboretumin köynnösportissa.

Purppuraheisiangervo 'Little Devil' on aika kiva pari syyshortensialle.

Varjolehdon pallohortensioita olen esitellyt jo moneen kertaan, mutta laitetaan ne nyt vielä tähän samaan hortensia -juttuun. Jaksan iloita näistä aina, kun kävelen täällä puutarhan eteläpuolella. Tässä siis pallohortensiat 'Annabelle' ja 'Pink Annabelle'.

Pallohortensia 'Pink Annabelle'

Keksin juuri uuden paikan hortensialle täällä lähistöllä. Hortensiat ovat niin kivoja mm. pitkän kukinta-ajan vuoksi. Hurmaavia ja ihania.

Piharingissä on viime syksynä istutettu 'Magical Fire' syyshortensia. Tämä kukkii aikaisin ja pitkään, kukat ovat ensin valkoisia ja muuttuvat sitten vaaleanpunaiseksi ja loppuvaiheessa tummanpunaisiksi. Korkeus jää noin metriin, mutta nyt tämä on vasta noin 40 cm.

Hyvää viikon jatkoa teille kaikille, nyt on taas kaivettava siimaleikkuri esille ja lähdettävä töihin.

ESIKASVATUSTEN JA KYLVÖJEN TUOMAA ILOA KEITTIÖPUUTARHASSA

 

Koristeporkkana 'Dara'

On varsin mukavaa, että helmikuussa aloitettu esikasvatus tuottaa satoa ja iloa keittiöpuutarhassa. No, kaikkia kylvöjä en toki tehnyt helmikuussa. Tämä etualalla kuvassa näkyvä Dara koristeporkkana on kylvetty 26.2.2021. 

Olen hämmästellyt, että tämän vuoden 'Darat' ovat kaikki aika vaaleita, lähes valkoisia. Viime vuonna sävyt olivat tummempaa rosaa. Viime vuoden tapaan tässä keittiöpuutarhan kivipenkissä kasvaa esikasvatettuja 'Purple Prince' tsinnioita, punakosmoksia ja vuonna 2020 siemenestä kasvatettuja 'Astello Indigo' yrtti-iisoja, nämä talvehtivat hyvin kivipenkissä ja kukkivat runsaasti. 

Tämä kivipenkki kukkineen ja yrtteineen on taas niittymäinen olemukseltaan ja kaikenlaisten pörriäisten sekä perhosten mieleen. Kasvihuoneen vieressä on 'laatikollinen' 'Gazebo Red' punakosmoskukkia.

Kivipenkin ympärillä ovat pensasmustikat kasvaneet tänä kesänä hyvin, samoin muotoonleikattu taikinamarjapensasaita. 

Kasvihuoneessa on toistaiseksi kaikki hyvin. Kasvihuonekurkkujen versoja karsin aika kovalla kädellä ja nostin muutamat parhaat sivuversot tukinarulla ylös. Kurkkujen muodostuminen on nyt maltillista, mutta olemme koko kesän olleet yltäkylläisesti kurkuilla kyllästettyjä, kurkkujen suhteen omavaraisuus alkoi 17.5.

Kaikkia kasvattamiani tomaatteja on päässyt syömään jo muutaman viikon. On hauska tehdä makuvertailuja, nyt jo tiedän, että osa lajeista menee varmuudella jatkoon ja joku jää ehkä pois kasvatuksesta.

Pestyihin jäätelörasioihin on kätevä kerätä aamun sato. Pensastomaatit ovat niin satoisia, että osa tomaateista on päätynyt säilöntään basilikan ja sipulin kanssa.

Olen yrittänyt muistaa ottaa kesäkurpitsat kohtuullisen pieninä talteen, mutta joskus tulee unohdus ja joku yksilö pääsee kasvamaan aivan liian suureksi. Punajuuret ovat myös olleet hyvänkokoisia syötäväksi ja niin maukkaita maultaan.

Eilen harvensin jälleen porkkanat ja näistäkin sai makoisan lisän ruokapöytään.

Tämä pisin harvennusporkkana hämmästytti. Olisi hauskaa, jos jäljelle jääneet olisivat yhtä huikeita.

Kuvasta ei oikein välity punajuurten koko. Kaksi alempaa ovat ns. normaalin kokoisia ja nuo ylemmät ovat jättiläisiä. Onneksi maku oli maukas, eikä lainkaan puisevia. 

Meillä ei ole vieläkään saatu sateita kuin aivan pieniä pilven ripsuja, kunnon sateet ovat menneet ohi. On siis jatkettava veden kantamista. 

Hyvää viikonloppua ja nauttikaan sadosta sekä muustakin mieltä ilahduttavasta!