RUUSUPUISTON ALKUTAIVAL ELI ENSIMMÄINEN VUOSI

Ruusupuisto sai nimensä, koska on mukavaa, että puutarhan eri alueilla on omat nimensä, eikä 'marjamaa' tuntunut enää lainkaan sopivalta. Kyseisellä alueella on ollut lukuisia viinimarjapensaita ja aikoinaan parissakin eri kohdassa perinteinen kasvimaa ja perunamaa. Edelleenkin eteläreunassa kasvaa hyvin vanhoja viinimarjapensaita, joista viisi mustaherukkapensasta tuottaa parhaita mustaherukoita, joita olen ikinä maistanut. Nämä ovat varjeltuja aarteita. 

13.4.2020 vasemmalla näkyy luumupuiden kohopenkin pääty ja oikealla uuden graniittipenkin pääty. Kottikärryjen vasemmalla puolella näkyy osa vanhoista marjapensaista.

Mielessäni alkoi hiljalleen kypsyä uusia varovaisia ajatuksia alueen suhteen. Ensimmäinen mullistus oli graniittisista kivijalkakivistä tehty kohopenkki vanhan luumupuiden kohopenkin "jatkoksi" syksyllä 2019. Tässä vaiheessa en vielä osannut ajatella kovin paljon pidemmälle.

Vuoden 2020 huhtikuussa sai kymmenkunta ränsistynyttä ja rikkakasvien valtaamaa marjapuskan juurakkoa lähtöpassit. Oikeastaan meni yllättävän pitkä aika, ennen kun ymmärsin, että näinhän täytyy tapahtua. Kumma, miten sitkeästi saattaa jumittua johonkin vanhaan ilman, että sille on enää mitään perusteita? 

Huhtikuussa 2020 istutin ensimmäisenä kauniin riippajalavan. Harpoin aluetta pitkin poikin, katselin eri suunnista ja yritin nähdä puun aikuiseen kokoonsa kasvaneena ... ja kyseinen kohta tuntui oikealta. Samalla näkyi selvästi, etteivät lähistöllä "rivissä" kasvaneet juolavehnän perin juurin valtaamat karviaispensaat enää voineet jäädä paikoilleen. Oikeastaan helpotti, kun keksin, ettei minun tarvinnut enää yrittää kitkeä niitä kädet verillä. 

Tämän myötä 'päästin irti' myös vieressä kasvaneista herukkapensaista, ja jopas mieli keveni. Heti tuntui, että menneen painolastin sijaan tuli tilaa uusille innostaville mahdollisuuksille. Mielessäni näin kukkivia puita (huom. alueen nimessä on -puisto).  Ruusuorapihlaja löysi vaivattomasti luontevan paikkansa, kun ei tarvinnut enää väistellä marjapensaita.

1.5.2020 Ruusuorapihlaja etualalla, nurmikossa näkyvät myllerryksen jäljet poistettujen marjapensaiden johdosta. 

Käytin graniittipenkistä ylimääräiseksi jääneitä kiviä kohopenkin 'etureunan' pengertäjinä. Tässä vaiheessa mullos on aika silmiinpistävä, mutta kasvillisuuden myötä näkymä rauhoittuu ja muuttuu luontevammaksi, näin uskon.

Käytin vanhaa puista verhotankoa apuna, että sain kohopenkkiin istutettavat taimet oikeaan korkoon toisiinsa nähden. Silmällä näkee heti kauempaa katsoessaan, pitääkö istutettavaa taimea nostaa vai laskea. Kaivaminen ja kasvualustan muokkaus eteni neliö kerrallaan. Tällä alueella istutin taimet sitä mukaa kun kyseisen taimen paikka valmistui. Tarkkana saa olla, että pensasruusujen ja muiden taimien väliin jäi riittävästi kasvutilaa.

Pensasruusujen lisäksi istutin tähän purppuraomenapuu 'Aamuruskon' ja valkoisena kukkivan paratiisiomenapuu 'Dolgon. Ainakin toistaiseksi tässä kasvavaa myös nietospensaita 'Yuki snowflake' ja lamohietakirsikkaa. Näiden suhteen en ole vielä varma, jäävätkö tähän vai siirtyvätkö muualle.

25.6.2020 orvokit kukkivat sinisenä, nietospensaat valkoisena.

10.7.2020 lamopensasangervo kukassa penkin toisessa päässä, takana mustaherukkapensaita.

Multatilaa oli pitkälti ruusupensaiden väleissä, joten istutin muutamia kurjenpolvia, kuten etualalla näkyvän kyläkurjenpolvi 'Lauran', tarhakurjenpolven ja valkoisena kukkivan verikurjenpolven taimia alueelle pulskistumaan. Niitä on helppo siirtää myöhemmin sopiviin paikkoihin, jos ruusut vaativat enemmän tilaa.

Kuvan oikeassa reunassa näkyy riippajalava kevään vihreine lehtineen. Keskellä takana kasvaa tammi. Tästä kuvasta näkyy hyvin kuolemassa olevien kuusien latvat talon takana oikealla puolella. Nyt ne ovat poissa, kuten muistatte varmaan syksyn postauksesta.

Tämän portin kautta kuljetaan Ruusupuistoon, toivottavasti viime keväänä istuttamani kärhöt kiipeilevät siinä jo tänä kesänä ja toivon graniittipenkiin istutettujen perennojen tuuheutuneen viime vuodesta.

Miten pieniltä keväällä 2020 istutettujen puiden taimet näyttävätkään istutusvuoden kesänä. Keskellä kuvaa on ensimmäisenä ruusuorapihlajan taimi, olisipa hienoa nähdä edes pari kukkaa malliksi tulevana kesänä.

Jalosyreeni 'Moskovan kaunotar' kasvatti muutaman hienostuneesti tuoksuvan kukinnon, että pääsin niitä nuuhkimaan vähän istuttamisen jälkeen. Taaempana näkyvä puun taimi on paratiisiomenapuu 'Dolgo'. Syksyllä kaivoin nurmikot pois näiden väliltä, molemmat taimet ovat osa kukkivaa aidannetta. Takana kukassa ikivanhat pihasyreenit.

'Holger' Isabellansyreenit ovat myös osa kukkivaa aidannetta, vaikka tässä vaiheessa kesää suurin osa tulevasta aidanteesta on vielä nurmikkona.

Istutin tämän kohopenkin keskelle neilikkaruusu F.J Grootendorstin taimia, sillä neilikkaruusujen ei pitäisi tehdä kovinkaan paljon juurivesoja, lisäksi ne kukkivat pitkään ja runsaasti. Tarhakurtturuusu 'Sointu' muutti elokuussa graniittikiven vierestä parempaan paikkaan, kun ymmärsin sen kasvavan paljon kookkaammaksi kuin taimilappuun oli kuvattu. 

Tarhakurtturuusu 'Sävel' jäi graniittikiven viereen, sen pitäisi jäädä 'Sointua' matalammaksi. 

Tallennan tämän kuvan Ruusupuiston alkutaipaleen tietoihin, sillä kuvittelen näkymän olevan muutaman vuoden päästä aika lailla erilainen.

'Sointu' ja viinikärhö 'Etoile Violette' muodostavat tulevina vuosina viehkeän yhdistelmän. Tässä kärhö on vasta valeistutettuna.

Työ jatkui, tässä on tekeillä kärhön istutuskuoppa.

Ruusupensaat kasvoivat yllättävän paljon jo istutusvuoden aikana, mutta eihän kukinta vielä ollut kovin runsasta.

Kärhöt istutettuina ja edessä oikealla 'Sointu' omalla uudella paikallaan. Köynnöskaarien alle jäävä nurmikaistale poistui ja tein syksyllä jo pohjatyöt valmiiksi kivipolulle. Nurmikon poisto on muutenkin tässä kuvassa vielä vaiheessa ja rajaukset tekemättä.

Parin kolmen vuoden päästä toivon näkeväni köynnöskaaret peittyneenä kukkivilla kärhöillä ja erilaisten pensasruusujen luovan miellyttävää ruusuntuoksua samalla kun ruusujen täyttämät oksat ojentelevat kukkiaan ihasteltaviksi.

Teresanruusu eli rosa Therese Bugnet kukki kauniisti ja pitkään.

Aamun valo ei osu tähän kohtaan, mutta sen jälkeen valoa ja lämpöä riittääkin.

Loistokärhö 'Rouge Cardinal' ensimmäisessä kaaressa kasvamassa. Takana näkyy poikittainen mullosalue, siitä poistettiin vadelmapensaita ja muutama huonokuntoinen marjapensas.

Tässä näkyy keskeneräisenä loppukesän projekti, kun tein kukkivalle aidanteelle pohjatyötä valmiiksi. Keväällä pääsee istuttamaan lisää syreenejä ja pensasruusuja. Vasemmalla oleva puun taimi on rusotuomipihlaja, sekin muuten kuuluu ruusukasvien heimoon (hauska yhteensattuma täällä ruusupuiston alueella).

Ruusupuistossani ei siis kasva pelkästään pensasruusuja. Olen valinnut ruusujen seuralaiseksi kukkivia puita ja pensaita, joiden arvelen sopivan niiden seuraan. Mahdolliset virhearvioinnit kaivetaan pois ja ne jatkavat elämää jossain toisaalla puutarhassani. Toivottavasti voin kuvata teille tätä aluetta myöhemmin sellaisena kuin sen näen mielikuvissani olevan.

Moni ei varmasti jaksanut tänne asti, mutta tein tämän Ruusupuiston alkutaipaleen yhdeksi kokonaisuudeksi omaan puutarhapäiväkirjaani.

Puut

Paratiisiomenapuu 'Dolgo'

Purppuraomenapuu 'Aamurusko'

Riippajalava

Ruusuorapihlaja 'Paul's Scarlet'

Rusotuomipihlaja Amelancier lamarckii

Tuurenpihlaja

Pensaat

Isabellansyreeni 'Holger'

Jalosyreeni 'Moskovan kaunotar'

Köynnösruusu Rosa ’Henry Kelsey’

Lamopensasangervo

Lamohietakirsikka

Mustaselja 'Black Lace'

Nietospensas Yuki Snowflake

Neilikkaruusu F.J Grootendorst

Peruukkipensas 'Royal Purple'

Rosa 'Sea Foam' 

Tarhakurtturuusu 'Sointu'

Tarhakurtturuusu 'Sävel'

Teresanruusu

PUUTARHANÄKYMIÄ -haaste

 

Puutarhanäkymät ovat minulle tärkeitä. Olen käyttänyt paljon aikaa kuvahaun eri hakusanoilla, jotta löytäisin itselle inspiraation uuden alueen tai suuremman kokonaisuuden suunnitteluun.

Mitä näkyy etualalla ja löytääkö katse vielä kauempaa jotain kiinnostavaa, mikä kutsuu uteliaana tutustumaan? 

Millainen on tunnelma, värimaailma ja puutarhan tyyli? 

Puutarhanäkymät samassakin puutarhassa vaihtelevat eri vuodenaikoina - kevään näkymät ovat erilaisia kuin näkymät loppukesällä.

Puutarhoja on hyvin erilaisia sekä tyyliltään että kooltaan, mutta kaikista voi löytää kiinnostavia näkymiä. Meillä takapihan eli etelän puolen puutarha levittäytyy laajalle alueelle ja sen rakentuminen on vielä kesken. Haluan pitää kiinni järvinäköalan säilymisestä, tämän ohessa toivon saavani sopivasti kiinnostavaa kerroksellisuutta.

Minusta on kiinnostavaa, että laajojen istutusryhmien takana näkyy uusia alueita ja istutuksia, jotka tuovat puutarhan tunnun. Nurmikko rauhoittaa näkymää näin suuressa puutarhassa. Puistomaisuus sopii minusta tällaiseen vanhaan ympäristöön, missä kasvaa myös vanhoja tammia ja muita suuria puita.

Keittiöpuutarhan alue on vielä melko nuori, työ aloitettiin 2018. Silloin istutetut hedelmäpuut keittiöpuutarhan ulkoreunaa rajaamaan kasvoivat vuoden 2020 aikana mukavasti, joten toivoakseni ne jo lähivuosina tuovat kiinnostavan näkymän, missä valo ja takana oleva pelto näkyy hauskasti puiden välistä.

Odotan myös, että etualan kärhökaaren alta näen alkukesällä kukkivan koristeomenapuun ja myöhemmin kesällä kukkivia perennoja puun juurella ... ja taaempana laatikoissa keittiöpuutarhan kasvit ja kivipenkissä kukkivia yrttejä ym.

Kiinnostavaan puutarhanäkymään voi kuulua kukkivien kaunottarien lisäksi erilaisia lehtimuotoja ja -värejä. Tämä näkymä vanhan suuren mongolianvaahteran alla viehättää minua, uskon sen vielä paranevan, kunhan saan kasveja jaettua lisää. Kuvassa näkyvä luonnonkivi on erityisen kaunis ja sen sileällä pinnalla on mukava istahtaa.

Varjossa hehkuvat kukat voivat muodostaa näkymän, joka kutsuu katsomaan tarkemmin. Usein toisto on hyvä tehokeino, toisto myös rauhoittaa.

Pienessä puutarhassa kiinnostava näkymä voi muodostua vaikkapa ruukkuja sommittelemalla. Tässä kasvaa ruukuissa kelloköynnös ja valkoinen kärsimyskukka, edessä valkoinen tarhaverbena, takana korissa tähkälaventeli.

Usein erilaiset rakenteet tuovat puutarhanäkymään tärkeän osansa. Tämä viime kesänä tekemäni pieni kivimuuri pengertää huvimajan viereisen istutusalueen korkeuseroa suhteessa nurmikkoon, lisäksi se on mielestäni hauskan näköinen.

Meillä etelän puolen puutarha, eli koko laaja alue talosta rantaan asti, on maaston muodoltaan tasaista. Jo 20 vuotta sitten halusin tehdä suurilla kivillä kohopenkkejä, sillä kaipasin jonkunlaista kiinnostavuutta näkymään (kohopenkki on lisäksi hedelmäpuille tällä alueella tärkeä elinehto). 

Näkymä luumupuiden takana muotoutuu, kunhan saan Ruusupuiston rakennettua valmiimmaksi. Kesäkuun kuvassa loimuavat idänunikot.

Kaikki me puutarhaharrastajat tiedämme, että puutarha elää ja muuttuu. Saatamme olla johonkin alueeseen hyvin tyytyväisiä, kunnes muutaman vuoden kuluttua näkymä kaipaakin muutosta. Yllä olevan kuvan alue on muuttunut paljon viimeisen kahden vuoden aikana ja vielä tapahtuu - ainakin kukkivien puiden kasvaessa kokoa. Kärhöjä ja ruusuja on myös tullut lisää, samoin perennoja.

Toivon sinun etsivän oman puutarhasi näkymiä, jotka miellyttävät sinua - perustelujen tai ajatustesi kuuleminen kiinnostaa, mutta voit myös laittaa pelkän kuvan.

Mitä sinä toivot puutarhanäkymältä? Haluatko salaperäisinä huoneita vai avaruutta? Vai kenties molempia?

Onko sinulle tärkeää saada kokeilla erilaisia tyylejä, kasveja tai asioita, vai kulkeeko puutarhassasi jokin yhdistävä punainen lanka esim. värien tai tyylisuunnan muodossa?

Puutarhanäkymiä -haasteessa etsintäkuulutan penkomaan kuva-arkistoja ja julkaisemaan kiinnostavia ja sinulle tärkeitä näkymiä. 

Toivoisin rohkeaa osallistumista, sillä tiedän, että teillä on paljon annettavaa tähän aiheeseen. Uskon, että erilaiset ja sinulle mieluisat näkymät omassa pihapiirissäsi ja puutarhassasi voivat inspiroida monia muitakin. Voit myös kertoa jonkun puutarhavierailun näkymästä, joka on sinua ihastuttanut ja kenties ohjaa sinua oman puutarhasi suunnittelussa. Ei todellakaan haittaa, jos olet julkaissut kuviasi jo aikaisemmin, sillä niistä voi olla tällä teemalla paljon iloa monelle.

Haasteen säännöt:

• Kuvia voi olla yksi tai useita, perustelujen kanssa tai ilman.
• Haasta mukaan 1-4 blogiystävääsi
• Kerro, että haaste lähti liikkeelle Kottikärryn kääntöpiiri -blogista ja liitä linkki postauksestasi tämän postauksen kommenttikenttään, jotta se on helppo löytää.
• Voit ilomielin ottaa haasteesta kopin ihan omatoimisesti

Keskeneräisyys ei ole este osallistua. Keskenhän minullakin on moni alue. Voit myös kertoa, mitä tavoittelet johonkin keskeneräiseen olevaan näkymään.

Kiitän teitä jo etukäteen! 

Haastan mukaan blogit:

Kukka & Kaali

Navettapiian Puuhamaa

Rikkaruohoelämää

Vaarin torpan puutarha

Voit katsoa haasteeseen vastanneiden puutarhanäkymiä klikkaamalla alta:

Navettapiian Puuhamaa

Hiidenkiven puutarhassa

Konnadonna - Kotona ja puutarhassa

Kukka & Kaali

Rikkaruohoelämää

Tuplasti terapiaa

Anun puutarha

Retkiä ja hetkiä

Päivänpesän elämää

Puutarhan lumo

Versoja Vaahteramäeltä

Puutarhahetki

Oravankesäpesä

Saaripalsta

Hirnakan torppa

PUUTARHAVUOSI 2020

Minna, blogista Hiidenkiven puutarhassa, julkaisi parin edeltäneen vuoden tapaan tämän Puutarhavuosi haasteen, minkä kaappasin käsittelyyn ihan omatoimisesti. Ilokseni huomasin äsken, että sain tämän haasteen vielä henkilökohtaisesti Pirjolta blogista Tuplasti terapiaa. Kiitos teille molemmille!

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Kylvin ensimmäiset kasvihuonekurkun siemenet jo 28.1. sillä seurauksella, että huhtikuun 15. päivä kurkut kukkivat. Vaikka ensimmäiset raakileen alut poistin, niin saimme aloittaa omien kurkkujen syönnin jo 17.5. Kieltämättä esikasvatuksen aikana pitkäksi kurottaneiden kurkuntaimien kanssa oli monta jännittävää hetkeä. Ylipäätään esikasvatin ensimmäistä kertaa kurkkuja, paprikoita ja muutamia muita lajeja. Kokeilin myös kasvattaa useita perennan taimia ja näitäkin osin onnistuneesti.

Varjolehdon projekti etenemässä, kaivaminen oli vasta vaiheessa....

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a. Tarkasti

b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Hyvin alustavaa taimien sijoittelua, paikat vielä vaihtuivat. Puukepin avulla hahmottelin lopullista kasvualustan korkoa, ennen kuin ryhdyin kaivamaan ja tekemään kasvualustaa...

Tein talven aikana paljonkin suunnitelmia ja etsin tietoja eri kasveista, jotka kiinnostivat ja joita halusin omaan puutarhaan seurattavaksi. 

'Varjolehto' eteni kasvukaudella 2020 aika lailla suunnitelman mukaan. 'Ruusupuiston' alueella suunnitelmat laajenivat kesän aikana, samoin kävi piharingin kohdalla. Aitan pääty ja muutamat muut laajennukset edistyivät osin suunnitelman ja osin tehdessä syntyneen inspiraation mukaisesti. 

Välillä käy niin, että huomaan virhearvioinnin, kun näen hankitun kasvin luonnossa siinä paikassa, mihin sitä suunnittelin. Vaikka kuinka tutkii kuvia suunnitteluvaiheessa, ei aina kasvi kasvutavaltaan tai muuten vastaa sitä mielikuvaa, minkä on itselle luonut.

Rita tarkastaa saapuneen perennalähetyksen.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Ai tuliko? Pyysin ensimmäistä kertaa Hankkijalta tarjouksen haluamistani taimista jo maaliskuussa. Huomasin toimintatavan kannattavaksi, sillä alennusta tuli mukavasti.  Lisäksi tilatut taimet tulivat erikseen jo 'Tahvoset' taimistolla pakattuina omaan häkkiinsä. Koronakeväänä oli turvallisempi lastata kuormat kyytiin ulkona. Olin tyytyväinen minulle valittuihin hyväkuntoisiin taimiin. 

Kolme kertaa haimme taimia peräkärryn kanssa, jotta puut mahtuivat kulkemaan paremmin. Isännän metsäauto eli lava-auto oli myös monet kerrat aika lailla täyteen pakattuna. 

Suosin myös lähiseudun pieniä taimistoja hankintoihin. Vuonna 2020 istutin erityisesti puita ja pensaita, mutta kyllä perennojakin päätyi istutettavaksi aika paljon. Osa perennoista tuli netin kautta tilattuna, varsinkin sellaisia lajeja, joita en ole täällä nähnyt myynnissä. 

Mihin kummaan kaikki taimet oikein hävisivät? Syksyllä ajattelin, että multaa on vielä näkyvissä aika paljon, vaikka ostotaimien ohessa jaoin omia perennoja ja kasvatin osan taimista siemenestä.

Tässä vanhat pionit nousemassa reippaasti, suru oli menetetyistä uusista pioneista.

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Valitettavasti talvi 2019-2020 oli vähälumisena tuhoisa osalle kasveista, varsinkin märän maan jäätyminen oli varmasti kasveille turmiollista.  Erityisesti surin 2019 istutettuja uusia pioneja, joista moni kuoli talven aikana - tämä harmitti myös niihin käyttämäni rahan vuoksi, pionit kun eivät ole ihan halpoja. 

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä saanut?

Yksi korjausta odottava asia on huvimajan edustan oleskelualueen pinta. Ajan patinoima harmaa laudoitus on ollut aika toimiva, mutta saattaa tulla tiensä päähän lähiaikoina. Sain ajatuksen, että materiaalin voisi vaihtaa laudasta vaaleasävyiseksi liuskekiveksi. Materiaalina aito kivi sopisi mielestäni vanhaan ympäristöön ja täällä jo oleviin graniittikiviin ja luonnon kiviin. Samalla muotoilua voisi pehmentää kulmikkaasta aaltomaisemmaksi, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan? Katsotaan tapahtuuko jotain ja minä vuonna.

Unelmia on monia, mutta pitää yrittää kärsivällisesti kulkea niitä kohti. Osa ehkä toteutuu ja osa jää toteutumatta. 

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Kuten kuvasta näkyy, sai viime kesänä kastella uusia istutuksia melkoisesti kuivina jaksoina - ihanan lämmin kesä miellytti kuitenkin.

Monia projekteja, paljon kaivamista ja istuttamista ... ehkä koronavuosi oli kuitenkin erikoinen siitä, että emme juuri käyneet missään. Puutarhavierailutkin olivat todella vähissä. Puutarhassa vietetty kesä ei missään tapauksessa ollut huono asia, nautin tavattomasti.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Nurmikon poistaminen laajoilta alueilta lapiolla kaivamalla olkoon suurin saavutus! 

Uusia istutusalueita tuli tehtyä moneen paikkaan, mutta kokonaisuutena 'Ruusupuiston' alku oli merkittävä harppaus. Vuosikausia vanhat marjapuskat olivat nököttäneet omilla sijoillaan, eikä tämä alue puutarhasta ollut mitenkään erityisen kaunis. Poistettujen marjapensaiden arvo marjojen tuottamisessa ei myöskään ollut merkittävä. Istutin keittiöpuutarhan reunalle uusia marjapensaita ja Ruusupuistossa kasvaneet parhaat marjapensaat saivat osakseen huolenpitoa ja hoitoa.

Loistokärhö Omoshiro kasvaa Ruusupuiston portilla.

Matkaa on vielä kuljettavana ja istutettavaa on edelleen, mutta minua innostaa ajatus visiosta, mikä päähän iski. Ehkä joskus Ruusupuistossa kukkivat keväällä hedelmäpuut kaarevin oksin allaan erilaisia sipulikukkia ja myöhemmin kesällä estradille astuisivat ensin syreenit ja sitten pensasruusut kärhöjen kanssa. Katsotaan toteutuuko tämä haave.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Arvioinnin aika on vasta tällä kasvukaudella, mutta uskon ja toivon, että robottiruohonleikkuri 'Tarmo' on valtavan iso apu jatkossa. Toivon, että nurmikko pysyy tasaisen kauniina ja oma aikani vapautuu kitkemiseen ja istutusten hoitoon .... ja uusien alueiden tekemiseen.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Tätä mietin paljon, mutta en nyt keksi mitään mainittavaa. Voi olla, että jotkut istuttamani aremmat kasvit eivät selviä tästä talvesta, mutta sitä en vielä tiedä. Jotkut kylvetyt siemenet eivät itäneet, mutta se on elämää. Kaikki puskat eivät jääneet niille kohdille, mihin alunperin olin ne ajatellut, mutta löysivät paikkansa toisaalta.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Koristeporkkana 'Dara' oli vielä paljon kauniimpi kuin osasin etukäteen ajatella. Kokonaisuutena keittiöpuutarhan kivipenkin niittymäinen kukkaloisto yrtteineen oli oikein positiivinen yllätys.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Lähinnä kirsikkatomaatti 'Tiny Tim'  oli sellainen. Ajattelin jo 2019, että sen rötköttävä kasvutapa oli mahdoton, mutta 2020 oli kyseisen tomaatin esitys vieläkin surkeampi kokemus. Ei pääse minulla jatkoon, olkoonkin satoisa. 

Kuvan oikeassa reunassa näkyvä vanha ruohonleikkuri saa jäädä vähäiselle käytölle.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Tarmo (robottiruohonleikkuri) asennettuna on budjetin kärjessä, mutta edelleen ottaisimme sen asennettuna, varsinkin, kun tämä puutarha on näin laaja ja istutusalueita on paljon. Itse emme olisi uskaltaneet laittaa Tarmolle näin paljon leikattavaa alaa ja oli huojentavaa, että asentaja tiesi, mitä oli tekemässä. Vanha ruohonleikkuri ehkä kestää toimivana, kun sen tehtävät jäävät pienimuotoisiksi.

13. Mitä opit?

Puutarhan hoito on yhtä oppimista joka vuosi ja se tekee tästä harrastuksesta niin kiinnostavan. Opin ehkä taas vähän enemmän kasvihuoneessa kasvattamisesta. Olen vielä niin vasta-alkaja, vaikkakin innostunut oppimaan. 

Luulen hankkivani uudelleen apua biologisesta torjunnasta, jos kurkkuihin tulee vihannespunkkeja. Biotukselta hankitut petopunkit auttoivat.

Omia perunoita 21.5.2020

Kasvihuoneessa kasvatetut salaatit ja sipulit tuottivat satoa jo toukokuussa

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Ehdottomasti innostuneena ja odotuksia täynnä. Valon lisääntyessä alkavat puutarhasuunnitelmat pyöriä mielessä yhä enemmän ja sekös on mukavaa. Kohta onkin tilattava keittiöpuutarhaan ja kasvihuoneeseen esikasvatettavien taimien siemeniä.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa Minnalle haasteen aloituspostaus kommenttikenttään tieto postauksestasi, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Meinasin haastaa Pirjon blogista Tuplasti terapiaa, mutta Pirjo ehti ensin 😀.

Haastan siis Nilan blogista Lappalainen etelässä arvioimaan puutarhakautta 2020.

ONNELLISTA ALKANUTTA VUOTTA!

 

Kun tämä alkanut vuosi valkeni aamulla, niin ihastuksekseni maisema oli kaunis valkoisessa puvussaan. Vastaanotin vuoden vaihtumisen unten mailla, täällä maalla ei tarvinnut edes kärsiä paukuttelusta, koirakin nukkui vieressä tyytyväisenä.

Aamun sininen hetki oli erityinen ja kuorrutetut valkoiset oksat niin kauniita.

Tänä keväänä aitan päätyyn istuttamani kartiovalkokuuset olivat söpöjä pieneissä valosarjoissaan ja tulevina vuosina hoitavat tämän tehtävän toivoakseni aina vain juhlallisemmin, kunhan pysyvät hengissä ja kasvavat.

Molemmissa yllä olevissa kuvissa näkyy koristeomenapuu, jonka valosarja näkyy maantielle asti ja näky ilahduttaa aina kotiin tullessa tai keittiön ikkunasta ulos katsoessa. Näitä valoja en pura pois kesälläkään, lehdistö peittää valonauhat näkymättömiin.

Myös köynnöskaaressa kulkee ledvalojen nauha, samoin kasvihuoneen katossa on valosarja. Täällä maalla on pimeään aikaan niin pimeää katuvalojen puuttuessa, että mielellään laittaa pientä valaistusta eri puolille.

Uusi vuosi alkoi totuttuun tapaan aamuisella kävelylenkillä Ritan kanssa. Teimme lumisessa maastossa 2,5 tunnin lenkin ja nautin postikorttimaisesta metsästä. Pieni lumikerros antoi jopa vähän vastusta kävellessä, ei kuitenkaan haitallisessa määrin.

Hevostallin viereen aikoinaan istutettu tuija on kasvanut kookkaaksi puuksi ja senkin valaistus näkyy maantielle asti. Tämä joulukuusta muistuttava valaistus on ensimmäinen valosarja, jonka sammutan, kun loppiainen on ohitettu -  se myös syttyy aina viimeisenä eli ensimmäisenä adventtina.

Ennusteessa lupaillaan kylmenevää, joten toivon lumen säilyvän puutarhan peittona ja arempien kasvien suojana.

Teille kaikille uskollisille puutarhaystävilleni toivon oikein hyvää alkanutta vuotta 2021, olkoon vuosi jälleen täynnä löytämisen riemua, kun pääsemme kasvukauteen käsiksi.

Myös uudet lukijat toivotan tervetulleiksi seuraamaan puutarhatouhujani.