Voihan kevät! Tuskin malttaa odottaa sitä aikaa, kun pääsee kiertämään puutarhassa ja etsimään ensimmäisiä piippoja.
 |
| Maaliskuussa 2020 |
Tiiu blogista Puutarhahetki laittoi liikkeelle haasteen 'Kevään kaipuu' ja minä nappasin sen käsiteltäväksi ihan omatoimisesti. Kiitos Tiiu inspiroivasta haasteestasi! Mikä onkaan ihanampaa, kun vauhdittaa kevään odotusta palaamalla viime kevään tunnelmiin.
Lumikellot ovat aina yhtä odotettuja, näitä pitää käydä katsomassa usein. Tämä rypäs on tullut tälle alueelle ihan omin avuin läheiseltä perenna-alueelta, mihin olin istuttanut lumikelloja.
Perunat olivat huhtikuussa 2020 siirtyneet sisältä kasvihuoneeseen. Ruukuissa kasvoi sinisiä helmihyasintteja sekä keltaisia hyasintteja. Istuskelimme monena iltana isännän kanssa kasvihuoneessa suunnittelemassa kevään puutarhatöitä ... tai siis minä suunnittelin ja isäntä kuunteli sujuvasti.
Tässä yksi bonuksena saatu pussillinen ilmaisia krookuksia. Pörriäiset tarvitsevat keväällä kaiken avun ja ravinnon, mitä voi tarjota.
Näitä pitäisi saada paljon lisää. Syksyllä 2020 kaivoin maahan uusia sipuleja, mutta määrien pitäisi olla moninkertaisia, että näyttävyyttä saataisiin nopeammin.
Huhtikuun 28. päivä raparperit puskevat esiin, raparperin kasvuvoima on ällistyttävä.
Sinililjat eli scillat ovat levittäytyneet moneen eri paikkaan yli kahdenkymmenen vuoden aikana. Kuulisittepa surinan ja pörinän.
Toukokuussa keittiöpuutarhan kivipenkissä ruohosipulimättäät ovat jo hyvässä kasvussa, etualalla timjamia ja sitruunamelissaa.
Jotenkin kaikki pienet toukokuun kukkijat ovat niin suloisia kuten nämä valkoiset sammalleimut. Takana punertavat patjarikot.
Tätä kaikkea odotan. Edessä valkoiset mättäät ovat kaukaasianpitkäpalkoja.
Yllä oleva kuva Kirsikkakulmasta on otettu toukokuun lopussa. Tässä valkoisena kukkivat Thalia orkideanarsissit. Palloesikkoja yritän vielä lisätä. Keltainen kukkija on kultatyräkki.
Kevät on lempivuodenaikani. Mieli pursuaa energiaa ja nautin valtavasti kevään erityisestä valosta, väreistä, tuoksuista ja äänistä.
Haastan tähän ihanaan pohdintaan blogit:
- Versoja Vaahteramäeltä
- Saaripalsta
- Multavarpaan maailma
- Vaalean vihreää
Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki -blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
- Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki, jotta löydän ne.
Hieno kuva scilloista taustallaan sininen järvi. Kaukasianpitkäpalkoon pitää tutustua paremmin, näyttää kauniilta. Tuo on totta, kevään kukkijoita ei voi olka koskaan liikaa, pölyttäjät tarvitsevat niitä ja samoin ihmiset, valkoisen talvinäkymän jälkeen pitää olla väriä.
VastaaPoistaMinusta itsestäni tuntuu etten ole saanut oikein hyvin kuvattua scilloja, sillä ne näyttävät suurina mattoina todella kauniilta. Näitä kasvaa monessa paikassa useamman neliön aloina ja olen niihin hyvin ihastunut. Kiitos kauniista sanoistasi!
PoistaViime keväänä oli aika hankalaa ottaa krookus kuvia, sillä laitoin sipuleja 2019 liian etäälle toisistaan, joten kuvat olisivat olleet lähinnä mullasta :).
Kaukaasianpitkäpalkoa voi suositella, sitä on myös vaaleanpunaisena.
Oi, näihin näkymiin tuntuu olevan vielä niin kauan, vaikka todellisuudessa voitaneen puhua jo viikoista :)
VastaaPoistaNyt on kyllä paksut hanget ja kylmää, mutta helmikuu menee nopeasti. Äkkiä se kevät saapuu :).
PoistaVoi ihana kevät! Onneksi päivä pidentyy ja valostuu koko ajan. Hienot kuvat! Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKiitos Anneli! Päivän pidentymisen huomaa jo selvästi ja nämä aurinkoiset - joskin kylmät- päivät vievät kevättä kohti. Hyvää viikonloppua sinullekin!
PoistaKevään odotus on aina kutkuttavaa ja jännittävää. Millaisen kevään saamme, ovatko kaikki kasvit selvinneet talven rasituksista ja monet muut puutarhaan liittyvät asiat ovat mielessä?
VastaaPoistaKuvassa näkyvältä patiolta on varmasti ihana seurata kevään etenemistä ja kevätkukkien ihanaa kukintaa.
Osuvasti sanottu! Keväällä malttaa harvemmin istuskella, mutta patiolla voi joka puolella nähdä kaikkea kiinnostavaa.
PoistaAi että oli topakoita tomaatin taimia! Tässä alan minäkin innostua, että aika panna siemeniä multaan...
VastaaPoistaNuo pensas- ja amppelitomaatintaimet kasvoivat iloisesti ja tuottivat aikaista satoa. Niitä on runkotomaatteja helpompi esikasvattaa jo hyvissä ajoin.
PoistaNyt alkaa kylvötouhut innostaa täälläkin :).
Ihania kevätkuvia! Sullon jo oikia scillameri. Tuaho mäki tähtään. On sulla viisahia lumikelloja, ku itte muuttaavat. Mullei. Sain teherä monta istutuskokeelua, että löyrin niille sellaasen paikan, mihinä suastuuvat eres jotenki talavehtimahan.
VastaaPoistaViisaita ovat lumikelloni ;) ehkä muutama on siirtynyt mullan mukana, kun olen kitkenyt. Hyvin tekivät ja kotiutuivat. Ovat lisääntyneet nyt tuossa paikassa. Toivotaan, että sinunkin lumikellosi alkavat lisääntyä.
PoistaOnpa kiva aihe haasteella. Kevään kaipuu on niin tuttu juttu. Suloisia kuvia kaikesta pienestä. Krookuksia saa laittaa maahan hurjia määriä, jos haluaa niiden näkyvän kauas. Joskus jänikset täällä syövät mehiläisille ja ihmisten iloksi tarkoitetut krookuksen kukat.
VastaaPoistaTämä on todellakin kiva haaste. Varmaan pitäisi myös laittaa krookuksen sipulit hieman lähemmäksi toisiaan, jotta saisi ensi alkuun edes pieniä ryppäitä kuvattua :). Meillä ei ole toistaiseksi jänikset olleet puutarhassa kuin lumien aikaan, toivottavasti pitävät tämän tapansa jatkossakin.
Poista♥ ♥
VastaaPoistaKiitos samoin!
PoistaKiitos ihanasta haasteesta! Tässä ei ollutkaan mitään tiettyä teemaa, voi valita ihan oman teeman, jihuu.
VastaaPoistaKevättä on niin kova ikävä, edellisestä on valovuosia, onneksi kevät on edessäpäin. Kuvasi ovat satumaisen ihania. Juuri tuo valo ja energia!
Jihuu, jos otat haasteen käsittelyyn! Valo on jotain niin ihanaa ja kevät on sitä täynnä erilaisine sävyineen. Kiitos Saila!
PoistaIhanat kevättunnelmat! Pitää laittaa tuo kaukasianpitkäpalko paremmin muistiin, jotta sitä muistaisi hankkia itsellekin. Toukokuussa ei ole koskaan liikaa kukintaa. Upea scillameri lainehtii tiluksillasi. Siinä menee aikaa, että lisääntyvät noin valtaviksi kasvustoiksi. Ihana, että kevät on aivan pian käsillä. Mukavaa viikonlopun jatkoa!
VastaaPoistaKaukaasianpitkäpalko on meillä aloittanut toukokuun puolella kukkimisen ja se on oikein suositeltava. Minä ripottelen scillojen siemenkotia sopiviin paikkoihin ja siitä ne ovat levinneet mukavasti.
PoistaKevään odotus on aivan ihanaa tosiaan ja ei mene enää kovin kauan. Kiitos, samoin sinulle!
Kiitos haasteesta, pyrin vastaamaan siihen piakkoin! Miten iloiselle mielelle tuleekaan kevätkuvia katsellessa 😍
VastaaPoistaOlen oloinen, jos otat haasteen vastaan, kiirettä ei ole :). Kevätkuvat tuovat kevään mieleen!
PoistaOi miten ihanasti käsittelit oman kaipuusi. Kaukaasianpitkäpalkoa minulla on vähän mutta ei oikein viihdy paikassaan. Se kasvaa rinteessä 🤔 mikähän sille olisi sopiva paikka ❓
VastaaPoistaKiitos Nila! Yleensä sanotaan, että kaukaasianpitkäpalko viihtyy kivikossa ja rinteessä, joten luulisi paikan olevan mieleinen? Varmaan läpäisevä kasvualusta on tärkeä ja hiekkaisesta maastakin se pitää. Minulla nämä kasvavat aika tavallisessa puutarhamaassa, mutta kohopenkki takaa, ettei ole liian märkää kasville. Istutin viime kesänä toisaalle vaaleanpunaista lajia, saa nähdä miltä se näyttää.
PoistaAivan ihanat keväiset kuvat! Itse havahduin pari päivää sitten siihen, että jo kahden kuukauden kuluttua niitä piippojakin vähitellen alkaa nousta, jos kevät etenee samaa tahtia kuin aiempina vuosina. Esikasvatukset ovat tosiaan hyvää lääkettä kevään kaipuuseen. Kiitos, että osallistuit haasteeseen! Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaHelmikuu menee yleensä nopeasti ja maaliskuussa alkaa jo tapahtua yhtä ja toista :). Parin kuukauden päästä on varmasti jo ihanan keväistä tunnelmaa. Kiitos kivasta haasteesta ja kommentistasi! Mukavaa alkavaa uutta viikkoa!
PoistaKiitos tästä postauksesta, kevät tuntuu juuri nyt niin valtavan kaukaiselta. Onneksi parin kuukauden päästä pihalta kuuluu jo surinaa, pörinää, lirinää ja liverrystä. Ja tuoksuu multa!
VastaaPoistaMinun scillani kasvavat missä niitä huvittaa, eivät siellä minne niitä haluaisin ohjailla. Kovasti niitä yritän omenatarhaan opastaa mutta jäävät matkalle, nurmialueelle.
Raparperi on kyllä aivan huikean hienosti pakattu ja se purkautumisvoima on suorastaan hirmuinen.
Kaksi kuukautta eteenpäin menee varmasti nopeammin kuin edeltäneet kaksi taaksepäin. Onpas sinulla oikuttelevia scilloja :). Raparperin kasvun seuraaminen on melkoinen tapahtuma, osasit kuvata sen osuvasti! Kiitos Hirnakka!
PoistaIhania kevätkuvia! Onneksi tätä kohden mennään:)
VastaaPoistaSanopa muuta! Kiitos Pioni!
PoistaKyllähän se lähetyvä kevät ihana on. Ihanaa ollut tämä kunnon talvikin lumineen ja pakkasineen. Odotan jo aikaa, kun pääsee mökille haravoimaan lehtiä. Se on minulle se kevään alku! Jätän lehtien haravoimisen kevääseen juuri siitä syystä!
VastaaPoistaMinäkin pidän kovasti haravoimisesta ja nimenomaan keväällä. Silloin on niin hauska samalla seurata lintujen ääniä ja touhuja. Samalla voi nauttia heräävän maan tuoksuista.
PoistaVoi ihana kevät! <3
VastaaPoistaKiitos, otan haasteen mielelläni vastaan.
Kiva, että vastaat tähän. Odotan näkeväni sinun keväiset kuvasi!
PoistaNyt mun blogista löytyy kevätfiiliksiä ja kevätkaipuuta:
Poistahttp://versojavaahteramaelta.blogspot.com/2021/02/kevaan-kaipuu-haaste-2021.html
Kiitos kivasta haasteesta! Oli niin ihana selata keväisiä kuvia.
Upeaa, että osallistuit!
PoistaNiin kauniita jälleen kuvat pihaltasi! Vaikka nautin lumesta tuli minulle kevään ikävä!
VastaaPoistaKiitos! Onneksi kevät sieltä tulee, vaikka nyt nautitaankin talvesta :).
Poista